Tulokset

Tässä kappaleessa pohditaan tämän pro gradu -tutkielman tuloksia ja niiden merkitystä. Tutkiel-man tutkimuskysymysten mukaisesti haluttiin selvittää ikääntyneiden omaishoitajien psyykkistä hyvinvointia COVID-19-pandemian aikana. Lisäksi haluttiin selvittää omaishoitajien ravitsemusti-laa sekä psyykkisen hyvinvoinnin yhteyttä ravitsemustiravitsemusti-laan ja ruokailutottumuksiin.

6.2.1 Keskeiset tulokset ja niiden suhde aiempaan tutkimustietoon

Taulukossa 7 tarkasteltiin tutkittavien perustietoja, minkä avulla havaittiin, ettei sukupuolien vä-lillä ollut merkitseviä eroja tutkittavissa muuttujissa, lukuun ottamatta puristusvoimaa. Ero mies-ten ja naismies-ten puristusvoimassa on tavallinen miesmies-ten korkeammista voimatasoista johtuva löy-dös (Perna ym. 2016, Sevene ym. 2017).

COVID-19-pandemian aikana yksinäisyyttä koki 23,8 % tutkittavista, yksinäisyyden lisääntymistä 19,0 % tutkittavista ja huolestuneisuutta tilanteesta 35,7 % tutkittavista. Suomessa

omaishoitajien vapaita peruttiin keväällä 2020 pandemiatilanteen vuoksi (Heimolehto 2020), mikä on osaltaan voinut vaikuttaa koettuun yksinäisyyteen ja huolestuneisuuteen pandemia-ai-kana. Kirjallisuuskatsausosion COVID-19-pandemia-aikaa tarkastelleissa tutkimuksissa havaittiin psyykkisen pahoinvoinnin olleen yleistä pandemian alkuaikana (Ahmad ym. 2020, Kilani ym.

2020, Lesser ja Nienhuis 2020, Pieh ym. 2020, Rajkumar 2020, Sepúlveda-Loyola ym. 2020).

Psyykkisen pahoinvoinnin on havaittu olleen yleistä myös aikaisempien pandemioiden, epidemi-oiden ja luonnon katastrofien aikana (Esterwood ja Saeed 2020). Vaikuttaakin siltä, että tämän tutkimuksen tutkittavat reagoivat pandemiaan samankaltaisesti kuin ihmiset muuallakin maail-malla COVID-19-pandemian aikana ja aiemmin.

Tässä tutkielmassa tutkituista ikääntyneistä omaishoitajista kukaan ei ollut vajaaravitsemusti-lassa ja 11,9 % oli vajaaravitsemusriskissä. Otoksen tutkittavien ravitsemustila onkin huomatta-vasti parempi verrattuna omaishoitajien keskimääräiseen ravitsemustilaan aiemman tutkimus-tiedon valossa (taulukko 2). Tästä herää epäily siitä, että tutkittavat ovat olleet keskimääräistä terveystietoisempia, mikä on aina mahdollista tutkimuksiin osallistumisen ollessa vapaaehtoista (Koponen ym. 2019). Asiaan ei kuitenkaan voida saada varmistusta, sillä tutkittavien terveystie-toisuutta ei kartoitettu LENTO-tutkimuksessa. Tutkittavien hyvää ravitsemustilaa voi myös selit-tää pienestä otoskoosta johtuva otantavirhe. Lisäksi on mahdollista, että heikommassa ravitse-mus- ja terveydentilassa olevat eivät jaksaneet osallistua tutkimukseen. Esimerkiksi FinTerveys 2017 -tutkimuksessa havaittiin osallisuusaktiivisuuden olleen heikompaa niillä, joilla oli mielen-terveysongelmaa ja niillä, jotka olivat matalammassa sosioekonomisessa asemassa (Koponen ym. 2019). Tutkittavien sosioekonomista asemaa ei tarkastelu tässä tutkielmassa. Lisäksi on huo-mioitava, että tämän poikkileikkaustutkimuksen aineisto on kerätty LENTO-tutkimuksen loppu-mittausten yhteydessä, jolloin tutkimuksen interventio on jo toteutettu. Kirjallisuuskatsauksen perusteella pandemian alkuaikana erityisesti ylipainoisilla oli riski lihoa ja erityisesti alipainoisilla sekä yksinasuvilla ikääntyneillä oli riski painonlaskulle (Sidor ja Rzymski 2020, Visser ym. 2020).

Tämä tutkielma toteutettiin poikkileikkauksena, jolloin tutkittavien painon muutoksia ei tarkas-telu, eikä tässä tutkielmassa voida huomioida mahdollisten painonmuutosten vaikutusta tutkit-tavien ravitsemustilaan.

Tämän tutkielman tuloksissa havaittiin sekä suoria yhteyksiä että käänteisiä yhteyksiä muuttu-jien välillä. Suoralla yhteydellä tarkoitetaan sitä, että selittävän muuttujan arvon kasvaessa myös selitettävän muuttujan arvo kasvaa (Nummenmaa ym. 2019). Käänteisellä yhteydellä puolestaan tarkoitetaan sitä, kun selittävän muuttujan arvo kasvaa, niin selitettävän muuttujan arvo laskee.

Toisin sanoen, jos regressiokertoimen arvo on positiivinen, ovat muuttujat suoraan yhteydessä, ja jos arvo on negatiivinen, ovat muuttujat käänteisesti yhteydessä. COVID-19-kyselyn vastauk-sista käänteisesti yhteydessä MNA-testin pisteisiin oli huolestuneisuus, myös vakioitaessa iällä, sukupuolella ja tutkimusryhmällä. Toisin sanoen huolestuneisuuden lisääntyminen oli yhtey-dessä matalampiin MNA-testin pisteisiin eli heikompaan ravitsemustilaan. Yhteys kuitenkin hä-visi, kun vakiointeihin otettiin mukaan mallin 2 muuttujat eli GDS-15-testin pistemäärä, IADL-tes-tin pistemäärä, lääkemäärä ja tuolilta ylösnousutesIADL-tes-tin suoritusaika.

Huolestuneisuus oli ainoa COVID-19-kyselyn vastaus, joka oli yhteydessä ravitsemustilasta ja ruokailutottumuksista kertoviin muuttujiin yhden muuttujan lineaarisessa regressioanalyysissä.

On kuitenkin huomioitava, että tutkittavien ruokailutottumuksia kartoittava menetelmä ei ollut validoitu, ja näin ollen tuloksiin tulee suhtautua varauksella. Ruokailutottumuksien osalta tilan-netta olisi hyvä tarkastella esimerkiksi ruokapäiväkirjojen avulla. Lisäksi, kuten kappaleessa 2.1.1 on mainittu, laboratoriomittaukset yksinään tarkasteluina voivat olla harhaanjohtavia ravitse-mustilan mittareita, sillä esimerkiksi kuivuminen voi nostaa albumiinipitoisuutta ja vajaaravitse-mus jäädä täten huomaamatta (Pettersson 2001, VRN 2010, Bharadwaj ym. 2016, Islab 2021). Tä-män vuoksi laboratoriomittaustulosten sijaan MNA-testiin pohjautuvat tulokset antavat luotetta-vampaa tietoa. On myös huomioitava tutkittavien olleen lähtökohtaisesti hyvin homogeeninen ryhmä, etenkin MNA-pisteiden osalta. Onkin mahdollista, että merkitseviä yhteyksiä olisi voitu havaita isommalla otoskoolla.

6.2.2 Lineaaristen regressiomallien arviointi

Taulukon 9 alalaidassa on esitetty tässä tutkielmassa käytettyjen regressiomallien selitysvoimaa kuvaavat testit. Regressiomallien selitysosuudet (R²) kertoivat mallin 1 muuttujien selittävän 20,5

% MNA-pisteiden vaihtelusta, kun mallin 2 muuttujat selittivät 45,5 % MNA-pisteiden vaihtelusta.

Korjattu R auttaa vertailemaan mallien välisiä tuloksia, ja sen avulla havaitaankin mallin 2 selittä-vän MNA-pisteiden vaihtelua paremmin kuin mallin 1. F-testillä selvitetään sitä, voidaanko malliin valituilla muuttujilla ylipäätään selittää MNA-pisteiden vaihtelua (Mattila ym. 2021). Molempien mallien kohdalla F-testin p-arvo on < 0,05, mikä osoittaa mallin selittävän MNA-pisteiden vaihte-lua. Estimaatin keskivirhe puolestaan ilmoittaa regressiomallin residuaalien keskihajonnan ja ku-vaa siten mallin onnistuneisuutta (Mattila ym. 2021). Mallissa 1 estimaatin keskivirhe on 2,045 ja mallissa 2 estimaatin keskivirhe on 1,623. Kun nämä suhteutetaan MNA-pisteiden vaihteluväliin (18,5–29), ovat estimaatin keskivirheet malleissa verrattain suuret. Tämä osoittaa, ettei käytetyillä malleilla pystytä ennustamaan kovin tarkasti MNA-pisteiden vaihtelua.

6.2.3 Tulosten merkitys ja hyödynnettävyys

Vaikka tutkielman tuloksiin tulee suhtautua varauksella, antavat tulokset viitteitä ikääntyneiden omaishoitajien verrattain yleisestä yksinäisyydestä ja huolestuneisuudesta COVID-19-pandemian aikana. Yksinäisyyden suhteen tässä aineistossa on huomattava, että yksinäisyyttä voi kokea, vaikka ei asuisikaan yksin. Omaishoitajat voivat kokea sosiaalisen yksinäisyyden lisäksi niin kut-suttua emotionaalista yksinäisyyttä, joka määritellään yksinäisyyden tunteena, jota voi esiintyä riippumatta sosiaalisesta yksinäisyydestä (Weiss 1973). Emotionaalista yksinäisyyttä voidaan ko-kea esimerkiksi tilanteissa, joissa ei ole läheisiä ystäviä, joiden kanssa jakaa asioitaan. Omaishoi-tajien yksinäisyyden on havaittu olevan yhteydessä muun muassa koettuun stressiin ja kuormi-tukseen, voimattomuuden ja avuttomuuden tunteisiin sekä sosiaalisten suhteiden vähenemi-seen omaishoitajaroolin myötä (Iecovich 2016, Victor ym. 2021).

Tämä tutkielma antoi viitteitä myös toimintakyvyn ja psyykkisen hyvinvoinnin yhteydestä ravitse-mustilaan. Ikääntyneen hyvän ravitsemustilan ylläpito on tärkeää sekä ikääntyneen itsensä kan-nalta, että terveydenhuollon kestävyyden ja kustannusten vuoksi (VRN ja THL 2020). Näistä syistä olisi oleellista tutkia enemmän kotona asuvien ikääntyneiden omaishoitajien fyysisen ja psyykki-sen hyvinvoinnin yhteyttä ravitsemustilaan ja etsiä aktiivisesti käytännössä helposti toteutettavia keinoja hyvän ravitsemustilan säilyttämiseksi.