Toimenpidesuositukset

7.1.1 Toimenpiteiden painottaminen

Simojoen veden laadun suurimmat muutokset tapahtuvat joen yläjuoksulla nopeasti Simojärvestä alavirtaan edettäessä. Portimojärven alapuolella ei pääuoman veden laatu enää muutu kovin voimakkaasti, vaikka useimpien merkittävimpien sivujokien veden laatu on selvästi pääuomaa heikompi.

Minimiravinteena joen alaosalla on kesän tuotantokaudella typpi. Simojoen yläosalla korostuu myös fosforin merkitys. Lähes kaikkien alaosan sivujokien rautapitoisuudet ovat lohikalojen kannalta kriittisiä.

Veden laadun kannalta hankalinta aikaa on kesän alivirtaamakausi sekä syksy — ts.

ajanjaksot, jolloin kuormituksen vaikutus joen tilaan on nopeaa johtuen mm. siitä, että laimenemisolosuhteet ovat heikoimmillaan ja valuma—alueelta tapahtuu herkästi huuh-toutumista esim. rankkasateiden myötä.

Jouduttaessa kohdentamaan ja ajoittamaan vesiensuojelutoimenpiteitä voimavaro-jen ja käyttötarpeiden puitteissa, tulee edellä esitetyt näkökohdat ottaa huomioon.

83 7.1.2 Vireillä olevien vesistöhankkeiden merkitys

Simojoen vesistön kunnostukseen liittyen on vireillä useita vesistöhankkeita. Niiden vaikutukset vesistön tilaan ja veden laatuun selviävät vasta suunnittelun edetessä.

Kuitenkin jo tässä vaiheessa voidaan vaikutuksien suuntaa arvioida.

— Simojärven luusuaan ollaan Ranuan kunnan aloitteesta suunnittelemassa pohjapatoa. Sen tarkoituksena on Simojärven vedenkorkeusvaihteluiden tasoitta-minen ja Simojoen virtaamavaihteluiden tasoittatasoitta-minen. Ensisijaisena tavoitteena on Simojärven alimpien vedenkorkeuksien nostaminen ja Simojoen alivirtaamien lisääminen. Esim. varastoimalla Simojärveen n. 30 cm:n verran kevättulvaa voitaisiin Simojoen virtaamaa lisätä kesäaikana n. 5 m3/s. Kun Simojärven veden laatu on parempi kuin vesistön muissa osissa, parantaisi pohjapadon avulla tapahtuva säännöstely alivirtaamakausina Simojoen veden laatua. Toimenpiteellä saattaisi olla myös lumensulamisvesien aiheuttamaa happamoitumispiikkiä madaltava vaikutus.

— Simojoen kalataloudellisella kunnostuksella tähdätään erityisesti kalojen kutu— ja oleskelupaikkojen lisäämiseen ja parantamiseen. Niihin liittyvällä koskipaikkojen kiveämisellä ja mahdollisesti joidenkin suvantoalueiden vedenpinnan nostamisella on myös virtaamia tasoittavaa ja siten myös vähäisessä määrin veden laatua parantavaa vaikutusta.

— Valuma—alueiden kunnostaminen saattaa olla tarpeen erityisen voimakkaasti ojitetuilla alueilla. Kunnostustoimintaa on tarkoitus kokeilla Muonionjoen vesistöalueen eräissä osissa. Vasta siellä kokeiltavien ratkaisujen ja menet-telytapojen pohjalta voidaan kunnostamisen vaikutuksia arvioida. Valuma—alueen kunnostaminen voi käsittää mm. ojien porrastamista, ojien katkaisuja ylivalunta-kentillä ym. toimenpiteitä, joilla vähennetään vesistöön pääsevän kiintoaineen, ravinteiden, raudan ym. määriä.

— Portimojärven kunnostus on tarpeen järven alimpien vedenkorkeuksien nostami-seksi ja järven tilan parantaminostami-seksi.

— Vesistön maisemalliseen tilaan on myönteisiä vaikutuksia vesistön varrelle suunniteltavien retkeilijöiden taukopaikkojen rakentamisella.

7.1.3 Asumajätevedet

Yhteisviemäröinti ja yhteinen jätevedenpuhdistamo Simojokialueella on vain Simon Asemanseudulla. Puhdistamolla on ollut vaikeuksia päästä lupaehtojen edellyttämälle tasolle erityisesti BOD7:n osalta vaikka laitosta on saneerattu mm. v. 1992. Suurin syy häiriöihin on runsaissa vuoto— ja hulevesissä, jotka aiheuttavat laitoksen puhdistuska-pasiteetin ylittymisen. Haitta korostuu runsaina sade— ja sulamisaikoina.

Viemäriverkkoa tulee saneerata vuoto— ja hulevesien vähentämiseksi.

Lisäksi jäteveden puhdistamoa tulee saneerata erityisesti biologisen osan tehostamiseksi. Kysymykseen tulee myös uuden puhdistamon rakentaminen tai jätevesien johtaminen Kemin jätevedenpuhdistamolle.

Keskitettyyn viemäröintiin siirtyminen ei Simon Asemanseudun ja sen lähialueiden ulkopuolella ole tarkoituksenmukaista.

Haja—asutus ja loma—asutus tulisi pyrkiä sijoittamaan niin, että jätevedet voidaan puhdistaa maaperäkäsittelyllä joko tonttikohtaisesti tai muutaman talouden yhteisillä käsittelypaikoilla. Olemassa oleva haja—asutus ja loma—asutus sijaitsevat siksi väljästi, että niiden osalta maaperäkäsittelyn toteuttaminen lienee yleensä mahdollista.

Yksityiskohdissaan tulisi haja—asutuksenja loma—asutuksen jätevesien johtamises-sa ja käsittelyssä noudattaa niitä periaatteita, joita mm. ympäristöministeriön julkaisuissa "Haja—asutusalueen vesi— ja jätehuollon suunnittelu" (1987) ja "Maa -seudun ympäristöohjelma" (1992) sekä vesi— ja ympäristöhallinnon julkaisussa

"Pienet jäteveden maapuhdistamot" (1990) on esitetty.

7.1.5 Kaatopaikat

Simossa on vasta rakennettu kaatopaikka. Se on suunniteltu siten, että kaatopaikkave-sistä ei aiheutune vesistölle haittoja.

Ranuan kunnassa on tekeillä jätehuoltosuunnitelma, jossa kaatopaikkojen lukumäärää pyrittäneen vähentämään.

Yleistavoitteena on kaatopaikalle tulevan jätteen määrän vähentäminen valtakun-nallisten tavoitteiden mukaisesti. Pienistä kaatopaikoista tulisi luopua. Erityisen ongelmallista pienillä kaatopaikoilla on erityisjätteiden, kuten sakokaivolietteen ja umpisäiliöihin kerätyn jäteveden asianmukainen käsittely. Niistä tulisi pyrkiä pääsemään lähinnä jäteveden maaperäkäsittelyyn siirtymisellä.

7.1.6 Maatalous

Maatalouden kehitystä on vaikea ennakoida. Lienee realistista arvioida, että peltojen määrä ja karjamäärä eivät ainakaan ratkaisevasti vähene.

Suurin ongelma alueen maatalouden vesiensuojelussa on lietteen ja lannan varastointi ja levitys. Toinen merkittävä vesiensuojelullinen puute on suojakaistojen kapeus tai puuttuminen.

Liete— ja lantasäiliöt tulee saattaa valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti vuonna 1995 vastaamaan myös vanhojen karjasuojien osalta uusilta vaadittavaa tasoa eli 12 kuukauden varastointia vastaavaa tilavuutta. Järjestettäessä lietelannan varastointia tulee järjestää myös puristeneesteen talteenotto. Lietteen talvilevityk-sestä tulee luopua.

Ojien, purojen ja vesistöjen varsille on jätettävä muokkaamattomat ja viljelemät-tömät kaistat, jotka estävät pelloilta valuvien ravinteiden ja kiintoaineen pääsemiseen uomiin.

Maatalouden vesiensuojelua koskevia ohjeita on esitetty useissa julkaisuissa.

Niiden mukaisesti tulisi myös Simojoen vesistöalueella vähentää maatalouden kuormittavia vaikutuksia. Tiivistetyssä muodossa näitä ohjeita on mm. ympäristö-ministeriön julkaisussa "Ehdotus maaseudun ympäristöohjelmaksi" (1992).

7.1.7 Metsätalous

Metsätaloustoiminnassa ei kovin suuria muutoksia liene odotettavissa. Ojitusten määrä saattaa vähentyä vielä nykyisestään. Missään tapauksessa ei ojitusten määrä tule tilapäisestikään nousemaan sellaisiin määriin kuin 1970—luvulla.

Eri metsätaloustoimien kohdistuminen samalle alueelle lyhyen ajan kuluessa aiheuttaa usein suuremmat haitat kuin erillisten hankkeiden vaikutus olisi yksinään, esim.

avohakkuu, maanmuokkaus ja ojitus samanaikaisesti toteutettuna. Samoin haittojen määrää kasvattaa useiden hankkeiden sijoittuminen samalle alueelle. .

Metsätaloustoimet tulisi ajoittaa metsätaloussuunnitelmin eri vuosille ja eri alueille siten, että vesistövaikutukset jäisivät mahdollisimman vähäisiksi.

Suurimmat vesistövaikutukset aiheutuvat ojituksista. Haittojen vähentämiseksi tulisi ojitukset suunnitella siten, että

— ojien pituuskaltevuudet tulevat pieniksi,

— ojitus toteutetaan vaiheittain,

— sarkaojiin tehdään lietekuopat,

— ojiin tehdään ojakatkoja,

— vesistöjen varsille jätetään ojittamaton suojavyöhyke ja

— vesiä johdetaan mahdollisuuksien mukaan vesistöjen sijasta joutomaille.

Saostusaltaat eivät ole osoittautuneet kovin tehokkaiksi lietteen vähentäjiksi. Osittain tämä johtuu siitä, että niiden tyhjentäminen ja hoito on ollut puutteellista. Ensisijai-sesti vesiensuojelutoimenpiteinä suositellaankin yllämainittuja toimenpiteitä ja vasta toissijaisesti saostusaltaita.

Avohakkuiden ja maanmuokkauksen toteuttamisessa tehokkainta vesiensuojelua on suojavyöhykkeiden jättäminen vesiuomien varrella ja laajojen yhtenäisten käsittelyalojen välttäminen.

Yksityiskohtaisia ohjeita metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteiksi on esitetty mm. metsähallituksen julkaisussa "Metsätalouden ympäristöopas" (1993).

7.1.8 Turvetuotanto

Turvetuotantoalueiden kokonaismäärä ei sanottavasti kasvane. Uusia alueita otettaneen suuremmassa määrin käyttöön vasta kun osa vanhoista alueista on poistumassa käytöstä.

Turvetuotannon osalta Lapin vesi— ja ympäristöpiirin alueelle on valmistumassa turvetuotannon vesiensuojelusuunnitelma.

Turvetuotannon vesistövaikutusten vähentämiseksi tulee tuotantoalueet varustaa laskeutusaltailla, rakentaa sarkaojiin lietesyvennyksiä ja lietteenpidättimiä, käyttää mahdollisuuksien mukaan pintavalutusta ja vähentää vesien määrää eristämällä ympäristön valumavedet ympärysojilla.

Uusille turvetuotantoalueille on rakennettava pintavalutuskentät tai niitä vastaavat järjestelyt.

Aikanaan käytöstä poistuville turvetuotantoalueille tulee suunnitella vesiensuojelun kannalta hyväksyttävä käyttötapa.

7.1.9 Muu kuormitus

Muulla vesistöalueella tapahtuvalla toiminnalla ei ole sanottavaa vaikutusta vesistön tilaan ja veden laatuun, joten siltä osin ei ole tarpeellista esittää erillisiä toimenpi-desuosituksia. Tavanomaiset kuntien ympäristönsuojelulautakuntien ja vesi— ja ympäristöpiirin neuvonta— ja valvontatoimet ovat riittäviä.