Tässä työssä on lähestytty laajempia aiheita, intressiryhmien taholta sosiaalises-sa mediassosiaalises-sa tapahtuvaa kampanjointia ja toisosiaalises-saalta intressiryhmien eduskuntavaali-kampanjointia, yhden tapauksen kautta. Tapaustutkimuksen tulokset eivät ole tilas-tollisessa mielessä yleistettäviä, vaan tapaustutkimuksessa yleistettävyys perustuu
valitun tapauksen yleiseen merkitykseen (Peuhkuri 2007). Olen lähtenyt tässä työs-sä oletuksesta, että Koulutuslupaus-kampanjan perusteella on mahdollista sanoa myös jotain laajemmasta ilmiöstä. On kuitenkin hyvä huomioida, että valittu ta-paus saattaa olla joissain mielissä ääritata-paus. Haastattelijat arvioivat, että SYL:llä ja SAMOK:lla oli mahdollisuus mobilisoida jäsenjärjestöjensä piiristä aktiiveja ta-valla, johon hyvin harva organisaatio Suomessa kykenisi. Viestien määrällä mitattu-na Koulutuslupaus oli myös eräs aktiivisimmista ja siinä mielessä onnistuneimmista eduskuntavaaleihin liittyneistä intressiryhmäkampanjoista.
Tutkimuksen validiteetin kannalta ongelma on myös keskittyminen Twitteriin vies-tintävälineenä; kansalaisosallistumisen ja -keskustelun tutkimuksen kannalta Twit-ter on mediana haastava eliittimedialuonteensa takia. Toisaalta tämän tutkimuksen kannalta Twitter on kuitenkin relevantti kohde siinä mielessä, että haastattelijat nostivat sen kampanjan tärkeäksi viestintävälineeksi, ja havainnot laajemmasta Di-givaalit 2015 -hankkeen aineistosta viittaavat siihen, että myös moni muu intres-siryhmä kampanjoi juuri Twitterissä. Lisäksi, kun kyse on pohjimmiltaan poliitti-sesta vaikuttamipoliitti-sesta, on Twitter kiinnostava tutkimuskohde juuri siksi, että se on osa korkeankin tason poliitikkojen viestintää – ja kenties tästä syystä se on myös kiinnostava väline Koulutuslupauksen kaltaisille kampanjoille. Silti sosiaalisessa me-diassa kampanjoimisen, myös niin sanotun aihetunnistekampanjoinnin, tutkimisen kannalta muut suuret sosiaalisen median palvelut, tässä kontekstissa ja tällä hetkellä eritoten Facebook ja Instagram, olisivat myös vähintään yhtä relevantteja. Erityises-ti kansalaisosallistumisen määrän ja mobilisoinnin onnistumisen osalta Twitteristä saatavat tulokset voivat antaa väärän kuvan jo yksinkertaisesti siitä syystä, että eliittimedian piirteitä omaavassa Twitterissä käyttäjiä yksinkertaisesti on verrattain vähän. Kuten boyd ja Crawford (2012) toteavat, Twitterin käyttäjät eivät muodosta edustavaa otosta kaikista ihmisistä, eivätkä käyttäjätilit ja ihmiset ole sama asia:
joillakin ihmisillä on useita käyttäjätiliä, ja joitakin käyttäjätilejä käyttävät useat ihmiset. Liioin ei voida olla varmoja siitä, että tilin tai sen lähettämien viestien taustalla todella on se henkilö, jota tili edustaa.
Haasteet reliabiliteetin suhteen liittyvät sekä käytettyihin aineistoihin että menetel-miin. Kaikkein ilmeisin puute keskusteluaineistossa johtuu siitä, että avainsanoihin perustuvalla seurannalla saadaan Twitterin rajapinnan kautta talteen vain ne viestit, joihin määritelty avainsana, tässä tapauksessa #koulutuslupaus, sellaisenaan sisäl-tyy. Niinpä tällaisiin viesteihin lähetetyt vastaukset, joihin aihetunnistetta ei sisälly, eivät ole mukana tämän tutkimuksen aineistossa. Tämä voi tuottaa aineistoon mää-rällisesti merkittäviäkin vajauksia, joita periaatteessa voitaisiin korjata täydentävillä
aineistonkeruumenetelmillä, joihin kuitenkin liittyy omia ongelmiaan. (Lorentzen ja Nolin 2015.) Ylipäänsä siitä, että Twitterin rajapintojen kautta saatava data olisi täydellistä edes siinä mielessä, että kaikki viestit joita tavoiteltiin sisältyisivät da-tamassaan, ei voida olla varmoja (boyd ja Crawford 2012). Tässä työssä käytetty Search API -rajapinta antaa tietyillä hakukriteereillä joko 1500 edellistä viestiä tai kaikki viestit viimeisen viikon ajalta, riippuen siitä, kumpi raja tulee ensin vastaan.
Periaatteessa on mahdollista, että erityisen aktiivisina ajankohtina 1500 viestin raja ehtii täyttyä hakujen välillä, jolloin viestejä jää uupumaan. Tämän työn kontekstissa rajoituksen merkitys lienee kuitenkin lähinnä teoreettinen. Työssä käytetty haastat-teluaineisto on puolestaan suppeahko, koostuen vain kahden henkilön haastatteluis-ta. Koska haastateltavat olivat aktiivisesti mukana sekä kampanjan suunnittelussa että sen käytännön toteutuksessa, uskon, että haastatteluaineiston pohjalta on mah-dollista vastata sille esitettyihin kysymyksiin. Silti muodostuva kuva on väistämättä puutteellinen, sillä esimerkiksi kampanjan kentän, kansanedustajaehdokkaiden ja verkkokeskusteluun osallistuneiden henkilöiden omasta näkökulmasta voidaan esit-tää vain spekulatiivisia arvioita.
Myös työssä käytettyyn verkostoanalyyttiseen strategiaan liittyy omat sudenkuop-pansa. Kuten boyd ja Crawford (2012) toteavat, sosiaalisessa mediassa muodostu-vat verkostot eivät ole välttämättä samankaltaisia, kuin klassiset sosiologien ja ant-ropologien tutkimat verkostot. Sosiaalinen media tuo mukanaan uusia verkostoja.
Artikuloidut verkostot muodostuvat esimerkiksi sosiaalisen median palveluiden ka-verilistoista, muiden palveluiden (kuten Twitterin) seuraajalistoista tai sähköpostin käyttäjien osoitekirjoista. Tässä työssä tutkitaan behavioraalisia verkostoja, jotka muodostuvat käyttäjien välisestä interaktiosta, kuten viestien lähettämisestä. Boy-din ja CrawforBoy-din huomiot liittyvät siihen, ettei perinteisten verkostojen piirteiden voida olettaa soveltuvan sellaisenaan sosiaalisen median verkostojen tutkimiseen:
esimerkiksi yhteyden voimakkuuden tutkiminen ei ota huomioon sitä, että kaikki yhteydet eivät ole laadullisesti samanlaisia.
Tämän työn verkostoanalyyttisessä otteessa on tehty valintoja, jotka voidaan ky-seenalaistaa. Toisen käyttäjän viestin jakaminen eteenpäin, tämän mainitseminen viestissä tai aihetunnisteen sisällyttäminen viestiin eivät ole interaktiivisilta funk-tioiltaan yhtäläisiä tekoja, mutta tässä työssä tehdyssä verkostoanalyysissä niitä käsitellään samanarvoisina: kaikki luovat käyttäjien tai käyttäjän ja aihetunnisteen välille yksisuuntaisen yhteyden, jonka voimakkuus on yksi. Tämä ongelma on huo-mioitu, ja käyttäjien välisiä yhteyksiä on tarkasteltu myös erotellen käyttäjien mai-ninnat ja eteenpäin jaetut viestit toisistaan. Toinen merkittävä valinta on se, että
jakaessaan eteenpäin toisen käyttäjän viestin, jossa on mainittu muita käyttäjiä tai aihetunnisteita, viestiä jakavan käyttäjän on tulkittu mainitsevan myös nämä muut käyttäjät ja aihetunnisteet. Tämä kasvattaa verkoston mainintojen määrää todennäköisesti selvästi. Viestinnällisessä ja sosiaalisessa mielessä suorat maininnat alkuperäisissä viesteissä sekä välilliset maininnat eivät varmastikaan ole samanlai-sia. Pidän ratkaisujaa perusteltuina, mutta verkostosta saataisiin toisenlainen kuva ja voitaisiin kenties tehdä tärkeitä havaintoja myös tulkitsemalla käyttäjien välisiä yhteyksiä eri tavoin.
Valituilla menetelmillä on kuitenkin tässä tutkielmassa saatu tietoa, jota tapauk-sesta ja laajemmasta ilmiöstä olisi muilla keinoin haastavaa saada. Verkostoanalyysi sekä Twitter-aineiston tarkastelu laskennallisia apuvälineitä käyttäen ovat tarjon-neet kampanjaan kokonaiskuvan, jota pelkällä aineiston havainnoinnilla tai yksin-kertaisella määrällisellä tarkastelulla ei saataisi. Myöskään kampanjan tekijöillä ei välttämättä ole tämänkaltaista informaatiota hallussaan, jolloin samojen asioiden selvittäminen yksinomaan haastattelututkimuksen keinoin ei onnistuisi. Toisaalta tehdyillä haastatteluilla on ollut keskeinen merkitys verkkoaineistosta tehtyjen ha-vaintojen kontekstualisoimisessa, tarkentamisessa sekä myös niiden vahvistamisessa;
ilman tätä pienehköäkin haastatteluaineistoa muodostuva kuva olisi ollut huomat-tavasti puutteellisempi. Olennainen tämänkaltaisen ilmiön verkostoanalyyttisestä tutkimuksesta tässä työssä tehty havainto on, että koko tarkastelujakson verkoston tutkiminen ei riitä: työssä on havaittu, että #koulutuslupaus-aihetunnisteella käy-dystä keskustelusta muodostuva verkosto oli selvästi erilainen eri ajankohtina, ja sitä oli myös tarkasteltava osissa tarkemman kuvan saamiseksi.