Tulosten vertaaminen aikaisempiin tutkimustuloksiin

Tämän tutkimuksen tulokset tukevat osittain aikaisempia tuloksia, jotka esittävät erilaisiin luontoaktiviteetteihin osallistumisen vaikuttavan ihmisiin positiivisesti. Batt-Rawden ja Tellnes (2005) osoittivat, että luonto-, kulttuuri- ja terveysaktiviteetteihin osallistuminen vaikutti pitkäaikaissairaisiin, joista monet kärsivät mielenterveyden ongelmista, positiivisesti mm. heidän terveydentilaansa ja itseluottamusta ja sosiaalista hyvinvointia parantaen. He kuvasivat myös kuntoutujien löytäneen osallistumisen myötä itsestään piilossa olleita voimavaroja ja taitoja. On huomattava, että kyseisessä tutkimuksessa kuntoutujat osallistuivat luontoaktiviteettien lisäksi myös kulttuuri- ja terveysaktiviteetteihin. Myös nykyisessä tutkimuksessa kuvattiin psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin parantumista kuntoutujilla. Ohjaajat kuvasivat kuntoutujien itseluottamuksen parantuneen. Myös nykyisessä tutkimuksessa kuntoutujat kuvasivat löytäneensä itsestään piilossa olleita voimavaroja ja taitoja.

Townsend ja Ebden (2006) selvittivät tutkimuksessaan vapaaehtoiseen luontoaktiviteettiryhmään kuulumisen vaikutuksia masennuksesta ja ahdistuneisuudesta ja niistä seuranneesta sosiaalisesta eristäytyneisyydestä kärsiviin henkilöihin. Tutkittavat kuvasivat osallistumisen vaikuttaneen mielialaansa ja tunteisiinsa positiivisesti, he kokivat mm. saaneensa nautintoa osallistumisesta ja he kokivat osallistumisen kautta hoitaneensa masennusoireitaan.

Tutkittavat kuvasivat oppineensa monia taitoja, mm. taitoja liittyen luontoympäristöjen hoitoon ja kasvien tunnistamiseen. Myös kiinnostuneisuuden kuvattiin lisääntyneen ja he kuvasivat positiivisia kognitiivisia muutoksia. Tutkittavat raportoivat myös, että osallistumisensa myötä heidän asenteensa luonnonsuojelua kohtaan muuttuivat positiivisemmiksi ja he raportoivatkin oman luontokäyttäytymisensä muuttuneen. Nykyisen tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia;

kuntoutujat kuvasivat mielialansa parantuneen osallistumisen myötä, he kuvasivat oppineensa uusia taitoja, kiinnostuksensa lisääntyneen ja saavuttaneensa positiivisia kognitiivisia muutoksia osallistumisen myötä. Kuntoutujat kertoivat myös omien asenteidensa luontoa kohtaan muuttuneen.

Ruotsalainen tutkimus osoitti, että erilaisiin metsäaktiviteetteihin osallistuminen vaikutti positiivisesti uupuneiden ja pitkään sairauslomalla tai työttöminä olleiden henkilöiden vointiin ja edisti heidän toipumistaan (Nordh, Grahn, & Währborg, 2009). Tutkimustulokset osoittivat, että tutkittavien arkinen toimintakyky ja olotila paranivat. Osallistujat raportoivat saavuttaneensa mielihyvää ollessaan ulkona luonnossa ja projektin ryhmäluonteen itselleen hyvin tärkeäksi.

81

Projektin loppua kohden puheenaiheet ryhmässä muuttuivat positiivisemmiksi ja tutkittavat nauroivat enemmän. Tutkimuksen loppua kohden tutkittavat raportoivat kuitenkin huolta liittyen aikaan projektin loppumisen jälkeen. Nykyisen tutkimuksen tulokset tukevat näitä tuloksia, sillä myös nykyisessä tutkimuksessa kuntoutujat kuvasivat olotilansa parantuneen kokemuksen myötä ja he kuvasivat saavuttaneensa mielihyvää ulkona ja luonnossa olemisesta. Myös erityisesti ohjaajat ja hoitajat kuvasivat ryhmän olemassaolon tärkeäksi kuntoutujille. Ohjaajat kertoivat myös naurun lisääntyneen kokemuksen aikana ja hoitajat kertoivat kuntoutujien puheliaisuuden lisääntyneen kun kokemus antoi puheenaiheita. Myös nykyisessä tutkimuksessa kuntoutujat kuvasivat huolta ajasta projektin loppumisen jälkeen.

Norjalaisessa tutkimuksessa Gonzalez, Hartig, Patil, Martinsen ja Kirkevold (2009) tutkivat terapeuttisen puutarhanhoidon (Therapeutic Horticulture = TH) aiheuttamia muutoksia kliinisesti masentuneiden henkilöiden masennusoireiden vakavuudessa ja koetussa tarkkaavaisuustoimintojen kapasiteetissa. Tutkimustulokset osoittivat, että tutkittavien masennusoireet vähenivät ja osallistujien kokema tarkkaavaisuustoimintojen laatu parani intervention aikana. Myös nykyisessä tutkimuksessa kuntoutujat kuvasivat masennuksen vähentyneen ja mielialan parantuneen puutarha- ja vihertöihin osallistumisen myötä ja he kuvasivat myös positiivisia muutoksia kognitiivisissa toiminnoissa eli keskittymisessä työtehtäviin.

Tässä tutkimuksessa yksi kuntoutuja raportoi keskittymisensä työtehtäviin parantuneen kokemuksen myötä. Tämä tulos on yhdensuuntainen elvyttävyystutkimustulosten kanssa, jotka esittävät, että luontoympäristöissä toimiminen parantaa ihmisen tarkkaavuustoimintoja (esim.

Berman, Jonides, & Kaplan, 2008; Hartig, Mang, & Evans, 1991). Kuntoutujat raportoivat myös mielialansa parantuneen puutarha- ja vihertyöskentelyprojektin myötä. Tämä tulos on yhdensuuntainen tutkimustulosten kanssa, jotka osoittavat ihmisen positiivisten tuntemusten lisääntyvän viherympäristöissä oleskelun tai toimimisen seurauksena (esim. Morita, ym., 2007;

Tyrväinen, ym., 2007).

Nykyinen tutkimus antoi kuitenkin myös tuloksia, jotka eivät olleet yhdenmukaisia aikaisempien tutkimustulosten kanssa. Monet tutkimukset osoittavat luontoympäristössä oleskelun, toimimisen tai jopa luontoelementtien katselemisen voivan alentaa ihmisen stressitasoa (esim.

Morita, ym., 2007; Park, ym., 2009; Ulrich, ym., 1991). Tässä tutkimuksessa ohjaajat raportoivat kuntoutujien olleen ajoittain erittäin stressaantuneita. Toisaalta yksi kuntoutuja kuvasi kokemuksen rauhoittaneen häntä. Voidaan ajatella, että raskaat työtehtävät ja kova kuntoutujien välinen kilpailu estivät ajoittain luonnon elvyttävien vaikutusten toteutumisen. Tässä tutkimuksessa puutarha- ja vihertyöskentelyn aikaiset muistot kuvattiin omien tunteiden säätelykeinona. Tämä tutkimustulos on uusi verrattaessa aikaisempiin aihepiiriin liittyvien tutkimusten tuloksiin.

82

Aikaisemmissa tutkimuksissa ryhmän tuki on nähty tärkeänä ja voimakkaana tekijänä vihertyöskentelystä seuranneiden hyvien muutosten taustalla (esim. O´Brien, Townsend ja Ebden, 2010). Nykyisessä tutkimuksessa tulokset olivat ristiriitaisia. Vain yksi kuntoutuja ilmaisi selvästi, että ryhmä oli hänelle tärkeä. Muut eivät maininneet ryhmää tai he esittivät ryhmässä olleita ongelmia tai kritiikkiä muita ryhmäläisiä kohtaan. Toisaalta ohjaajat ja hoitajat kuvasivat ryhmän tärkeyttä kuntoutujille. Ohjaajat kuvasivat myös työssä ollutta voimakasta kilpailua ja siitä seurannutta voimakasta stressiä. Kaikki halusivat osoittaa olevansa parempia kuin muut. Tämä sai kuntoutujat työskentelemään omien voimiensa äärirajoilla. Myös osa kuntoutujista kuvasi suorituspaineita ja omien voimavarojensa ylittymistä. Näin voimakkaita ryhmään liittyviä haasteita ei ole raportoitu aikaisemmissa tutkimuksissa. Tosin Nordh, Grahn, & Währborg (2009) esittivät, että kuntoutujien eritasoinen vointi aiheutti haasteita ja hermostutti joitain osallistujia. On kuitenkin tärkeää pohtia, mistä tällaiset sosiaaliset haasteet voivat johtua. On mietittävä sitä, johtuvatko ne työhön, ohjaukseen tai mahdollisesti kuntoutujiin itseensä liittyvistä tekijöistä. Nykyisen tutkimuksen kuntoutujat olivat tutkimushetkellä asuneet jo kauan tuetun asumisen piirissä. He olivat olleet kauan pois työelämästä ja suurin osa kuntoutujista kuvasi työn olleen tärkeä osa omaa mennyttä elämää. On mahdollista, että kuntoutujat suhtautuivat kokemukseen hyvin vakavasti, sillä he halusivat näyttää oman pystyvyytensä itselle ja muille. On myös mahdollista, että ryhmähenkeen liittyneet asiat saivat tällaisen tunnelman aikaan. Voidaan ajatella, että jos yksikin kuntoutuja ryhmästä suhtautuu työhönsä erittäin vakavasti, saattaa tällainen asenne tarttua myös muihin kuntoutujiin. Aikaisemmissa tutkimuksissa tutkittavat eivät saaneet osallistumisestaan rahallista korvausta (esim. Townsend, 2006). Nykyisessä tutkimuksessa kuntoutujat saivat työstään korvauksen ja myös tämän voidaan nähdä olleen sen taustalla, että työhön suhtauduttiin vakavasti kuin työhön, ei niin kuin terapiaan. Sen voidaan nähdä vaikuttaneen myös siihen, että osa kuntoutujista vaati vakavaa työntekoa myös muilta kuntoutujilta, sillä kaikki saivat työstään saman korvauksen. Ohjaajat kuvasivat kuukausittaisen palkkapäivän vaikuttaneen kuntoutujiin myös siten, että kuntoutujien alkoholinkäyttö lisääntyi. Alkoholinkäytön taustalla ohjaajat näkivät myös palautuneen työelämärytmin; viikonloppuisin päästettiin vapaalle. Tulevaisuuden projekteja varten tulisi pohtia, miten tällainen ongelma voitaisiin ratkaista. Tulisiko palkka maksaa kuntoutujille vähitellen pienissä erissä tai tulisiko kokemuksen rinnalle lisätä kuntoutujille tukikeskusteluja ulkopuolisen asiantuntijahenkilön kanssa vastaavien ongelmien välttämiseksi?

Kaikki kuntoutujat kokivat puutarha- ja vihertyöt jossain määrin raskaina. Osa kuntoutujista kuvasi kipujen ja särkylääkkeiden käytön lisääntyneen. Näin voimakkaita negatiivisia fyysisen voinnin muutoksia ei ole raportoitu aikaisemmissa tutkimuksissa positiivisten muutosten rinnalla.

Myös tätä tulosta on syytä pohtia tarkasti. Voidaan ajatella, että työtehtävien raskaus oli sekä

83

positiivinen että negatiivinen asia. Kilpailuhenkisyyden ja omien voimavarojen ylittymisen voidaan katsoa olleen ainakin osittain lisääntyneiden kipujen taustalla. Toisaalta ei voida kieltää sitä, että jotkut työtehtävät itsessään olivat erittäin raskaita. Tätä raportoivat niin kuntoutujat, ohjaajat kuin hoitajatkin. Toisaalta raskaat työtehtävät mahdollistivat kokemuksen oikeasta työnteosta; erityisesti hoitajat kuvasivat tärkeäksi sitä, että kuntoutujat saivat oikeaa tekemistä, ettei leikisti vain tehty jotain.