Asiaryhmään luetaan kaikki Tullin menettelyä koskevat kantelut. Ne käsittelevät yleensä tullaus- ta, tulliverotusta ja tullivalvontamenettelyä sekä tullirikostorjuntaa. Tulliasioiden ratkaisijana toimi AOA Maija Sakslin. Pääesittelijä oli esittelijäneu-vos Riitta Länsisyrjä. Telepakkokeinojen käytön valvonnasta katso jakso 4.6.
4.5.1
TOIMInTAYMPäRISTö
Euroopan unionin tullikoodeksin soveltamiseksi tarvittavat säännökset eli komission delegoitu asetus ja täytäntöönpanoasetus julkaistiin vuoden 2015 lopulla. Niitä ja tullikoodeksia sovelletaan 1.5.2016 lukien tai myöhemmin, kun tietojärjestel-mämuutoksista johtuvat siirtymäajat ja siirtymä- säännösten soveltaminen ovat päättyneet, vii-meistään 31.12.2020.
Kesäkuun alusta 2015 tuli voimaan Tullin ri-kostorjuntaa koskevaksi laiksi (TRT-laki) ja lakiin henkilötietojen käsittelystä Tullissa. Tullilaki on edelleen Tullin hallinnollista toimintaa sääntelevä yleislaki, jota noudatetaan myös rikostorjunnas- sa ellei muussa laissa toisin säädetä. Uudistetun tullilain on määrä tulla voimaan samanaikaisesti EU-säädösten kanssa. TRT-lain systematiikan mukaan siihen on aukikirjoitettu pakkokeinolain ja asiallisesti poliisilain sisältöä pääosin noudatta- vat säännökset Tullin toimivaltuuksista tullirikos- ten estämisessä. Keskeistä sisältöä ovat sen 3 lu-vun säännökset Tullin salaista tiedonhankintaa koskevista toimivaltuuksista. Laissa henkilötieto- jen käsittelystä Tullissa säädetään aiempaa täsmäl- lisemmin Tullin henkilörekistereistä ja henkilö-tietojen käsittelystä.
Tullilakia koskevaa esitystä ei kuitenkaan ole vuoden päättyessä vielä annettu eduskunnalle.
AOA antoi lausuntonsa luonnoksesta tullilaiksi ja
eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. AOA totesi muun muassa toimivaltasäännösten osalta, kun tullitoi-menpiteen suorittamiseksi puututaan yksilön pe-rusoikeuksiin, tulee perusoikeuksien rajoitusten täyttää perusoikeusrajoituksen edellytykset. Sään-telyn täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden lisäksi rajoitusten tulee olla välttämättömiä tavoitteen saavuttamiseksi sekä laajuudeltaan oikeassa suh-teessa perusoikeuksien suojaamaan oikeushyvään.
Kulkuneuvon pysäyttämistä ja tarkastamis- ta, henkilön pysäyttämistä ja päällysvaatteisiin ja matkatavaroihin kohdistuvaa henkilöntarkas-tusta koskevat pykälät eivät sen sijaan sisällä min-käänlaista toimenpiteen tarpeellisuuden arvioin-tiin liittyvää edellytystä, vaikka niillä puututaan liikkumisvapauteen ja jossain määrin henkilökoh-taiseen vapauteen. Lisäksi AOA kiinnitti huomio-ta henkilöllisyyden selvittämisen, henkilönhuomio-tar- henkilöntar-kastuksen edellytysten, vapaudenriiston ja eristä-mistarkkailun sääntelyn puutteisiin sekä tavaran pidättämistä koskevien menettelysäännösten puuttumiseen (1607/5/15).
Kysymystä vahingonkorvauksen vanhentu-misesta ns. elv-palautusasiassa ei kertomusvuo-den päättyessä ollut vielä lainvoimaisesti ratkais-tu. Helsingin hovioikeus antoi marraskuussa rat-kaisun tilanteessa, jossa kantaja oli keskeyttänyt vanhentumisen maaliskuussa 2011. Hovioikeus katsoi, että vanhentumislain kolmen vuoden van-hentumisaika oli alkanut aikaisintaan 19.3.2009, jolloin EU-tuomioistuin oli todennut Suomen valtion rikkoneen EU-oikeutta.
Mikäli hovioikeuden tuomio jää pysyväksi, lukuisien Helsingin käräjäoikeudessa vireillä ole-vien vastaavanlaisten vahingonkorvauskanteiden käsittelyä jatketaan. Kunkin kantajan on kuiten-kin osoitettava, että hän on pannut kanteen vi-reille tai muutoin katkaissut vanhentumisajan kolmen vuoden kuluessa siitä, kun hän on saanut tiedon unionin tuomioistuimen antamasta elv:iä
4.5 tulli
koskevasta ratkaisusta. Korkein oikeus (KKO) antoi asiassa valtiolle valitusluvan. Asian käsitte- ly KKO:ssa oli kesken vuodenvaihteessa.
Korkein hallinto-oikeus (KHO) otti kantaa autoverolain vuoden 2008 alusta muuttuneeseen auton hiilidioksidipäästöihin perustuvaan vero- prosentin määräytymisperusteeseen käytetyn au-ton maahantuonnin yhteydessä. KHO:ssa oli tul-liasiamiehen valituksesta kysymys siitä, tuleeko päästöperusteista veroprosenttia soveltaa ennen mainitun säännöksen voimaantuloa toisessa jä-senvaltiossa käyttöön otettuun autoon.
Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön viitaten KHO katsoi, että autoverolain voimassa oleva järjestelmä ei ole rakenteeltaan sellainen, et-tei se missään olosuhet-teissa mahdollista sitä, että toisesta jäsenvaltiosta tuotavalle autolle määrät-tävä auto vero on suurempi kuin vastaavassa Suo-messa jo rekisteröidyssä autossa jäljellä oleva vero.
Tämän vuoksi autoverolain 5 a §:n soveltaminen ilman syrjivyysarvioinnin tekemistä katsottiin EY 90 artiklan (SEUT 110 artikla) vastaiseksi.
Autoverolakia muutettiinkin vuonna 2015 si-ten, että Euroopan unionin oikeuden vaatimusten mukaisesti ajoneuvoista kannetaan veroa enin-tään se pienin määrä, joka samanlaisena pidettä-vän Suomessa jo aikaisemmin rekisteröidyn ajo-neuvon arvossa on jäljellä. Samalla uusien autojen verotusta alennetaan vaiheittain vuosina 2016–
2019. Laki tulee voimaan 1.1.2016.
Alkoholin etämyyntiä koskevan alkoholilain tulkinnassa saatiin vuonna 2015 tärkeä EU-tuo-mioistuimen ennakkoratkaisu C-198/14 Helsingin hovioikeuden pyynnöstä. EU-tuomioistuimen mukaan alkoholijuomien etämyyntiä koskeva al-koholilain 8 § ei ole EU-oikeuden vastainen. Tuo-mioistuin painottaa, että suomalainen alkoholin vähittäismyyntijärjestelmä ei saa olla syrjivä ja sen on aidosti perustuttava kansanterveyden suo-jeluun. Tuomioistuin jättää tämän asian tarkem-man selvittämisen tuomioistuimelle.
Tulli tiedotti selvittäneensä ratkaisun vaiku-tukset Tullin toimintaan ja ohjeistuksiin, mutta arvioi, ettei ettei välittömiä vaikutuksia ollut.
Mahdollisia vaikutuksia tullaan arvioimaan tar-vittaessa kansallisen tuomioistuimen antaman
ratkaisun jälkeen. Hovioikeus halusi ennakkorat-kaisupyynnöllään selvittää, ovatko suomalainen juomapakkausverojärjestelmä sekä alkoholilain mukainen vaatimus vähittäismyyntiä koskevasta luvasta alkoholijuomien kaupallisen maahantuon-nin yhteydessä uniomaahantuon-nin oikeuden mukaisia.
Taustalla on oikeudenkäynti erästä virolaista yritystä vastaan. Suomalaiset ovat voineet tilata yrityksen verkkosivuilta alkoholijuomia, jotka yrittäjä on joko lähettänyt asiakkaille tai pakan-nut omaan autoonsa ja kuljettapakan-nut Suomeen suo-raan asiakkaille maksamatta mitään veroja. So-siaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt tänä syksynä alkoholilain kokonaisuudistuksen. EU:n tuomioistuimen ennakkoratkaisu otetaan uudis-tuksen valmistelussa huomioon. Halliuudis-tuksen esi-tys alkoholilaiksi on tarkoitus antaa kevättalvella 2016 ja lainsäädännön on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2017.
Vuoden 2016 alusta tuli voimaan oikaisume-nettelyä koskeva uudistus, jolloin myös Tullin päätöksiin voitiin hakea oikaisua Tullilta. Oikai-sua ei voi hakea enää sen jälkeen, kun asia on valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu. Oi-kaisua ei myöskään voi hakea, jos asia tulee ensin ratkaista veronpalautusta koskevien säännösten nojalla. Ennakkoratkaisuun ei myöskään voi ha-kea oikaisua.
Tullin verotustehtävien siirtäminen verohal-lintoon -hankkeen (VETO-hanke) ohjausryhmä on päättänyt pääministeri Juha Sipilän hallituk-sen hallitusohjelman kirjaukhallituk-sen täytäntöönpane- misesta, että valmisteverotus ja autoverotus siir-tyvät verohallinnolle 1.1.2017. Näiden verolajien verotusprosessit ja tietojärjestelmät siirtyvät Ve-rohallinnon käyttöön sellaisenaan. Tavoitteena on, että valmisteverotus ja autoverotus integroi-daan Verohallinnon valmisohjelmistoon siirty- mäkauden jälkeen 1.1.2020. Maahantuonnin ar-vonlisäverotus siirtyy verohallinnolle 1.1.2018.
4.5 tulli
4.5.2
LAILLISUUSVALVOnTA
Vuoden 2015 aikana ratkaistiin 54 asiaryhmän kan-telua ja omaa aloitetta. Kanteluita saapui ja omia aloitteita käynnistettiin 55. Päätetyistä asioista toi- menpiteisiin johti 23 asiaa (43 %). Korkea toimen-pideprosentti johtui osaltaan alkoholin ja tupakan maahantuonnin rajoitusten ja menettelyn oikeel- lisuutta koskevista ratkaisuista.
Yhdenvertainen kohtelu rajanylitystilanteessa
AOA totesi vuonna 2014 Vaalimaan tulliin teke-mällään tarkastuksella, että hän selvittää erikseen liikenneviranomaisen kanssa liikennejärjestelyjen toimivuutta rajanylityspaikalla. Jonotusjärjeste- lyistä AOA totesi kanteluun antamassaan vastauk- sessa, että järjestely oli rajattu koskemaan ainoas- taan kaupallista liikennettä ja järjestelmän oma- palvelupiste oli sijoitettu siten, ettei se edellyttä-nyt asiointia yhden kaupallisen toimijan kiinteis-töllä. Järjestelmä oli lisäksi kokeiluluontoinen.
AOA totesi, ettei asia antanut hänelle aihetta enempiin toimenpiteisiin (5108/4/14).
Yhdenvertaisen kohtelun toteutuminen tuli esille myös useassa kantelussa, joissa arvosteltiin matkustajatuomisten kuljettamista koskevia Tul-lin ohjeita. Kantelijat arvostelivat TulTul-lin 27.3.2014 antamaa ohjetta valmisteverotuslain 72 §:n 1 mo-mentin tulkinnasta. Edellä mainitun säännöksen mukaan valmisteveroa ei kanneta toisessa jäsen-valtiossa kulutukseen luovutetuista tuotteista, jotka yksityishenkilö hankkii omaan käyttöön- sä ja itse kuljettaa mukanaan Suomeen.
Ohjeessa Tulli muutti käytäntöään sen suh-teen, miten itse kuljettamista oli tulkittava lai- valla Suomeen saavuttaessa. Kanteluissa vedot- tiin muun muassa ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden puutteeseen ja arvosteltiin erilaista kohtelua kuljetusvälineen perusteella.
AOA totesi päätöksissään, että valmistevero-tuslaissa tai sen esitöissä eikä lain perusteena ole-Saapuneet ja ratkaistut kantelut vuosina 2006–2015
Toimenpideprosentti vuosina 2006–2015
0 10 20 30 40 50 60 70
2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006
ratkaistut saapuneet
0 10 20 30 40 50
2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006
kaikki tulliviranomaiset
4.5 tulli
vassa valmisteverotusdirektiivissä ole tarkemmin määritelty itse kuljettamisen ehtoa. Näin ollen ar-vioitaessa Tullin ohjeen oikeellisuutta on arvioita-va sitä, toteuttaako se arvioita-valmisteverotusdirektiivin tarkoituksen ja kohteleeko se matkustajia ja vero-velvollisia yhdenvertaisesti.
Tullin selvityksen mukaan kanto- ja siirtoapu oli ollut sallittua jo ”vuosikymmenten” ajan. Tätä käytäntöä haluttiin edelleen jatkaa ottaen kuiten-kin huomioon, ettei määrällisiä rajoituksia enää ollut toisesta jäsenmaasta saavuttaessa. Ns. ter-veen aikuisen kuljettamien tuotteiden määritte-lyssä ei asetettu mitään tarkkoja kilorajoituksia, mutta yleisen elämänkokemuksen mukaan ns.
normaali ja terve aikuinen pystyi kuljettamaan yksinkertaisella apuvälineellä noin 70–80 kilon painoisen kuorman. Tulli korosti, että kysymys ei ollut syrjinnästä vaan lievennyksestä.
AOA totesi, että ohje on yksityiskohtaisuudes-taan huolimatta tältä osin varsin tulkinnanvarai-nen. Avun käytölle on kuljetuksen apuvälineen ja kuljetusmatkan osalta jo asetettu. Tässä tarkoi-tettuja rajoituksia ei ole asetettu, eikä direktiivin edellytysten valossa voidakaan asettaa, matkusta-jan itse kantaessa tuomiset. Näin ollen kanto- ja siirtoavun rajoitukselle sääntelyn tarkoitus eli yh-denvertaisuuden toteutuminen huomioon ottaen ei ole perusteita. AOA totesi, että tältä osin ohjeis-tusta tulisi muuttaa. Muilta osin Tulli oli mene-tellyt harkintavaltansa puitteissa (1622/4/14* ym).
Tulli ilmoitti poistaneensa ohjeistaan kanto- tai siirtoapua koskevat päätöksissä tarkoitetut kohdat.
Tullausmenettely
Tullausmenettelyn puutteet olivat esillä eräissä kanteluratkaisuissa. AOA oli jo vuonna 2012 to- dennut, että hallinnollisesta haltuunotosta on tehtävä hallintopäätös, mikäli asiaa ei rikosepäi- lyn vuoksi kirjata rikosilmoituksena. Myös hal-tuunoton päättymistä koskeva ilmoitus oli pe- rusteltava asianmukaisesti.
Kantelija arvosteli Tullin menettelyä sen otet-tua haltuun hänen Saksasta tilaamansa lääkeval-misteet. Kantelija kummeksui sitä, että hänelle ei
Tullista ilmoitettu haltuunotosta ja hän sai hal-tuunotosta tiedon vasta otettuaan yhteyttä Tul-liin. Koska lääkkeet oli lähetetty Tullilaboratori-on tutkittavaksi, Tullin haltuunottomenettely oli kestänyt kaiken kaikkiaan noin kaksi kuukautta.
Tulli ei ollut oma-aloitteisesti tuolloin noudatta- mansa menettelytavan mukaisesti ilmoittanut haltuunotosta tai pyytänyt esimerkiksi kanteli- jaa toimittamaan reseptiä Tullille.
Kantelija oli itse ollut yhteydessä Tulliin.
Tällöin hän oli saanut tiedon haltuunotosta koh-tuullisessa ajassa eli kahden viikon kuluttua hal-tuunotosta. Se, että hänelle ei kuitenkaan ollut varattu tilaisuutta reseptin esittämiseen, on on-gelmallista lähtökohtaisesti jo siksi, että Tullissa ei ole voitu arvioida, onko lääkkeen koostumuk-sen selvittäminen Tullilaboratoriossa tarpeen maahantuonnin edellytysten arvioimiseksi.
Tullilaboratorioon lähettäminen näyttääkin tapahtuneen tuolloin voimassa olleiden menette-lytapasäännösten mukaisesti melko automaat-tisesti. Sen jälkeen, kun kantelija oli toimittanut lääkkeitä koskevan reseptin Tullille, lääkkeitä ei välittömästi palautettu, vaan odotettiin selvityk-sestä huolimatta siihen asti, että Tullilaborato-rion selvitys valmistui. Menettely oli sittemmin muuttunut ilmoituksen lähettämisen ja Tullila-boratorioon toimittamisen osalta. AOA kiinnitti Tullin huomiota menettelyn lainvastaisuuteen (620/4/14).
Haltuunottomenettelystä oli kysymys myös asiassa, jossa kantelijalle ulkomailta saapunut pos-tilähetys oli Lentotullissa otettu Tullin haltuun.
Postilähetyksen haltuunotosta oli ilmoitettu kan-telijalle vasta sen jälkeen, kun asia oli siirtynyt Tullin rikostorjuntaan (2055/4/14).
AOA teki tarkastuksen Lentotulliin, jonka yhteydessä esiteltiin uutta luonnosta Tullin toi-mintaohjeiksi tullitarkastuksessa havaittujen lu-vanvaraisten tai epäiltyjen kieltojen ja rajoitusten alaisten tavaroiden käsittelystä. Ohjeiden osalta keskusteltiin erityisesti siitä, missä vaiheessa hal-tuunotosta tuli tehdä valituskelpoinen päätös.
Ohjeen mukaan – tilanteesta riippuen – pää-töksenteko voi kestää kauankin esimerkiksi, jos 4.5 tulli
tarvitaan ulkopuolisen tahon lausunto. Päätök-senteon siirtämistä perusteltiin sillä, että päätös- tä ei voida tehdä ennen kuin voidaan varmistaa, mistä aineesta on kysymys.
AOA totesi, että haltuunoton tulee jo hallin-non lainalaisuusperiaatteen toteutumiseksi perus- tua hyväksyttäviin syihin. Kysymys on oikeudelli-sesta harkinnasta, ei tarkoituksenmukaisuushar- kinnasta. Näin ollen haltuunoton edellytyksiä voi-daan arvioida jo ennen kuin voivoi-daan varmistua siitä, että maahantuonnin (tai maastaviennin jne.) edellytykset puuttuvat tai että maahantuonti on rajoitusten alaista.
Haltuunoton pitkittymisellä saattaa olla vai-kutusta asianosaisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin siinä määrin, että asianosaisella tulisi olla mahdol-lisuus saattaa haltuunoton perusteena olevien oi-keutettujen epäilyjen aiheellisuus oikaisu- ja muu-toksenhakumenettelyssä tutkittavaksi. Valituskel- poinen päätös tulisi pyydettäessä tehdä siitä huo-limatta, että asian selvittäminen on kesken. AOA katsoi, että ohjeita tulisi täsmentää tältä osin.
Autoverotus
Kantelija arvosteli Tullin menettelyä vuonna 2008 autoverolain muutoksella käyttöön otetun hiilidioksidipäästöihin perustuvan autoveron määräämisessä. Kantelija toteaa, että autovero- lain veroprosentin määräytymiseen liittyvät py- kälät olivat EU-oikeuden vastaisia.
Valtiovarainministeriö (VM) oli jo KHO:lle antamassaan lausunnossa ja tänne antamassaan selvityksessä todennut, että EU-tuomioistuimen asiassa X antaman tuomion perusteella näyttäi- si siltä, että autoverotuksen syrjimättömyysver-tailua ei voitaisi rajoittaa enää vuoden 2008 alun jälkeenkään maahantuotujen käytettyjen ajo- neuvojen osalta.
VM totesi selvityksessään, että ennen ryhty-mistä verotuskäytännön ja lainsäädännön muu-toksiin olisi kuitenkin saatava oikeudellinen tul- kinta siitä, miten syrjimätön verojen määrä las- ketaan ja mitä veroja otetaan
syrjimättömyysar-vioinnissa huomioon. Myös Tulli on selvitykses-sään vedonnut siihen, että tulkinnasta tuli saada lainvoimainen hallintotuomioistuimen päätös.
AOA totesi, että EU:n jäsenvaltioiden on unio- nin oikeuden lojaliteettiperiaatteen mukaisesti helpotettava unionin päämäärien toteuttamista ja pidättäydyttävä toimenpiteistä, jotka voivat tätä vaarantaa. Artiklasta seuraa jäsenvaltiolle siis toi-mimis- ja edistämisvelvoitteita sekä pidättäyty-misvelvoitteita. Lojaliteettiperiaatteen taustalla on EU-oikeuden tehokkuusperiaate, joka velvoit-taa soveltamaan ja tulkitsemaan EU-oikeutta si-ten, että sen tavoitteet toteutuvat käytännössä.
Tästä velvoitteesta seuraa niin lainvalmistelus-ta kuin täytäntöönpanoslainvalmistelus-ta vaslainvalmistelus-taavan viranomai- sen velvollisuus tarkkaan harkita toimenpiteiden-sä vaikutusta EU-oikeuden tehokkaan toteutumi-sen kannalta. Tämä koskee myös muutoktoteutumi-senha- muutoksenha-kuperusteen aiheellisuuden arviointia silloin, kun viranomainen hakee muutosta, jos muutoksen- haku viivästyttää EU-oikeuden toteuttamista.
Asiaa on arvioitava myös verovelvollisten perusoikeuksien toteutumisen kannalta, onhan julkisella vallalla perustuslain 22 §:ään perustuva velvollisuus aktiivisesti toimien turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Se, ettei asiassa ilman aiheetonta viivytystä ryhdytä toimenpitei-siin – esimerkiksi oikeussuojakeinoista tiedotta-malla – voi vaarantaa verovelvollisten oikeuksien ja yhdenmukaisuuden toteutumisen. Erityisen selvästi se ilmenee tapauksissa, joissa säännön- mukainen oikaisumahdollisuus on voitu määrä-ajan umpeen kulumisen vuoksi menettää.
EU-tuomioistuimen tuomioissa Nádasdi ja Németh, Tatu sekä asiassa X annetun tuomion mukaan SEUT 110 artiklan tarkoituksena ei kui-tenkaan ole estää jäsenvaltiota ottamasta käyt-töön uusia veroja tai muuttamasta olemassa ole-vien verojen verokantaa tai määräytymisperustet-ta. Jäsenvaltioiden oikeus säätää uusista veroista tai olemassa olevien verojen verokannan tai mää-räytymisperusteen muuttamisesta ei kuitenkaan ole rajoittamaton.
AOA katsoi, että EU-tuomioistuimen asiassa X antaman ratkaisun jälkeen eli 19.12.2013 jälkeen oikeustila Suomen autoverotuksen osalta oli
sel-4.5 tulli
keä; Suomen autoverotus ei vuodesta 2008 ole taannut, että jäljellä oleva vero ei missään olosuh- teissa olisi toisesta jäsenvaltiosta ostetussa ajoneu- vossa suurempi kuin kotimaassa ostetussa ajo-neuvossa jäljellä oleva vero. Tätä ei voitu osoittaa, kun tällaista vertailua ei enää tehty vuoden 2008 alun jälkeen maahantuoduista ajoneuvoista.
Kun otetaan huomioon erityisesti se, että elv palautettiin lailla suurelle osalle verovelvollisista, olisi ollut varsin perusteltua ryhtyä viivytyksettä toimenpiteisiin EU-oikeuden tehokkaan toteutu-misen varmistamiseksi EU-tuomioistuimen an-nettua tuomionsa joulukuussa 2013. AOA:n mie-lestä myöskin muutoksenhaun aiheellisuuden arvioinnissa tuli EU-oikeuden tehokkaan toteut-tamisen ja perusoikeuksien toteutumisen turvaa-mista koskeville näkökulmille antaa merkittävä painoarvo.
AOA saattoi tämän käsityksen VM:n ja Tullin tietoon ja pyysi VM:ltä ja Tullilta selvitystä lain-valmisteluun ja verotuskäytäntöön liittyvistä toi-menpiteistä, joihin VM ja Tulli ovat asiassa ryhty- neet verotuksen muuttamista, liikaa perityn auto- veron palauttamista ja oikaisumenettelystä tiedot-tamista koskevissa kysymyksissä (786/4/14* ym).
AOA antoi selvityksen perusteella päätöksen-sä, jossa hän katsoi, että Tulli on voinut perustel- lusti odottaa VM:n ohjausta asiassa mitä tulee oi-kaisumenettelyn järjestämiseen liikaa perityistä veroista.
Palautuksen ajallisen ulottuvuuden tai menet-telyn arvioiminen olisi EU-oikeuden syrjimättö-myysvaatimuksen ja perusoikeuksien edistämisen aktiivisesti huomioivalla ratkaisulla nopeutunut ainakin vuodella – näin vaikka otetaan huomioon ne toimenpiteet, mihin Tulli oli jo ennen KHO:n päätöstä ryhtynyt. Sama viivästys koskee sitä, että autoverolain muuttamista koskeva lainvalmistelu olisi tullut aloittaa jo aikaisemmassa vaiheessa.
AOA totesi lopuksi yleisesti autoveron säänte-lystä ja autoverotuksesta seuraavaa: Arvioni mu-kaan EU-oikeuden vaatimuksia ei ole pyritty riit-tävän ripeästi hyvän hallinnon asianmukaisuus-vaatimuksen mukaisesti ottamaan huomioon lainvalmistelussa tai autoverotusmenettelyssä.
Viime kädessä kysymys on linjaratkaisuista,
jot-ka ovat monelta osin poliittista laatua ja siten VM:n lainvalmisteluvastuulla. Mielestäni myös-kään sittemmin ei näiden valvontaviranomaisten kannanottojenkaan jälkeen ole ollut havaittavis-sa, että tuontiautojen verotuksessa olisi riittäväl-lä tavalla pyritty aktiivisesti varmistamaan, ettei-vät päätökset ole syrjivinä EU-oikeuden vastaisia (1646/4/15* ym).
Esitutkinta
Tullin tutkija kielsi avustajana toiminutta laki-miestä ottamasta yhteyttä tai tapaamasta pidätet-tynä ollutta kantelijaa. Lakimies oli puhelimessa kertonut tutkijalle, että kantelijan omaiset olivat pyytäneet tätä toimimaan kantelijan avustajana.
Tutkija perusteli päätöstään sillä, että tut- kinnanjohtaja oli rajoittanut kantelijan yhtey- denpitoa ja kantelija oli kuulusteluissa luopunut oikeudestaan käyttää avustajaa. Myös tutkinnan-johtajan mukaan kantelija oli pätevällä tavalla luopunut oikeudestaan käyttää avustajaa. Tut- kinnanjohtaja katsoi myös, ettei avustaja ollut kantelijan, eikä hänellä ollut oikeutta tavata kan-telijaa. Kantelija kertoi, että jos hän olisi saanut tiedon lakimiehen yhteydenotosta, hän olisi eh-dottomasti ottanut tämän mukaan kuulustelui-hin. Kantelijan mukaan hän sai tiedon asiasta vasta vapautuessaan.
AOA totesi, että oikeus käyttää avustajaa kuuluu esitutkintalain tärkeimpiin periaatteisiin ja tehokas puolustus riippuu suureksi osaksi täs- tä oikeudesta. Oikeudenmukaiseen oikeuden-käyntiin kuuluu myös oikeus itse valita avusta- jansa ja neuvotella tämän kanssa luottamukselli- sesti. Esitutkintaviranomainen ei saa vaikuttaa siihen, kenet asianosainen valitsee avustajakseen.
Asianosaisella on missä esitutkinnan vaiheessa tahansa oikeus käyttää avustajaa, vaikka hän olisi aikaisemmin luopunut tästä oikeudestaan. Oikeu-desta käyttää avustajaa on ilmoitettava jokaisen kuulustelun yhteydessä. Tutkijan olisi välittömäs-ti lakimiehen yhteydenoton jälkeen tullut ilmoit-taa kantelijalle asiasta.
4.5 tulli
AOA:n mukaan tutkinnanjohtaja on viime kädes-sä vastuussa siitä, että esitutkinta suoritetaan lain-mukaisesti ja asianlain-mukaisesti. Tutkinnanjohtaja oli tullut tietoiseksi lakimiehen yhteydenotosta ja hänen olisi AOA:n mukaan tullut ohjeistaa tutki-jaa niin, että tämä kertoo kantelijalle lakimiehen yhteydenotosta ja kysyy, haluaako hän tavata tä- män. AOA antoi myös tutkijalle tiedoksi käsityk- sensä virheellisestä menettelystä, kun hän oli sa-lannut kantelijalta olennaisia tietoja (3594/4/14).
AOA on myös kiinnittänyt muun muassa Tul-lin huomiota siihen, että takavarikon kumoami-sen jälkeen omaisuus tulee palauttaa omistajal-leen. Tietokone oli palautettu vasta neljän vuoden kuluttua takavarikon kumoamisesta. Tutkinnan-johtaja ei kuitenkaan ollut menetellyt virheelli-sesti, koska hän oli voinut luottaa palauttamista koskevaan poliisiasiain rekisterin virheelliseksi osoittautuneeseen merkintään (2707/4/14).
4.5.3
TARKASTUKSET
Vuonna 2015 AOA teki tarkastuksen Lentotul- liin. Edellä tarkastuksen kohteesta esitetyn li- säksi tarkastuksella tutustuttiin henkilöntarkas-tusprosessiin ja siihen liittyviin tarkastustiloihin matkustajaterminaali T2B:ssä. Koska henkilön- tarkastuksen ja -katsastuksen tarkempi kulku on syytä selvittää laajemminkin Tullissa muun muassa suostumuksen merkityksen arvioimi- seksi, AOA tulee ottamaan asian myöhemmin omana aloitteena tutkittavaksi.
Henkilöntarkastuspöytäkirjojen ennakkotar-kastuksen perusteella AOA totesi, että henkilöön kohdistuvan etsinnän perusteet ja kulku tulee kirjata huolellisesti.
4.5 tulli
4.6
Salainen tiedonhankinta
Salaisen tiedonhankinnan valvonta kuului OA Petri Jääskeläiselle. Vastuuesittelijöinä toimivat esittelijäneuvokset Mikko Eteläpää ja Juha Haa-pamäki.
Salaisella tiedonhankinnalla tarkoitetaan en-sinnäkin rikosten esitutkinnassa käytettyjä salai- sia pakkokeinoja ja toisaalta vastaavia salaisia tie-donhankintakeinoja rikosten estämisessä ja pal-jastamisessa sekä vaaran torjumisessa. Näitä kei-noja ovat muun muassa telekuuntelu ja -valvonta, tekninen kuuntelu ja katselu sekä peitetoiminta ja valeosto. Niitä käytetään kohteelta salassa ja joiltain osin ne voivat tuomioistuimen päätöksel-lä jäädä lopullisestikin salaan kohteeltaan.
Salaisessa tiedonhankinnassa laajimmat toi-mivaltuudet on poliisilla, mutta myös tullilla sa-laisen tiedonhankinnan keinovalikoima on tul- lirikosten osalta laajasti käytössä. Rajavartiolai-toksen ja puolustusvoimien toimivaltuudet ovat selvästi rajatumpia.
4.6.1
SALAISEn TIEdOnHAnKInnAn ERITYISLUOnTEESTA
Salaisella tiedonhankinnalla puututaan salaa usei- den perusoikeuksien ydinalueeseen, erityisesti yk- sityiselämän, kotirauhan, luottamuksellisen vies-tin ja henkilötietojen suojaan. Sen käytöllä voi ol- la vaikutusta myös oikeudenmukaisen oikeuden-käynnin toteutumiseen. Ollakseen tehokkaita toi-menpiteiden tulee pysyä kohteelta salassa ainakin tutkinnan alkuvaiheessa. Näin ollen kohteiden mahdollisuudet reagoida pakkokeinojen käyttöön ovat selvästi vähäisemmät kuin ”tavallisissa” pak- kokeinoissa, jotka tulevat käytännössä heti tai hyvin pian tietoon.
Oikeusturvakysymykset ovatkin salaisen tie-donhankinnan erityisluonteesta johtuen
koroste-tun tärkeitä niin sen kohteiksi joutuvien kannal- ta kuin ylipäätään koko oikeudellisen järjestelmän legitimiteetin kannalta. Tällaisen tiedonhankin- nan käyttöön väistämättä liittyvä salassapito altis-taa toiminnan myös epäilyille toiminnan lainmu-kaisuudesta, olipa tähän aihetta tai ei. Oikeustur-vaa onkin pyritty varmistamaan erityisjärjestelyil-lä sekä ennen tiedonhankintaa että sen jälkeen.
Näistä keskeisiä ovat tuomioistuinten lupamenet-tely, viranomaisten sisäinen valvonta ja oikeus-asiamiehen laillisuusvalvonta.
4.6.2
SALAISEn TIEdOnHAnKInnAn VALVOnTA
Tuomioistuimet
Oikeusturvasyistä on pidetty tärkeänä, että tele-kuuntelua ja pääosin myös televalvontaa voidaan käyttää ainoastaan tuomioistuimen luvalla. Ny-kyisin myös peitetoiminta esitutkinnassa edellyt-tää tuomioistuimen (Helsingin käräjäoikeuden) lupaa. Teknistä tarkkailua voidaan kohdepaikasta riippuen tehdä myös viranomaisen omalla päätök-sellä ilman tuomioistuinkontrollia, kuten myös valtaosin muutakin salaista tiedonhankintaa. Lais- sa säädetyt päätöksentekokriteerit ovat osaksi varsin väljiä, ja ne jättävät päätöksentekijälle pal-jonkin harkintavaltaa. Esimerkiksi telekuuntelu- luvan myöntämisen perusedellytyksenä oleva
”syytä epäillä rikosta” -kynnys on varsin matala.
Pakkokeinokäsittely on toimitettava vaati-muksen tekijän läsnä ollessa tai videoneuvottelu- yhteydellä, eikä kirjallinen menettely ole mahdol-linen kuin rajoitetusti lupia uudistettaessa. Tuo-mioistuin on pakkokeinon edellytyksiä harkites-saan esitutkintaviranomaiselta saamansa tiedon varassa, eikä ”vastapuolikaan” ole läsnä istunnos-4.6 salainen tiedonhankinta
sa. Vain asuntokuuntelussa pakkokeinon kohteen etuja (luonnollisesti tämän tietämättä) valvoo jul-kinen asiamies, tyypillisesti asianajaja tai yleinen oikeusavustaja.
Käräjäoikeuden salaista tiedonhankintaa kos-kevasta päätöksestä saa lain mukaan kannella il-man määräaikaa hovioikeuteen. Epäilty voi siten vielä vuosien jälkeenkin saattaa päätöksen lailli-suuden hovioikeuden arvioitavaksi ja näin jotkut epäillyt ovat tehneetkin. Tätä kautta salaisesta tiedonhankinnasta syntyy oikeuskäytäntöä myös ylemmistä oikeusasteista. Tuomioistuinten teh-tävää huolehtia epäillyn oikeusturvasta ja pakko-keinovaatimuksen perusteiden selvittämisestä on korostettu muun muassa korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO:2007:7 ja KKO:2009:54.
Tuomioistuimilla on tärkeä rooli myös salai- sen tiedonhankinnan asianosaisjulkisuuden kan-nalta. Lähtökohtaisesti salaisesta tiedonhankin-nasta on viimeistään vuoden kuluttua sen lopet- tamisesta ilmoitettava kohdehenkilölle. Tuomio- istuin voi laissa säädetyin perustein antaa luvan ilmoittamisen lykkäämiselle tai sille, että tiedon-hankinnasta ei tarvitse lainkaan ilmoittaa. On tär- keää, että varsinkin kokonaan ilmoittamatta jät- tämistä käytetään vain silloin kun se on välttämä-töntä. Oikeusvaltiossa voi olla vain hyvin rajoite- tusti kokonaan salaan jäävää perusoikeuksiin puut- tumista. Korkein oikeus on ottanut kantaa asian- osaisjulkisuuteen peitetoiminnassa ratkaisussaan KKO:2011:27, joka koski tiedotusvälineissäkin pal-jon käsiteltyä Ulvilan henkirikostapausta.
Viranomaisten sisäinen valvonta
Salaisen tiedonhankinnan käytön valvontaan kuu- luu ensinnäkin normaali esimiesvalvonta. Sen li-säksi säännöksissä on erikseen korostettu salaisen tiedonhankinnan valvontaa.
Poliisissa näiden keinojen käyttöä valvovat lain mukaan Poliisihallitus ja salaista tiedonhan-kintaa käyttävien yksiköiden päälliköt. Vuoden 2016 alusta alkaen Suojelupoliisin käyttämän sa-laisen tiedonhankinnan valvonta kuitenkin siirtyi sisäministeriölle (SM). Rajavartiolaitoksessa tämä
erityisvalvonta kuuluu Rajavartiolaitoksen esikun-nalle ja sen alaisille hallintoyksiköille. Tullin ja sen salaista tiedonhankintaa käyttävien yksiköi-den esimiehet valvovat näiyksiköi-den keinojen käyttöä omalla hallinnonalallaan. Puolustusvoimissa sa-laisen tiedonhankinnan käytöstä laaditut pöytä-kirjat on toimitettava puolustusministeriölle.
Eri lakien lisäksi on annettu valtioneuvoston asetus esitutkinnasta, pakkokeinoista ja salaises-ta tiedonhankinnassalaises-ta (122/2014), jossa on säädetty esimerkiksi eri keinojen pöytäkirjaamisesta ja sa-laisesta tiedonhankinnasta annettavista selvityk-sistä. Viranomaiset ovat myös antaneet salaista tiedonhankintaa koskevia sisäisiä määräyksiä.
SM, Rajavartiolaitoksen esikunta (joka on SM:n osasto), valtiovarainministeriö (jonka alai-nen Tulli on) ja puolustusministeriö raportoivat vuosittain helmikuun loppuun mennessä oikeus-asiamiehelle salaisen tiedonhankinnan käytöstä ja valvonnasta kukin omalta hallinnonalaltaan.
Oikeusasiamiehelle raportoivat viranomaiset saavat olennaisen osan tiedoistaan salaisen tiedon- hankinnan käytöstä SALPA-asiankäsittelyjärjes-telmästä. Tosin puolustusvoimat ei ainakaan vie-lä käytä SALPAa. SALPAn avulla on saatavissa luotettavaa tilastotietoa. Kaikki salainen tiedon-hankinta ei kuitenkaan ole SALPAssa, kuten esi-merkiksi peitetoiminta, valeostot ja tietolähdetoi-minta. Esimiesvirastot saavat tietoja toiminnasta myös omilla tarkastuksillaan ja muulla yhteyden-pidolla tutkinnanjohtajiin.
Poliisin tiedonhankinta teleyrityksiltä on kes- kitetty tapahtuvaksi keskusrikospoliisin ylläpitä- män SALPAn kautta. Keskusrikospoliisin televies- tintäyksikkö valvoo toiminnan laatua ja tarvit-taessa myös opastaa tutkinnanjohtajia. Toiminto-jen keskittäminen keskusrikospoliisiin on paran-tanut toiminnan laatua.
Poliisihallinnossa on laillisuusvalvontaa var-ten annettu useille virkamiehille SALPAn valvo-jaoikeuksia pääasiassa oikeusyksikköihin. Heidän tehtävänään on suorittaa valvontaa yksikön lail- lisuustarkastussuunnitelman mukaan ja myös pistokokein.
Poliisilaitosten sisäisen valvonnan lisäksi myös Poliisihallitus valvoo alaisiaan yksiköitä
4.6 salainen tiedonhankinta