Tietotekniset pääsyn valmiudet ja esteet

Miks tietokoneet on niin äärimmäisen monimutkaisia? Että tuntuu että niiden käyttöön ja niiden ajantasalla pitämiseen ja asetuksiin täytys olla joku IT­guru. Ja sitten ei oo olemassa sem­

mosia helppejä, josta todella sais esimerkiks kotiin avun edul­

lisesti, kun siellä joku pieni bitti on mennyt nurin tai joku asetus on muuttunut tai olet ostanut uuden ohjelman etkä osaa saada sitä pyörimään. Kyllä minusta se vaatii liikaa siihen hyötyyn nähden – –.

(Mansetori-hankkeeseen osallistunut tamperelainen nainen. Kaivonen 2002, 71) Suomalaiset ovat tilastollisesti maailman kärkijoukoissa muiden poh-joismaiden kanssa tarkasteltaessa yksilöiden valmiuksia hyödyntää uutta informaatioteknologiaa. Valmiustekijät sisältävät tässä medialu-kutaidot, verkkoon pääsyn ja verkottumisen asteen (World Economic Forum 2004). Myös Tilastokeskuksen tutkimus tukee käsitystä, että tieto- ja viestintätekniikka on suomalaisilla hyvin hallinnassa (Nurmela

& Sirkiä 2005). Samalla kuitenkin ruohonjuuritason hankkeet kertovat kokemuksista, joissa kansalaiset pitävät teknisiä laitteita ja ohjelmisto-ja kalliina, hankalina sekä huonosti heidän tarpeisiinsa suunniteltuina (Kaivonen 2002; Sirkkunen ym. 2004; Bäcklund 2003).

Tilastollisesti vuoden 2008 keväällä 83 prosenttia 15–74-vuotiaista suomalaisista oli käyttänyt internetiä viimeksi kuluneiden kolmen kuu-kauden aikana (Tilastokeskus 2008). Yhdysvalloissa internetin käyttö-aste oli PEW:n tilastojen mukaan 73 prosenttia, mutta luku vaihtelee jyrkästi osavaltioittain (Horrigan 2008). Myös demografiset erot, ku-ten etninen tausta, ikä, tulot ja koulutus korreloivat internetin käytön ja

käyttämättömyyden kanssa. Yhdysvalloissa koulutus ja tulotaso ovat selvimmin kansalaisten netin käyttöön ja käyttämättömyyteen vaikut-tavat tekijät. Suomessa koulutus ja internetin käyttö näyttävät korre-loivan, mutta tulotasoa ratkaisevampia ovat tarve ja motivaatio. (Nur-mela ym. 2004; Fox 2005; Katz & Rice 2002, 323.) Tilastoilla voidaan kertoa teknisestä pääsystä internetiin sekä jotakin teknisistä käyttö-valmiuksista, mutta kovin syvällistä ymmärrystä taitovalmiuksista tai tieto yhteiskuntaan osallistumisen valmiuksista ne eivät tarjoa.

Tekniikkaan liittyvät tilastot ovat pinnallisia myös sikäli, että ne ei-vät juuri kerro käytön funktioista. Jos internetiä käytetään etäopiske-lun välineenä, on sen merkitys täysin toinen kuin jos sen pääasiallinen käyttötarkoitus on viihteellinen. Internetin käyttötarkoitus kuitenkin jakaa ihmisiä rinnastuen usein muihin demografisiin tekijöihin, kuten koulutukseen. Esimerkiksi tutkittaessa suomalaisnuorten internetin käyttöä pelikäyttö oli selvästi yleisempää alemman koulutuksen saa-neiden keskuudessa, kun taas sähköpostin käyttö ja verkko-osallistu-minen olivat suositumpia korkeamman koulutuksen saaneilla (Melkas 2004, 43). Teknistä pääsyä ja käyttöä kuvaavat tilastot ovat usein liian yleisiä kertoakseen tietotekniikan käytön vaikutuksista ja merkityksis-tä.Suomalaisissa yhteisöllisissä verkkohankkeissa (1998–2004) huo-mattiin, että monet pääsyn ja osallistumisen esteet liittyivät liian vai-keaan tekniikkaan (Sirkkunen ym. 2004; Rantanen 2003, 108–109).

Tutkimushankkeisiin osallistuneiden yhteisöjen jäsenten kommenteista välittyi runsaasti kriittisiä viestejä niin teknisten laitteiden kuin ohjel-mistojen suunnittelijoille sekä avunpyyntöjä teknisen tuen saamiseksi.

Jatkuvat epäonnistumiset teknisten hankaluuksien edessä johtivat tur-hautumiseen ja mahdollisesti kokonaan käytöstä luopumiseen.

Yhteisöllisissä hankkeissa, joissa ihmisten tarpeet ja toiveet nos-tetaan lähtökohdiksi, voi kehittyä sosiaalisia innovaatioita teknisiä esteitä helpottamaan. Esimerkiksi Helsingin Maunulan Nettimaunula-projektin aikana syntyi kansalaisten innovaationa taloyhtiökohtainen laajakaistayhteys, joka mallina levisi taloyhtiöstä toiseen helpottaen asukasryhmien verkkoyhteyksien hankkimista ratkaisevasti edulli-semmin (Mäenpää 2003, 98–100). Tämän tyyppinen toiminta edustaa erään lais ta sosiaalista innovointia, jossa ruohonjuuritasossa toimijat pyrkivät löytämään ratkaisuja markkinatalouden tarjonnan ohi.

Tietotuvat, kirjastot, CTC-keskukset (Community Technology Center) ja muut tietoteknisiä laitteita sekä koulutusta järjestävät alueel-liset yksiköt toimivat osaltaan kansalaisten tietoteknisten valmiuksien parantajina. Suomen laaja kirjastoverkosto tarjoaa useimmille paikalli-sen mahdollisuuden tietokoneiden ja verkkoyhteyksien käyttämiseen.

Tietotuvat, tietokonein varustetut infokioskit sekä erilaiset kansalais-lähtöiset ICT-hankkeet ovat lisäksi täydentäneet kansalaisten verkkoon pääsyä sekä tehneet merkittävää työtä opastaessaan tietotekniikan käy-tössä. Yhdysvalloissa CTC-keskusten rooli on ollut tärkeä kansalaisten verkkoon pääsyn kannalta (Servon 2002, 45–76). Toisin kuin suoma-laiset syrjäisille alueille perustetut tietotuvat, CTC-keskukset sijaitse-vat suurimmaksi osaksi taajamissa.

Tietotupien ja CTC-keskusten merkitys teknisen pääsyn mahdol-listajana sekä teknisenä tukena ja oppimisympäristönä laajoille kansa-laisryhmille digitaalisen tasa-arvoisuuden lisäämiseksi on ollut merkit-tävä, mutta hyvinvointimaissa niiden määrä on viime vuosina vähen-tynyt kotikoneiden verkkoyhteyksien yleistyttyä. Sen sijaan monissa kehittyvissä maissa tietotuvat ja internet-kahvilat ovat monesti valta-väestön ainoa mahdollisuus käyttää tietokoneita. Teknisen infrastruk-tuurin lisäksi merkittävää on myös niissä tarjottava ohjaus ja koulutus.

Tietotuvassa voidaan ylittää niin teknologian kustannuksiin kuin sen vaikeakäyttöisyyteen liittyviä esteitä, luoda virikkeellinen oppimisym-päristö sekä toteuttaa yhteisöllistä hyvinvointia lisäävää toimintaa.

Tiedonsiirtonopeuksien erot kansalaisten välillä ovat myös luoneet digitaalista eriarvoisuutta. Laajakaistan saatavuuteen liittyvät kuilut syventävät jo olemassa olevia digitaalisia kuiluja. Koulutettu ja hy-vin toimeentuleva väestö käyttää todennäköisimmin nettiä myös no-peimmilla yhteyksillä. Tiedonsiirtonopeus puolestaan vaikuttaa inter-netin käyttömahdollisuuksiin. Tiedostojen lataaminen, osallistuminen verkko keskusteluihin tai omien sisältöjen luominen on selvästi ylei-sempää laajakaistayhteyksien käyttäjillä kuin modeemin tai ISdN-liit-tymän kautta otettavien yhteyksien käyttäjillä. (Fox 2006.) Laajakais-tan saatavuuteen liittyvä eriarvoisuus on nopeasti kaventumassa (Yh-dysvalloissa 40 % lisäys laajakaistayhteyksissä vuodesta 2005 vuoteen 2006), mikä merkitsee yhä enemmän osallistumismahdollisuuksia netin kautta myös tavallisille kansalaisille eikä ainoastaan ”laajakaista-eliitille” (Horrigan 2006).

Kilpailuyhteiskunnassa painottuvat tekniset valmiudet ja oppiminen sopeuttavassa merkityksessä. Toinen vaihtoehto olisi suunnitella tek-nologiaa kansalaisten ja yhteisöjen kanssa. Tällöin kansalaiset olisivat mukana suunnitteluprosessin alusta alkaen ideoimassa, innovoimassa ja toteuttamassa uusia käytäntöjä. Yhteisölähtöinen tietotekniikka läh-tisi jo olemassa olevista tarpeista ja arjen haasteista. Usein kuitenkin tekniset sovellukset suunnitellaan ensin, jonka jälkeen vasta testataan ja etsitään tarpeita sovelluksille.