Tunteet ovat tulleet osaksi yhteiskuntatieteellistä tutkimusta 1970-luvulta lähtien. Kiinnostus tunteisiin on lisääntynyt mannermaisessa filosofiassa ja tunteet on alettu ymmärtämään lähem-pänä rationaalisia tarkoituksia, mutta filosofisessa keskustelussa ei ole vielä saavutettu yksi-mielisyyttä tunteiden merkityksestä ja niiden tieteellisestä arvosta. (Sihvola 1999, 15 ̶ 16.) Tunteet vaikuttavat sosiaalityön ytimessä. Tästä huolimatta tunteet jäävät usein vähälle huo-miolle ja jopa näkymättömiin. (Gray 2012, 1.) Tunteet kuitenkin ovat tärkeässä osassa ihmis-suhdetyössä. Ihmissuhdetyöntekijät näkevät asiakkaita, jotka ovat kohdanneet haastavia elä-mäntilanteita sairauksista köyhyyteen. On ensisijaisen tärkeää, että näiden ihmisten kanssa työskentelevät ammattilaiset ymmärtävät, mikä merkitys tunteilla on ihmisen elämässä. (Howe
22
2008, 1.) Tunteet ovat osa sosiaalista vuorovaikutusta sekä yhteiskunnallisia suhteita niitä alati muokaten (Näre 1999, 9). Tunteiden kautta ihmiset saavat tietoa (Isokorpi 2004, 179).
Tunteiden merkitys sosiaalisessa kanssakäymisessä on lisääntynyt. Tunteita ei käsitellä enää pelkästään ihmisen sisällä vaan myös ihmisten välillä. Tunneosaaminen on noussut työmark-kinoilla omaan arvoonsa. Arkiälykkyys, vuorovaikutustaidot sekä kyky herättää oikeita tun-teita, oikeissa ihmisissä on arvostettua ja noussut kilpailemaan muiden älykkyyden muotojen rinnalle. Tunneälystä kertoo itsetuntemus sekä hyvät sosiaaliset taidot. (Molander 2003, 20.) Tunneälykäs ihminen kykenee syvään kohtaamiseen, eikä kyseessä välttämättä ole ulospäin-suuntautunut seuraihminen. Tunneälytaitoinen ihminen kykenee sovinnollisuuteen sekä an-teeksiantoon. (Isokorpi 2004, 17 ̶ 18.) Tunneälyllä tarkoitetaan kykyä ymmärtää omia ja toisten tunteita. Lisäksi tunneälystä kertoo kyky muokata ja säädellä omia tunteita. (Howe 2008, 11.) Mitä tunteet sitten ovat? Daniel Goleman (2000, 341) tarkoittaa tunteilla elämyksellisiä mie-lenliikkeitä sekä niihin yhdistyviä ajatuksia ja psykologisia ja biologisia tiloja. Tunteet vaikut-tavat käytökseemme ja kehollisiin reaktioihimme, usein jopa täysin spontaanisti (Fineman 2003, 19). Golemanin (2000, 342) mukaan perustunteet voidaan jaotella pääryhmiin, joita ovat viha, suru, pelko, nautinto, rakkaus, yllätys, inho ja häpeä. Juha Perttula (2008, 125) tuo esiin, että psykologiassa perustunteina nähdään ilo, onnellisuus, viha, suru, pelko ja inho. Perustun-teet syntyvät ihmisten elämäntilanteissa aina uudestaan sukupolvesta toiseen. Perustunteista on lukemattomia muunnelmia. Esimerkiksi rakkauden perustunteen alta löytyvät muun muassa hyväksymisen, ystävällisyyden, läheisyyden ja luottamuksen tunteet sekä paljon muita tunteita.
Tunteiden äärireunoilla vaikuttavat mielialat, jotka ovat tunteita pidempikestoisempia mutta vaimeampia. (Goleman 2000, 342.)
Daniel Howen (2008, 38) mukaan tunne aiheutuu, kun ihminen arvioi tietoisesti tai tiedosta-mattomasti, onko tilanne merkityksellinen omalle tärkeälle tavoitteelle. Tunne koetaan positii-viseksi tilanteessa, jossa oma tavoite etenee ja negatiivisesti tilanteessa, jossa tavoitteen saa-vuttaminen hidastuu. Lisäksi tunteen ytimessä vaikuttaa valmius toimia ja omien suunnitel-mien eteenpäin vieminen. Tunne koetaan tavallisesti yksilöllisenä mielentilana, johon saattaa liittyä kehon muutoksia. Stephen Finemanin (2003) mukaan tunteisiin vaikuttaa menneet
23
tapahtumat ja kokemukset. Ihminen saattaa jopa elää uudestaan vanhoja kokemuksia tietämättä, mistä tunteet tulevat, sillä alkuperäiset tunteet ovat syvälle haudattu. (Mt. 22 ̶ 23.)
Tunteet voivat toimia myös työvälineenä, mikä vaatii tunneälytaitoja. Tunneälytaidoissa pelkkä tieto ei riitä, vaan tunneälytaidot ilmenevät tekojen kautta käytännön työssä. taidoissa yhdistyvät persoonalliset, älylliset, emotionaaliset sekä sosiaaliset taidot. Tunneäly-taitoinen työntekijä hyväksyy oman ja toisten keskeneräisyyden sekä ymmärtää omia puolus-tusmekanismejaan, tapojaan, tarpeitaan ja omaa minäkäsitystään (Isokorpi 2004, 12 ̶ 14; 16).
Tunneälyä on määritelty useaan otteeseen. Tia Isokorpi (2004, 19) viittaa Saloveyn tunneäly-käsitteeseen, joka määrittelee tunneälyn taitona havaita ja hallita niin omia kuin muiden tun-teita sekä kehittää omaa ajatteluaan tunteiden kautta. Tunneälytaitojen kehittämisessä olen-naista on tunnekokemusten ja ajattelun yhdistäminen, eli tunteiden merkitysten tunnistaminen ja tiedon hyödyntäminen ongelmanratkaisussa. (Isokorpi 2004, 19.) Taitava sosiaalityöntekijä, jolla on tunneälyä, kykenee auttamaan asiakasta tunnetiloissaan saamalla asiakkaan huomaa-maan, reflektoimaan ja säätelemään omia voimakkaitakin negatiivisia tunteita. Tämä vaatii so-siaalityöntekijältä kykyä hillitä asiakkaan tunnekuohuja. (Howe 2008, 23.) Näin asiakkaan ne-gatiivisetkin tunteet voivat toimia väylänä positiiviseen lopputulokseen. Mitä tietoisempi sosi-aalityöntekijä on tunteista, sitä paremman yhteyden hän saa asiakkaisiin ja sitä paremmin so-siaalityöntekijä pystyy vuorovaikutukseen ja kommunikointiin asiakkaan kanssa (Howe 2008, 185). Kun suhtaudumme tunteisiimme älyllisesti ja ymmärrämme mitä ne ovat, miksi ne ovat ja miten ne vaikuttavat meihin, kykenemme olemaan älykkäitä tunteidemme kanssa. Sosiaali-työntekijä, jolla on tunneälyä, huomaa työnsä tunteellisen puolen sekä sen, kuinka työ vaikuttaa omiin ja muiden tunteisiin. Tunteiden säätely on (tunneälykkään) sosiaalityöntekijän tärkein taito. (Howe 2008, 195.)
Perttulan (2008, 124) mukaan tunteet ovat kokemuksia. Tarkasteltaessa ihmisen ja hänen elä-mäntilanteensa suhdetta toisiinsa, ensimmäisenä kokemuksena näyttäytyy tunne. Tunteet syn-tyvät psyykkisessä toiminnassa, eivätkä ne vaadi syntyäkseen toisen ihmisen olemassaoloa, käsitteitä tai kieltä. Tunteet tuovat esiin, millainen tajunnallinen suhde ihmisellä on aiheeseen.
Tunteet lähtevät liikkeelle kehosta ja suurin osa tunteista onkin kehotunteita. Maaret Wager (1999, 327) puolestaan korostaa, kuinka mielessä ja kehossa koettuja tunteita on vaikea erottaa toisistaan. Myös Goleman (2003, 23) mainitsee, että tunteet ilmenevät myös kehollisina
24
reaktioina. Esimerkiksi koetun pelon myötä verta alkaa kiertämään enemmän suurissa lihak-sissa valmistaen kehoa pakenemaan. (Goleman 2000, 23.) Perttula (2008, 124) pohtii, että tun-teet auttavat ihmistä sopeutumaan elämäntilanteessa kohdattaviin aiheisiin ja tunne rakentaa ihmisestä ja elämäntilanteesta eheän kokonaisuuden.
Tunteisiin vaikuttaa merkittävästi sosiaalinen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa ja voi-daankin sanoa, että tunteet rakentuvat sosiaalisesti (Fineman 2003, 19). Konstruktionistisesta näkökulmasta tunteet voidaan paikantaa kehon, mielen, kulttuurin ja biologian leikkauspistee-seen. Tunteet muokkaavat ihmisyyttämme ja näyttävät tavan olla maailmassa. (Wager 1999, 332.) Tunteet voivat myös saada erilaisia merkityksiä ajasta ja paikasta riippuen. Yhteiskunta, kulttuuri ja yhteisö määrittävät, millaisia ajatuksia tunteisiin latautuu. (Näre 1999, 9.) Tunteet liittyvätkin vahvasti kognitioomme. Tunteiden luonne muuttuu siinä vaiheessa, kun tunne tun-nistetaan ja siihen yhdistetään kulttuurinen ymmärrys tunteen laadusta. Tunteet ovat vahvasti sidoksissa myös ihmisen tavoitteisiin ja siihen, mitä tavoitteiden saavuttaminen vaatii ja mil-laista vuorovaikutusta se edellyttää. (Ilmonen 1999, 301 ̶ 302.)