Hengitysteissä on rakenteet, jotka suojaavat mikrobeilta. Trakeostomoidulla potilaalla trakeostomiaka-nyyli ohittaa suojaavat rakenteet, jolloin riski hengitysteiden kontaminoitumiselle kasvaa. keostmiakanyylin vaihto suoritetaan potilaasta riippuen yksilöllisen tarpeen mukaan. (Tays 2018.) Tra-keostomiakanyylin vaihto tehdään usein noin kuukauden välein pitkäaikaisessa hoidossa (Mäkitie &
Atula 2018). Stooman ihoa, väriä ja eritystä täytyy seurata. Jos on tarvetta, puhtaat taitokset vaihdetaan ihon ja kanyylin väliin. (Ksshp 2017.) Trakeostomiakanyylin juuri puhdistetaan päivittäin 0,9 % keitto-suolaliuosta käyttäen, jotta se saadaan puhtaaksi eritteistä. Iho kuivataan ja päivittäisessä hoidossa käy-tetään myös perusvoidetta. Steriili tehdasvalmisteinen trakeostomiakanyylitaitos asetetaan stooma-au-kon ja kanyylin väliin, ja vaihdetaan likaantumisen jälkeen. (Rautava-Nurmi ym. 2019, 338–339.) Suu-nenäsuojaa käytetään hoidettaessa trakeostomiapotilasta eriteroiskumisvaaran takia (Toura 2019, 8).
Trakeostomiapotilaalla ei ilmankostutus toimi luonnollisesti, sillä ilman johtaminen tapahtuu ylempien hengitysteiden ohi. Ilmankostutus tapahtuu sumutinlaitteilla, aktiivikostuttajilla tai keinonenällä (KUVA
1). Trakeostomiapotilaat ja spontaanisti hengittävät potilaat, joille soveltuu, voivat käyttää keinonenää ilmankostuttimena. (Rautava-Nurmi ym. 2019, 339.)
KUVA 1. Keinonenä (Haaponiemi & Mäkelä 2020) 2.3 Imu hengitysteistä
Hengitystieimut eivät ole rutiinitoimenpiteitä (Iivanainen & Syväoja 2016, 241). Eritteiden yskiminen hengitysteistä onnistuu hyväkuntoiselta potilaalta (Tapiovaara 2006). Jos potilas on limainen, eikä poti-las saa limaa poistumaan ilman imua tai ilmenee liman kuivumista tai karstoittumista kanyyliin, suori-tetaan liman poistaminen imulla (Iivanainen & Syväoja 2016, 241). Hengitysteistä imettäessä on huo-lehdittava, että keinoilmatie pysyy paikallaan. Potilaan tilaa on seurattava. Seurattavia asioita potilaassa ovat hengitystaajuus, ihon väri ja happeutuminen, verenpaine ja syke, kipu sekä eritteiden laatu, väri ja määrä. Tarvittaessa potilasta kipulääkitään ennen imun suorittamista. (Oys 2018.)
Trakeostomiasta imettäessä eritteitä on pidettävä huoli hyvästä aseptiikasta. Ennen ja jälkeen liman ime-misen on pestävä sekä desinfioitava kädet. (Tays 2018.) Liman imun suorittavan henkilön on
suojaudut-tava visiirimaskilla, suojaesiliinalla sekä steriileillä käsineillä. Imussa tarvitsuojaudut-tavat välineet kerätään apu-pöydälle desinfioiduin käsin valmiiksi. (Oys 2018). Imemiskerralla tarkoitetaan imukatetrin sisään- ja ulosviemistä hengitysteistä. Kontaminaatioriskin vähentämiseksi imukatetrin kostuttamista erikseen ei tehdä. (Tays 2018.) Imua suorittavan hoitajan tulee olla koskematta mihinkään muualle samalla kädellä, millä pitelee steriiliä imukatetria (Rautava-Nurmi ym. 2019, 340). Ennen imua tarkistetaan imun toimi-vuus ja imun paineen sopitoimi-vuus, joka on noin 150 mmHg (Iivanainen & Syväoja 2016). Trakeostomiasta ei pidä jatkaa imua pidempään kuin 15 sekuntia. Imukatetri voi aiheuttaa limakalvovaurioita, joten tur-haa imua vältetään. (Tapiovaara 2006.) Imeminen suoritetaan useimmiten kanyylin pituudelta ainoas-taan, koska keuhkoputki voi vahingoittua imemisestä turhan syvältä (Iivanainen & Syväoja 2016, 241).
Imukatetri huuhdellaan steriilillä 0,9 % keittosuolaliuoksella (Rautava-Nurmi ym. 2019, 340).
Potilas saa maata selällään. Vuoteen päätyä kohotetaan 30-45 astetta. (Rautava-Nurmi ym. 2019, 340.) Kuffin paine tarkistetaan ennen imua. Kuffin paine on riittävä, kun se on 20-30 cmH20. Potilaalle suo-ritetaan esihapetus puolesta minuutista minuuttiin kymmenen litran happivirtauksella. Potilaalle laite-taan suojalasit suojaamaan silmiä. Trakeostomiakanyylin juurta suojalaite-taan liinalla. Tehdaspuhtailla kä-sineillä voi suorittaa tarvittaessa nielun tyhjentämisen imukatetrilla. Yksin imua suoritettaessa trakeos-tomiasta imukatetrin pakkaus avataan yläosastaan ja imuletku yhdistetään valmiiksi imukatetriin. Vasta tämän jälkeen desinfioidaan kädet ja puetaan steriilit käsineet imun suorittamista varten. Ennen imua desinfioidaan kädet ja puetaan steriilit käsineet. Imukatetrin suojapaperia poistettaessa imun suoritta-valla kädellä saa koskea ainoastaan steriiliä imuletkua. Oikeakätinen tarttuu imukatetriin oikealla kädellä ja imuletkuun vasemmalla kädellä. (Oys 2018.)
Hengitysteistä imettäessä on vältettävä rutiiniluontoista kostutusta. Mikäli tarve vaatii, niin hengitysteitä voidaan kostuttaa käyttämällä 2-5 millilitraa keittosuolaa ruiskuttamalla sitä potilaan hengitysteihin si-säänhengityksen aikana. Imu tapahtuu viemällä imukatetri alahengitysteihin imun ollessa auki. Katetri vedetään hiljalleen ulos välttäen sen pyörittelyä. Samaa imukatetria voidaan käyttää 2-3 imukertaa. (Oys 2018.) Imemiskerralla tarkoitetaan imukatetrin sisään- ja ulosviemistä hengitysteistä (Tays 2018). Jo-kaisen imukerran välillä tulee potilasta hapettaa (Oys 2018). Tarvittaessa tehdään imun toistaminen (Rautava-Nurmi ym. 2019, 338–341). Liman imemisen jälkeen on potilaan suuta hoidettava esimerkiksi booraksi-glyseriinillä (Rautava-Nurmi ym. 2019, 338–341).
Imettäessä limaa kuffillisesta kanyylista imu tapahtuu ensin suusta ja nielusta kuffin päältä, jotta estetään eritteiden valuminen keuhkoputkeen sen jälkeen, kun kuffi on avattu. Viimeisenä suoritetaan kuffin tyh-jennys ja kanyylista imeminen. (Iivanainen & Syväoja 2016, 241.) Useimmiten trakeostomiakanyylista
imetään ensin, sitten suusta, mutta jos potilas on kovin limainen suusta, poistetaan lima imemällä ensin suusta. (Rautava-Nurmi ym. 2012, 341). Ennen imemistä trakeostomiasta on tarkistettava, että kuffin-paine on 20-30cmH20 (Oys 2018). Kuten huomataan, eri lähteissä tuodaan ilmi hieman vaikeaselkoisesti se, missä järjestyksessä imu on suoritettava. Eri lähteistä saa epäselvän käsityksen siitä, että tyhjenne-täänkö kuffi vai tarkistetaanko kuffin paine ennen imua trakeostomiasta. Opetusvideolla imujärjestyk-senä on ensimmäiimujärjestyk-senä suusta imeminen, sitten trakeostomiakanyylista.
2.4 Kuffinpaineen mittaus
Ensimmäinen trakeostomiakanyyli, joka potilaalle laitetaan, on kuffillinen trakeostomiakanyyli. Tarvit-taessa potilas voi saada hengityskonehoitoa, koska hengityskonehoito tapahtuu kuffillisen kanyylin kautta. Puhuminen ei ole mahdollista kuffillisen kanyylin omaavalla potilaalla, joten kommunikointi tapahtuu muulla tapaa, kuten kirjoittamalla. Jos hengityskonehoidolle ei ole tarvetta, voidaan valita käy-tettäväksi fenestroitu kanyyli eli kuffiton sivuikkunallinen kanyyli. (Anttila, Kaila-Mattila, Kan, Puska
& Vihunen 2017.)
Kuffintäyttö suoritetaan kuffillisen kanyylin valmistajan suositteleman täyttömäärän mukaan. On varot-tava täyttämästä kuffia liikaa, jotta limakalvovauriota ei syntyisi liiallisesta paineen kohdistumisesta tra-kean limakalvoon. Jos kuffi taas on liian vajaaksi täytetty, se ei ole tarpeeksi tiiviisti trakeassa ja syntyy aspirointivaara. Kerran vuorokaudessa kuffi on tyhjennettävä hetkeksi (0,5-1min). Tänä aikana limakal-von verenkierto elpyy ja kuffin yläpuolelta eritteet ovat poistettavissa. Potilasta ja hänen vointiaan on seurattava tyhjennettäessä kuffia. Seurattavia asioita ovat vointi, ihon väri ja hengitys. Kuffipainetta mi-tataan kuffinpainemittarilla (KUVA 2). Noin 20-25 mmHg on potilaalle turvallinen kuffipaine. (Iivanai-nen, Jauhiainen & Pikkarainen 2002, 368.) On tärkeää muistaa tyhjentää imulla suu ennen kuffin päivit-täistä tyhjentämistä, jotta eritteet eivät valu alemmas hengitysteissä (Rautava-Nurmi ym. 2012, 341).
KUVA 2. Kuffinpainemittari (Haaponiemi & Mäkelä 2020) 2.5 Trakeostomiakanyylit
Trakeostomoidulle potilaalle valitaan ensimmäiseksi trakeostomiakanyyliksi kuffillinen kanyyli (KUVA 3). Kuffillisella kanyylilla veren ja syljen pääseminen hengitysteihin estetään. Kuffi mahdollis-taa ylipainehengityksen respiraattorin avulla, kun se tiivistää hengitystiet. Kuffillinen kanyyli voidaan vaihtaa kuffittomaan, sivuikkunalliseen eli fenestroituun putkeen muutaman vuorokauden kuluttua, jos ylipainehengitystä ei tarvita ja kuffi on voitu tyhjentää seuraavana päivänä toimenpiteestä. Nielemisre-fleksin on myös toimittava ennen kuffittomaan kanyyliin siirtymistä. Kuffittomassa kanyylissa ilma vir-taa sekä kanyylin läpi että tavallista reittiä hengitysteissä. (Ylitalo-Liukkonen 2017.) Kolmas trakeosto-miakanyylivaihtoehto on tulpalla suljettava kanyyli. Päivällä kanyyli pidetään suljettuna, jolloin ilma virtaa kanyylin ohitse ja mahdollistaa puhumisen. Yöllä kanyyli voidaan pitää avoimena korkin poista-misen jälkeen. (Tapiovaara 2006.)
Trakeostomiakanyyleita on muovisia tai metallista valmistettuja. Lämpöaktiiviset muovikanyylit muo-toutuvat 36-37 asteen lämpötilassa potilaan rakenteiden mukaiseksi. Etenkin metallikanyylien kärjet
voivat aiheuttaa henkitorven seinämän syöpymisen ja laskimoiden vaurioitumisen henkitorven seinämän takana. Trakeostomiakanyylin kiinnitys tapahtuu tarra- tai kanttinauhalla. Oikea asento kanyylille on suoraan alaspäin. Kanyylin mahdollinen sivulle kääntyminen aiheuttaa sen, että kunnollinen hengitys huononee ja henkitorven seinämään hankaava kanyyli voi saada aikaan perforaatioriskin eli puhkeami-sen. (Iivanainen & Syväoja 2016, 241–242.)
KUVA 3. Kuffillinen trakeostomiakanyyli (Haaponiemi & Mäkelä 2020)
3 OPETUSVIDEO TERVEYSALAN OPISKELIJOILLE
Tavoitteellisuus on avainasemassa, kun liikkuvaa kuvaa käytetään oppimisen ja opettamisen työkaluna.
On olemassa monia keinoja ja mahdollisuuksia tuottaa liikkuvaa kuvaa, jotta halutut tavoitteet saadaan täytettyä. (Hakkarainen & Kumpulainen 2011, 8–9.) Digitaalisuudella voidaan saada aikaan se, että opis-kelija voi oppia uutta ajasta, paikasta tai opisopis-kelijan tilasta riippumatta (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2020). Opiskelijalla on mahdollista havainnoida, vaikuttaa, välittää tietoa sekä havainnollistaa tavan-omaista esitelmäänsä videon avulla. Ihanteellisimmassa tilanteessa videointi vie pois kirjallisen tiedon ääreltä ja vie tekijän täysin uudelle näkyvyysalueelle aiheen piirissä. (Nevala & Kiesiläinen 2011, 28–
31.)
3.1 Oppiminen
Nykyään oppimisen ajatellaan olevan osallistavaa toimintaa, jossa oppijan tehtävänä on itsenäisesti koota omat tietonsa (Nevala & Kiesiläinen 2011, 31). Oppiminen tapahtuu tietoisesti tai tiedostamatta ilman tietoista opiskelemista. Oppimisessa tallennetaan muistiin tietoa ja taitoa, joista myöhemmin voi olla hyötyä. Oppimista edistää kiinnostuneisuus asiaan ja kokeilunhalu. Jo varhain lapsena ympärillä olevia asioita tutkitaan ja kokeillaan tehdä erilaisia asioita. Muistiin jää havaintoja asioiden seurauksista.
Hiljalleen lapsi luo myöhemmin hyödynnettävän käsitemallin ilmiöstä. Riittävän monet toistokerrat työ-muistissa tai ääneenlausumalla voivat saada aikaan oppimisen. Samoin taidot opitaan usein riittävän toistomäärän tuloksena. Kun uusi tieto sidotaan aikaisemmin muistiin tallennettuun tietoon, päästään pysyvämpään ja parempaan lopputulokseen. (Kuutti 2003, 41–42.)
Näkö-, kuulo-, maku-, tunto- sekä hajuaisti ovat ihmisen perusaistit. Kun ihminen oppii uutta, on hänellä käytössään kaikki aistit, ja ne toimivat yhteistyössä keskenään. Vaikka oppimisessa kaikki aistit ovatkin mukana valppaana, on yksilöllä yleensä yksi aisti mikä on vahvin. Tämän perusteella voidaan löytää jokaiselle toimivin ja omin oppimistyyli. (Vierula 2016, 19.)
3.2 Oppimistyylit
Erilaiset oppimistyylit voidaan jaotella viiteen eri ryhmään. Näitä ovat verbaalinen, looginen, visuaali-nen, auditiivinen sekä fyysinen oppimistyyli. Nämä viisi eri oppimistyyliä käyttävät aivoista eri osia. On yksilöllistä, mikä tyyli tai niiden sekoitus toimii parhaiten kenelläkin. Itselle sopivin oppimistyyli voi
myös vaihtua ajan kuluessa. (Vorderman, Barker, Moran, Senker, Sommerlilla, Grant & Langford 2017, 21.)
Ympäristön tutkailu, havaintojen tekeminen sekä näön hyödyntäminen kuuluvat visuaalisen oppijan op-pimistapoihin. Värit sekä kuvat painuvat visuaalisen oppijan mieleen parhaiten, ja kokonaisuus on mer-kittävä tekijä oppimisen onnistumiseksi. (Vierula 2016, 20–21.) Opiskellessaan visuaalinen oppija piir-tää tai saattaa tehdä mielikuvakarttoja tai kaavioita. Auditiiviset oppijat taas oppivat kuulemalla. Heille oppiminen sujuu aktiivisesti kuuntelemalla, keskusteltaessa ja oppitunnilla istuessa. Suuressa osassa heille ovat ääni, musiikki, riimit ja rytmit.
Verbaaliselle oppijalle mielekästä on ajatusten tuominen esille puheena ja tekstinä. Lukeminen on heille ominaista. Oppiminen tapahtuu heillä puhumisen, kirjoittamisen, rytmien ja riimien kautta. Loogiselta oppijalta ongelmat ratkeavat loogisesti ja matemaattiset tehtävät onnistuvat. He ymmärtävät yhteyksiä ja toisiinsa liittyvien tietojen yhteenryhmittäminen onnistuu. Fyysiset oppijat ratkovat ongelmia liikku-essaan. Esimerkiksi heille on luontevampaa jättää käyttöohjeet lukematta ja perehtyä jonkin laitteen toi-mintaan purkamalla ja kokoamalla se uudestaan. (Vorderman, Barker, Moran, Senker, Sommerlilla, Grant & Langford 2017, 21).
3.3 Hyvän videon tunnusmerkit
Jos yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, liikkuva kuva kertoo enemmän kuin tuhat staattista kuvaa (Kentz & Kukkonen 2011, 119).
Tietokoneella tehtyä kuvakertomusta kutsutaan digitarinaksi, tietynlaiseksi pienelokuvaksi, joka yleensä kestää kolmesta viiteen minuuttiin. Siihen kuuluu huolellisesti tehty käsikirjoitus, jonka mukaan tarina etenee. Digitarinaa voidaan tehostaa musiikilla tai tehosteiksi tarkoitetuilla äänillä. Työskentely lähtee käyntiin ideoinnilla, jonka tarkoituksena on löytää kiinnostava, aikataulullisesti sekä teknisesti toteutet-tava idea. Digitarinan aihe voi hyvin liittyä esimerkiksi oppimiseen ja opastukseen. Projektin aikana osallistujilta tarvitaan yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Vastuu omasta työstä ja siihen sitoutuminen korostuu. (Kumpulainen 2011, 56–58.) Videokuvauksen tulee olla tavoitteellista sekä keskittyä ongel-maan. Suunnitelmaa sekä sen toteutumisen arviointia auttaa se, että luodaan selkeä tavoite tekemiselle.
(Nevala & Kiesiläinen 2011, 31–32.)
Kun videolle on löytynyt sopiva aihe, aloitetaan mediamateriaalin kerääminen. Mediamateriaaliin sisäl-tyy lehtikirjoitukset, kuvat, ääninauhoitteet, artikkelit tai videoleikkeet. Eräänä materiaalina voi käyttää
nauhoitettavia haastatteluja sekä kuvata itse videoita ja kuvia. Materiaalin keräämisen jälkeen siirrytään yleensä haastavimpaan osuuteen eli käsikirjoituksen laatimiseen. (Kumpulainen 2011, 58.) Tiedot ovat hyödyllisintä näyttää useilla eri tavoilla, koska ihmisistä enemmistö oppii monella tavalla (Vorderman, Barker, Moran, Senker, Sommerlilla, Grant & Langford 2017, 21). Valitsimme opetusvideon kuvaami-sen opinnäytetyömme tuotteeksi, koska opetusvideo palvelee monia eri tyylisiä oppijoita.
Videokuvauksen jälkeen siirrytään editoimaan video tietokoneen avulla. Editoinnin avulla korjataan ku-vien mittasuhteet, muodot sekä tarvittaessa myös värisävyt sopiviksi videon tarinaan. Kuku-vien lailla muo-kataan myös videon äänimaailma sopivaksi haluttuun malliin. On huomattava, että ediointivaiheeseen kannattaa varata reilusti enemmän aikaa, itse kuvausvaiheeseen. (Kumpulainen 2011, 59.)
Opetuksen osalta video on tuotokas media monien tutkimusten mukaan. Kiinnostava video vahvistaa osallistavaa oppimista ja saa opiskelijan sitoutumaan videon seuraamiseen. Kun opetusvideossa otetaan huomioon tiettyjä asioita, aivoissa tehtävä työskentelyn kuormittavuus pienenee. Videon jaksottaminen lyhyempiin osiin auttaa katsojaa etenemään kontrolloidusti videossa. Visuaalisen sekä verbaalisen sisäl-lön tarjoaminen videossa on suositeltavaa. On suosittava sanallista viestintää mieluummin kuin teksti-selostuksia. Opetusvideolle on hyvä sisällyttää välttämättömimmät asiat. Opetusvideolta on parasta jät-tää pois oppimistavoitteisiin kuulumattomat asiat. Äänitehosteet tai epäselvät taustat ovat epäsuotuista oppimiselle videosta. Videolla on kannattavaa korostaa tärkeitä asioita. Se auttaa videon katsojaa muis-tamaan. (Hakanurmi 2020.)
4 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITTEET
Opinnäytetyömme tarkoituksena on tuottaa laadukas opetusvideo aikuisen trakeostomiapotilaan hoi-dosta sairaalaympäristössä Centria ammattikorkeakoulun terveysalan opiskelijoille. Toteutamme ope-tusvideosta tiivistetyn, kattavan, selkeän sekä terveysalan opiskelijayleisölle ymmärrettävän opetusma-teriaalin. Tavoitteenamme on perehdyttää opiskelijat trakeostomiapotilaan hoidon perusteisiin ja antaa valmiuksia tulevaan työhön. Opinnäytetyövideo opettaa terveysalan opiskelijoille aseptisen ja näyttöön perustuvan tavan hoitaa trakeostomiapotilaita.
5 OPINNÄYTETYÖPROSESSI
Loppuvaiheessa opintoja opiskelija toteuttaa käytännönläheisen ja kattavan tutkimus- ja kehityshank-keen. Tämä hanke on silta opiskelun ja työelämän välillä, joka edistää opiskelijan ammatillisiin tehtäviin siirtymistä. Tavoite opinnäytetyössä on opiskelijan valmiuksien kehittäminen soveltamaan taitojaan ja tietojaan käytännön asiantuntijatehtävissä liittyen ammattiopintoihin. (Centria 2020.)
Opinnäytetyön prosessi etenee yleensä seuraavassa järjestyksessä: aiheen valinta, opinnäytetyösopimus, toteutussuunnitelma, työn eteneminen, kypsyysnäyte, työn esittely, työn itsearviointi ja työn palautus, jotta se voidaan arvioida (Centria 2020).
Projektin työstämiseen liittyy vahvasti etukäteen määritelty tavoite, jota kohti lähdetään kulkemaan (Ky-mäläinen, Lakkala, Carver & Kamppari 2016, 6). Tärkeimpinä asioina projektityöskentelyyn voidaan ajatella kuuluvan teoria, menetelmät sekä loogisuus (Kymäläinen ym. 2016, 60). Tärkeimpinä seikkoina projektityöhön liittyen voidaan ajatella kuuluvan teoria, menetelmät sekä suunnitelmallisuus. Oleellista projektissa on, että sille määritellään tarkoin, milloin se alkaa, ja milloin loppuu. Projektin työstämiseen liittyy paljon teoriaa, eri menetelmiä sekä järjestelmällisiä toimintatapoja. Vaikka yleinen projektin mää-ritelmä onkin melko kattava, liittyy erityylisiin projekteihin ristiriitaisuutta niiden sisällössä. Erilaisia projektityyppejä ovat esimerkiksi tutkimus-, tuotekehitys-, palvelu-, tapahtuma-, investointi-, myynti-, suunnittelu-, sekä toimitus- ja tietojärjestelmäprojektit. (Kymäläinen, Lakkala, Carver & Kamppari 2016, 6–10). Meidän opinnäytetyömme projektityypiksi valikoitui tuotekehitysprojekti.
Yleisesti projektin elinkaaren vaiheet voidaan jakaa neljään omaan kohtaansa. Näitä ovat perustaminen, suunnittelu, toteutus ja päättäminen. Eniten aktiivisuutta vaaditaan projektin keskivaiheilla. Projekti läh-tee liikkeelle ideoinnilla, jonka pyrkimyksenä on löytää projektin toteuttamiselle syy. Ideointivaiheessa työn sisältö rajataan ja suunnataan sinne, minne tarkoitus ja tarve kohdistuu. Projektin onnistumista edesauttaa se, jos sille on huomattu aito tarve. (Kymäläinen ym. 2016, 10–13). Meidän opinnäytetyö-hömme liittyi aito tarve, sillä saimme aiheen valmiina toiveena Centria ammattikorkeakoululta. Heillä puuttui hoitotyön opetuksesta ajankohtainen opetusvideo trakeostomiapotilaan hoitoon liittyvistä asi-oista. Koimme, että ideointivaihe oli meillä lyhyt, sillä saimme idean nopeasti ja kiinnostuimme siitä heti.
Projektisuunnitelmaan edetään, kun ideointivaihde saatu päätökseen ja päästään tekemään tarkka pro-jektisuunnitelma tulevasta työstä. Suunnitelmassa tulee tuoda ilmi työn tavoite, toteutustapa, aikataulu, resurssit, vastuualueet sekä tiedonvälitys- ja dokumentointiperiaatteet. On kuitenkin muistettava, että koko projektin ajan tulee ylläpitää suunnittelua, eikä se pääty projektisuunnitelman valmistumiseen.
Suunnitelmassa tulee tuoda ilmi, mikä on tekijöiden suunnitelma projektin tuloksien hyödyntämisestä.
(Kymäläinen ym. 2016 25–32). Suunnitelmallisuus näkyy työssämme opinnäytetyösuunnitelman sekä kuvaussuunnitelman etukäteisessä laatimisessa. Olemme huomanneet, että suunnittelu on tärkeässä osassa läpi opinnäytetyöprosessin, sillä alkuun valmistellun opinnäytetyön suunnitelmaan oli hyvä no-jata työn kaikissa vaiheissa.
Projektin onnistuneeseen toteutumiseen vaikuttaa projektiin osallistuvien henkilöiden välinen riittävä kommunikaatio, yhteistyö, toisten osallistujien näkemyksien kunnioittaminen ja kuunteleminen. Opti-maalisimmassa tilanteessa ryhmän jäsenet täydentävät toisiaan, sitoutuminen yhteiseen päämäärään on kaikille tärkeää ja vastuu tästä jaetaan kaikille päämäärään tähtääville tasaisesti. Ryhmäviestintätaitoihin kuuluu tehtävä- sekä tunnekeskeiset taidot. Tehtäväkeskeisiin taitoihin kuuluu olennaisena yhteisen kes-kustelun pitäminen tarkoituksenmukaisena, asiallisena sekä keskusteluun liittyen tarkennuksien sekä pe-rustelujen läpikäymisenä. Pohdinta, ongelmien havainnointi sekä niihin ratkaisujen löytäminen kuuluvat tehtäväkeskeisiin taitoihin projektityöskentelyssä. Tunnekeskeisiin taitoihin voidaan taas jaotella kuulu-vaksi sopeutuminen muuttuviin tilanteisiin, empatian ja tuen osoittaminen, kannustavan ilmapiirin luo-minen ja työn etenemiseen. (Kymäläinen ym. 2016, 34.) Koemme, että meidän välisellä tiimityöskente-lyllä on ollut positiivista vaikutusta opinnäytetyön etenemiseen ja valmistumiseen. Kymäläinen ym.
(2016, 34) kuvaavat hyvin ryhmän väliseen yhteistyöhön vaikuttaavat tekijät, joilla on positiivista vai-kutusta projektin onnistumiseen. Koemme, että näitä tekijöitä on sisältynyt meidän työmme kulkuun.
Projektin keskellä olevaan vaiheeseen kuuluu olennaisesti työn toteuttaminen. Asetettuun tavoitteeseen perehdytään tiiviimmin ja aletaan hahmotella työn kulkua. Työtä pilkotaan pienempiin osiin ja päätetään projektin työkalut. Olennaisena osana tähän työvaiheeseen kuuluu projektin tekijöiden tapaamiset eli työhön liittyvät kokoukset. Projektin päättäminen tulee tuoda esille selkeästi. Tuotos viimeistellään ja luovutetaan käyttöön. Valmis työ voidaan päättää loppuraportin julkaisuun tai muunlaiseen tiedottami-seen. Projektin päättymiseen liittyy usein myös loppuarviointi tehdystä työstä. Loppuarviointiin kuuluu olennaisesti arvio siitä, vastasiko tehty työ sille asetettua tarkoitusta ja vaatimuksia. (Kymäläinen ym.
2016, 50–55.) Meidän osaltamme työn päättymiseen liittyy olennaisesti sen palauttaminen tarkastaville opettajille. Tulemme myös esittämään työmme opinnäytetyöseminaarissa, jolloin siitä tulee julkinen
muille, ja tekemämme opetusvideo luovutetaan Centria ammattikorkeakoulun käyttöön. Nämä tekijät tukevat työn päätökseen saattamista ja tuovat ilmi, että opinnäytetyö on saatu päätökseen.
5.1 Tuotekehitysprojekti
Ympärillämme on jatkuvasti esineitä, jotka ovat jonkun tai joidenkin kehittämiä tuotteita, kuten pöytä tai tietokone. Ennen jokaisen tuotteen syntymistä on käyty prosessi: tuotekehitys- tai innovaatioprosessi.
Tuotetta kehitettäessä mietitään, onko sellaiselle tarvetta. Ihmiset eli asiakkaat ovat monesti ne, jotka tuovat tarpeen kehittäjälle. Joskus tarpeen määrittelee kehittäjä itse. Tavoitteena tuotekehitystoimin-nassa eli tuotekehitysprosessissa on, että luodaan uusi tuote tai parannettu versio vanhasta tuotteesta.
Prosessista syntyvä lopputulos on tuote, jota nykyään monesti kutsutaan myös innovaatioksi. (Hietikko 2008, 15.)
Tuotekehitysprojektiksi voidaan tuotteen kehittelyä kutsua silloin, kun on selvästi projektimainen to-teutus, jossa on tavoitteet, resurssit ja aikataulu. Tuotekehitysprojekti kuuluu innovaatiotoimintaan.
Projektilla ja prosessilla on se ero, että projektissa käsitellään tiettyä tuotetta ja sillä on omat organisaa-tionsa, tavoitteensa ja määritelty aikataulu. Tuotekehittelyssä kuuluu olla suunnitelma ja reunaehdot.
(Hietikko 2008, 41–45.)
Meidän tuotekehitysprojektimme sai alkunsa, kun mietimme, mikä aihe meitä kiinnostaa ja mistä halu-aisimme tietää enemmän tulevina sairaanhoitajina. Centria ammattikorkeakoululla oli tarve saada ajan-kohtainen opetusvideo trakeostomiapotilaan hoidosta. Aihe on meidän mielestämme mielenkiintoinen ja koimme, että lisätieto trakeostomiasta on hyväksi sekä meille että terveysalan opiskelijoille tulevai-suutta ajatellen. Näin päädyimme valitsemaan aiheeksemme trakeostomiapotilaan hoidon sairaalaympä-ristössä. Opinnäytetyössä tuotamme opetusvideon koulumme terveysalan opiskelijoille, joten opinnäy-tetyö toteutetaan tuotekehitysprojektina. Yhteistyökumppanimme on Centria ammattikorkeakoulu, jo-ten meidän ei tarvinnut käyttää aikaa yhteistyökumppanin etsimiseen.
5.2 Aiheen valinta ja tiedonhakuprosessi
Löysimme aiheemme koulun valmiista ideapankista. Valinta perustui mielenkiintoon sekä siihen, että meillä oli vähemmän tietoa trakeostomiapotilaan hoidosta ja siihen liittyvistä asioista. Koulutuksen ai-kana aihetta on sivuttu ja koimme mielenkiintoiseksi paneutua tähän tarkemmin. Aloitimme opinnäyte-työsuunnitelman työstämisen etsimällä tietoa yleisesti trakeostomiasta ja trakeostomiapotilaan hoidosta.
Aiheesta löytyi alkuun rajallisesti tietoa ja syvällisempää tietoa joutui etsimään uutterammin. Pikkuhil-jaa kerrytimme tietoa tietoperustaan. Päätimme myös kertoa työssämme oppimisesta, oppimistyyleistä sekä opetusvideosta ja sen toteuttamisesta yleensä. Pyrimme käyttämään lähteitä monipuolisesti ja avar-tamaan katsetta myös kansainväliseen kirjallisuuteen osaamisemme rajoissa. Koimme, että monipuolis-ten ja useiden lähteiden käyttö tuo luotettavuutta ja monipuolisuutta työhömme. Rajasimme opinnäyte-työn aiheen koskemaan aikuisen trakeostomiapotilaan hoitoa sairaalaympäristössä ja käsittelemään ni-meomaan kuffillista trakeostomiaa.
Opinnäytetyösuunnitelman valmistumisen jälkeen aloimme loppusyksystä 2019 suunnittelemaan tar-kemmin, millaisen opetusvideon teemme ja mihin pyrimme. Mietimme myös minkälaiseen kokonaisuu-teen tähtäämme ja mitkä ovat realistiset tavoitteet meille molemmille. Tavoitteiden luomiseen vaikutti meidän molempien henkilökohtaiset elämäntilanteet ja myös se, että olimme molemmat loma-ajoilla sekä kesällä palkkatöissä.
Aloimme työstämään kirjallisen osuuden lisäksi yksityiskohtaista kuvaussuunnitelmaa, jonka pohjalta video kuvattaisiin. Opetusvideossa näytämme trakeostomian päivittäisen hoidon, puhdistuksen, liman imemisen suusta, nielusta sekä trakeostomiasta. Lisäksi haluamme näyttää, kuinka kuffin paine mitataan ja mikä kuffin merkitys on potilaalle. Kuvaussuunnitelmasta pyrimme tekemään mahdollisimman yksi-tyiskohtaisen, sillä tämä helpottaa työtämme kuvauspäivänä. Tärkeää on tietää tarvittavat välineet, jotta nämä osataan hankkia hyvissä ajoin ennen kuvauspäivää.
Työssämme haluamme korostaa aseptiikan merkitystä ja tuoda sen selvästi esille videolla. Etsimme luo-tettavia lähteitä opetusvideoinnista ja niiden tuottamisesta, joita hyödyntäen kuvaamme kattavan ja päi-vitetyn opetusvideon trakeostomiapotilaan hoidosta. Aikataulullisia asioita pohdimme myös ja niihin vaikuttavia seikkoja. Päätimme, että tarkoituksena on saattaa opinnäytetyö valmiiksi viimeistään loppu-vuodesta 2020.
5.3 Videon suunnitteluvaihe
Opetusvideon kuvaussuunnitelman teimme yhtä aikaa kirjoittaessamme opinnäytetyön kirjallista osuutta. Kuvaussuunnitelmaa tehdessä oli huomioitava monia eri asioita. Tässä vaiheessa oli oltava sel-vänä tarkasti aihealueet, joihin haluamme opinnäytetyömme opetusvideon keskittyvän. Opetusvideon aiheet oli rajattava, jotta videosta tulisi sopivan mittainen. Ensimmäisenä meidän täytyi päättää, ketkä