Tehtaan työntekijät käsittelivät flutingin valmistuksen eri vaiheissa muun muassa räjähdysvaarallisia, myrkyllisiä ja syövyttäviä aineita. Esimerkiksi
2.1. Turvallisuutta kokousten avulla
Työturvallisuuslain mukaan työnantajan ja työntekijöiden oli yhdessä huolehdittava työpaikan työturvallisuudesta60. Heinolan tehtaalla, kuten myös monilla tehtailla asia ratkaistiin 1960-luvulla perustamalla vapaaehtoisia työturvallisuustoimikuntia ja vuonna 1946 voimaan astuneen tuotantokomitealain61 mukainen tuotantokomitea. Niiden ideana oli nimenomaan työnantajan ja työntekijöiden välinen yhteistoiminta: työturvallisuustoimikunta sai tehdä jonkin verran itsenäisiä päätöksiä, mutta tuotantokomiteat olivat lähinnä neuvoa antavia elimiä.62 Toimikuntien ja komitean toiminnassa kytkeytyivät yhteen lakisääteisten velvollisuuksien valvonta ja vapaaehtoinen toiminta, jonka tavoitteena oli tuotannon turvaaminen ja työntekijöiden terveyden säilyttäminen 63.
Flutingtehtaalle perustettiin ensimmäinen työturvallisuustoimikunta jo rakennusvaiheessa64. Varsinaisen tuotannon käynnistyessä toimikunta lakkautettiin ja tehtaan neljälle osastolle eli massatehtaalle, kunnossapito-osastolle, kartonkitehtaalle ja voimaosastolle perustettiin uudet työturvallisuustyötä tekevät toimikunnat. Myöhemmin toimikunta perustettiin myös selluloosatehtaalle ja laboratorioon. Ammattiosasto käytti työturvallisuustoimikunnasta myös nimeä työturvallisuuskomitea.65
60 Työturvallisuuslaki, 9§.
61 Laki oli aluksi kolmivuotinen, mutta vuonna 1949 laista tuli pysyvä. Vuonna 1979 tuotantokomitealain korvasi työpaikkojen yhteistoimintaa koskenut laki. Lisää aiheesta Kämäräinen 1999, 108, Hoskola 1989, 46 ja 48, Kettunen 1994, 348 ja Waris 1980, 90.
62 Kämäräinen 1999, 107–108. Tampella tänään 5/1966, 31. Työturvallisuustoimikunnat olivat tulosta Safety First -toiminnasta, jonka toi Suomeen vuorineuvos Gösta Serlachius 1920-luvulla. Safety First -toiminta oli kasvatusta, jossa työturvallisuuden, työtehon ja työrauhan tavoitteet niputettiin yhteen.
Vuoteen 1948 mennessä työturvallisuustoimikuntia oli 67:lla työpaikalla. Lisää Safety First -toiminnasta ja työturvallisuustoimikunnista Kettunen 1999, 227 ja 240–243, Kettunen 1994, 252, Kämäräinen 1999, 87 ja 108 ja Tampella tänään 1/1967, 38. Työnantajan oli perustettava tuotantokomitea tuotantolaitoksiin, joissa oli tehtyjä työtunteja 120 000. Niitä perustettiin työpaikoille varsin verkkaiseen tahtiin: vuonna 1951 teollisuudessa oli 806 tuotantokomiteaa.
63 Waris 1961, 94.
64 Tampella tänään 1–2/1961, 57–58.
65 HFA, kirjeenvaihto 1957–1961, Tampellan Heinolan tehtaiden kirje vakuutusyhtiölle 19.12.1960.
Paperi, Tampellan Heinolan tehtaiden turvallisuustoimikunnille laadittu ohjeistus 2.5.1961. Paperi, yleisen kokouksen pöytäkirja 19.3.1961 ja toimikunnan kokouksen pöytäkirja 19.3.1961. Tampella tänään 3–4/1962, 40–41 ja 5/1966, 31.
Toimikunnat työskentelivät flutingtehtaan teknillisen johtajan alaisuudessa ja niiden puheenjohtajina toimivat osastojen insinöörit. Varapuheenjohtajiksi valittiin osastomestareita. Kaikkien toimikuntien sihteerinä toimi tehtaan sosiaalipäällikkö ja toimikuntien muiksi jäseniksi valittiin työnjohtajia ja työntekijöitä. Toimikuntien jäsenet valitsi työnantaja.66
Työturvallisuustoimikunnat saivat tehdä päätöksiä myös itsenäisesti, vaikka suuremmista työturvallisuuteen liittyvistä parannus- ja uudistustöistä päätti tehtaan johto toimikunnan esityksen perusteella67. Tuotantovaiheessa toimikunnat kokoontuivat kolme kertaa vuodessa kokoukseen tai tarkastuskierrokselle, joita tehtiin usein tehtaan työturvallisuuspäivien yhteydessä68. Lisäksi toimikunnat vierailivat muilla tehtailla. Esimerkiksi vuonna 1967 toimikunta kävi Kymin Osakeyhtiön Kuusankosken tehtailla69.
Rakennusaikana toimikuntien tehtävänä oli huomioida ja huomauttaa työnjohtajaa asioista, jotka vaaransivat työturvallisuuden ja asettaa työmaalle varoittavia ja opastavia kuvia ja julisteita70. Tuotantovaiheessa toimikuntien tehtäviin kuuluivat tehtaan turvallisuuden ja hygienian edistäminen, turvallisuutta parantavien ehdotusten tekeminen ja ammattientarkastuksen ja vakuutusyhtiön antamiin ohjeisiin ja määräyksiin ja yhtiön tapaturmatilastoihin tutustuminen71.
Vuonna 1963 työturvallisuustoimikunnat pohtivat muun muassa sitä, miten tehtaalla saataisiin estettyä niin sanotut vahinkokäynnistykset. Asiaa pidettiin niin tärkeänä, että sitä varten perustettiin oma toimikunta, jonka idean perusteella pahviset varoituslaput korvattiin magneettikiinnityksellä varustetuilla käynnistimien päälle laitettavilla koteloilla.72
66 HFA, kirjeenvaihto 1957–1961, Tampellan Heinolan tehtaiden kirje vakuutusyhtiölle 19.12.1960.
Paperi, Tampellan Heinolan tehtaiden turvallisuustoimikunnille laadittu ohjeistus 2.5.1961.
67 Tampella tänään 5/1966, 31.
68 Paperi, Tampellan Heinolan tehtaiden turvallisuustoimikunnille laadittu ohjeistus 2.5.1961. Tampella tänään 1–2/1961, 49, 3–4/1962, 41, 1–2/1963, 52, 1/1965, 87 ja 5/1966, 31.
69 Tampella tänään 3/1967, 44.
70 Tampella tänään 1–2/1961, 57–58.
71 Paperi, Tampellan Heinolan tehtaiden turvallisuustoimikunnille laadittu ohjeistus 2.5.1961. Tampella tänään 3–4/1962, 40–41.
72 Tampella tänään 9–10/1963, 32–34.
Toimikuntien jäsenten tehtäviin kuuluivat myös turvallisuusmiesten työt, toisin sanoen oman osaston turvallisuuden ja hygienian edistäminen ja valvonta. Lisäksi heiltä vaadittiin esimerkillisyyttä.73 Heidän haluttiin olevan työpisteissään tai osastoillaan työturvallisuuden mallioppilaita. Tässä suhteessa flutingtehtaan työturvallisuustoimikuntien työ muistutti vahvasti muiden suomalaisyritysten toimikuntien työtä: koulutettavista haluttiin tehdä kouluttajia74.
Viimeistään vuodesta 1967 alkaen flutingtehtaan työturvallisuustoimikunnat laativat tilastoja tapaturmien lukumäärästä ja luonteesta, menetetyistä sairauspäivistä, tapaturmien syistä ja tapaturmattoman ajan pituudesta. Jo sitä ennen joillakin osastoilla oli karttoja, joihin kaikki osastolla sattuneet työtapaturmat oli merkitty. Toimikuntien haluttiin kiinnittävän aiempaa enemmän huomiota jo ennalta tapaturmien syiden poistamiseen. Lisäksi toimikunnat olivat mukana erilaisten kurssien, harjoitusten ja teemapäivien järjestelyissä.75
Heinolan flutingtehtaan turvallisuustoimikunnat eivät eronneet muista suomalaisyritysten toimikunnista: ne muodostettiin osastoittain, niihin kuului sekä työnjohtoa että työntekijöitä ja ne keskustelivat työpaikalla sattuneista työtapaturmista ja pohtivat keinoja, joiden avulla onnettomuudet olisi voitu estää.
Lisäksi ainakin osa toimikunnista järjesti tapaturmantorjuntapäiviä, turvallisuuskilpailuja ja kannusti työntekijöitä kehittämään turvallisuutta lisääviä keksintöjä.76 Vastaavia päiviä ja kilpailuja pidettiin myös Heinolan tehtaalla, mutta niiden järjestäjä ei käy ilmi tutkimusaineistosta. Toimikunnan pöytäkirjojen ja toimintakertomusten puuttuessa, toimikunnan työskentelyä ei voi analysoida tai selvittää tämän tarkemmin.
73 Paperi, Tampellan Heinolan tehtaiden turvallisuustoimikunnille laadittu ohjeistus 2.5.1961. Tampella tänään 3–4/1962, 40–41.
74 Kämäräisen mukaan työturvallisuustoimikuntien työhön kuuluivat muun muassa osastojen työturvallisuussääntöjen laatiminen, tapaturmatilanteen ja työmenetelmien tutkiminen, järjestyksen ylläpito ja hygieenisten olojen ja viihtyisyyden edistäminen. Lisää aiheesta Kämäräinen 1999, 108.
75 Tampella tänään 5–6/1962, 35, 2/1966, 33, 5/1966, 31 ja 6/1997, 39.
76 Kettunen 1994, 252–253.
* * *
Vuoden 1962 alusta alkaen Heinolan tehtaalla toimi työturvallisuustoimikuntien lisäksi myös tuotantokomitea77. Komitean ensimmäisten vuosien kokoonpanosta ei aineistossa ole viitteitä, mutta vuosina 1968–1969 tuotantokomiteaan kuului viisi työntekijöiden, kaksi toimihenkilöiden ja kolme työnantajan edustajaa78. Työntekijöiden edustajat valittiin komiteaan kaksivuotiskaudeksi tuotantokomiteavaalien avulla79.
Sotien jälkeisiä tuotantokomiteoita on pidetty 1970-luvun työsuojelutoimikuntien edeltäjinä – tosin sangen tehottomina edeltäjinä.
Esimerkiksi Pauli Kettusen mukaan tuotantokomiteoiden merkitys jäi vähäiseksi, sillä niiden valtuudet rajoittuivat tiedon saamiseen ja neuvojen antamiseen80. Markku Kämäräisen mukaan tuotantokomitean toiminta oli muodollista ja tehotonta: ”ilman päätöksentekovaltaa olevat palkansaajan edustajat luonnehtivat niitä usein kahvikerhoiksi”81. Juhani Tarkkosen mukaan kyse oli siitä, että aika ei ollut vielä kypsä ”työväestön edun mukaiseen työolojen valvontaan”82.
Flutingtehtaan tuotantokomitean tehokkuutta ei voi arvioida lähteiden puuttumisen vuoksi, mutta kiinnostus komitean työtä kohtaan oli tehtaalla suurta.
Flutingtehtaan tuotantokomiteavaalin äänestysprosentit olivat sekä työntekijöiden että toimihenkilöiden osalta hyvät, sillä useimmiten suomalaistehtaiden vaaleissa äänestysaktiivisuus jäi sangen heikoksi, jopa alle 20 prosenttiin83. Vuoden 1963 tuotantokomiteavaaleissa työntekijöistä äänestysoikeuttaan käytti 50,96 ja toimihenkilöistä 82,8 prosenttia84. Kolme vuotta myöhemmin työntekijöiden äänestysprosentti nousi 56,8 ja toimihenkilöiden laski 72 prosenttiin85. Muiden vuosien äänestysprosentteja ei tutkimusaineistosta löydy.
Korkea äänestysprosentti kertoo siitä, että flutintgtehtaalla tuotantokomiteaa arvostettiin ja pidettiin tärkeänä – ainakin tärkeämpänä kuin muilla suomalaistehtailla. Huomionarvoista on sekin, että kyse ei ollut ensimmäisten
77 HFA, pysyväismääräykset 1960–1962, viesti tuotantokomiteavaalista 7.12.1961. Paperi, yleisen kokouksen pöytäkirja 19.11.1961.
78 Tampella tänään 1/1968, 47.
79 Tampella tänään 11–12/1963, 34, 1/1966, 43 ja 1/1968, 47.
80 Kettunen 1994, 349–350.
81 Kämäräinen 1999, 108.
82 Tarkkonen 2001, 16.
83 Ahvenisto 2008, 461–462.
84 Tampella tänään 11–12/1963, 34.
85 Tampella tänään 1/1966, 43.