Toimivuus

oppimisessa opettajan kontrollin väheneminen on oleellista. Tavoitetyöskentelyssä opettajan täytyy-kin uskaltaa luottaa oppilaisiin ja antaa heidän toteuttaa ideoitaan ja antaa heidän itse huomata ja oivaltaa, jos joku ei toimikaan.

Ne lapset alkaa auttamaan toisiaan ja tavallaan kontrolloimaan toisiaan, ja se vaan alkaa toimimaan, siitä kasvaa siitä ryhmästä paljon isompi ku mitä se yksilöinä olis yhteensä, niin kliseeltä kun se kuulostaaki, mutta niin se vaan on.

Opettaja kertoi haastattelussa kokemuksiaan oppilaiden oppimiseen liittyen. Opettaja kertoi erityisesti itsearviointitaitojen sekä oppimaan oppimisen taitojen kehittymisestä. Uudessa opetus-suunnitelmassa korostetaankin oppimaan oppimisen merkitystä, sillä näiden taitojen kehittymisen nähdään olevan perusta tavoitteelliselle ja elinikäiselle oppimiselle. Oppimisen kannalta tärkeänä nähdään se, että oppilas tiedostaa omat tapansa oppia ja käyttää tätä tietoa oppimisensa edistämi-sessä. (Opetushallitus 2014, 17.) Sisältöosaamisen osalta opettaja totesi, että suurin osa luokasta pääsi asetettuun tavoitearvosanaan. Jos oppilas oli tehostetun tai erityisen tuen piirissä, arviointi suhteutettiin hänen henkilökohtaisiin tavoitteisiinsa. Opettaja koki, että oppilaat tulivat erittäin tai-taviksi itsearvioinnissa, kun heidän tuli jokaisen tavoitteen kohdalla pohtia, osaavatko oikeasti asian.

Oppimaan oppimisen taidoista opettaja mainitsi erityisesti sen, että oppilaat kehittyivät ajattelun tai-doissa ja oman ajattelun selittämisen taitai-doissa. Tämän opettaja ajatteli johtuvan siitä, että asioita oli opittu sanoittamaan yhdessä. Tavoitetyöskentelyn myötä oppilaat oppivat opettajan mukaan myös itsenäistä otetta työskentelyyn.

Se ohjas mun mielestä myös hirveen hyvin siihen et he oppii itse myös kysymään ja ottamaan selvää ja miettimään sen et millon he tarvitsevat apua.

Myös juuri työskentely- ja ajattelutaitojen oppiminen nostetaan opetussuunnitelmassa keskeiseen rooliin (Opetushallitus 2014, 17).

Opettajan mukaan tavoitetyöskentelyn mahdollistama valinnanvapaus osoittautui monelta kannalta toimivaksi. Opettajan havainnon mukaan luokassa oli selvästi ryhmässä työskentelijöitä ja yksintyöskentelijöitä, eli oppilaat valitsivat selvästi tietynlaisen työskentelytavan silloin, kun sen sai valita. Sellainen oppilas, joka näytti pitävän ryhmätyöskentelystä ja jolla se sujui hyvin, saattoi kui-tenkin hakeutua rauhalliseen paikkaan työskentelemään yksin silloin, kun se oli mahdollista. Vaikka tavoitetyöskentelyssä korostettiin yhteistyön merkitystä, oli tärkeää, että oppilaat saivat valita myös itsenäisen työskentelyn niin halutessaan. Opettaja koki, että tavoitetyöskentely otti tässä huomioon erilaiset oppilaat. Valinnanvapauden myötä tavoitetyöskentelyssä näkyi myös lasten oma kiinnostus ja oman työskentelyn rytmittäminen. Opettajan kokemuksen mukaan oppilaat pystyivät valitsemaan tehtäviä esimerkiksi oman jaksamisensa mukaan. Jos ei jaksanut tehdä ajatusta vaativaa hommaa, saattoi valita jonkun helpomman tehtävän. Jos viikon tavoitteet tulivat ajoissa valmiiksi, saattoi op-pilas kohdistaa opiskeluaan oman kiinnostuksensa mukaan esimerkiksi työstämällä omaa tavoitet-taan tai opiskelemalla jostain itseään kiinnostavasta aiheesta lisää. Valinnanvapaudesta ja opiskelun

omatahtisuudesta oli opettajan mukaan hyötyä myös siinä, että oppilailta poistui stressi siitä, että tehtävät täytyy saada valmiiksi tai esimerkiksi kappale tulee saada luettua samaan aikaan kuin muut.

Kun kaikki tekevät eri asioita, niin jokainen saa käyttää sen verran aikaa, kuin tarvitsee. Tavoite-työskentelyssä oli mahdollisuus tehdä asiat rauhassa omaan tahtiin.

Opettaja kertoi haastattelussa myös kokemuksia tavoitetyöskentelyn käytännöistä. Tavoite-työskentelyn edetessä oppilailta tuli ideoita käytäntöjen kehittämisestä. Oppilaat ehdottivat, että eri oppiaineisiin liittyviä tavoitteita alettaisiin merkitä eri väreillä, jolloin pystyisi helposti hahmotta-maan, mikä tavoite liittyy mihinkin oppiaineeseen. Aiemmin tavoitteet olivat olleet vain listana il-man merkintää oppiaineesta. Tämän oppilaiden ehdottail-man tavan opettaja ottikin käyttöön. Opettaja itse pohti, että hän olisi myöhemmin luultavasti ottanut käyttöön jonkun sähköisen menetelmän ta-voitteiden listaamiseen, vaikka tavoitelappu ihan toimiva käytäntö olikin. Oppimateriaalien suhteen tavoitetyöskentelyn omatahtisuus osoittautui toimivaksi käytännöksi, sillä esimerkiksi kirjoja tai tie-tokoneita ei tarvinnut olla kaikille oppilaille yhtä aikaa saatavilla, kun kaikki eivät tehneet samaa tehtävää samaan aikaan. Tavoitetyöskentelyssä yhteistyön tukena käytetyn vahvuustaulukon avulla ryhmä alkoi opettajan mukaan toimia hyvin yhdessä.

Ja mä huomasin sellasia yllättäviä, vaikka lapsi joka olisi normaalissa tilanteessa tarvinnut johonkin matematiikan sisältöön mun apuani ihan varmasti, niin hän oliki tehny sen, ja ku mä pyysin selittämään et miten se ajattelee, hän ymmärsi sen, hän osas sen, sit mä kysyin että ooksä opetellu tän kotona läksynä, ”no en ku mä kävin kattoon tuolta taulukosta ja sitte toi autto mua”.

Opettajan mukaan tällä tavalla yhteistyötä tekemällä kaikki oppilaat voivat oppia enemmän, kun tietoa jaetaan ja prosessoidaan yhdessä. Ajattelun taitoja voikin kehittää juuri osallistumalla yhdessä sellaisiin tehtäviin, jotka olisivat vielä yksilölle liian vaikeita, mutta jotka hän pystyy ratkaisemaan muiden oppilaiden tuen avulla (Hakkarainen ym. 2004, 103).

Opettaja kertoi myös haasteista, joita tavoitetyöskentelyn toteutuksessa oli ilmennyt. Täysin ongelmaton tämäkään opetusmenetelmä ei siis ollut, vaikka kaiken kaikkiaan opettaja oli sitä mieltä, että ylitsepääsemättömiä haasteita ei ollut, vaan lähinnä huomioon otettavia asioita. Erittäin aiheel-linen huolenaihe ja haaste tavoitetyöskentelyssä oli opettajan mukaan se, että tällainen työskentely-tapa voi aiheuttaa joillekin, etenkin hyvin tunnollisille oppilaille, stressiä. Myös vanhempien toi-mesta tämä huolenaihe oli tullut esille. Tällaisessa tapauksessa, jossa alkuviikosta tavoitteet tuntui-vat stressaavilta, niitä pilkottiin oppilaalle osiin, jolloin tehtävistä aiheutuva stressi helpottui. Opet-taja kuitenkin pohti, että vaatii tarkkaa silmää huomata tällainen tilanne, jotta siihen voidaan puuttua.

Tässä myös yhteistyö vanhempien kanssa on tärkeää, jotta voidaan yhdessä huomata oppilaan mah-dollinen stressi. Opettaja totesi, että tavoitetyöskentelyn antama vastuu on perinteisempään opetus-tapaan verrattuna suuri. Ehkä juuri tämän suuren eron vuoksi tavoitetyöskentely saattoi aiheuttaa oppilaille stressiä. Tästä näkökulmasta tavoitetyöskentelystä voi kuitenkin olla myös hyötyä oppi-laalle. Esimerkiksi helposti stressaantuvan oppilaan on hyvä oppia myöhempää elämää varten stres-sinhallintaa ja tehtävien pilkkomista osiin. Yksi haaste liittyi siihen, että oppilaat saattavat myös kaivata sitä, että saavat istua ja kuunnella opettajaa. Tämä asettaa opettajalle vaatimuksen ottaa huo-mioon erilaiset oppilaat ja monipuoliset työskentelytavat tavoitteita suunnitellessaan. Näiden haas-teiden huomioiminen vaatii opettajalta työskentelyn suunnitteluun panostamista, mutta tämä opet-taja koki työskentelytavan niin antoisaksi, että oli valmis siihen panostamaan.