Vanhempien koulutusaste
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vanhempien koulutusasteella oli yhteyksiä lapsen fyysi-sessä elinympäristössä oleviin leikkiä ja vapaata liikkumista edistäviin tekijöihin. Vanhempien korkeampi koulutus oli positiivisessa yhteydessä lapsen lupaan käyttää perheen asunnon lähei-syydessä olevaa piha-aluetta leikkiin tai vapaaseen liikkumiseen sekä korkeampaan saatavilla olevien lähiliikuntapaikkojen määrään sekä niiden käyttöasteeseen. Korkeamman koulutuksen saaneiden vanhempien lapsilla oli enemmän mahdollisuuksia vapaaseen liikkeeseen niin oman piha-alueen läheisyydessä olevalla piha-alueella kuin lähialueella sijaitsevien liikunta- ja ulkoi-lualueiden näkökulmasta kuin alemman koulutuksen saaneiden vanhempien lapsilla. Tämän
75
ohella korkeamman koulutuksen saaneiden vanhempien kokemus asunnon sisätilan riittävyy-destä lapsen leikkiin tai liikkumiseen oli korkeampi kuin alemman koulutuksen saaneilla.
Korkeamman koulutuksen saaneiden vanhempien lapsilla oli vähemmän käytössään medialait-teita kuin alemman koulutuksen saaneiden vanhempien lapsilla. Vanhempien koulutusaste oli myös yhteydessä lapsen fyysisen aktiivisuuden toteutumiseen arjessa. Ylemmän koulutuksen saaneiden vanhempien lapset ulkoilivat arkena vähemmän kuin alemman koulutuksen saaneet lapset, mutta osallistuivat enemmän ohjattuun liikuntaharrastukseen. Ylempi koulutusaste liit-tyi myös lapsen vähäisempään mediaviihteen käyttöön arkena ja kokonaisuutena viikon aikana.
Kotitalouden vuosittaiset tulot
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kotitalouden vuosittaisilla bruttotuloilla oli tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä lapsen fyysisen elinympäristön muotoutumiseen. Kotitalouden korkeam-mat tulot olivat yhteydessä isompaan omakotitaloasumisen todennäköisyyteen sekä piha-alu-eella sijaitsevan laajan leikki- tai vapaan liikkumisen mahdollistavan tilan olemassaoloon. Sa-moin kotitalouden tuloilla oli positiivinen yhteys lapsen lähiympäristössä saatavilla olevien lii-kunta- ja ulkoilupaikkojen määrään sekä niiden korkeampaan käyttöasteeseen. Yhteyksien tar-kastelu alemman ja ylemmän tuloluokan välillä (<40 000€>) oli linjassa korrelaatioiden osoit-tamien yhteyksien kanssa. Ylemmän tuloluokan vanhempien lapsien fyysinen elinympäristö tarjoaa enemmän tilaa ja mahdollisuuksia lapsen leikkiin, vapaaseen liikkumiseen ja myös erik-seen rakennettujen olosuhteiden käyttömahdollisuuteen sekä niiden suurempaan käyttöastee-seen (t-testit).
Kotitalouden vuosittaisilla bruttotuloilla oli myös yhteyksiä lapsen fyysisen aktiivisuuden to-teutumiseen arjessa. Merkille pantavaa tuloksissa oli ylemmän tuloluokan lasten vähäisempi ulkoilun määrä suhteessa alempaan tuloluokkaan. Korkeamman tuloluokan lapset osallistuivat kuitenkin enemmän ohjattuun liikuntaan, jonka ohella tilastollisesti merkitsevä yhteys oli löy-dettävissä korrelaationanalyysissä myös osallistumiskertojen useuteen viikossa. Kuitenkaan t-testissä useuden välillä ei löytynyt alemman ja ylemmän (<40 000€>) tuloluokan välistä tilas-tollisesti merkitsevää eroa. Ylemmän tuloluokan ja lapsen viikoittaisen mediaviihteen (kaikki
76
yhteensä) väliltä löytyi negatiivinen korrelaatio eli kotitalouden korkeammat vuosittaiset tulot ennustavat lapsen vähäisempää mediaviihteen käyttöä viikolla. T-testien analyysissa tilastolli-sesti merkitsevää eroa määriteltyjen tuloluokkien väliltä ei ollut kuitenkaan löydettävissä.
Perhemuoto
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että ydinperheiden vanhempien koulutusaste oli korkeampi kuin yksinhuoltajaperheiden koulutusaste. Samoin miltei itsestään selvänä tuloksena oli, että ydinperheiden kotitalouden vuosittaiset tulot olivat korkeammat kuin yksinhuoltajaperheiden vuosittaiset bruttotulot. Eri perhemuotojen vanhempien määrällinen ero oli merkittävä, mutta silti voidaan todeta, että eri perhemuotojen välinen sosioekonominen taustaero oli olemassa.
Tutkimuksen tuloksien mukaan perhemuodolla oli yhteyksiä ainoastaan lapsen fyysisen toimin-taympäristön muotoutumiseen. Ydinperheiden ja yksinhuoltajaperheiden asumismuoto erosi toisistaan. Yksinhuoltajaperheistä 54,1% asui kerrostalossa ja 61, 4% ydinperheistä asui oma-kotitalossa. Näin myös saatavilla oleva piha-alue lapsen leikkiin tai vapaaseen liikkumiseen erosi tilastollisesti merkitsevästi valitun kahden perhemuodon välillä. Lapsen lähialueella ole-vien liikunta- ja ulkoilualueiden saatavuus ja käyttöaste erosivat myös eri perhemuotojen vä-lillä. Ydinperheiden lapsilla oli saatavillaan enemmän lähiliikuntapaikkoja ja ulkoilualueita, joita he myös käyttivät enemmän kuin yksinhuoltajaperheiden vanhempien lapset. Samoin van-hempien kokemus asunnon sisätilan riittävyydestä lapsen leikkiin ja liikkeeseen oli kokemuk-sesta suurempaa ydinperheillä kuin yksinhuoltajaperheillä.
Sosioekonomisten tekijöiden yhteydet vanhempien osoittamaan tukeen
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vanhempien koulutusastella sekä kotitalouden vuosittai-silla tuloilla oli tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä vanhempien osoittamaan tukeen. Ainoas-taan tähän tutkimukseen tarkasteluun valittujen perhemuotojen välillä (ydinperhe- yksinhuol-tajaperhe) ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja vanhempien tuessa eri perhemuotojen vä-lillä.
77
Vanhempien korkeampi koulutus ennustaa sekä kyselyyn vastanneen vanhemman että hänen puolisonsa korkeampaa viikoittaista liikunnan kertamäärää sekä isompaa suoran tuen ja sanal-lisen tuen osoittamisen viikoittaista määrää lapsen liikunnallista aktiivisuutta kohtaan. Korkea-asteen koulutuksen saaneet vanhemmat osoittavat sekä suoraa taloudellista panostusta vaativaa että sosiaalista (sanallista) tukea lapsen liikunnallisuutta kohtaan useammin viikossa kuin ei korkea-asteen koulutuksen saaneet vanhemmat. Tämän ohella äidin korkeampi koulutus oli yh-teydessä kaikkiin äidin osoittamiin tukimuotoihin sekä äidin kokonaistukeen yhteensä. Korkea-asteen koulutuksen saaneet äidit osoittivat useammin viikossa, niin suoraa tukea kuin sanallis-takin tukeaan lapsen liikunnallisuutta kohtaan kuin ei korkea-asteen koulutuksen saaneet äidit.
Korkeampi koulutus oli tilastollisesti merkitsevästi positiivisessa yhteydessä äidin ja isän ko-konaistukeen (ilman puolisoita), vaikkakaan tilastollisesti merkitsevää eroa ei korkea-asteen ja korkea-asteen t-testivertailussa löydetty.
Tutkimuksen tuloksien mukaan kotitalouden vuosittaisilla tuloilla oli yhteys vanhempien osoit-tamaan suoraan tukeen. Vanhempien koulutus korreloi positiivisesti sekä vastaajavanhemman että hänen arvioonsa puolison suoran tuen määrästä. Myös alemman ja ylemmän tulotason (<40 000€>) vanhempien vertailussa löydettiin tilastollisesti merkitsevä ero suoran tuen toteu-tumisen väliltä. Vastaavaa korrelaatiota tai tilastollisesti merkitsevää ryhmien välistä ero ei ol-lut löydettävissä vanhempien osoittaman sanallisen tuen (kehut ja kiitokset) osalta. Tämän ohella ylemmällä tulotasolla oli yhteys äidin osoittamaan suoraan tukeen ja myös alemman ja ylemmän tulotason (<40 000€>) ryhmien välinen ero oli tilastollisesti merkitsevä. Alemman ja ylemmän tulotason ryhmien välisten erojen tarkastelussa löytyi myös tilastollisesti merkitsevä ero isien osoittaman sanallisen tuen ja kokonaistuen osalta, mutta käänteisesti äiteihin nähden.
Näin ollen kotitalouden vuosittain korkeammat tulot ennustivat äitien suurempaa viikoittaista tuen määrää suoran tuen muodossa. Vastaavasti isien vuosittaiset alemmat tulot ennustivat suu-rempaa viikoittaista sanallisen- ja kokonaistuen määrää.