Lisäksi saatua tulosta voidaan verrata VTT:n tekemään tutkimukseen, jossa on arvioita biopolttoaineiden käytön tarpeen kehittymiselle tulevaisuudessa tieliikennesektorilla, jotta tieliikenteen hiilidioksidipäästöjä voitaisiin vähentää 40 % vuoteen 2030 mennessä (VTT,
2015). Jotta tieliikenteen hiilidioksidipäästöissä voitaisiin saavuttaa 40 % päästövähenemä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 päästöihin verrattuna täytyisi nykyisestä biopolttoaineiden käytön kehityksestä, joka perustuu biopolttoaineiden jakeluvelvoitteeseen, biopolttoaineiden käytön lisääntyä jakeluvelvoitteen lisäksi noin 565,5 kiloöljyekvivalenttitonnia eli noin 23 674 TJ (VTT, 2015, s. 98). Tämä arvio perustuu siihen, että tavoiteltu päästövähenemä saavutetaan ainoastaan biopolttoaineita lisäämällä, joten kyseisessä arviossa ei ole otettu huomioon sähköautojen lisääntymisen vaikutusta tavoiteltuun päästövähenemään ja biopolttoaineiden lisäämistarpeeseen.
Näin ollen käyttämällä noin 4 miljoonaa kiintokuutiometriä haketta, voitaisiin lisätä biodieselin kulutusta 27 216 TJ. Tällä määrällä pystyttäisiin täten täyttämään VTT:n tutkimuksessa esitetty lisäystavoite biopolttoaineille nykyiseen kehitykseen verrattuna, jotta Suomessa tieliikennesektorilla pystyttäisiin saavuttamaan 40 % päästövähenemä vuoteen 2030 mennessä.
5 YHTEENVETO JA BIOMASSAN TULEVAISUUS
Kandidaatintyössä tarkasteltiin kirjallisuuden avulla biomassan käytön kehittymistä ja nykytilaa Suomessa energia- ja liikennesektorilla ja biopolttoaineiden tuotannon mahdollisia lisäyspotentiaali vaihtoehtoja. Sen pohjalta tehtiin laskelma, kuinka paljon fossiilista polttoainetta voitaisiin teoreettisesti vähentää biopolttoaineilla, joka on tuotettu raaka-aineesta, jota käytetään sähkön- ja lämmöntuottamisen sijasta biopolttoaineen tuotantoon.
Suomessa biomassalla on suuri rooli energiantuotannossa, erityisesti yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannossa sekä liikennesektorilla biopolttoaineena. Biomassaa on paljon saatavissa, sillä Suomessa on paljon metsiä. Tämän takia metsäteollisuus on Suomessa suurin biomassan käyttäjä ja puupohjaiset polttoaineet sekä metsäteollisuuden sivuvirroista syntyvät polttoaineet ovat yleisimpiä bioenergian polttoaineita. Lisäksi biomassaa käytetään liikennesektorille tuottamalla biomassasta biopolttoaineita kotimaan liikenteen erityisesti tieliikenteen tarpeisiin. Biomassa on merkittävin uusiutuvan energianlähde Suomessa, johtuen sen monipuolisista raaka-aineista ja sen saatavuudesta.
Suomessa kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteiden onnistumiseksi uusiutuvien energialähteiden käyttöä on lisättävä, erityisesti energiasektorille ja kotimaan liikenteeseen.
Suomessa energiasektori aiheuttaa noin 70–75 % Suomen
kokonaiskasvihuonekaasupäästöistä. Energiasektorin päästöistä kotimaan liikenne aiheuttaa noin kolmanneksen energiasektorin päästöistä ja näin ollen viidenneksen Suomen kokonaiskasvihuonepäästöistä. Näiden sektoreiden päästöjen vähentämiseen on siis erityisesti keskityttävä, sillä näiltä sektoreilta löytyy suurin vähennyspotentiaali.
Suomessa biomassan käyttö tulee entisestään kasvamaan tulevaisuudessa, jolloin sen kestävä käyttö tulee korostumaan. Kuitenkin Suomessa käytetään yhä monipuolisemmista lähteistä saatua biomassaa energiantuotannossa lämpölaitosten polttoaineena ja biopolttoaineiden tuotannossa. Tällaisia on erityisesti metsätalouden biomassojen rinnoille tulleet maatalouden sivuvirroista saatavat raaka-aineet sekä viljeltävät energiakasvit, joilla on suurin lisäyspotentiaali. Lisäksi Suomessa on myös mahdollista lisätä hakkuiden määrää metsissä ja lisätä puupohjaisten polttoaineiden käyttöä, jolloin edelleen metsien hakkuumäärät olisivat kestävällä tasolla eivätkä vahingoittaisi luontoa ja sen
monimuotoisuutta. Myös metsittäminen ja turvetuotannosta poistuvan maa-alan käyttäminen esimerkiksi viljeltävien energiakasvien viljelyyn lisäävät biomassan ja biopolttoaineiden tuotanto- ja käyttöpotentiaalia tulevaisuutta ajatellen.
Liikennesektorilla biopolttoaineiden käyttöä lisätään biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen mukaisesti, jolloin vuonna 2030 kaikesta Suomesta myytävästä tieliikennepolttoaineista on oltava biopolttoaineita vähintään 30 %. Biopolttoaineiden lisääminen kannattaa kohdentaa tieliikenteeseen, sillä tieliikenne aiheuttaa Suomessa kotimaan liikenteen päästöistä noin 95
%. Suomessa yleisimmät biopolttoaineet ovat etanoli sekoitettuna bensiinin joukkoon sekä uusiutuva diesel ja biodiesel. Tulevaisuudessa biopolttoaineiden tuotanto tulee lisääntymään kiristyvistä päästötoimista johtuen. Suomessakin on suunnitteilla uusia biojalostamoita, jolloin biopolttoaineiden tuotanto tulee kasvamaan. Suomi pystyy vastaamaan tähän, sillä biopolttoaineiden tuotannon lisäämiselle on lisäyspotentiaalia saatavilla. Tässä työssä tehdyn laskelman perusteella voidaan huomata, että käyttämällä kokopuuhaketta noin 4 miljoonaa kiintokuutiometriä lämmön- ja yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon sijasta biopolttoaineiden tuotantoon voitaisiin nykyiseen biodieselin kulutukseen verrattaessa melkein kolminkertaistaa biodieselin käyttö tieliikennesektorilla. Lisäksi tällä lisäysmäärällä nykyisen kehityksen rinnalle, voitaisiin Suomessa saavuttaa 40 % päästövähenemä tavoite tieliikennesektorilla vuoteen 2030 mennessä.
Kuitenkin biopolttoaineiden lisääntymistä on Suomessa osittain rajoittanut tuotannollis- ja teknillissyiden lisäksi rajallinen tieto biopolttoaineiden hyödyistä ja biopolttoaineiden saatavuuden alueellinen epätasaisuus sekä korkeampi hinta. Näitä parantamalla biopolttoaineiden käytön lisääntyminen on entistä mahdollisempaa. Lisäksi Suomen iäkkään autokannan nuorentaminen ja autojen energiatehokkuuden parantaminen ovat keskeisiä keinoja tieliikennesektorin päästöjen vähentämisessä.
Myös sähköistyminen vaikuttaa liikennesektorin biopolttoaineiden käytön lisääntymiseen.
Suomessa yhä enemmän panostetaan sähköautojen latausinfraan, sillä autonvalmistajat ovat yhä enemmän panostaneet sähköautojen valmistamiseen. Nyt jo voidaan ennustaa sähköautojen tuleminen hallitsevaksi erityisesti kevyen liikenteen ajoneuvoissa, henkilöautoissa sekä kaupungissa käytettävissä joukkoliikenteen ajoneuvoissa. Kuitenkin
sähköautojen toimintamatkan kehittymisessä ja sähköautojen latausinfran kehittymisessä menee aikaa, jolloin biopolttoaineille on edelleen kysyntää, jotta päästöjä saataisiin alennettua ja tavoitteisiin päästäisiin. Lisäksi raskaan liikenteen ja pitkien toimintamatkojen vaativien ajoneuvojen sähköistäminen on ongelmallista, sillä ajoneuvoihin vaadittavat akut täytyisi olla suuria ja tehokkaita, jotta ajoneuvon toimintamatka olisi riittävän suuri yhdellä ajokerralla, jolloin ne tarvitsivat ylimääräistä tilaa ja on tällä hetkellä hyvin haasteellinen toteuttaa.
Tämän takia erityisesti tulevaisuudessa voi ennakoida biopolttoaineiden kysynnän suuntautuvan raskaaseen liikenteeseen. Raskaassa liikenteessä on suurimmaksi osaksi käytössä dieselmoottori sen paremman hyötysuhteen ja tehokkuuden johdosta. Näin ollen biodieselin ja uusiutuvan dieselin kulutuksen lisääminen raskaaseen liikenteeseen tulee olemaan kannattavaa ja järkevää.
Tulevaisuus on aina epävarma, joten biomassan käytön lisääntymisestä ei voi olla täysin varma, mutta sen hiilidioksidineutraaliudesta ja fossiilisen polttoaineen kulutuksen vähentämisen johdosta, biomassalla ja sen käytön lisääntymisellä voi olettaa olevan vahva pohja, sillä biomassalla on jo nyt tärkeä rooli Suomessa energiasektorilla ja biopolttoaineena liikennesektorilla. Lisäksi biomassan monipuolisuus tarjoaa hyvät vaihtoehdot laajemmalle tuotantopotentiaalille ja yhä uusia raaka-aineita tullaan käyttämään lämpölaitosten ja biopolttoaineiden raaka-aineina, jolloin kestävä käyttö on hyvällä mallilla.
LÄHTEET
Autoalan tiedotuskeskus. 2019. Katsaus liikenteen käyttövoimiin ja
polttoainevaihtoehtoihin. Saatavissa:
https://www.aut.fi/files/2044/Kayttovoimaopas_2019.pdf
Autoalan tiedotuskeskus. 2020. Tieliikenteen energiankulutus [verkkosivu]. [viitattu
18.3.2021]. Saatavissa:
https://www.aut.fi/tilastot/liikenteen_energiankulutus/tieliikenteen_energiankulutus
Bartel, A. Moula, M. E. Nyari, J. 2017. Public acceptance of biofuels in the transport sector in Finland. International Journal of Sustainable Built Environment. ss 434–441.
Bioenergia ry. 2019. Perustietoa bioenergiasta. Saatavissa: https://www.bioenergia.fi/wp-content/uploads/2020/03/Bioenergia_perustietopaketti.pdf
Bioenergia ry. 2020. Bioenergia-alan panos hiilinegatiiviseen tulevaisuuteen Suomessa [verkkojulkaisu]. Helsinki. [viitattu: 24.1.2021]. Saatavissa: https://www.bioenergia.fi/wp-
content/uploads/2020/05/Bioenergia-alan-panos-hiilinegatiiviseen-tulevaisuuteen-Suomessa-.pdf
European Automobile Manufacturers Association. 2018. Vehicles in use Europe 2018.
Saatavissa:
https://www.acea.be/uploads/statistic_documents/ACEA_Report_Vehicles_in_use-Europe_2018.pdf
Eurostat. 2021. Renewable energy statistics [verkkosivu]. [viitattu: 11.4.2021]. Saatavissa:
https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Renewable_energy_statistics
Gasum. 2021. Biokaasu - uusiutuvaa kotimaista energiaa [verkkosivu]. [viitattu: 4.2.2020].
Saatavissa: https://www.gasum.com/kaasusta/biokaasu/biokaasu/
Liikenne- ja viestintävirasto Traficom. 2020. Liikennejärjestelmän nykytila ja toimintaympäristön muutokset [verkkojulkaisu]. Helsinki. Liikenne- ja viestintävirasto Traficom. 162 s. Traficomin tutkimuksia ja selvityksiä 4/2020. ISBN 978-952-311-473-9.
[viitattu: 10.2.2021]. Saatavissa:
https://www.traficom.fi/sites/default/files/media/publication/Liikennej%C3%A4rjestelm%
C3%A4n%20nykytila%20ja%20toimintaymp%C3%A4rist%C3%B6n%20muutokset.pdf
Liikenne- ja viestintäministeriö. 2020. Fossiilittoman liikenteen tiekartta -työryhmän loppuraportti [verkkojulkaisu]. Helsinki. 246 s. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 2020:18. ISBN 978-952-243-602-3. [viitattu: 4.2.2021]. Saatavissa:
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162516/LVM_2020_18.pdf?sequ ence=1&isAllowed=y
Luonnonvarakeskus LUKE. 2020a. Puun kokonaiskäyttö [verkkosivu]. [viitattu: 15.3.2021].
Saatavissa: https://stat.luke.fi/puun-kokonaiskaytto
Luonnonvarakeskus LUKE. 2020b. Hakkuut säilyivät suurina, vaikka vähenivät viisi miljoonaa kuutiometriä [verkkosivu]. [viitattu: 16.3.2021]. Saatavissa:
https://www.luke.fi/uutinen/hakkuut-sailyivat-suurina-vaikka-vahenivat-viisi-miljoonaa-kuutiometria/
Luonnonvarakeskus LUKE. 2021. Hakkuumahdollisuudet [verkkosivu]. [viitattu:
16.3.2021]. Saatavissa: https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/metsa/metsavarat-ja-metsasuunnittelu/hakkuumahdollisuusarviot/
Maa- ja metsätalousministeriö. 2020. Biomassan kestävyyskriteerit [verkkosivu]. [viitattu:
12.2.2021]. Saatavissa: https://mmm.fi/metsat/puun-kaytto/biomassojen-kestavyys
Motiva. 2020. Bioenergian käyttö [verkkosivu]. [viitattu: 20.1.2021]. Saatavissa:
https://www.motiva.fi/ratkaisut/uusiutuva_energia/bioenergia/bioenergian_kaytto
Neste. 2021. Uusiutuvat polttoaineet [verkkosivu]. [viitattu: 25.1.2021]. Saatavissa:
https://www.neste.fi/vastuulliset-ratkaisut/tuotteet/uusiutuvat-polttoaineet
Puricelli, S. Cardellini, G. Casadei, S. Faedo, D. Grosso, M. van den Oever, A.E.M. 2020.
A review on biofuels for light-duty vehicles in Europe. Renewable and Sustainable Energy Reviews. Vol. 137. 110398. ss. 1-16
Sharma, A. Shukla, A. Aye, L. 2018. Low Carbon Energy Supply Trends, Technology, Management. Singapore. Springer. 441 s. ISBN 978-981-10-7325-0.
Tilastokeskus. 2019. Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut [verkkojulkaisu].
ISSN=1797–6049. 2019, Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2019. Helsinki: Tilastokeskus
[viitattu: 13.2.2021].
Saatavissa: http://www.stat.fi/til/khki/2019/khki_2019_2020-05-28_kat_001_fi.html
Tilastokeskus. 2020. Suomen virallinen tilasto (SVT): Energian hankinta ja kulutus [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-795X. 3. Vuosineljännes 2020. Helsinki: Tilastokeskus
[viitattu: 10.2.2021].
Saatavissa: http://www.stat.fi/til/ehk/2020/03/ehk_2020_03_2020-12-16_tie_001_fi.html
UPM. 2021. Uusiutuvat liikennepolttoaineet [verkkosivu]. [viitattu: 10.2.2021]. Saatavissa:
https://www.upmbiofuels.com/fi/liikennepolttoaineet/
Vattenfall. 2021. Biomassa [verkkosivu]. [viitattu: 20.1.2021]. Saatavissa:
https://group.vattenfall.com/fi/mita-teemme/energialajimme/biomassa
VTT, 2015. Tieliikenteen 40 %:n hiilidioksidipäästöjen vähentäminen vuoteen 2030:
Käyttövoimavaihtoehdot ja niiden kansantaloudelliset vaikutukset [verkkojulkaisu]. Espoo.
s. 98 [viitattu: 2.4.2021]. Saatavissa:
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/162111/Tieliikenteen%2040%20hiilidioksidi p%c3%a4%c3%a4st%c3%b6jen%20v%c3%a4hent%c3%a4minen%20vuoteen%202030%
20K%c3%a4ytt%c3%b6voimavaihtoehdot%20ja%20niiden%20kansantaloudelliset%20vai kutukset%20(VTT%20Oy).pdf
VTT. 2016. Suomessa käytettävien polttoaineiden ominaisuuksia [verkkojulkaisu].
Jyväskylä. s. 229. ISBN 978-951-38-8419-2. [viitattu: 1.4.2021]. Saatavissa:
https://www.vttresearch.com/sites/default/files/pdf/technology/2016/T258.pdf
Ympäristöministeriö. 2021. Euroopan unionin ilmastopolitiikka [verkkosivu]. [viitattu:
27.1.2021]. Saatavissa: https://ym.fi/euroopan-unionin-ilmastopolitiikka