4.1 Miten turvallisuuskulttuurin käsite soveltuu liikennejärjestelmään
Esitutkimuksen perusteella voidaan todeta, että turvallisuuskulttuurin käsite sovel-tuu liikennejärjestelmään. Sitä voidaan käyttää monimuotoisesti koko järjestelmän tarkasteluun tai eri liikennemuotojen turvallisuuskulttuurin tarkasteluun. Aiheesta löytyy kansainvälistä tutkimusta jonkin verran ja käsite osoittautui sekä teoreettisil-ta että käytännöllisiltä ominaisuuksilteoreettisil-taan sellaiseksi, että sitä voidaan käyttää liikenteen turvallisuudesta puhuttaessa. Samoin käsitettä voi käyttää joko viran-omaisten tai operaattoriorganisaatioiden turvallisuuskulttuurin tarkasteluun. Viran-omaisnäkökulmaa ei liikenteen turvallisuuskulttuuritutkimuksissa ole aikaisemmin juuurikaan huomioitu, mutta viranomaistoiminnan turvallisuusvaikutusten selkeyt-täminen nousi tässä esitutkimuksessa yhdeksi keskeiseksi jatkotutkimustarpeeksi.
Ongelmallisemmaksi turvallisuuskulttuurin käsite tulee yksityisliikenteen puolella, jossa puhutaan ennemminkin kansallisen kulttuurin vaikutuksista yksittäisiin autoi-lijoihin kuin liikennejärjestelmän tai operaattoriorganisaatioiden turvallisuuskulttuu-rista. Yksityisliikenteen puolellakin viranomaistoiminnan turvallisuusvaikutuksia voidaan kuitenkin pohtia turvallisuuskulttuurin näkökulmasta.
On olennaista, että tiedostetaan millä tasolla liikennejärjestelmää kulloinkin tur-vallisuuskulttuurin käsitteen avulla tarkastellaan. Liikennejärjestelmää voidaan tarkastella monella eri tasolla yhteiskunnasta yksittäisen toimijan suorituskykyyn asti. Jokainen taso on turvallisuuden kannalta merkityksellinen, mutta eri tasoilla painottuvat erilaiset ilmiöt ja haasteet. Rasmussen (1997, ks. myös Vicente, 2004;
Reiman & Oedewald, 2008) on kuvannut toiminnan tasoja kuvan 3 mukaisella tavalla. Kuvassa annetaan esimerkkejä siitä, minkälaisina käytännön tutkimus- ja kehittämiskohteina turvallisuuskulttuurilähestymistapa voi ilmetä järjestelmän eri tasoilla.
Kuva 3. Sosioteknisen järjestelmän eri tasot.
Kuvan 3 mukaisesti turvallisuuden kehittämisessä on huomioitava eritasoisia ilmi-öitä ja hyödynnettävä eri tasoille keskittyviä tutkimus- ja kehitysmenetelmiä. Lisäk-si on huomioitava, että tasot vaikuttavat toiLisäk-siinsa, eLisäk-simerkikLisäk-si yhteiskunnan muu-tokset heijastuvat organisaatioille kehityspaineina ja yksilöt toimivat organisaation luomien toimintaedellytysten valossa.
Turvallisuuskulttuurin käsitettä on perinteisimmin käytetty viitattaessa organi-saation tasoon. Ajatuksena on, että turvallisuuskulttuuri tarjoaa mahdollisuuksia ja rajoituksia (esim. koulutuksen, työn organisoinnin, jaettujen normien kautta) niin ryhmille kuin yksilöille toimia erilaisissa tilanteissa. On kuitenkin hyvä huomioida, että tasojen välillä vaikuttaa aina molemminpuolinen vuorovaikutus; ryhmien ja yksilöiden toiminta vaikuttaa vähitellen myös organisaatiotasoon, muokaten esi-merkiksi normeja tai toimintatapoja.
Monesti puhutaan tarpeesta muuttaa käyttäytymistä tai asenteita turvallisuuden parantamiseksi. Joskus turvallisuuskulttuurilla tunnutaan tarkoitettavan ainoastaan asennepuolta, ja tekniset tai rakenteelliset tekijät jätetään ulkopuolelle. Tämä sotii kuitenkin turvallisuuskulttuurin käsitteen systeemistä luonnetta vastaan. Parhaim-millaan turvallisuuskulttuurin tarkasteleminen auttaa ymmärtämään järjestelmää kokonaisuutena, eikä pilkkomaan sitä osiin ja sirpaloittamaan tarkastelua. Turvalli-suuskulttuuria voidaan tarkastella esimerkiksi joistakin, tai kaikista, alla olevista näkökulmista:
rakenteet (esim. tekniikka, säännöt) asenteet, arvot ja normit
käytännöt ja toiminta ymmärrys ja tieto.
Hallittava prosessi: fysiikka, kemia
Fysiologia:psyykkinen ja fyysinen kuormittavuus, havaitseminen, motoriikka…
Yksilöpsykologia:asiantuntemus, muisti, motivaatio, työvälineiden hallinta, jaksaminen…
Ryhmät/tiimit:työnjako, normit, tilannekohtainen päätöksenteko, kommunikointi…
Organisaatiot:toiminnan johtaminen, työn organisointi, vastuunjako, investoinnit, linjojen asettaminen,
ohjeistaminen…
Hallittava prosessi: fysiikka, kemia
Fysiologia:psyykkinen ja fyysinen kuormittavuus, havaitseminen, motoriikka…
Yksilöpsykologia:asiantuntemus, muisti, motivaatio, työvälineiden hallinta, jaksaminen…
Ryhmät/tiimit:työnjako, normit, tilannekohtainen päätöksenteko, kommunikointi…
Organisaatiot:toiminnan johtaminen, työn organisointi, vastuunjako, investoinnit, linjojen asettaminen,
ohjeistaminen…
Turvallisuuskulttuurikäsitteen käyttökelpoisuus tutkimuksessa ja käytännön kehit-tämistyössä on yhteydessä siihen, miten laajasti tai kapea-alaisesti turvallisuus-kulttuuri ymmärretään. Jos turvallisuusturvallisuus-kulttuurin sisällöksi ymmärretään esimer-kiksi vain asenteet, on tutkimusasetelmien rakentaminen ja turvallisuuskulttuurin kehittämistoimien vaikuttavuuden tutkimus yksiselitteisempää. Voidaan esimerkik-si selvittää, onko tietynlaisella koulutuksella vaikutusta pilottien turvallisuusasen-teisiin ja mitata vaikuttavuutta asennetutkimukselle tyypilliseen tapaan kyselyllä.
Toisaalta, toimenpiteiden vaikuttavuus, ja tutkimustulosten hyöty voi jäädä vähäi-seksi. Vaikka tulokset osoittaisivat koulutuksen vaikuttavan asenteisiin, käytän-nössä asenteet yksin eivät määritä turvallisuutta. Jos taas turvallisuuskulttuuri ymmärretään monitasoiseksi ilmiöksi, joka kattaa kaikki edelläkuvatut tasot, on siihen tarttuminen tutkimuksen keinoin haastavaa. Tällöin tarvitaan erilaisten tut-kimuslähestymistapojen ja -menetelmien yhdistelemistä. Toisaalta esimerkiksi koulutusohjelmien vaikuttavuudesta voidaan saada kokonaisvaltaisempi ja katta-vampi kuva, kun vaikuttavuutta arvoidaan sekä rakenteiden ja tekniikan, asentei-den, käytäntöjen että ymmärryksen näkökulmasta. Myös toimenpiteissä yleensä laaja-alainen eteneminen tuottaa paremmin tuloiksia. Voidaan myös kysyä, pysty-täänkö esimerkiksi asenteita muuttamaan ilman että rakenteellisella tasolla teh-dään muutoksia (säännöt, lait jne.). Tai vastaavasti, voidaanko teknisiä muutoksia toteuttaa ilman muutosta asenteissa tai ymmärryksessä siitä miten tekniikka toimii (ja ei toimi). Keskeistä on vähintäänkin tiedostaa mitä jää puuttumaan jos käsitel-lään yksinomaan esimerkiksi asenteita (tai tekniikkaa), ja miten tämä tarkasteluun valittu elementti on vuorovaikutuksessa muiden elementtien kanssa.
4.2 Miten eri liikennemuotojen turvallisuuskulttuuria voidaan vertailla
Tutkimuksen toinen kysymys liittyi mahdollisuuksiin eri liikennemuotojen väliseen vertailuun turvallisuuskulttuuriin liittyvissä asioissa. Kuten kirjallisuuskatsauksen perusteella voitiin havaita, vertailevia tutkimuksia ei ole juuri tehty. Teoreettisen työn ja muutaman vertailua tekevän tutkimuksen (Ek, 2006; Patankar ym., 2005;
Díaz-Cabrera ym., 2007) perusteella voidaan kuitenkin vetää joitain johtopäätök-siä.
Ensimmäinen ja tärkein johtopäätös on se, että vertailussa pitää olla varovai-nen. Liian yksinkertaisia johtopäätöksiä niin toisen liikennemuodon turvallisuus-kulttuurin tasosta kuin omalle liikennemuodolle johdetuista käytännön toimenpide-ehdotuksista on syytä välttää. Liikennemuodot ovat erilaisia niin vaarojen kuin historiallisen kehityksen osalta. On myös tärkeää ottaa huomioon turvallisuuskult-tuurin eri ulottuvuudet – käytännöt, rakenteet, ymmärrys ja asenteet. Jos ainoas-taan yhtä näistä vertaillaan, voidaan päätyä vääriin johtopäätöksiin. Kokonaisuus on näin ollen syytä ottaa huomioon.
Toinen johtopäätös on se että ratkaisuiden sijaan vertailun pitäisi kohdistua tunnistettuihin kriittisiin tekijöiden tai haasteisiin. Turvallisuuskriittisten organisaati-oiden johtamista ja hallintaa käsittelevä teoria (Reiman & Oedewald, 2008; 2009)
esittää, että monimutkaisten sosioteknisten järjestelmien hallitseminen perustuu tietyille perusperiaatteille ja niistä johdetuille kriittisille tekijöille. Voidaan siis olet-taa, että liikennejärjestelmässä eri liikennemuotoja yhdistävät nämä kriittiset hallin-tatekijät. Sen sijaan tekijöiden hallitsemiseksi kehitetyt menetelmät voivat olla liikennemuotoriippuvaisia. Esimerkkinä voidaan mainita tarve hyödyntää historia-tietoa järjestelmän hallinnassa ja kehittämisessä. Tämä tarve historiatiedon hyö-dyntämiseen on yhteinen jokaisen sosioteknisen järjestelmän hallinnalle, mutta se ei tarkoita sitä että jokaisessa järjestelmässä historiatietoa pitäisi kerätä samalla tavalla ja samoista asioista, saati että aineisto pitäisi analysoida samalla tavalla.
Liikennejärjestelmässä tai eri liikennemuotojen parissa ei ole tehty systemaattista hallittavien tekijöiden mallinnusta, mutta esitutkimuksen perusteella voidaan olet-taa, että eri liikennemuodot ovat tunnistaneet eri tekijöitä ja kehittäneet niihin omaan kontekstiinsa sopivia ratkaisuita.
4.3 Miten turvallisuuskulttuurin tutkimusta voisi käytännössä toteuttaa liikennejärjestelmässä
Tutkimuksen perusteella esitämme kolme jatkotutkimusaihetta. Ensimmäisen tutkimuksen tutkimuskysymys on ”miten turvallisuuskulttuuria voidaan eri liiken-nemuotojen piirissä vertailla ja kehittää”. Ajatuksena on tarkastella sitä minkälaisil-la menetelmillä ja lähestymistavoilminkälaisil-la eri liikennemuotojen rakenteet, käytännöt, asenteet, ja ymmärrys kehittyvät parhaiten. Toinen keskeinen tutkimuskysymys kuuluu ”minkälainen on hyvä viranomaiskulttuuri jolla kyetään parhaalla mahdolli-sella tavalla vaikuttamaan liikennejärjestelmän muiden toimijoiden turvallisuuskult-tuuriin”. Tässä tutkimuksessa on tärkeä tarkastella keinoja, joilla viranomainen tällä hetkellä vaikuttaa turvallisuuteen ja pyrkiä myös interventiotutkimuksen ottein kehittämään ja testaamaan uudenlaisia ratkaisuja. Kolmas tutkimuskysymys muo-toiltiin seuraavasti: ”miten turvallisuuskulttuurin tasoa tulisi seurata toimijaorgani-saatioissa”. Tässä tutkimuksessa muutaman eri toimijan kanssa kehitetään indi-kaattorijärjestelmä turvallisuuskulttuurin seuraamiseksi osaksi turvallisuusjohta-misjärjestelmää. Lisäksi indikaattoreiden tuottamaa tietoa ja sen hyödyntämistä seurataan pidemmällä aikavälillä indikaattorijärjestelmän testaamiseksi. Tutkimus tuottaa samalla yleistettävää tietoa turvallisuuskulttuurin mittaamisen ja kehittämi-sen haasteista liikennejärjestelmässä.
Turvallisuuskulttuurin tutkimusmenetelmät voidaan jakaa karkeasti kahteen luokkaan sen mukaan, ovatko ne kvantitatiivisia eli määrällisiä vai kvalitatiivisia eli laadullisia. Kvantitatiivisia menetelmiä ovat esimerkiksi kyselyt ja auditointiin liitty-vät tarkistuslistat. Esimerkkeinä kvalitatiivisista menetelmistä voidaan mainita haastattelut, ryhmäkeskustelut, työryhmätyöskentely ja havainnointi. Näitä mene-telmiä hyödynnetään tyypillisesti etnografiseen tutkimusperinteeseen nojautuvas-sa kulttuurin tutkimuksesnojautuvas-sa. Käytännössä monet arviointimenetelmät ovat kuiten-kin senkaltaisia, että niiden avulla voidaan saada joko määrällistä tai laadullista aineistoa tai molempia riippuen siitä, miten ne toteutetaan. Yksi tulevaisuuden visio/haaste on kahden edellä kuvatun keskeisen tutkimussuuntauksen,
kyselytut-kimuksen ja laadullisen etnografian, lähestymistavan yhdistäminen. Haaste on se, miten tehdä tutkimusta jossa samanaikaisesti tavoitteena on ymmärtää kontekstia, lähestyä asiaa normaalin työn ja sitä tekevien ihmisten näkökulmasta, mutta kui-tenkin tuottaa yleistettävää teoriaa tai malleja.
VTT:llä on aikaisemmissa turvallisuuskriittisillä aloilla toteutetuissa tapaustutki-muksissa kehitetty turvallisuuskulttuurin arviointiin kokonaismenettelytapa, jossa hyödynnetään sekä laadullisia että määrällisiä menetelmiä. Tätä menettelytapaa on kuvattu muun muassa ydinvoimateollisuuteen suunnatussa raportissa (Oede-wald ym., 2011). Menettelytapaa on sovellettu myös suomalaisessa raideliiken-teeseen suuntautuneessa tutkimushankkeessa (Haavisto ym., 2010). VTT:n to-teuttamissa turvallisuuskulttuuritutkimuksissa yhtenä keskeisenä menetelmänä on tyypillisesti käytetty TUKU-turvallisuuskulttuurikyselyä. Siinä henkilöstö arvioi omaan työhönsä, turvallisuuteen ja organisaationsa toimintaan liittyvien väittämien paikkansapitävyyttä asteikolla 1–6. VTT:n turvallisuuskulttuurin arviointitapaa on mahdollista soveltaa myös liikennejärjestelmän tutkimukseen. Turvallisuuskulttuu-rin ulottuvuuksia on TUKU-kyselyllä aikaisemmin tarkasteltu lähinnä organisaatioi-den tasolla. Mielenkiintoinen tutkimuskysymys on, miten hyvin tunnistetut turvalli-suuskulttuurin ulottuvuudet pätevät koko liikennejärjestelmän tasolla. Tarkastelus-sa voisi pyrkiä hahmottamaan esim. liikennejärjestelmän tasolla Reimanin ym.
(2008) tunnistamia organisatorisia funktioita vastaavia ulottuvuuksia. Samoin sosiaaliset prosessit ovat todennäköisesti luonteeltaan erilaisia liikennejärjestel-män tasolla tarkasteltuna. Toisaalta on tarpeen myös kartoittaa, mitkä ovat kes-keiset turvallisuuskulttuurin piirteet eri liikennemuodoissa ja miten nämä piirteet vaikuttavat toisiinsa ja turvallisuuteen. Tämä on tärkeää esimerkiksi kehitystoi-menpiteitä kohdennettaessa ja priorisoitaessa.
Lähdeluettelo
Arboleda, A., Morrow, P.C., Crum, M.R. & Shelley, M.C. (2003). Management practices as antecedents of safety culture within the trucking industry:
similarities and differences by hierarchical level. Journal of Safety Re-search 34, s. 189–197.
Bennett, S. (2010). A longitudinal ethnographic study of night-freight pilots. Journal of Risk Research 13, s. 701–730.
Brooks, B. (2005). Not drowning, waving! Safety management and occupational culture in an Australian commercial fishing port. Safety Science 43, s.
795–814.
Clarke, S. (1998). Safety culture on the UK railway network. Work & Stress 12, s.
285–292.
Clarke, S. (1999). Perceptions of Organizational Safety: Implications for the De-velopment of Safety Culture. Journal of Organizational Behavior, 20, 185–198.
Dekker, S. (2006). The Field Guide to Understanding Human Error. Aldershot, Ashgate.
Desai, V.M., Roberts, K.H. & Ciavarelli, A.P. (2006). The relationship between safety climate and recent accidents: behavioural learning and cognitive attributions. Human Factors: The journal of the Human Factors and Er-gonomics Society 48.
Díaz, R.I. & Cabrera, D.D. (1997). Safety climate and attitude as evaluation measures of organisational safety. Accidident Analysis and Prevention 29, s. 643–650.
Díaz-Cabrera, D., Hernández-Fernaud, E. & Isla-Díaz, R. (2007). An evaluation of a new instrument to measure organisational safety culture values and practices. Accident Analysis and Prevention 39, s. 1202–1211.
Ek, Å. (2006). Safety culture in sea and aviation transport. Doctoral thesis, Lund University. Lund, Sweden.
Eklöf, M. & Törner, M. (2005). Participatory analysis of accidents and incidents as a tool for increasing safety behaviour in fishermen. A pilot intervention study. Work & Stress 19, s. 360–369.
Euroopan komissio. (2011). Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etene-missuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejär-jestelmää. Valkoinen kirja. KOM (2011) 11 lopullinen. Bryssel 28.3.2011.
Factor, R., Mahalel, D., & Yair, G. (2007). The social accident: A theoretical model and a research agenda for studying the influence of social and cultural characteristics on motor vehicle accidents. Accident Analysis and Pre-vention 39, s. 914–921.
Finavia. (2011). Lennonvarmistus. Saatavilla: [http://www.finavia.fi/tieto afinaviasta/lennonvarmistus]
Flin, R. (2007). Measuring safety culture in healthcare: A case for accurate diag-nosis. Safety Science 45, s. 653–667.
Fogarty, G.J. 2004. The role of organizational and individual variables in aircraft maintenance performance. International Journal of Applied Aviation Studies 4, s. 73–90.
Fogarty, G.J. 2005. Psychological strain mediates the impact of safety climate on maintenance errors. International Journal of Applied Aviation Studies 5, s. 53–63.
Guldenmund, F. (2007). The use of questionnaires in safety culture research – an evaluation. Safety Science, 45, s. 723–743.
Haavisto, M-L., Ruuhilehto, K. & Oedewald, P. (2010). Rautateiden liikenteenoh-jaus ratatöiden aikana ja ratatöiden hallinta. VTT Tiedotteita – Research Notes 2563. Espoo: VTT. 79 s. + liitt. 7 s.
http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2010/T2563.pdf
Helmreich, R. L. & Merritt, A. C. (1998). Culture at Work in Aviation and Medicine.
National, Organizational and Professional Influences. Aldershot: Ash-gate.
Hidden, A. (1989). Investigation into the Clapham Junction Railway Accident.
London: HMSO.
Hopkins, A. (2005). Safety, culture and risk. The organisational causes of disas-ters. Sydney: CCH Australia Limited.
Håvold, J.I. (2000). Culture in maritime safety. Maritime Policy & Management 27, s. 79–88.
Håvold, J.I. (2005). Safety culture in a Norwegian shipping company. Journal of Safety Research 36, s. 441–458.
Håvold, J.I. (2007a). From safety culture to safety orientation. Developing a tool to measure safety in shipping. Theses at NTNU:2007:180. NTNU: Trond-heim.
Håvold, J.I. (2007b). National cultures and safety orientation: A study of seafarers working for Norwegian shipping companies. Work & Stress 21, s. 173–
195.
Håvold, J.I. (2010). Safety culture and safety management aboard tankers. Relia-bility Engineering and System Safety 95, s. 511–519.
Hänninen, H. (2007). Negotiated risks – The Estonia accident and the stream of bow visor failures in the Baltic ferry traffic. Acta Universitatis Oeconomi-cae Helsingiensis A-300. Helsinki School of Economics.
Hänninen, M., Salokorpi, M., Storgård, J. & Heijari, J. (2011). Turvallisuusjohtami-nen osana meriturvallisuutta. Liikenteen suunta 3/2011.
IAEA (1991). Safety culture. Safety Series 75-INSAG-4. Vienna: IAEA.
IAEA (2002). Safety culture in nuclear installations: guidance for use in the en-hancement of safety culture. Vienna: IAEA.
Ilmailuhallinto. (2007). Toiminta- ja taloussuunnitelma 2008–2011. Saatavilla:
[http://www.ilmailuhallinto.fi/files/lth/Suunnittelujaseuranta/IlmailuhallintoT TS2008-11.pdf].
Ilmavoimat. (2011). Perustietoa. Saatavilla: [http://www.puolustusvoimat.fi/fi/
Ilmavoimat/Etusivu/?urile=wcm%3Apath%3A/su puolustusvoimat.fi/Puo lustusvoimat.fi/Ilmavoimat/Etusivu/].
Jonston, I. (2010). Beyond “best practice” road safety thinking and systems man-agement – A case for culture change research. Safety Science 48, s.
1175–1181.
Leviäkangas, P. (1998). Accident risk of foreign drivers – the case Russian drivers in South-Eastern Finland. Accident Analysis and Prevention 30, s. 245–
254.
Liikenne- ja viestintäministeriö. (2011). Tieliikenteen turvallisuussuunnitelma 2011–2014. Luonnos 21.4.2011. Liikenne- ja viestintäministeriö / Liiken-neturvallisuusasiain neuvottelukunta.
Liikenne- ja viestintäministeriö. (2007). Liikenne 2030 – Suuret haasteet, uudet linjat. Liikenne- ja viestintäministeriö. Ohjeita ja strategioita 1/2007. Edita Prima 2007.
Liikennevirasto. (2011a). Yksityisraiteet. Saatavilla: [http://portal.liikennevirasto.fi/
sivu/www/f/liikenneverkko/rautatiet/yksityisraiteet].
Liikennevirasto. (2011b). Meriliikenteen ohjaus. Saatavilla:
[http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/ammattiliikenteen_palvelut/meril iikenteen_ohjaus].
Liikennevirasto. (2011c). Automaattinen kulunvalvonta. Saatavilla:
[http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/liikenneverkko/rautatiet/automaa ttinen_kulunvalvonta].
Luoma, J., Silla, A. & Askola, H. (painossa). Esiselvitys liikennejärjestelmän turval-lisuuden johtamisen ja hallinnan kehittämiseksi.
Morel, G., Amalbert, R. & Chauvin, C. (2008). Articulating the differences between safety and resilience: the decision-making process of professional sea-fishing skippers. Human Factors: The Journal of the Human Factors and Ergonomics Society 50, s. 1–16.
Oedewald, P., Pietikäinen, E. & Reiman, T. (2011). A guidebook for evaluating organisations in the nuclear industry – an example of safety culture eval-uation. SSM. Saatavilla:
[http://www.stralsakerhetsmyndigheten.se/Global/Publikationer/Rapport/
Sakerhet-vid-karnkraftverken/2011/SSM-Rapport-2011-20.pdf ].
Onnettomuustutkintakeskus. (2005). Raskaan ajoneuvoyhdistelmän ja linja-auton yhteentörmäys valtatiellä 4 Äänekosken Konginkankaalla 19.3.2004.
Helsinki: Onnettomuustutkintakeskus. Tutkintaselostus A 1/2004 Y. ISSN 1239-5315. ISBN 951-836-164-9
Paavilainen, J. & Mäkelä, T. (2011). Liikenteenhallinnan tulevaisuuden rooli ja organisoinnin vaihtoehdot. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 06/2011.
Patankar, M.S. (2003). A study of safety culture at an aviation organization. Inter-national Journal of Applied Aviation Studies 3, s. 243–258.
Patankar, M.S. (2005). Aviation maintenance environment. The context for ethical decisions. In: M.S. Patankar, J.P. Brown & M.P. Treadwell (toim.). Safety ethics. Cases from aviation, healthcare and occupational and environ-mental health. Farnham: Ashgate.
Patankar, M.S., Bigda-Peyton, T., Sabin, E., Brown, J. & Kelly, T. (2005). A com-parative review of safety cultures. Federal Aviation Administration. FAA Research Grant #5-G-009.
Rakauskas, M.E., Ward, N.J. & Gerberich, S.G. (2009). Identification of differ-ences between rural and urban safety cultures, Accident Analysis and Prevention 41, s. 931–937.
Rasmussen, J. (1997). Risk management in a dynamic society: A modelling prob-lem. Safety Science 27, s. 183–213.
Reason, J. (1990). Human Error. Cambridge University Press, New York.
Reason, J. (1997). Managing the risks of organizational accidents. Aldershot:
Ashgate.
Reiman, T. & Oedewald, P. (2008). Turvallisuuskriittiset organisaatiot – onnetto-muudet, kulttuuri ja johtaminen. Helsinki: Edita.
Reiman, T. & Oedewald, P. (2009). Evaluating safety critical organizations. Focus on the nuclear industry. Swedish Radiation Safety Authority, Research Report 2009:12.
Reiman, T., Pietikäinen, E. & Oedewald, P. (2008). Turvallisuuskulttuuri. Teoria ja arviointi. VTT Publications 700. 106 s. Saatavilla:
[http://www.vtt.fi/inf/pdf/publications/2008/P700.pdf]
Schein, E. (1985). Organizational culture and leadership. 1. painos. San Francis-co: Jossey-Bass.
Schein, E. (2004). Organizational culture and leadership. 3. painos. San Francis-co: Jossey-Bass.
Shea, I.P. (2005). The organisational culture of a ship: A description and some possible effects it has on accidents and lessons for seafaring leadership.
Doctoral thesis. University of Tasmania.
Sorra, J., & Nieva, V. (2004). Hospital Survey on Patient Safety Culture. AHRQ Publication No. 04-0041. Rockville, MD: Agency for Healthcare Research and Quality.
Strahan, C., Watson, B. & Lennonb, A. (2008). Can organisational safety climate and occupational stress predict work-related driver fatigue? Transportati-on Research Part F 11, s. 418–426.
Suomen Navigaatioliitto. (2011). Koulutusjärjestelmä. Saatavilla:
[http://www.suomennavigaatioliitto.com/koulutus.htm].
Trafi. (2011a). Merenkulku. Saatavilla: [http://www.trafi.fi/merenkulku]
Trafi. (2011b). Lentolupakirjat. Saatavilla: [http://www.ilmailuhallinto.fi/lupakirjat].
Tuomala, V. (2010). Merenkulun turvallisuus suomalaisissa kauppa-aluksissa.
Turun yliopiston merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen julkai-suja. C 52, Turku 2010.
Tuominen, A., Ahlqvist, T., Rämä, P., Rosenberg, M. & Räsänen, J. (2007). Lii-kennejärjestelmän teknologiapalvelujen vaikutusarvioinnit tulevaisuudes-sa. VTT Tiedotteita 2390. Espoo: VTT. 64 s. + liitt. 5 s.
http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2007/T2390.pdf Vicente, K. (2004). The Human Factor. Routledge, New York.
Wiegmann, D. A., von Thaden, T. L. & Gibbons. A. M. (2007). A review of safety culture theory and its potential application to traffic safety, AAA Founda-tion for Traffic Safety.
Liite A: Työpajan osallistujat
Turvallisuuskulttuuri liikennejärjestelmässä -työpaja Paikka ja aika: Liikennevirasto, ke 14.9.2011, klo 9–12 Osallistujat:
Arola Tommi, Liikennevirasto
Autero Ville, Liikenteen turvallisuusvirasto Heikkilä Jouko, VTT
Kaakinen Ilkka, Liikenteen turvallisuusvirasto Karkama Markku, Liikenteen turvallisuusvirasto Koivu Heli, Liikenteen turvallisuusvirasto Mynttinen Sami, Liikenteen turvallisuusvirasto Poutiainen Yrjö, VR-Yhtymä Oy
Reiman Teemu, VTT
Saarinen Ville, Liikennevirasto Silla Anne, VTT
Toivonen Saara, Liikennevirasto Ohjelma:
Avaus ja työpajan tavoite
Turvallisuuskulttuurin käsitteen esittely Liikennejärjestelmän jäsennystä
Työskentely ryhmissä liikennemuodoittain (tarkastelussa koko järjestelmä hallinnosta lähtien)
Kyseisen liikennemuodon erityispiirteet/vertailtavuus muihin lii-kennemuotoihin (turvallisuusnäkökulma)
Tekijät/asiat, jotka tällä hetkellä edistävät hyvää turvallisuuskult-tuuria ja sen kehittämistä
Tekijät/asiat, jotka tällä hetkellä haittaavat turvallisuuskulttuuria ja sen kehittämistä
Tauko
Purku ja keskustelu (liikennemuotojen välinen oppiminen) Kirjallisuuskatsauksen alustavista löydöksistä keskusteleminen
Työpajan osallistujien evästykset tutkijoille: tutkimuskysymykset, lähes-tymistapa
KirjoittajatKontekstiTyyppiKulttuuri vai ilmapiiri
Eri turvallisuudet TK:n määritelmäKulttuurin dimensiot Cabrela ym. 1997 Lentoliikenne – ground handling, authorities
Tieteellinen empiirinen artikkeli
CL Organisaation turvallisuuskorostus Kommunikaatiokanavat turvallisuudesta Työssä havaittu turvallisuustaso Palaute turvallisuudesta Onnettomuuksien ehkäisemisen strategiat Gulden- mund 2000 Tieteellinen review-artikkeli CU Turvallisuuskulttuuri: ne puolet organisaatiokulttuurista, jotka vaikuttavat asenteisiin ja käyttäytymiseen joka joko lisää tai vähentää riskiä. Patankar 2003 Lentoliikenne – sekä lentohenki- löstö että huoltohenkilöstö.
Tieteellinen empiirinen artikkeli, kyselytutkimus CU Lentoturvallisuus Set of shared beliefs, norms, attitudes and practices. Kyselyllä mitataan asenteita
Faktorianalyysi tuotti 8 faktoria: Pride in company, professionalism, safety, supervisor trust and safety, effects of my stress, need to speak-up, safety compliance, hazard communication Ek 2006 Meriliikenne, lentoliikenne (ground handling + ATC)
Väitöskirja CU Erottelee turvallisuudet, mutta käsittelee TK:a könttänä Tutkijalla on ”multifaceted view on safety culture”, perustuen Cooperin (2000) malliin Turvallisuuskulttuurin arvio kohdistuu seuraaviin aspekteihin: 1) learning 2) reporting 3) justness 4) flexibility 5) communication 6) attitudes towards safety 7) safety-related behaviours
KirjoittajatKontekstiTyyppiKulttuuri vai ilmapiiri
Eri turvallisuudet TK:n määritelmäKulttuurin dimensiot 8) risk perception 9) working situation Gill & Shergill 2004
Ilmailu (kaikki alueet) Tieteellinen empiirinen artikkeli, kyselytutkimus CU Ei erottele turvallisuuksia Eivät määrittele turvallisuuskulttuuria, kysely on rakennettu ”kirjallisuuden perusteella”.
Kyselyssä oli kaksi osiota: A) ‘organisations’ approach to safety management’ ja B) ‘safety management systems and safety culture in organisations’. A-osion faktorianalyysi tuot 4 faktoria: Positive safety practices, safety education, implementation of safety policies and procedures, individual’s safety responsibilities. B-osion faktorianalyysi tuotti 4 faktoria: ‘organisational dynamics and positive safety practices’, ‘regulator’s role’, ‘luck and safety’, ‘safety management training and decision-making’. Korkein keskiarvo oli skaalalla ‘luck and safety’ Eurocontrol 2008 Ilmailu, lennonjohto White paper CU ”air navigation safety” ”Safety Culture is the way safety is perceived, valued and prioritised in an organisation.”, “safety culture is a subdimension of organisational culture, the way safety is done around here” Raportti käyttää myös ASCNI:n / HSE:n (1993) “formaalia” määritelmää Reasonin mallin mukaan turvallinen kulttuuri on ”informed culture”, jolla on seuraavat piirteet: johdon sitoutuminen, avoin kommunikointi, oikeudenmukainen työympäristö, kaikkien osallistuminen organisaation jokaisella tasolla, oppiminen läpi organisaation, tehokas päätöksenteko- prosessi, toimenpiteet/implementointi, seuranta, palaute ja raportointi, riskien havaitseminen, turvallisuusasenteet, turvallisuuteen liittyvä käyttäytyminen.
KirjoittajatKontekstiTyyppiKulttuuri vai ilmapiiri
Eri turvallisuudet TK:n määritelmäKulttuurin dimensiot Positiivinen turvallisuuskulttuuri myös edesauttaa turvallisuusjohtamisjärjestelmän (SMS) implementoimista käytäntöön. SMS ilmentää kompetenssia ja TK sitoutumista turvallisuuteen Håvold 2010 Merenkulku, tankkerit Tieteellinen empiirinen artikkeli, kysely
CU Kaikki turvallisuudet samassa köntässä ”Safety culture is taken to be composed of values, attitudes, perceptions and competencies”
Kysely luotiin kirjallisuuskatsauksen perusteella (ks. aiemmat Håvoldit), faktorianalyysi tuotti neljä faktoria: “management attitude towards safety”, “work content/pressure”, “knowledge”, “and fatalism” Fogarty 2004, 2005 Ilmailu, sotilashelikopteri huolto
Tieteellinen empiirinen artikkeli, kysely
Tieteellinen empiirinen artikkeli, kysely