Tutkimuksessa on pyritty selventämään perustelemalla huolellisesti kutakin tutkimuksen tekoon liittyvää valintaa ja niitä valintoja on tarkasteltu myös tutkimusryhmän kokouksissa.
Tutkimuksen eettistä luotettavuutta tukevat eettinen lausunto Keski-Suomen sairaanhoitopiirin eettiseltä toimikunnalta sekä tutkimuslupa Puolustusvoimilta. Perinteisesti Puolustusvoimat tunnetaan organisaationa, jossa käsketään ja käskyjä totellaan ehdottomasti.
Tutkimukseen osallistuneet kuitenkin osallistuivat tutkimukseen vapaaehtoisesti ja ennen tutkimusta tutkittavat täyttivät suostumuslomakkeen. Heitä myös tiedotettiin tutkimuksen sisällöstä ja sen kulusta jo etukäteen kertausharjoituskutsussa, sekä aloituspuhuttelussa.
Huomioitavaa on myös se, että tutkittavat täyttivät kyselylomakkeet tutkijoiden valvonnassa ja pystyivät keskeyttämään tutkimuksen syytä ilmoittamatta, milloin tahansa.
Tutkimusympäristöinä kertausharjoituksia tarkasteltaessa, on huomattavaa sotilasorganisaation täsmällisyys ja olosuhteet tutkimuksen toistettavuus: samanlaiset sotilaalliset toimintaympäristöt, kokenut ja moniammatillinen mittaushenkilöstö, sekä tarkasti määritetyt toimintatavat ovat edellytyksiä luotettaviin mittaustuloksiin.
Vaaran (2015) mukaan tutkimukseen osallistuneiden 20–34-vuotiaiden miesten osalta aineiston edustavuutta tarkasteltiin tilastokeskuksen vuoden 2014 (Statfin 2014) tiedoilla ikäryhmän, koulutusasteen ja asuinalueen suhteen (pois lukien Ahvenanmaa). Tämä otoksen edustavuuden tarkastelu, otoskoko (n=769) ja otannan laajuus, jota kuvaavat ympäri Suomea
55
tehdyt mittaukset, lisäävät tutkimuksen luotettavuutta. Arvioitaessa otantaa kriittisesti, on otettava huomioon se, että tutkimukseen osallistui 15 naista, mikä rajoittaa tutkimuksen yleistettävyyttä naisten osalta. Reserviläisiä tutkittaessa kyselytutkimus tai muut testit eivät erotelleet naisia ja miehiä ja tämä on tutkimuksen yleistettävyyden kannalta heikkous. Vaara (2015) kuitenkin kuvasi tutkimusaineistoa laajan otannan ja suuren otoskoon (n=792) perusteella, edellä mainituin rajoituksin, koskemaan keskimääräisesti nuoria, hyvin koulutettuja suomalaisia varusmiespalveluksen suorittaneita miehiä. Kuitenkin tulosten yleistettävyydelle tukea antavat samansuuntaiset aikaisemmat tutkimustulokset (mm. Currie ym. 2008; Huotari 2012; Husu ym.2011; Kansallinen liikuntatutkimus 2010; Telama 1994).
Tutkimuksen otannan ikäjakauma 20-vuotiaista nuorista 34-vuotiaisiin asettaa tulosten luotettavalle tarkastelulle haastetta. 34-vuotias saattaa olla hyvinkin erilaisessa elämäntilanteessa, kuin 20-vuotias nuori, sillä hänellä on ollut 14-vuotta enemmän aikaa rakentaa elämäänsä. Toisaalta taas ihmisten erilaiset taustat, yhä aiempi biologinen kypsyminen, avioitumisen ja ensimmäisen lapsen saamisen keskimääräisen iän nousu, sekä hyvinvointivaltion tukitoimet antavat otannan ikäryhmälle hyvin samanlaiset lähtökohdat.
Näin ollen otannan nuorimmat saattavat olla hyvinkin samanlaisessa tilanteessa, kuin otoksen vanhimmat.
Retrospektiivistä tutkimusta tarkasteltaessa laaja ikäjakauma on otettava myös huomioon, sillä se vaikuttaa tutkimuksen seurantaväleihin. Otoksesta vanhimpien varusmiespalvelus ajoittuu eri vuosikymmenelle kuin nuorimmilla ja esimerkiksi sotilasurheiluliiton hankkeet ovat kehittäneet varusmiesten vapaa-ajan liikuntamahdollisuuksia viimeisen vuosikymmenen aikana merkittävästi. Tämän lisäksi esimerkiksi lapsuuden kysymykset asettuvat vanhimmilla vastaajilla jopa 22-vuoden päähän. Tästä johtuen lapsuuden ja nuoruuden mittarit laadittiin koskemaan pelkästään organisoitua liikuntaa ja kilpaurheilua. Näiden harrastaminen on oletettavasti helpompi määritellä, kuin esimerkiksi epäsäännöllisiä pihapelejä. Husun ym.
(2011) mukaan urheiluseurojen harrastajamäärien vertaaminen eri tutkimusvuosien välillä on haastavaa, sillä ikäluokkien pienentyminen vaikuttaa harrastajamääriin. Tämä on huomioitava myös tämän retrospektiivisen tutkimuksen tuloksia verrattaessa muihin tutkimuksiin.
Organisoitua liikuntaa koskevien tutkimusten tuloksia verrattaessa on huomioitava myös tutkimusten kysymyksen asettelu. Suomessa organisoitu liikunta käsittää käytännössä ensisijaisesti urheiluseuratoimintaa, mutta erityisesti lapsuuden organisoitua liikuntaa
56
tarkasteltaessa on tärkeää huomioida myös muut toimijat, jotka saattavat tarjota ohjattua liikuntaa. Näitä toimijoita, jotka sisällyttävät liikuntaa toimintaansa, ovat Kokon (2013, 126) mukaan esimerkiksi partio, seurakunnat ja koulujen kerhot.
Tutkimuksen mittareiden luomiseen käytettiin aiempaa tietoa mittarien asettelusta esimerkiksi WHO:n tutkimuksen (Currie ym. 2012) ja muiden lähteiden (mm. Fogelholm ym. 2006) pohjalta. Kuitenkin nuoruuden organisoitua liikuntaa mittaava kysymys ”Kuinka usein keskimäärin osallistuit oman vapaa-ajan urheilulajin harjoitteluun koko varusmiespalveluksen aikana?” on turhan tarkkaan rajattu nuoruudessa mahdollisesti harrastettuun omaan urheilulajiin. Tämän huomaa verrattaessa tulosta esimerkiksi kansallisen liikuntatutkimuksen (2010a) tuloksiin. Tässä suhteessa kokonaisvaltaisempi ohjattuun liikuntaan keskittyvä kysymys olisi saattanut antaa erilaisen tuloksen. Toisaalta varusmiespalvelusaika on kaiken kaikkiaan hyvin poikkeuksellista aikaa verrattuna muihin elämänvaiheisiin (Hoikkala ym.
2009, 41.) ja näin ollen tämä mittari on lähtökohtaisesti erityisessä asemassa verrattuna muihin mittareihin. Tämä antaa tutkimukselle omanlaisen näkökulman, jota ei juurikaan ole Suomessa aiemmin tutkittu.
Edellä mainitut näkökulmat ja tulosten verrattavuus aiempiin tutkimuksiin huomioiden tämän tutkimuksen tulosten voidaan sanoa vahvistavan aikaisempaa käsitystä lapsuuden ja nuoruuden liikunta-aktiivisuuden merkityksestä aikuisiän liikunta-aktiivisuuden kannalta.
Tämän lisäksi tämä tutkimus tuo näkökulman varusmiespalvelusajan erilaisen liikuntaympäristön vaikutuksesta liikunnan harrastamiseen. Lasten ja erityisesti nuorten fyysistä aktiivisuutta on tutkittu paljon, mutta interventiotutkimuksia organisoidun liikunnan ja kilpaurheilun yhteydestä aikuisiän liikunta-aktiivisuuteen on tehty vähän. Tämän tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että organisoidun liikunnan ja kilpaurheilun vaikutukset aikuisiän liikunta-aktiivisuuteen kasvavat yhä suuremmaksi, mitä pidemmälle niiden harrastaminen jatkuu nuoruudessa.
Kokon (2013) mukaan urheiluseuratoiminta käsittää Suomessa suurimman osan organisoidusta liikunnasta ja tarjoaa mahdollisuuden laadukkaaseen liikuntakasvatustyöhön (Kokko 2013). Tutkimuksen kohderyhmästä vähintään yli kolme neljästä oli ollut jossain elämänvaiheessa osallistunut organisoutuun liikuntaan ja vähintään yli kaksi kolmesta kilpaurheiluun. Tutkimuksen tulokset tarjoavatkin arvokasta tietoa Suomen Puolustusvoimille, sekä muille nuorten kasvatustehtäviin osallistuville organisaatioille, kuten
57
kouluille ja urheiluseuroille. Näiden organisaatioiden ja liikuntakasvatustyötä tekevien henkilöiden olisi tärkeä tiedostaa nämä havainnot ja yrittää löytää keinoja nuorten organisoidun liikunnan ja kilpaurheilun tukemiseen.
Jatkotutkimuksissa olisi tärkeä pyrkiä objektiivisiin pitkittäistutkimuksiin. Objektiiviset mittausmenetelmät ovat Tammelinin (2003) mukaan yleistyneet vasta 2000-luvulla ja siksi niitä olisi tärkeä käyttää esimerkiksi kyselylomakkeiden rinnalla. Reserviläisten toimintakykytutkimukset ovat myös jatkossa erinomainen mahdollisuus saada objektiivista pidemmän aikavälin tutkimustietoa monivuotista seurantatutkimusta varten. Monivuotiset seurantatutkimukset ovat Telaman ym. (2014b), sekä Bergin ja Piirtolan (2014) mukaan suuritöisiä ja siksi niitä ei ole tehty riittävän useita vuosia pitkiä intervention todellisen vaikutuksen toteamiseksi ja elämäntapamuutoksen aikaansaamiseksi. Tässä mielessä myös Puolustusvoimien organisoimat reserviläisten toimintakykytutkimukset olisivat hyvä tapa kerätä pitkältä aikaväliltä tietoa kattavasta ja suuresta otoksesta.
Tärkeää olisi kuitenkin tutkia myös lapsuuden fyysisen aktiivisuutta organisoidun liikunnan suhteen, sekä taustatekijöitä harrastuksen pysyvyyden selvittämiseksi. Tässä suhteessa olisi tärkeä tutkia nuorten ajankäyttöä, ympäristöä, sekä kaverien ja perheen vaikutuksia organisoidun liikunnan harrastamiseen esimerkiksi laadullisen tutkimuksen keinoin. Myös lajitaustan ja monimuotoisen harjoittelun vaikutuksia liikunta-aktiivisuuden pysyvyyteen olisi tärkeä tutkia, jotta organisoidun liikunnan mahdollisuuksia elinikäisen liikunta-aktiivisuuden tukemiseen voitaisiin lisätä. Tätä voisi tutkia esimerkiksi Lehtosen (2012) tavoin lisenssitietojen perusteella. Organisoitu liikunta kuitenkin näyttää useiden tutkimusten perusteella nousevan tulevaisuudessa yhä suurempaan rooliin ihmisten fyysisen aktiivisuuden ylläpitäjänä.
58 LÄHTEET
Aira, T., Kannas, L., Tynjälä, J., Villberg, J. & Kokko, S. 2013. Hiipuva liikunta nuoruusiässä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Albon, H. M., Hamlin, M. J., Ross, J. J. 2010. Secular trends and distributional changes in health and fitness performance variables of 10 -14 year old New Zealand children between 1991 and 2003. British Journal of Sports Medicine 44, 263–269.
Andersen, L. B., Harro, M., Sardinha, L. B., Froberg, K., Ekelund, U., S. Brage & Andersen, S. A. 2006. Physical activity and clustered cardiovascular risk in children: a cross-sectional European youth heart study 368, 299–304.
Armstrong, N., Welsman, J. R., Beunen, G., Kemper, H. C. G. & Van Praagh, E. 1999.
Medicine & Science in Sports & Exercise 31, 293.
Bar-Or, O. 1983. Pediatric sports medicine for the practitioner. New York: Springer, 66–83.
Beunen, G. P., Lefevre, J., Philippaerts, R. M., Delvaux, K., Thomis, M., Claessens, A. L., Vanreusel, B., Lysens, R., Eynde, B. V. & Renson, R. 2004. Adolescent Correlates of Adult Physical Activity: A 26-year Follow-up. Medicine and Science in Sports and Exercise 36, 1930–1936.
Berg, P. & Piirtola, M. 2014. Lasten ja nuorten liikuntatutkimus Suomessa. Tutkimuskatsaus 2000–2012. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura.
Boreham, C. & Riddoch, C. 2001. The physical activity, fitness and health of children.
Journal of Sports Sciences (19), 915–929.
Bouchard, C., Shephard, R.J. & Stephens, T. 1994. Physical Activity, Fitness and Health.
Champaign, IL: Human Kinetics.
Bouchard, C., Blair, S. & Haskell, W. 2012. Physical activity and health. 2. painos.
Champaign, IL: Human Kinetics.
Burton, D. 1988. The dropout dilemma in youth sports: documenting the problem and identifying solutions. Teoksessa: R. Malina (toim.) Young Athletes, Biological, Psychological and Educational Perspectives. Champaign, IL: Human Kinetics, 245–
266.
Carnethon, M. R., Gidding, S. S., Nehgme, R., Sidney, S., Jacobs, D. R. & Lieu, K. 2003.
Cardiorespiratory fitness in young adulthood and the development of cardiovascular disease risk factors. Journal of the American Medical Association 290 (23), 3092–
3100.
59
Caspersen, C. J., Powell K. E. & Christenson G. M. 1985. Physical activity, exercise and physical fitness: Definitions and distinctions for health-related research. Public Health 100, 126–131.
Currie, C., Gabhainn, S. N., Godeau, E., Roberts, C., Smith, R., Currie, D., Picket, W., Richter, M., Morgan, A. & Barnekow, V. 2008. Inequalities in young people's health:
HBSC international report from the 2005/2006 Survey. Copenhagen: WHO Regional Office Europe.
Currie, C., Zanotti, C., Morgan, A., Currie, D., de Looze, M., Roberts, C., Samdal, O., Smith, O. R. F. & Barnekow, V. 2012. Social determinants of health and well-being among young people. Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) study:
international report from the 2009/2010 survey. Copenhagen: WHO regional office Europe.
Engström, L. M. 1999. Idrott som social markör. Stockholm: HLS.
Engström, L. M. 2008. Who is physically active? Cultural capital and sports participation from adolescence to middle age: 38–year follow-up study. Physical Education and Sport Pedagogy, 13 (4): 319–343.
Eräranta, K. & Autio, M. 2008. Johdanto. Polarisaatio käsitteenä ja empiirisesti koeteltuna tutkimusteesinä. Teoksessa K. Eräranta, M. Autio & S. Myllyniemi (toim.) Polarisoituva nuoruus?. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisoasiain neuvottelukunta, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, 8–15.
EU working group "Sport and Health". 2008. EU Physical Activity Guidelines.
Recommended Policy Actions in Support of Health-Enhancing Physical Activity.
Viitattu 25.5.2015. http://ec.europa.eu/sport/library/policy_documents/eu-physical-activity-guidelines-2008_en.pdf.
Fogelholm, M., Malmberg, J., Suni, J., Santtila, M., Kyröläinen, H., Mäntysaari, M. & Oja, P.
2006. International Physical Activity Questionnaire: Validity against fitness.
Medicine and Science in Sports and Exercise 38 (4), 753–760.
Fogelholm, M., Paronen, O. & Miettinen, M. 2007. Liikunta - hyvinvointipoliittinen mahdollisuus: suomalaisen terveysliikunnan tila ja kehittyminen 2006. Helsinki:
Sosiaali- ja terveysministeriö.
Fogelholm, M. 2011. Lihaksen energiantuotanto ja energia-aineenvaihdunta. Teoksessa M.
Fogelholm, I. Vuori & T. Vasankari (toim.) Terveysliikunta. 2. uudistettu painos.
Helsinki: Duodecim, 13.
60
Green, K. 2002. Lifelong Participation, Physical Education and the Work of Ken Roberts.
Sport, Education and Society 7, 167–182.
Heikinaro-Johansson, P., Varstala, V. & Lyyra M. 2008. Yläkoululaisten kiinnostus koululiikuntaan ja kiinnostuksen yhteydet vapaa-ajan liikunnan harrastamiseen.
Liikunta & Tiede 45 (6), 31–37.
Heldan, A. & Helakorpi, S. 2014. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti 2015:6.
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.
Hirvensalo, M. 2002 Liikuntaharrastus iäkkäänä. Yhteys kuolleisuuteen ja avuntarpeeseen sekä terveydenhuolto liikunnan edistäjänä. Jyväskylä: Studies in Sport, Physical Education and Health. Jyväskylän yliopisto.
Hoikkala, T., Salasuo, M. & Ojajärvi, A. 2009. Tunnetut sotilaat. Varusmiehen kokemus ja terveystaju. Helsinki: Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 94.
Howley, E. 2001. Type of activity: resistance, aerobic and leisure versus occupational physical activity. Medicine & Science in Sports & Exercise 33 (6), 364–369.
Huisman, T. 2004. Liikunnan arviointi peruskoulussa 2003. Yhdeksäsluokkalaisten kunto, liikunta-aktiivisuus ja koululiikuntaan asennoituminen. Opetushallituksen julkaisu.
Helsinki: Yliopistopaino.
Huotari, P. 2012. Physical fitness and leisure-time physical activity in adolescence and in adulthood: a 25-year secular trend and follow-up study. Jyväskylän yliopisto.
Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 255.
Husu P., Paronen O., Suni J. & Vasankari T. 2011. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010. Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö.
Häggman, E. 2007. Polarisaatiomuistio. 95 000 nuorta koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Pori: Länsi-Suomen lääninhallitus.
Itkonen, H. 2013. Nuorisokulttuuri ajassa, tilassa ja liikkeessä. Teoksessa T. Jaakkola, J., Liukkonen & A., Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Jyväskylä: PS-kustannus, 74–95.
Janesick, V. 2000. The choreography of qualitative research design. Teoksessa Norman K.
Denzin & Yvonna S. Lincoln (toim.) Handbook of Qualitative Research. Thousand Oaks: Sage, 391–392.
Kansallinen liikuntatutkimus. 2010a. Lapset ja nuoret. SLU:n julkaisusarja 7/2010.
Kansallinen liikuntatutkimus. 2010b. Aikuiset 19–65-vuotiaat. SLU:n julkaisusarja 6/2010.
61
Kimm S., Glynn N., Kriska A. 2002. Decline in physical activity in black girls and white girls during adolescence. The New England Journal of Medicine 347, 709–15.
Kjonniksen, L., Torsheim, T., Wold, B. 2008. Tracking of leisure time physical activity during adolescence and young adulthood: a 10-year longitudinal study. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 5, 69.
Kokko, S. 2013. Liikuntakasvatus organisoidussa urheilussa. Teoksessa T. Jaakkola, J.
Liukkonen & A. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Jyväskylä: PS-kustannus, 125–142.
Kokko, S. & Hämylä, R. 2015. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa.
LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014. Viitattu 26.6.2015.
http://www.liikuntaneuvosto.fi/files/347/VLN_liituraportti_150317.pdf.
Laakso, L., Telama, R., Nupponen, H., Rimpelä, H. & Pere, L. 2008. Trends in leisure time physical activity among young people in Finland, 1977-2007. European Physical Education Review 4 (2), 139–155.
Lehtonen, K. 2012. Nuorten harrasteliikunnan kehittäminen 1999–2007. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2012. Viitattu 26.6.2015.
http://www.liikuntaneuvosto.fi/files/8/2harrasteliikunta.pdf.
Liikunta, 2012. Käypähoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.
Viitattu 10.5.2015. www.kaypahoito.fi.
Lämsä, J. 2002. Harrastusten jääminen - Nuorten luopuminen urheilusta. Teoksessa T. Kuure, M. Vuori & M. Gissler (toim.) Viattomuudesta vimmaan: lapsuudesta nuoruuteen - siirtymävaiheen tarkastelua. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto, 79–88.
Lämsä, J. & Mäenpää, P. 2002. Kuinka moni lopettaa? Tietoja ja näkemyksiä nuorten urheiluharrastuksen aloittamisesta ja lopettamisesta. Helsinki: Nuori Suomi.
Mannheim, K. 1952. The problem of generations. Teoksessa K. Mannheim, Essays on the socialogy of knowledge. Lontoo: Routledge & Kegan, 276–320.
Malina, R. 2001. Physical activity and fitness: pathways from childhood to adulthood.
American Journal of Human Biology 13, 126-172.
Malina, R., Bouchard, C. & Bar-Or, O. 2004. Growth, Maturation, and Physical Activity. 2.
uudistettu painos. Human Kinetics.
Malina, R. 2007. Physical fitness of children and adolescents in the United States: Status and secular change. Medicine and Sport Science 50, 67-90.
62
McKenzie, G. 2001. Physical activity and health: school interventions, Abstracts of the 6th Annual Congress of the European College of Sports Science 17, 24–28.
Metsämuuronen, J. 2005. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Helsinki:
International Methelp Ky.
Mäkinen, T. 2010. Trends and Explanations for Socioeconomic Differences in Physical Activity. Helsingin yliopisto. National Institute for Health and Welfare (THL), Research 41.
National Association for Sport and Physical Education. 2004. Moving into the future:
National standards for physical education, toinen painos. Reston, VA: Author.
Nupponen, H., Telama, R. & Laakso, L. 1997. Koululaisten kunto ja liikunta-aktiivisuus – jäitä hattuun. Liikunta & Tiede 34 (6), 4–7.
Nupponen, H., Laakso, L., Rimpelä, A., Pere, L. & Telama, R. 2010. Questionnaire‐assessed moderate to vigorous physical activity of the Finnish youth in 1979–2005.
Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 20 (1), 20–26.
Oja, P. 2011. Liikunnan ja terveyden annos-vastesuhde. Teoksessa M. Fogelholm, I. Vuori &
T. Vasankari (toim.) Terveysliikunta. 2. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim, 13.
Opetushallitus. 2004. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Helsinki:
Opetushallitus.
Opetushallitus. 2007. Koululiikunnan kehittäminen. Viitattu 3.3.2015.
http://www.oph.fi/julkaisut/2007/koululiikunnan_kehittaminen.
Pedersen, B. K. & Saltin, B. 2006. Evidence for prescribing exercise as therapy in chronic disease, Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 16 (1), 3–63.
Puolustusvoimat, 2015. Varusmies 2016. Opas varusmiespalvelukseen valmistautuvalle.
Viitattu 13.12.2016. www.puolustusvoimat.fi.
Rahl, R. L. 2010. Physical activity and health guidelines: Recommendations for Various Ages, Fitness Levels, and Conditions from 57 Authoritative Sources. Champaign:
Human Kinetics.
Roberts, C., Tynjälä, J. & Komkov, A. 2004. Teoksessa Currie C., Roberts C., Morgan A.
(toim.) Physical activity. Young people`s health in context. Health behaviour in school aged children (HBSC) Study: International report from the 2001/2002 survey.
Copenhagen: WHO regional office Europe, 90–97.
Roberts, K. & Brodie, D. A. 1992. Inner-City Sport: Who Plays and What are the Benefits?
Culemburg: Giordano Bruno.
63
Sallis, J., F. & Patrick, K. 1994. Physical Activity Guidelines for Adolescents: Consensus Statement. Pediatric Exercise Science 6 (4), 302–314.
Samdal, O., Tynjälä, J., Roberts, C., Sallis, J. F., Villberg, J. & Wold, B. 2007. Trends in vigorous physical activity and TV watching of adolescents from 1986 to 2002 in seven European Countries. The European Journal of Public Health 17 (3), 242–248.
Santtila, M., Kyröläinen, H., Vasankari, T., Tiainen, S., Palvalin, K., Häkkinen, A. &
Häkkinen, K. 2006. Physical Fitness Profiles in Young Finnish Men during the Years 1975-2004. Medicine & Science in Sports & Exercise 38 (11), 1990–1994.
Saros, L. 2012. Fyysinen aktiivisuus eri elämänvaiheissa. Yhdeksäsluokkalaisten kestävyysliikunnan harrastamisen motiivit. Helsinki: Unigrafia.
Scheerder, J., Thomis, M., Vanreusel, B., Lefevre, J., Renson, R., Vanden Eynde, B. &
Beunen, G. P. 2006. International Review for the Sociology of Sport 41, 413-430.
Seefeldt, V., Malina, R. M. & Clark, M. A. 2002. Factors Affecting Levels of Physical Activity in Adults. Sports Medicine 32, 143–168.
Shephard, R. 2003. Limits to the measurement of habitual physical activity by questionnaires.
British Journal of Sports Medicine 37 (3), 197–206.
Sisson, S.B., Broyles, S.T., Baker, B.L. & Katzmarzyk, P.T. 2010. Screen time, physical activity, and overweight in U.S. Youth: National Survey of Children`s Health 2003.
Journal of Adolescent Health 47, 309–311.
Special Eurobarometer 412. 2014. Sport and physical activity. Viitattu 22.2.2015.
http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/ebs/ebs_412_en.pdf.
Statfin. 2014. Suomen virallinen tilasto: 15 vuotta täyttänyt väestö koulutusasteen, kunnan, sukupuolen ja ikä- ryhmän mukaan 1970–2014. Viitattu 22.9.2016.
http://bit.ly/1qDl4hm.
Strong, W., Malina, R., Blimke, C., Daniels, S., Dishman, R., Gutin, B., Hergenroeder, A., Must, A., Nixon, P., Pivarnik, J., Rowland, T., Trost, S. & Trudeau, F. 2005.
Evidence based physical activity for school-age youth. Journal of Pediatrics 146, 732–737.
Tammelin, T. 2003. Physical activity from adolescence to adulthood and health-related fitness at age 31 – cross-sectional and longitudinal analyses of the Northern Finland birth cohort of 1966. University of Oulu. Department of Public Health Science and General Practice.
Tammelin, T. & Karvinen, J. (toim.) 2008. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7-18-vuotiaille. Helsinki: Opetusministeriö ja Nuori Suomi.
64
Tammelin, T. 2013. Liikuntasuositukset terveyden edistämisessä. Teoksessa T. Jaakkola, J.
Liukkonen & A. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Jyväskylä: PS-kustannus, 62–73.
Telama, R. 1986. Mikä liikunnassa kiinnostaa – liikuntamotivaatio. Teoksessa
P. Vuolle, R. Telama & L. Laakso (toim.) Näin suomalaiset liikkuvat. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 50. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 149−175.
Telama, R., Laakso, L. & Yang, X. 1994. Physical activity and participation in sports of young people in Finland. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 4, 65–74.
Telama, R., Yang, X., Laakso, L. & Viikari, J. 1997. Physical activity in childhood and adolescence as predictors of physical activity in young adulthood. American Journal of Preventive Medicine 13, 317-323.
Telama, R. & Yang, X. 2000. Decline of physical activity from youth to young adulthood in Finland. Medicine & Science in Sports & Exercise 32 (9), 1617–1622.
Telama, R., Hirvensalo, M. & Yang, X. 2014a. Liikunnallisen elämäntavan eväät alkavat rakentua varhain lapsuudessa. Liikunta & Tiede 51 (1), 4–9.
Telama, R., Yang, X., Leskinen, E., Kankaanpää, A., Hirvensalo, M., Tammelin, T., Viikari, J. & Raitakari, O. 2014b. Tracking physical activity from early childhood through youth to adulthood. Medicine & Science in Sports & Exercise 46 (5), 955–62.
The Public Health Agency of Canada (CSEP). 2014. Canadian Society for Exercise Physiology CSEP: Canadian Physical Activity Guidelines and Canadian Sedentary
Behaviour Guidelines. Viitattu 26.5.2015.
http://www.csep.ca/english/view.asp?x=949.
Trudeau, F., Lurencelle, L. & Shephard, R. J. 2004. Tracking Physical Activity from Childhood to Adulthood. Medicine and Science in Sports and Exercise 36, 1937-1943.
UKK -instituutti. 2011. Liikuntapiirakka. Viitattu 28.5.2015.
http://www.ukkinstituutti.fi/liikuntapiirakka.
USA:n terveysministeriö. 2008. Physical Activity Guidelines for Americans. Washington, DC: U.S. Department of Health and Human Services. Viitattu 12.5.2015.
http://www.health.gov/paguidelines/guidelines.
Vaara, J. 2015. Associations of physical activity and physical fitness with cardiovascular risk factors in young men. University of Jyväskylä. Studies in Sport, Physical Education and Health 221.
65
Vanreusel, B., Renson, R., Beunen, G., Claessens, A. L., Lefevre, J., Lysens, R. & Vanden Eynde, B. 1997. A longtudinal study of youth sport participation and adherence to sport in adulthood. International Review for the Sociology of Sport 32, 4373–387.
Virtanen, M. 2003. Nuoren suomen tradition sukupolvien ketjuna. Teoksessa
S. Aapola & M. Kaarninen (toim.) Nuoruuden vuosisata. Suomalaisen nuorison historia. Helsinki, SKS, 35–65.
Vuori, I. 1996. Tehokas ja turvallinen terveysliikunta. UKK -instituutti.
Vuori, I. 1999. Liikunta, kunto ja terveys. Teoksessa I. Vuori & S. Taimela (toim.) Liikuntalääketiede. 2. uudistettu painos. Vammala: Duodecim, 16–25.
Vuori, I. 2005. Liikunta, kunto ja terveys. Teoksessa S. Taimela & U. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. 3. painos. Helsinki: Duodecim, 16–29.
Vuori, I. 2011. Liikunnan vaikutukset. Teoksessa M. Fogelholm, I. Vuori & T. Vasankari (toim.) Terveysliikunta. 2. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim, 13.
World Health Organization. 2010. Global Recommendations on Physical Activity for Health.
Viitattu 12.5.2015.
http://whqlibdoc.who.int/publications/2010/9789241599979_eng.pdf?ua=1.
Yang, X., Telama, R., Hirvensalo, M., Tammelin, T., Viikari, J. & Raitakari, O. 2013. Active commuting from youth to adulthood and as predictor of physical activity in early midlife: the Young Finns Study. Preventive Medicine 59, 5–11.
66 LIITTEET
Liite 1. Reserviläisten toimintakyky -tutkimuksen kyselylomake tämän tutkimuksen osalta
Reserviläisten LIIKUNTA-JA
TERVEYSKÄYTTÄYTYMISKYSELY
Arvoisa reserviläinen,
Kysely on täysin luottamuksellinen. Vastaaminen tapahtuu nimettömästi numeroidulle
tietojenkeruulomakkeelle. Sinulle annetaan ennen kyselyn alkua henkilökoodi, jota sinä käytät koko tutkimuksen ajan. Vastaajan henkilöllisyyttä koodin perusteella ei missään vaiheessa paljasteta.
Vastaamiseen on varattu aikaa 60 minuuttia.
Kyselyyn vastataan tiedonkeruulomakkeella mustaamalla lyijykynällä vastaustasi vastaava kirjain.
Toivomme jokaisen täyttävän lomakkeen huolellisesti, jotta aineisto olisi tilastollisesti edustava ja luotettava. Vastaukset erilliseen terveysseulakyselyyn ja ns. vapaan sanan kysymyksiin merkitään eri lomakkeelle.
Vastattuasi kaikkiin kysymyksiin jää paikallesi odottamaan kunnes saat poistumisohjeet tilaisuuden valvojalta. Kyselyn jälkeen palautat kysely- ja vastauslomakkeet kyselyn valvojalle.
Antamasi vastaukset ovat ensiarvoisen tärkeitä. Vastaathan jokaiseen kysymykseen.
KIITOS VASTAUKSISTASI!
Pääesikunta, henkilöstöosasto Maanpuolustuskorkeakoulu Jyväskylän Yliopisto UKK-instituutti
67 LIIKUNTA- JA TERVEYSKÄYTTÄYTYMINEN
6. Mihin seuraavista vapaa-ajan liikuntaryhmistä kuulut?
Ajattele kolmea viime kuukautta ja ota huomioon kaikki sellainen vapaa-ajan fyysinen rasitus, joka on kestänyt kerrallaan vähintään 20 minuuttia.
Liikunta on ripeää ja reipasta, kun se aiheuttaa ainakin jonkin verran hikoilua ja hengityksen kiihtymistä.
Vastausrivi 6:
a Ei juuri mitään liikuntaa joka viikko
b Verkkaista tai rauhallista liikuntaa yhtenä tai useampana päivänä viikossa
c Ripeää ja reipasta liikuntaa noin kerran viikossa d Ripeää ja reipasta liikuntaa kaksi kertaa viikossa e Ripeää ja reipasta liikuntaa kolme kertaa viikossa f Ripeää ja reipasta liikuntaa ainakin neljä kertaa viikossa
97. Kuinka usein osallistuit urheiluseuran harjoituksiin tai muuhun ohjattuun liikuntaan 12-vuotiaana?
f 5 kertaa viikossa tai enemmän
98. Mikäli osallistuit 12-vuotiaana kilpaurheiluun, millä tasolla kilpailit?
Vastausrivi 98:
102. Kuinka usein keskimäärin osallistuit oman vapaa-ajan urheilulajin harjoitteluun koko varusmiespalveluksen aikana?
68
103. Mikäli osallistuit varusmiespalveluksen aikana kilpaurheiluun, millä tasolla kilpailit?
Vastausrivi 103:
a en osallistunut
b puulaaki
b seura
c piiri (alue/divisioona)
d kansallinen (SM)
e kansainvälinen (PM/EM/MM)
106. Kuinka usein osallistut harrastuksessasi urheiluseuran harjoituksiin tai muuhun ohjattuun
106. Kuinka usein osallistut harrastuksessasi urheiluseuran harjoituksiin tai muuhun ohjattuun