Työyhteisön ja esimiesten suhtautuminen erikoistumiskoulutuksessa oleviin opiskelijoihin vaih-teli. Pääsääntöisesti suhtautumisen on koettu olleen myönteistä, sillä työkaverit ja esimiehet ovat osoittaneet kiinnostusta koulutusta kohtaan muun muassa kysymyksillään sekä auttamalla esimerkiksi tutkimuksen suunnittelussa tai haastateltavien löytämisessä. Opiskelijat olivat esi-merkiksi kertoneet työkavereilleen lähiopetusjaksoilla käsitellyistä asioista, mikä tuntui hyvin luonnolliselta työnantajan maksaessa koulutuksen kustannukset.
Opiskelumyönteinen työyhteisö kannustaa kaiken kaikkiaan opintojen ja oppimisen pariin. Esi-merkiksi terveydenhuollossa työskentelee väitöskirjaansa tekeviä lääkäreitä, mikä on saanut ajattelemaan, että aivan yhtä hyvin sosiaalityöntekijäkin voisi tutkia samalla kun tekee asiakas-työtä. Työnantajat tukivat suurinta osaa opiskelijoista koulutukseen osallistumisessa antamalla käyttää työaikaa lähiopetusjaksoille osallistumiseen ja/tai korvaamalla matka- ja majoituskuluja.
Jotkut opiskelijat ovat saaneet tehdä koulutukseen kuuluvia tehtäviä tai lisensiaatintutkimusta myös osittain työajalla, esimerkiksi pitämällä säännöllisesti etätyöskentelypäiviä.
Opiskelijoiden kokemaan tukeen ja kannustukseen omalta työpaikaltaan vaikuttanee jonkin ver-ran työtehtävä, jota opiskelija hoitaa opintojensa aikana. Suhtautuminen voi olla myönteisem-pää hanke- tai kehittämistehtävissä olevaa opiskelijaa kohtaan, jonka työtehtäviin sisältyy muu-toinkin luonnollisena osana uuden tiedon tuottaminen ja kehittäminen, kuin sosiaalityöntekijän virassa olevalla opiskelijalla.
Kuntien huono taloudellinen tilanne on kuitenkin vaikuttanut siihen, etteivät kaikki työnantajat ole voineet tai halunneet tukea työntekijöidensä kouluttautumista. Myös sosiaalityöntekijän työn arki, määräaikaiset työsuhteet ja vaihtuvat työkaverit ovat tuottaneet oman haastavuu-tensa koulutuksen ja työelämän yhdistämiseen.
Se on taloudellinenkin kysymys kyllä koska (työpaikan nimi) taloudellinen tilanne on tosi katastrofaalinen. Mutta sitten se on myös siitä kiinni, ettei meillä ole, meillä on tämä or-ganisaatio nyt tämmönen, että meillä ähiesimies on kyllä ihan pätevä sosiaalityöntekijä, ammatillisesti pätevä, mutta sitten ne seuraavat portaat siellä on sitten terveydenhuollon ammattilaisia (Haastattelu 2)
Mä olen koko opiskeluajan ollut omien opintovapaitteni suhteen hankalassa tilanteessa.
Kun olin mä siellä tai täällä, niin en ole voinut ajatella että olisin voinut pyytää opintova-paata työantajalta. (Haastattelu 11)
Haastatteluaineistossani on myös kuvauksia sosiaalityön ja sen koulutuksen alhaisesta arvostuk-sesta, minkä arvioidaan vaikuttavan myös työpaikalla olevaan suhtautumiseen. Työntekijän kou-luttautumista ei haluta tukea, koska työssä ei edellytetä erikoistumista tai lisensiaatintutkintoa muodollisena pätevyytenä. Tästä syystä kaikki opiskelijat eivät ole kertoneet omista opinnois-taan välttämättä ollenkaan omalla työpaikallaan (ks. myös Tapola-Haapala 2011, 171). Tähän on saattanut vaikuttaa pelko siitä, että toiset sosiaalityöntekijät tulisivat kateellisiksi työajan käyt-tämisestä omiin opintoihin. Kertomiseen tai kertomatta jättämiseen liittyy oma asema työyhtei-sössä ja kokemus siitä, miten omaa asiantuntijuutta arvostetaan siellä. Ammatilliseen lisensiaa-tinkoulutukseen osallistuminen on saattanut heikentää mahdollisuuksia osallistua muihin työn kannalta keskeisiin lisä- tai täydennyskoulutuksiin, joka on saatettu kokea aiheuttavan kitkaa työpaikalla.
Osa työnantajista on myös saattanut pelätä työntekijöiden vaihtavan työpaikkaa lisäpätevyyden hankkimisen myötä, vaikka monenkaan opiskelijan motiivit koulutukseen hakeutumisessa eivät liittyneet uuden työtehtävän saamiseen tai työpaikan vaihtamiseen (ks. myös Hietamäki & Kan-tola 2010, 65–66; 97–103).
No, ne on vähän sitä mieltä, että mulle avautuu paremmat työmarkkinat ja ilman muuta mä sitten lähden sieltä pois. Mutta ei se ole vaikuttanut heidän ikään kuin tämmöseen kannustavaan otteeseen. (Haastattelu 5)
Työpaikalta saadun kannustuksen ohella tärkeää oli yhtä lailla läheisten ja perheenjäsenten tuki opiskelulle. Se, että lähellä oleva tärkeä ihminen, oma puoliso uskoo onnistumiseen, on saatta-nut olla todella tärkeää. Monen opiskelijan perheenjäsenet olivat joutuneet tekemään yhtä lailla uhrauksia oman vapaa-aikansa ja muun ajankäytön suhteen sekä järjestelemään osittain esimer-kiksi omia työaikojaan uusiksi puolison opintojen aikataulujen ehdoilla.
Opintojen edistymisen kannalta keskeisessä merkityksessä ovat olleet toiset opiskelijat ja kou-lutuksen opettajat, niin sanonut vastuuprofessorit. Tuen ja kannustuksen merkitys koettiin ole-van erityisen suuri työn ohessa opiskellessa ja kun aiemmista opinnoista on pitkä aika. Myös se koettiin tärkeäksi, ettei ohjaus ollut ”liian tieteellistä” vaan pyrki ymmärtämään ja kunnioitta-maan myös opiskelijoiden asiantuntijuutta ja näkökulmaa tutkimuksessa.
Oikein iso merkitys on ollutkin. Että kyllä se parasta on [nauraa] on se kannustavuus mikä heissä on koko ajan ollut läsnä. Ja tota, välillä pohdituttaa just se että, että miten se kan-nustavuus yltää yli semmoisen kritiikinkin kun töissäkin kun kaikessa mitä tekee, niin olis paljon korjattavaa ja huomautettavaa. Mutta se että sallii, sallii niin erilaisia suorituksia ja sallii niin paljon varmaan semmosta keskeneräisyyttä ja silti kaikki on niin hyvää ja erin-omaista ja sinusta tulee sitä ja sinusta tulee tätä. Mutta tuota näinhän sen täytyy olla, muutenhan sitä latistuis jo alkumetreillä, jos huomaisi, että kuinka paljon on parannetta-vaa että töissäkin mitä on tehnyt niitä etätehtäviä että. Kyllä heidän merkitys on tosi suuri ollut. Tietysti he on aina järjestelyissä ollu mukana ja muuta ja tehneet suuren työmäärän mutta varmaan se tunneilmasto on ollu kaikkein tärkein. (Haastattelu 11)
Tukea koettiin tarvittavan erityisesti lisensiaatintutkimuksen osalta. Opiskelijat kertoivat, kuinka moneen kertaan oma usko ja toivo omaan tekemiseen ja työn edistymiseen oli jo kokonaan hii-punut, kunnes lähiopetusjaksolla tai tapaamisessa on saanut solmuja avattua ja sitä kautta esi-merkiksi analyysiä tai kirjoittamista eteenpäin. Myös toisten opiskelijoiden merkitys tämän osalta oli tärkeä. Joillakin opiskelijoilla oli pelkoa omasta epäonnistumisesta tai siitä, ettei saa vietyä koulutusta loppuun. Etätehtävien tekeminen ja niistä saatu palaute sekä lisensiaatintut-kimuksen rakentuminen vähitellen pala palalta oli saattanut valaa hiljalleen uskoa siihen, että koulutuksen loppuun saattaminen voi sittenkin olla mahdollista. Kiinnostus opiskelijan tekemi-seen tuntui kannustavalta ja ylläpiti tekemisen intoa vaikeinakin hetkinä.
5 Ammatillisuuden kehittyminen
Tässä viidennessä pääluvussa suuntaan katseeni erityisen siihen, mitä opiskelijat ovat ammatil-lisesta lisensiaatinkoulutuksesta saaneet. Tarkastelen edellä mainitun osalta erityisesti niitä muutoksia, joita ammatillinen lisensiaatinkoulutus on tuottanut opiskelijoiden kokemuksen ja näkemyksen mukaan heidän ammatillisuuteensa ja asiantuntijuuteensa. Olen jäsentänyt muu-toksia suhteessa oppimiseen, tietoon, ajattelutapoihin, ammatilliseen vahvuuteen ja identiteet-tiin sekä ammatillisiin toimintatapoihin.