Toimenpiteiden vaikutukset valintaperusteina oleviin

Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit

Ehdotetuilla toimenpiteillä ei ole vaikutusta metsäluhdat-luontotyyppiin ei-kä Itämeren boreaaliset rantaniityt -luontotyyppiin, sillä näihin luonto-tyyppeihin kuuluviin alueisiin ei kohdistu toimenpiteitä. Kuvioille ei myös-kään osoiteta virkistyskäyttöä. Purolahden perukan rantaniitty sijaitsee

ny-kyisen luonnonsuojelualueen ulkopuolella. Luonnonsuojelualueen ehdotettu laajentaminen liittäisi Purolahden boreaalisiin rantaniittyihin kuuluvan niit-tykuvion luonnonsuojelualueeseen. Purolahden niitty on Vanhankaupungin-lahden laajin ja kasvistollisesti merkittävin rantaniitty.

Vaihettumissoita ja rantasoita on Vanhankaupunginlahdella noin 154 hehtaaria, josta ruokoluhtia on 152 hehtaaria ja pensaikkoisia luhtia kaksi hehtaaria. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetyistä toimenpiteistä Säynäs-lahden lamparealueen kunnostus, Lopin kannaksen avaaminen sekä Puro-lahden eteläosaan esitetty uusi laidun vaikuttavat vaihettumissuot ja ran-tasuot -luontotyyppiin. Luontotyyppiin kuuluvia alueita on myös Ruohoka-rin laidunalueen reunaosissa, joiden laidunkäyttöä esitetään tehostettavaksi.

Vaikutukseltaan merkittävin on Purolahden eteläosan laidunalueen rai-vaaminen, joka muuttaa ruokoluhdan kasvillisuutta 9,5 hehtaarin alueelta.

Säynäslahden lamparealueen niittoala on neljä hehtaaria ja Ruohokarin lai-tumen avattavaksi esitettävien reunaosien pinta-ala noin yksi hehtaari. Uusi-en niitto- ja laidunalueidUusi-en pinta-ala on yhteUusi-ensä 14,5 hehtaaria, mikä on noin 9 % Vanhankaupunginlahden vaihettumissoiden ja rantasoiden koko alasta. Niitot ja laidunnus aiheuttavat järviruo’on väistymisen ruokoluhdilta.

Yksipuolisen ruoikon tilalle tulee aiempaa monipuolisempaa kasvillisuutta, kun sara- ja ruohovaltainen lajisto valtaa alaa. Kasvillisuuden muutokset heikentävät luontotyypin luonnontilaisuutta toimenpidealueilla. Toisaalta alueiden muuttuminen sara- ja ruohovaltaisiksi avoluhdiksi monipuolistaa Vanhankaupunginlahden vaihettumissoita ja rantasoita ja lisää niiden edus-tavuutta.

Säynäslahden lamparealueelle ehdotetuilla toimenpiteillä pyritään lam-pareiden umpeenkasvun pysäyttämiseen. Kasvillisuuden ruoppaaminen lampareiden reunoista ei mainittavasti pienennä ruokoluhdan pinta-alaa, sil-lä ruopattavaksi on suunniteltu keskimäärin kahden metrin levyistä ranta-vyöhykettä ja myöhemmässä vaiheessa lampareiden välisiä kannaksia. Lo-pin kannaksen ehdotettu avaaminen pienentäisi järviruoikon Lo-pinta-alaa 0,25 hehtaaria. Tästä osa on ruokoluhtaa, osa vedestä kasvavaa järviruoikkoa.

Pinta-alan muutosta ei voi pitää merkittävänä koko luontotyypin pinta-alaan verrattuna.

Kosteita suurruohoniittyjä on Vanhankaupunginlahdella noin kaksi heh-taaria. Laajimmat kasvustot sijaitsevat Purolahden lounaisrannalla ja Ryönä-lahdella. Osa Purolahden mesiangervon vallitsemasta suurruohoniitystä si-jaitsee suunnitellulla laidunalueella. Laidunnus muuttaisi suurruohoniityn kasvillisuutta ja saattaisi hävittää luontotyyppikuvion kokonaan. Edustavaa suurruohoniittyä on laidunalueella vain kymmenkunta aaria, joten muutosta ei voida pitää merkittävänä. Suurruohoniityn rajaaminen laidunalueen ulko-puolelle lienee myös mahdollista. Alueen muille suurruohoniityille ei hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetä toimenpiteitä.

Koko Vanhankaupunginlahden vesialue rantaluhtineen kuuluu jokisuis-tot-luontotyyppiin. Jokisuistot on kompleksinen luontotyyppi, joka pitää si-sällään useita muita Natura 2000 -luontotyyppejä. Vanhankaupunginlahdella siihen kuuluu mm. vaihettumissoita ja rantasoita sekä kosteita suurruoho-niittyjä. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetään toimenpiteitä näihin luon-totyyppeihin kuuluviin kuvioihin. Toimenpiteiden vaikutuksia ei kuitenkaan

voida pitää merkittävinä toimenpidealueiden melko vähäisen pinta-alan ja luontotyypin odotettujen muutosten vuoksi. Jokisuiston muut rannat tai ve-sialueen käyttö eivät muutu hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitettyjen toi-menpiteiden ja suositusten vuoksi.

Lintudirektiivin liitteen I lajit

Taulukossa 6 on lueteltu ne 40 lintudirektiivin liitteessä I mainittua lajia, jot-ka Natura 2000 -tietolomakkeen (Uudenmaan ympäristökeskus 1998) mu-kaan ovat Vanhankaupunginlahden lintuveden Natura 2000 -alueen suojelu-perusteina. Tietolomakkeen lajeista osa pesii Vanhankaupunginlahdella, osa vierailee siellä säännöllisesti muuttoaikoina ja osa on epäsäännöllisiä tai sa-tunnaisesti tavattavia lajeja. Pesiviksi mainituista lajeista pikkusieppoa ja peltosirkkua ei ole tavattu Natura-alueelta viime vuosina, vaikka vanhat pe-simäpaikat ovat lajeille edelleen sopivia. Pepe-simäpaikat säilyvät hoito- ja käyttösuunnitelman toteutuessa ennallaan.

Lomakkeella luetelluista kosteikkolinnuista pikkujoutsen, kurki, niit-tysuohaukka, punakuiri, jänkäsirriäinen, vesipääsky, pikkutiira, mustatiira, kuningaskalastaja ja suopöllö ovat Vanhankaupunginlahdella satunnaisia vierailijoita, joihin hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet eivät merkittävästi vaikuta. Hoito- ja käyttösuunnitelman toteutuminen ei myös-kään heikennä niiden mahdollisuuksia oleskella alueella. Myös merikotka ja maakotka vierailevat alueella niin satunnaisesti, ettei suunnitelman toteutu-minen vaikuta niihin. Lomakkeen lajeista varpuspöllö, huuhkaja,palokärki, pohjantikka, valkoselkätikka ja pikkutikka ovat metsälintuja. Alueen metsiin ei osoiteta hoitotoimia eikä uutta virkistyskäyttöä, joten suunnitelman toteu-tuminen ei vaikuta metsälintuihin. Pornaistenniemen liittäminen luonnon-suojelualueeseen turvaisi niemessä sijaitsevan pikkutikan pesimäpaikan säi-lymisen. Talvehtivia valkoselkätikkoja on tavattu usein Pornaistenniemeltä.

Pornaistenniemen lehdon suojeleminen turvaa alueen säilymisen valkoselkä-tikalle soveliaana.

Alueen lintulajeista kaulushaikara, ruskosuohaukka ja luhtahuitti pesi-vät järviruokokasvustoissa ja vaihettumissoihin ja rantasoihin kuuluvilla luhdilla. Kaulushaikaran ja ruskosuohaukan pesimäpaikat sijaitsevat syrjäs-sä kunnostettavilta ja hoidettavilta kohteilta. Suunnitelma ei myöskään tuo pesimäpaikkojen lähelle uutta virkistyskäyttöä tai muuta häiriötä. Luhtahuit-ti pesii yleensä märemmissä ja kasvistoltaan monipuolisemmilla alueilla kuin mitä laidunnettavaksi ehdotetut kohteet ovat. Säynäslahden lamparei-den kunnostus vähentää hieman luhtahuitille sopivan elinympäristön pinta-alaa. Lajille sopivia alueita jää Vanhankaupunginlahdelle edelleenkin run-saasti. Pitkällä aikavälillä luhtahuitti todennäköisesti hyötyy lampareiden kunnostuksesta, sillä kunnostustoimet estävät lamparealuetta muuttumasta luhtahuitille sopimattomaksi tiheäkasvuiseksi ruokoluhdaksi.

Ehdotetut toimenpiteet eivät vaikuta mustakurkku-uikun, laulujoutsenen jauivelon esiintymiseen, sillä lajit ovat avovesialueella muuttoaikoina tavat-tavia muuttolintuja. Toimenpiteet eivät vaikuta myöskään sääkseen, räys-kään, kalatiiraan ja lapintiiraan, sillä nämä lajit esiintyvät lähinnä läpi-muuttajina sekä rannoilla ja avovesialueilla tavattavina ruokavieraina.

Ranta- ja luhtakasvillisuuden raivaus ja laidunnus lisäävät valkoposki-hanhelle, sinisuohaukalle, kapustarinnalle, suokukolle, lirolle ja heinäkur-palle sopivia muutonaikaisia levähtämis- ja ruokailualueita. Myös useat muut kahlaajalajit sekä monet sorsalinnut viihtyvät laidunalueilla. Purolah-den laitumen raivaaminen laajentaa pikkulepinkäiselle sopivaa ympäristöä, sillä laji pesii ja esiintyy myös muuttoaikoina avoimilla tai puoliavoimilla alueilla. Ruisrääkkiä on tavattu Purolahden tulvaniityltä ja Ruohokarin lai-tumelta. Laji hyötyy pensaikon ja ruovikon poistosta rantaluhdilta ja -niityil-tä. Hoito- ja käyttötoimien vaikutusta pelkästään muuttoaikoina tavattavaan sinirintaan on hankala arvioida. Sinirinta viihtyy kosteissa pensaikoissa ja ruoikoissa, joita alueelle jää runsaasti hoito- ja käyttösuunnitelman toteu-tuessakin.

Ehdotettu pienpetopyynti todennäköisesti vaikuttaa positiivisesti kaikki-en maassa pesivikaikki-en lintulajikaikki-en pesimätuloksekaikki-en (poikastuottoon). Hoito- ja käyttösuunnitelmassa ehdotetut koneellisesti tehtävät toimenpiteet eivät ajoitu lintujen pesimäkaudelle, joten niistä aiheutuvalla häiriöllä tai melulla ei ole merkittävää vaikutusta lintudirektiivin liitteen I lajeihin.