Tutkimuksen tiedonkeruusta voidaan kuvion 12 mukaisesti nimetä kaksi erillis-tä vaihetta: (1) Kontaktin luominen haastateltavien kanssa sekä (2) aineiston keruu ja tulkinta.
KUVIO 12. Tutkimuksen tiedon keruun prosessi
3.4.1 Kontaktin luominen
Aaltonen ja Leimumäki tuovat hyvin esille artikkelissaan (Hyvärinen 2011), kuinka haastattelijan valitsema ote vaikuttaa materiaalin eli haastatteluil-la kerättävän aineiston haastatteluil-laatuun. Koska pyrkimyksenä oli saada haastateltavat suhtautumaan ajatukseen haastattelusta myönteisesti ja pitämään vastaamista helppona, pyrittiin jo ensi kosketuksessa valitsemaan siihen nähden oikea ote.
Haastateltavia lähestyttiin aluksi lyhyellä sähköpostilla. Viestin alussa hei-tä onniteltiin valinnasta vuoden yrithei-täjäksi 2017, mutta ei hei-tämän tarkemmin vii-tattu siihen, miksi juuri heitä lähestyttiin. Yhteydenoton syyksi kerrottiin yh-teistyöpyyntö lyhyen haastattelun merkeissä. Taustalla olevasta tutkimuksesta ja tutkijasta kerrottiin parilla lauseella pääkohdat. Viestin kieli pyrittiin pitä-mään korrektina, mutta ei liian tieteenomaisena. Josselsson (2013) on esimerkin avulla tuonut esiin sitä, kuinka haastattelijan olisi kyettävä mukautumaan koh-dejoukon kieleen ja maailmaan. Jones (2004) on tähdentänyt haastateltavan ja haastattelijan välille syntyvän luottamuksellisen suhteen merkitystä aineiston saamiselle ja jo aloitusviestillä pyrittiin rakentamaan pohjaa tälle.
Sähköpostiyhteydenoton jälkeen haastateltavia lähestyttiin uudestaan pu-helimitse. Useimmat kohderyhmästä muistivat saaneensa viestin aiheesta jo aiemmin, mutta vain muutama oli vastannut siihen. Tutkijan asia oli kuitenkin selvästi suurimmalle osalle jo entuudestaan tuttu, ja suhtautuminen haastatte-luun oli pääsääntöisesti myönteinen. Vain harvassa tapauksessa yrittäjä pystyi aikataulunsa vuoksi (kesken olevat työtehtävät, sovittu meno jne.) osallistu-maan haastatteluun tällä yhteydenotolla. Sen sijaan, tämän toinen yhteydenotto johti siihen, että yleensä tässä vaiheessa haastateltavien kanssa sovittiin tar-kemmin haastattelun ajankohta ja toteutustapa. Tutkimusmenetelmän kannalta mielenkiintoista on, että kohderyhmän edustajat valitsivat poikkeuksetta haas-tattelun toteutustavaksi puhelinhaastattelu.
3.4.2 Puhelinhaastattelu menetelmällisenä ratkaisuna
Ikonen on käsitellyt artikkelissaan (Hyvärinen 2011, 230) puhelinhaastatte-lua menetelmällisenä ratkaisuna 2010-luvulla, jolloin ihmiset ovat pitkälti yh-teyksissä toisiinsa internetin välityksellä. Hän nostaa esiin tekijän, joka tuli vas-taan kokemusperäisesti myös tutkimuksessa: puhelinhaastattelu on edelleen merkittävän joustava tapa haastatella ihmisiä. Tutkijat Holt (2010) ja Allen (2014) ovat tuoneet esiin kyvyn ohittaa sen avulla maantieteellisen etäisyyden aiheut-tamat ongelmat. Tämän tutkimuksen yhteydessä huomattiin myös toinen Iko-sen esiin nostama piirre: jos sovittu aika ei käynytkään haastateltavalle, oli uu-den ajan sopiminen vaivatonta. Tämä haastattelutekniikka ei myöskään kiinnit-tänyt aineiston keruuta mihinkään tiettyyn ympäristöön. Osa haastateltavista antoi haastattelun kotoaan, osa työmaalta ja jotkut autoa ajaessaan. Toki tällä tekniikalla jää osa tulkittavaa aineistoa pois, mm. haastateltavan ilmeet ja eleet.
Tämä ei tutkijan mielestä ollut merkittävä haitta puhelinhaastattelun etuihin
nähden arvioituna. Lisäksi esimerkiksi Drabble, Trocki, Salcedo, Walker & Kor-cha (2016) ovat sitä mieltä, että kun puhelinhaastattelun vuorovaikutustilan-teessa kaikki on pakko ilmaista eksplisiittisesti, voi aineistoksi tallentua paljon rikkaampi ja runsaampi materiaali kuin kasvokkain tavatessa. Vaikutti myös siltä, että kun haastateltavat saivat itse päättää haastattelun ajankohdan ja väli-ne oli anonyymimpi, olivat he lyhyen alkutunnustelun jälkeen hyvin avoimen ja luontevan tuntuisesti mukana tilanteessa. Tilanne tuntui haastattelu haastat-telun jälkeen helpommalta myös tutkijalle. Drabble (2016) ja Holt (2010) ovatkin esittäneet, että haastateltavan luottamuksen saavuttaminen puhelinhaastatte-lussa ei ole merkittävästi sen vaikeampaa kuin kasvokkain tehtävässä aineiston keruussa. Kohderyhmävalinta vaikutti myös sikäli onnistuneelta, että palkitse-misensa kautta haastateltavat olivat olleet jo jäsentäneet omaa yrittäjyyttään, eikä heitä enää arkailuttanut kertoa tarkemmin yrittäjän tarinastaan.
3.4.3 Haastattelujen toteutusprosessina
Ensimmäisessä vaiheessa tavoiteltiin kuutta kohderyhmän esittäjää. Aivan ensimmäisen haastattelun kokemusten jälkeen teemahaastattelun runkoa hiu-kan muutettiin toimivammaksi ja enemmän kertomuksen variaatioita salli-vammaksi. Ensimmäisestä erästä saatiin kaikilta informanteilta haastattelu.
Tämän jälkeen päivitettiin taas kokemusten pohjalta lievästi teemahaastattelun runkoa. Kuten Hirsjärvi ja Hurme (2008) esittävät, lähdettiin liikkeelle kokeile-vasti ja toimintamallia kehittäen. Tutkija totesi jo tässä vaiheessa olevansa yhtä mieltä Holt’n (2010) kanssa; monet vastaajista kertoivat iloisesti sekä monisa-naisesti tarinaansa ja saattoivat todeta lopuksi, että olipa mielenkiintoista itse-kin pysähtyä jäsentämään yrittäjyytensä alkuvaiheita.
Ensimmäisen vaiheen haastattelujen aikana tutkija joutui pohtimaan myös sitä, kokiko hän itsensä liian sisäpiiriläiseksi ja kuinka tämä mahdollisesti vai-kuttaa tutkimukseen. Juvosen (Hyvärinen 2011) mukaan sisäpiiriläisyys syntyy sellaisesta kohdejoukkoa ja haastattelijaa yhdistävästä tekijästä, joka toisaalta erottaa haastateltavat laajasta ihmisjoukosta. Tutkija oli nuoruusvaiheessaan ollut melko tiiviisti mukana hyvin samankaltaisen yrityksen arjessa, joita löytyi useampia kohdejoukosta. Yhteys tällaisten yritysten toimintakulttuuriin oli säi-lynyt myös ammatillisen koulutuksen parissa työskennellessä. Tutkijalla oli kuitenkin omaa kokemusta yrittäjän kaltaisesta asemasta vain muutaman vuo-den ajalta. Pohdinnan jälkeen todettiin, että sisäpiiriläisyys oli todellakin lähin-nä koettua ja saattoi lähin-näkyä jossain tutkimuksen arvoasetelmissa, esimerkiksi kunnioittavassa asenteessa yrittäjiä kohtaan. Mutta toisaalta se helpotti tutki-muksen tekoa, koska esimerkiksi jaoimme yhteisen kielen ja monet ilmaisut tuntuivat avautuvan samalla tavalla haastateltavalle ja haastattelijalle.
Osa haastatteluista sai piirteitä, joita Eskola (1998) kuvaa tavalliseksi sy-vähaastattelujen yhteydessä. Haastattelut alkoivat molemmin puolisella tun-nustelulla, sitten kerronta tuntui avautuvan ja haastateltava tuntui jakavan ko-kemuksiaan ja tulkintaansa tapahtumille yllättävänkin avoimesti. Loppua kohti tarinallisuus väheni ja haastateltava muuttui pohdiskelevammaksi.
Hirsjärvi ja Hurme (2008) kertovat, että haastattelijalla voi olla ammatti-roolinsa lisäksi lisärooleja. Myös tässä tutkimuksessa useissa haastatteluista hyödynnettiin lisäroolia, kun oli tarkoitus keskustelun lopuksi vetää yhteen haastateltavan näkemyksiä yrittäjyyden syntyyn vaikuttavista tekijöistä. Haas-tattelija kertoi tässä vaiheessa tarkemmin toiminnastaan ammatillisen koulu-tuksen parissa ja kysyi tästä näkökulmasta, olisiko informantilla ollut antaa jo-tain vinkkejä potentiaalisten tulevaisuuden yrittäjien valmennukseen. Usein haastattelu sai tässä vaiheessa vielä uudestaan lisää vauhtia ja haastateltava alkoi pohtia niitä eroja, mitä liittyy yritystoiminnan aloittamiseen ennen ja nyt.
Tämä loppuvaiheen pohdinta toi vielä esiin mielenkiintoisia näkökulmia ja mo-nesti vahvisti näkemystä haastateltavan yrittäjyysmotiivien taustoista.
Toisen vaiheen haastatteluryhmään pyrittiin tavoittamaan yhdeksän haas-tateltavaa lisää. Ensimmäisen vaiheen haastatteluaineistojen pohjalta päädyttiin tarkentavissa kysymyksissä huomioimaan vielä pari esille noussutta uutta ala-teemaa, jotka sisällytettiin toisen ryhmän haastatteluihin. Haastattelujen ede-tessä kävi jo ilmi, että joidenkin alateemojen osalta alettiin lähestyä saturaa-tiopistettä, mutta kuinka toisaalta jokainen haastattelu oli uniikki tarinansa.