Arjesta teoreettisella tasolla kodintuntuisena ja turvallisena puhuminen ei aina tunnu osuvan aineiston arjen kuvauksiin, vaikka edellisestä analyysiosasta tällaista arkeakin löytyy. Osalle elämäkertojen kirjoittajia arki on ollut täynnä vastoinkäymisiä, tai ainakin arjelle ja elämälle annetut merkitykset ovat voimakkaan negatiivisia, jo lapsesta asti. Arjen toimijuutta löydetään kuitenkin eri tavoilla kuin normaalista arjesta. Toimijuus löytyy näissä kertomuksissa usein selviytymisestä. Tämän analyysiosion tekstiotteet ovat myös useimmiten lapsuuteen ja nuoruuteen sijoittuvia.
Arki on ollut epätavallista ja vaikeaa osassa elämäkertoja jo kertomusten alusta asti. Irakin maaseudulla asunut kirjoittaja kertoo, kuinka on elänyt yhteiskunnallisesti vaikeissa oloissa.
Elämä on vaarallista, eikä tavallista arkea kertomuksesta juuri löydy. Arjen toimijuuteen vaikuttaa pelko, joka tekee arjen toimijuudesta vaikeaa.
Synnyin vaikeisiin oloihin, ongelmia oli paljon. Valtion sisäinen tilanne oli levoton ja epäoikeudenmukainen tavallisia kansalaisia ajatellen. Omaisuutta ryöstettiin, ihmisiä tapettiin ja tämän vuoksi pelko oli vallannut ihmisten mielet. (Irak 3)
Osassa kertomuksia arjen ja elämän vaikeuksia ei kuvailla tarkasti, vaan näistä mainitaan vain lyhyesti. Alla olevat valitsemani tekstiotteet ovat lyhyitä, mutta näen, että lyhyetkin maininnat kuvastavat hyvin sitä, kuinka normaalia arjen toimijuutta on ollut vaikea toteuttaa.
Jostain syystä kirjoittajat eivät ole elämäkerrassa halunneet lukijoille avata vaikeuksiaan tarkemmin, mutta niiden merkitys on kuitenkin ollut tärkeä, koska ne on haluttu tuoda lukijalle tiedoksi.
Minun lapsuuteni ei ollut helppo. Huolet olivat enimmäkseen taloudellisia. (Palestiina 1)
Koko elämäni olen tehnyt tuttavuutta surun kanssa, ja se on ollut mukana elämäni joka sekunttina. (Irak 5)
Iranilainen kirjoittaja avaa elämänsä tragediaa monisanaisemmin. Arki on ollut vaikeaa, koska perhe-elämä on ollut onnetonta ja väkivaltaista. Toimijuuden menettämiseen on siis elämäkertomuksissa vaikuttanut yhteiskunnallisen tilanteen takia lisäksi myös
49 henkilökohtainen elämä. Tämän tyyppinen arjen toimijuuden menettäminen ja arki selviytymisenä on myös muille kuin sodan ja levottomuuksien keskellä kasvaneille tuttua.
Vähän ennen tätä äitini oli kuollut ja kaikki kotitehtävät ja viiden pojan hoitaminen oli jäänyt isän niskalle. Hän rankaisi meitä hirveästi pienistä virheistä tai väärin käyttäytymisen takia.
(Iran 1)
Arkeen kotimaassa saatetaan kertomuksissa myös liittää surua, vaikka osa muistoista on onnellisiakin. Tällöin myöhemmät, ikävät, tapahtumat vaikuttavat arjen muistoihin ja vaikuttavat siihen, mitä merkityksiä arjelle annetaan myös myöhemmässä elämänvaiheessa.
Arjen merkitys sellaisena kuin se oli ennen ei ole enää olemassa. Elämäkerta on konstruoitu elämänvaiheessa, jossa vaikeat muistot ovat vielä päällimmäisenä. Kaksi eri-ikäistä bosnialaista kirjoittajaa tuovat seuraavissa tekstiotteissa esille sen, kuinka muistojen merkitys muuttuu.
On vaikeaa kirjoittaa paperille kaikesta siitä, mitä muistan. Vielä vaikeampaa on kirjoittaa tunteistani, jotka tulevat esiin muistellessani, niin kuin yhtä vaikeaa on kirjoittaa jollekin ulkopuoliselle, kaupungistani kuinka kannan sen mielessäni, kuinka voin hänelle kertoa lehmuksen tuoksusta, ja miten voisin kertoa, että se tuoksuu kauneimmin, en usko, että joku voisi sen ymmärtää, mutta kaupungin vuoksi, minun muistojeni vuoksi, kaiken sen kauniin vuoksi joka minulle siellä tapahtui, ja miksi olen sidottu tähän kaupunkiin, kannattaisi yrittää”. (Bosnia 2)
Kaiken sen mitä minulla oli ollut elämässä, hävisi ja ei koskaan enää palaa. Jäivät ainoastaan ne huonot muistot sodasta. Niitä onnellisia päiviä en tahdo muistaa lainkaan.
(Bosnia 3)
Arki on teorian mukaan muun muassa järjestystä ja tunnetta elämän hallinnasta. Arki myös parhaimmillaan antaa turvaa ja rytmiä elämään ja auttaa meitä selviämään vastoinkäymisistä.
Vaikeankin arjen keskellä arkea on pyritty jatkamaan ja vastoinkäymisistä huolimatta arki jatkuu. Mikä tahansa voi muuttua arjeksi, kun sitä elää tarpeeksi kauan. Selviytyminen arjessa ylläpitää mielestäni arjen toimijuutta. Somalialainen ja venäläinen kirjoittaja kuvaavat selviytymistään elämäkerroissaan alla olevissa tekstiotteissa. Somalialainen kirjoittaja on nähnyt levottomuuksien aikana järkyttäviä asioita. Kirjoittaja ei pysty nukkumaan, mutta on jotenkin selvinnyt tilanteesta eteenpäin, mikä mielestäni kertoo siitä, että hän ei ole menettänyt toimijuuttaan arjessa.
50 Olen nähnyt itkevän vauvan ja hänen kuolleen äitinsä. Näiden kauhujen näkemisen jälkeen minun oli vaikea nukkua. Heräsin kolme kertaa yössä, koska kuulin edelleen vauvan itkun unissani ja naisen huutavan apua. (Somalia 1)
Venäläistä kirjoittajaa on vainottu ja elämä on ollut hyvin vaikeaa. Myös tämä kirjoittaja on selvinnyt arjesta ja pystynyt valmistumaan yliopistosta. Arjen toimijuus on säilynyt vaikeista olosuhteista huolimatta, ja kirjoittaja on pystynyt opiskelemaan.
Minua ja ystäviäni syytettiin siitä, että tiesimme tai olimme kuulleet jostakin Työläisten vapauttamisliitosta, joka oli salaliitto. Meidät kaikki erotettiin kommunistisesta nuorisoliitosta ja yliopistosta. Vainoaminen kesti kuukausia, meitä kuulusteltiin usein kahdeksankin tuntia KGB:ssä ilman ruoka- tai lepotaukoa. Vältimme vankilan. Olin silloin naimisissa ja vaimoni oli raskaana. Vuokrasimme pienen kalustamattoman huoneen ja vaimoni joutui nukkumaan ohuella patjalla lattialla. Tämä kaikki on kerta kaikkiaan mahdotonta unohtaa. Kaikista ongelmista huolimatta valmistuin toisesta yliopistosta ja sain päättötodistuksen. (Venäjä 1)
Iranilaisen kirjoittajan vaikean lapsuuden arjen kuvauksesta löytyy myös elementtejä arjen toimijuudesta selviytymisenä. Kertomuksen mukaan elämää jatketaan, vaikka vaikeuksia onkin.
Meidän perheemme elämä oli keskitasoista kylän elämän tasolla…. Minä olin perheen viides ja nuorin lapsi... Ihmiset elivät iloisin mielin yksinkertaisesti, he hoitivat vesilähdettä ja rakensivat itselleen taloja ja moskeijan. Toisen maailmansodan seurauksena ja valtiovallan puuttumisen johdosta; sekä Iranin valtion että kurdien oman valtion poissaolon johdosta, alue on ollut turvaton. Alue on ollut feodaaliherrojen tai heimopäällikköjen käsissä ja nämä voivat tehdä niin kuin heidän mielensä teki….nämä herrat ryöstivät ihmisiä ja polttivat heidän talojaan. Vanhempieni piti totella herroja saadakseen turvaa. (Iran 2)
Arkea ylläpitää seuraavassa bosnialaisen kirjoittajan tekstiotteessa toivo siitä, että kaikki muuttuu paremmaksi. Arkea jatketaan, mutta nyt kirjoittajan muistellessa tuota aikaa hän huomaa kuinka arki ja toimijuus ei aina ollut järjenmukaista. Arjessa sota merkityksellistyy vaikuttamalla perheen tekemiin päätöksiin ja toimijuuteen.
Uudelle vuodelle toivoimme sen, että tämä kaikki loppuisi vihdoinkin. Olimme kaikki väsyneitä ja odotuksessa mitä huomenna tulee tapahtumaan. Elämä jatkui kuitenkin. Ihmiset
51 teettivät kaksois-ovia, ja niin mekin. Olimme niin peloissamme, että emme järkevästi ajatelleet tätä, hehän pääsevät tuhansilla muilla keinoilla sisään. (Bosnia 3)
Arjessa selviytymiseen ja toimijuuden säilyttämiseen on vaikuttanut selvästi oma asenne ja suhtautuminen elämään. Useimmilla perhe ja turvaverkko ovat myös säilyneet, vaikka arki onkin ollut vaikeaa. Kirjoittajat ovat säilyttäneet toimijuutensa säilyttämällä toivonsa, sopeutumalla ja myös tukeutumalla verkostoonsa. Toimijuus on useimmiten nähdäkseni yhteydessä perheeltä saatuun turvaan, vaikka sitä ei varsinaisesti kertomuksissa sanotakaan.
Näen että arki selviytymisenä ja arki turvana ovat läheisiä käsitteitä, mutta eroavat käsitteellisesti kuitenkin toisistaan. Kun arkea ei voida käyttää enää turvana se voi silti tarjota suojaa luomalla rutiineja ja järjestystä, jotta arjesta ja elämästä voi selvitä vaikeissakin tilanteissa. Selviytymisen arki eroaa arjesta turvasatamana siinä, että arkeen ei pystytä liittämään enää kodinomaisuutta ja kodin tuntua. Kodintunnun puuttuessa arki on vain selviytymistä. Rutiinit ja toimijuus säilyvät, mutta kodintuntu katoaa.
Pelkän selviytymisen arki on vastakohta kirjallisuudessa kuvaillulle tylsälle ja rutiininen ja tottumusten täyttämälle arjelle. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tylsistyä arjessaan, kun jokainen päivä tarkoittaa omien resurssien äärimmilleen venyttämistä. Tylsistyminenkin voi tällöin olla luksusta. Mielestäni tämä kuvastaa hyvin sitä, kuinka arjen merkitys tylsänä rutiinina vaikuttaisi olevan vain hyvin toimeentulevan ja helppoa elämää elävän etuoikeus.