Puoluemalli

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa kokoomus oli suurin puolue. Kisa kärkipaikasta oli tiukka ja kokoomus, sosialidemokraatit sekä perussuomalaiset saivat kaikki 19-20 prosenttia äänistä ja 39-44 paikkaa. Suurimpiin voittajiin kuului perussuomalaiset, joka sai ”jytkyssä” 34 lisäpaikkaa ja nosti kannatustaan peräti 15 prosenttiyksiköllä. Suurimpiin häviäjiin kuului taas keskusta, jonka kannatus putosi yli seitsemällä prosenttiyksiköllä, ja se menetti 16 paikkaa.

Jos vaaleissa olisi käytetty enemmistövaalitapaa, kokoomuksen vaalivoitto olisi ollut merkittävästi suurempi, ja se olisi saanut 18 lisäpaikkaa. Sosialidemokraattien paikkamäärä olisi vastaavasti kasvanut kymmenellä. Kolmen suuren joukkoon olisi kuitenkin kiilannut myös keskusta, joka olisi vaalitappiosta huolimatta saanut jopa 48 paikkaa, vain viisi paikkaa vähemmän kuin sosialidemokraatit. Perussuomalaisten jytky olisi jäänyt huomattavasti heikommaksi paikkamäärän puolittuessa 39:stä kahteenkymmeneen. RKP olisi korottanut paikkamääräänsä kolmella, kun taas vihreiden ja vasemmistoliiton paikkamäärä olisi romahtanut: vihreiden kolmeen ja vasemmistoliiton yhteen. Kristillisdemokraatit olisivat jääneet kokonaan eduskunnan ulkopuolelle. (Taulukot 1 & 2)

17

Taulukko 1: Vuoden 2011 vaalitulos puoluemalliin perustuvalla enemmistövaalitavalla (EV) ja suhteellisella vaalitavalla (SV) laskettuna.

Puolue KOK SDP KESK PS RKP VIHR VAS KD

EV 62 52 48 20 13 3 2 0

SV 44 42 35 39 10 10 14 6

Ero +18 +10 +13 -19 +3 -7 -12 -6

Kokoomuksen kannatus olisi tullut käytännössä kokonaan pääkaupunkiseudulta, Tampereelta sekä Turusta. Sosialidemokraatit olisivat tulleet toiseksi pienempien teollisuuskaupunkien äänillä, kun taas perussuomalaisten voittamat vaalipiirit olisivat olleet Etelä-Suomen haja-asutusalueita ja suurempien kaupunkien ympäryskuntia. Keskustan paikat olisivat tulleet sen ydinkannatusalueilta Itä- ja Pohjois-Suomesta (Kuvio 1)

Ahvenanmaata lukuunottamatta kaikista vaalipiireistä turvallisin olisi sekä prosentuaalisesti että äänimäärän perusteella Rannikko-Suupohjan vaalipiiri Pohjanmaalla, jonka RKP:n ehdokas voittaisi 61,1 prosenttiyksikön ja 10 447 äänen marginaalilla. Toiseksi ja kolmanneksi tulisivat Vöyri-Pedersöre 52,9 prosenttiyksiköllä ja 7912 äänen marginaalilla sekä Mustasaari 47,0 prosenttiyksiköllä ja 4808 äänen marginaalilla. Suomenruotsalaisten alueiden ulkopuolella turvallisimmat vaalipiirit olisivat prosentuaalisesti kokoomuksen voittamat Espoo Olari-Mankkaa 36,3 prosenttiyksikön marginaalilla ja äänien määrässä Espoo Otaniemi-Tapiola 5589 äänen marginaalilla. Kaikista marginaalisin vaalipiiri olisi taas ollut Pohjois-Pirkanmaa, jossa sekä perussuomalaiset että keskusta olisivat molemmat saaneet tasan 4466 ääntä. Tämän tilanteen jouduin ratkaisemaan arvalla, jonka perussuomalaiset voittivat. Tämä tasapelitilanne oli ainutlaatuinen, sillä vastaavaa tasapelitilannetta ei tässä tutkimuksessa tullut esiin minään muuna vuonna mistään muusta vaalipiiristä.

Vaalipiirin voittanut puolue sai yli 50 prosenttia äänistä kuudessa vaalipiirissä. Näissä vaalipiireissä voittanut puolue oli RKP neljässä vaalipiirissä ja keskusta kahdessa vaalipiirissä. Keskusta sai siis absoluuttisen enemmistön 4,1 prosentissa voittamistaan vaalipiireistä ja RKP 30,7 prosentissa.

18

Kuvio 1: 2011 vaalitulos puoluemalliin perustuvalla enemmistövaalitavalla laskettuna.

19

Taulukko 2: 2011 vaalitulos puoluemalliin perustuvalla enemmistövaalitavalla (EV) ja suhteellisella vaalitavalla (SV) sekä paikkamäärien erotus.

20 5.2.2. Blokkimalli

Blokkimallissa perussuomalaiset olisivat kärsineet vielä puoluemalliakin suuremman vaalitappion.

”Jytky” olisi kadonnut kokonaan, ja perussuomalaiset olisivat pudonneet eduskunnan ulkopuolelle.

RKP olisi saanut 10 paikkaa, kolme vähemmän kuin puoluemallissa ja saman verran kuin puolue oikeasti sai paikkoja vuoden 2011 vaaleissa.

Perussuomalaisten katoaminen hyödyttäisi sekä vasemmistoa että oikeistoa. Vasemmistoblokille blokkimalli olisi tuonut muutaman lisäpaikan vuoden 2015 oikeisiin tuloksiin verrattuna, mutta puoluepohjaiseen enemmistövaalitapaan verrattuna blokkimalli olisi vasemmistolle menestys:

vasemmistoblokki saisi blokkimallissa 17 paikkaa enemmän kuin puoluemallissa ja yhdeksän paikkaa enemmän kuin suhteellisella vaalitavalla. Blokkimalli hyödyttäisi myös oikeistoblokkia: se saisi absoluuttisen enemmistön eduskuntaan, kuusi paikkaa enemmän kuin puoluepohjaisella enemmistövaalitavalla ja huimat 30 paikkaa enemmän kuin suhteellisella vaalitavalla. (Taulukot 3 &

4) Oikeistoblokin kannatus olisi keskittynyt lähinnä maaseudulle ja taajaan asutuille alueille, kun taas vasemmistoblokki dominoisi kaupungeissa. RKP voittaisi suomenruotsalaisissa vaalipiireissä. (Kuvio 2)

Taulukko 3: Vuoden 2011 vaalitulos blokkimalliin perustuvalla enemmistövaalitavalla (EV) ja suhteellisella vaalitavalla (SV).

Puolue OIK VAS RKP PS

EV 114 75 11 0

SV 85 66 10 39

Ero +29 +9 +1 -39

Kuten puoluemallissa, myös blokkimallissa Ahvenanmaata lukuunottamatta kaikista vaalipiireistä turvallisin olisi sekä prosentuaalisesti että äänimäärän perusteella Rannikko-Suupohja, jossa RKP:n ehdokas voittaisi 57,2 prosenttiyksikön ja 9792 äänen marginaalilla. Suomenruotsalaisten alueiden ulkopuolella turvallisin vaalipiiri olisi sekä prosentuaalisesti että äänimäärän perusteella Kauhava-Lapua, jonka oikeistoblokki olisi voittanut 49,8 prosenttiyksikön ja 8924 äänen marginaalilla.

Vasemmistoblokille turvallisin vaalipiiri olisi taas ollut Helsinki Kalasatama-Vallila, jonka se olisi voittanut 43,2 prosenttiyksikön ja 6673 äänen marginaalilla. Kaikista marginaalisin vaalipiiri taas ollut Kuopio pohjoinen, jonka oikeistoblokki olisi voittanut 0,1 prosenttiyksikön ja 13 äänen marginaalilla vasemmistoblokin jäädessä toiseksi.

21

Vaalipiirin voittanut blokki sai yli 50 prosenttia äänistä 69 vaalipiirissä. Näissä vaalipiireissä voittanut puolue oli oikeistoblokki 57 vaalipiirissä, vasemmistoblokki kahdeksassa vaalipiirissä ja RKP neljässä vaalipiirissä. Oikeistoblokki sai siis absoluuttisen enemmistön 50 prosentissa voittamistaan vaalipiireistä, vasemmistoblokki 10,7 prosentissa ja RKP 40,0 prosentissa.

22

Kuvio 2: Vuoden 2011 vaalitulos blokkimalliin perustuvalla enemmistövaalitavalla laskettuna.

23

Taulukko 4: 2015 vaalitulos blokkimalliin perustuvalla enemmistövaalitavalla (EV) ja suhteellisella vaalitavalla (SV) sekä paikkamäärien erotus.

24

5.3. Vuoden 2015 eduskuntavaalit

5.3.1. Puoluemalli

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa keskusta sai merkittävän vaalivoiton ja päätyi selvästi suurimmaksi puolueeksi. Perussuomalaiset ja kokoomus kilpailivat toisesta sijasta, ja vaikka kokoomus saikin lopulta enemmän ääniä, perussuomalaiset sai lopulta yhden paikan enemmän vaalimatematiikan ansiosta. SDP taas sai historiansa huonoimman tuloksen ja päätyi neljänneksi suurimmaksi puolueeksi.

Jos vaaleissa olisi käytetty enemmistövaalitapaa, keskustan vaalivoitto olisi ollut huomattavasti suurempi. Keskusta olisi saanut huimat 77 paikkaa, 28 paikkaa enemmän kuin mihin se olisi suhteellisessa vaalitavassa ollut oikeutettu. Toinen merkittävä voittaja olisi ollut kokoomus, joka olisi saanut 37 paikan sijaan 50 paikkaa. Voittajiin olisi lukeutunut myös RKP, joka olisi saanut kymmenen paikan sijaan 13 paikkaa. Sosialidemokratit olisivat saaneet 35 paikkaa, yhden enemmän kuin suhteellisessa vaalitavassa. Häviäjiin olisivat lukeutuneet perussuomalaiset, jotka olisivat toistaneet vuoden 2011 vaimennetun jytkyn ja saaneet 38 paikan sijasta vain kaksikymmentä paikkaa. Vihreiden paikkamäärä olisi myös huomattavasti alhaisempi, sillä puolue olisi saanut vain viisi paikkaa. Kristillisdemokraatit eivät olisi päässeet eduskuntaan lainkaan, ja myös vasemmistoliitto olisi pudonnut eduskunnan ulkopuolelle. (Taulukot 5 & 7)

Taulukko 5: 2015 vaalitulos puoluemalliin perustuvalla enemmistövaalitavalla laskettuna (EV 2015), ero vuoden 2011 enemmistövaalitapaan perustuvaan vaalitulokseen (Ero EV 2011), todellinen tulos suhteellisella vaalitavalla laskettuna (SV 2015) sekä enemmistövaalitavan ja suhteellisen vaalitavan välinen ero paikkamäärissä (EV-SV Ero).

Puolue KESK KOK SDP PS RKP VIHR VAS KD

EV 2015 77 50 35 20 13 5 0 0

Ero EV 2011 +29 -12 -17 0 0 +2 -2 0

SV 2015 49 37 34 38 10 15 12 5

EV-SV Ero +28 +13 -1 -18 +3 -10 -12 -5

Verrattuna vuoden 2011 vaaleihin, keskusta olisi voittanut useita vaalipiirejä SDP:n kustannuksella etenkin Pohjois- ja Itä-Suomen pienemmissä kaupungeissa. Kokoomus olisi menettänyt kannatustaan etenkin Oulussa, Kuopiossa, Seinäjoella ja muissa ruuhka-Suomen ulkopuolisissa kaupungeissa. Vastaavasti myös perussuomalaiset olisivat hävinneet useissa vuonna 2011 voittamissaan vaalipiireissä, mutta olisi vastaavasti saanut kannatusta uusilta alueilta etenkin Uudeltamaalta, eikä puolue olisi menettänyt yhtäkään paikkaa. (Kuvio 3)

25

Ahvenanmaata lukuunottamatta turvallisin vaalipiiri olisi jälleen ollut Rannikko-Suupohja, jonka RKP olisi voittanut 65,4 prosenttiyksikön ja 10 768 äänen enemmistöllä. Myös Vöyri-Pedersöre 53,9 prosenttiyksikön ja 7924 äänellä sekä Mustasaari 52,0 prosentilla ja 7844 äänellä olisivat säilyneet toiseksi ja kolmanneksi turvallisimpina vaalipiireinä. Suomenruotsalaisten alueiden ulkopuolella turvallisin vaalipiiri olisi ollut Koillismaan vaalipiiri, jossa keskustan enemmistö olisi ollut 47,9 prosenttiyksikköä ja 7281 ääntä. Kaikista marginaalisin vaalipiiri olisi taas ollut Vantaa Rekola-Kuninkaala, jossa SDP olisi voittanut perussuomalaiset 0,1 prosenttiyksikön ja yhdeksän äänen marginaalilla.

Vaalipiirin voittanut puolue sai yli 50 prosenttia äänistä 15 vaalipiirissä. Näistä 15 vaalipiiristä voittanut puolue oli keskusta 11 vaalipiirissä ja RKP neljässä vaalipiirissä. Keskusta sai siis absoluuttisen enemmistön 14,3 prosentissa voittamistaan vaalipiireistä ja RKP 28,6 prosentissa.

26

Kuvio 3: 2015 vaalitulos puoluemalliin perustuvalla enemmistövaalitavalla laskettuna.

27

Taulukko 6: 2015 vaalitulos puoluemalliin perustuvalla enemmistövaalitavalla (EV) ja suhteellisella vaalitavalla (SV) sekä paikkamäärien erotus.

28 5.3.2. Blokkimalli

Blokkimallin tulokset olisivat vuonna 2015 olleet porvaripuolueiden osalta suhteellisen samankaltaiset kuin vuonna 2011. Oikeistoblokki olisi siis näissäkin vaaleissa menestynyt paremmin kuin puoluemallissa ja saanut samansuuntaisen määrän lisäpaikkoja. Oikeistoblokki olisi saanut 44 paikkaa enemmän kuin suhteellisella vaalitavalla ja kahdeksan paikkaa enemmän kuin puoluemallilla. Vasemmistolle blokkimalli olisi taas aiheuttanut suurehkon tappion, sillä vasemmistoblokki olisi saanut vain noin reilun neljänneksen eduskuntapaikoista. Tämä olisi ollut jopa seitsemän paikkaa vähemmän kuin mitä SDP, vihreät ja vasemmistoliitto oikeasti saivat vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. RKP olisi pitänyt paikkalukunsa samana kuin vuonna 2011, ja Perussuomalaiset olisivat saaneet yhden kansanedustajan Kuusankoski-Korian vaalipiiristä.

(Taulukot 7 & 8)

Taulukko 7: 2015 vaalitulos blokkimalliin perustuvalla enemmistövaalitavalla laskettuna (EV 2015), ero vuoden 2011 enemmistövaalitapaan perustuvaan vaalitulokseen (Ero EV 2015), todellinen tulos suhteellisella vaalitavalla laskettuna (SV 2015) sekä enemmistövaalitavan ja suhteellisen vaalitavan välinen ero paikkamäärissä (EV-SV Ero).

Puolue OIK VAS RKP PS

EV 2015 135 54 10 1

Ero EV 2011 +21 -21 0 +1

SV 2015 91 61 10 38

EV-SV Ero +44 -7 0 -37

Verrattuna vuoden 2011 vaalitulokseen, oikeistoblokki olisi parantanut asemiaan Etelä-Suomen kaupungeissa ja täten voittanut entistä suuremman absoluuttisen enemmistön. Vasemmistoblokin asema pääkaupunkiseudun, Turun ja Tampereen intressipuolueena kasvaisi entisestään, sillä lähes kaksi kolmasosaa blokin paikoista tulisi näistä kuudesta kunnasta. RKP:n kannatusalueissa ei olisi ollut suuria muutoksia, kun taas perussuomalaisten ainoa paikka olisi tullut Kuusankoskelta. (Kuvio 4)

Keskustan vuoden 2015 vaalivoitto olisi vaikuttanut myös vaalipiirien turvallisuuteen, sillä Ahvenanmaata lukuunottamatta Rannikko-Suupohja ei olisi enää ollut kaikista turvallisin vaalipiiri.

Tämä kunnia olisi blokkimallilla siirtynyt vuonna 2015 Ylivieskaan, jonka oikeistoblokki olisi voittanut 52,6 prosenttiyksikön ja 15 126 äänen enemmistöllä. Vasemmistoblokille turvallisin vaalipiiri olisi ollut prosentuaalisesti jälleen Helsinki Kalasatama-Vallila, jonka se olisi voittanut 39,3 prosenttiyksikön marginaalilla. Äänimäärässä mitattuna turvallisin vaalipiiri olisi kuitenkin ollut

29

vuonna 2015 Helsinki Merihaka-Kallio, jossa vasemmistoblokki olisi voittanut 6 510 äänen erotuksella. Kaikista marginaalisin vaalipiiri olisi ollut Jämsä, jossa vasemmistoblokki olisi voittanut oikeistoblokin 0,2 prosenttiyksikön ja 22 äänen erotuksella.

Vaalipiirin voittanut blokki sai yli 50 prosenttia äänistä 68 vaalipiirissä. Näistä 68 vaalipiiristä voittanut puolue oli oikeistoblokki 57 vaalipiirissä, vasemmistoblokki seitsemässä vaalipiirissä ja RKP neljässä vaalipiirissä. Oikeistoblokki sai siis absoluuttisen enemmistön 50,4 prosentissa voittamistaan vaalipiireistä, vasemmistoblokki 13,0 prosentissa ja RKP 40,0 prosentissa.

30

Kuvio 4: 2015 vaalitulos blokkimalliin perustuvalla enemmistövaalitavalla laskettuna.

31

Taulukko 8: 2015 vaalitulos blokkimalliin perustuvalla enemmistövaalitavalla laskettuna (EV) ja paikkojen muutos verrattuna suhteelliseen vaalitapaan (SV).

OIK VAS RKP PS

32

5.4. Vuoden 2019 eduskuntavaalit 5.4.1. Puoluemalli

Vuoden 2019 eduskuntavaalit olivat monella tavalla poikkeukselliset, sillä yksikään puolue ei saanut yli 20 prosenttia äänistä. Keskusta sai huonoimman tuloksensa sitten vuoden 1917 eduskuntavaalien, varmistaen vain 31 paikkaa, kun taas vihreät sai parhaimman tuloksensa ikinä ja keräsi ensimmäistä kertaa yli 10 prosenttia äänistä. Lisäksi vasemmistoliitto nosti ensimmäisen kerran kannatustaan sitten vuoden 1995. Kolme suurinta puoluetta, SDP, perussuomalaiset ja kokoomus, saivat kaikki noin 17 prosenttia äänistä ja 40, 39 ja 38 paikkaa.

Jos vaaleissa oltaisiin käytetty enemmistövaalitapaa, sosialidemokraattien vaalivoitto olisi ollut merkittävästi suurempi. Puolue olisi saanut 57 paikkaa, 10 paikkaa enemmän kuin seuraavaksi suurin puolue keskusta ja 17 paikkaa enemmän kuin suhteellisessa vaalitavassa. Keskusta olisi jälleen hyötynyt enemmistövaalitavasta, sillä se olisi säilynyt toiseksi suurimpana puolueena vaikka se olisikin menettänyt jopa 30 paikkaa. Sekä perussuomalaiset että vihreät olisivat taas onnistuneet keräämään muutamia lisäpaikkoja, vaikka molemmat puolueet olisivatkin saaneet huomattavasti vähemmän paikkoja kuin suhteellisessa vaalitavassa. Vasemmistoliitto olisi myös tehnyt paluun eduskuntaan kahdella paikalla. (Taulukot 9 & 10). On huomattavaa, että näissä vaaleissa turvallisten vaalipiirien määrä laski, ja kilpailullisten vaalipiirien määrä nousi. Tämä johtuu pääasiassa keskustan suosion alenemisesta ja perussuomalaisten suosion noususta maaseudulla sekä kokoomuksen suosion alenemisesta ja vihreiden suosion noususta kaupungeissa. (Kuvio 5).

Taulukko 9: 2019 vaalitulos puoluemalliin perustuvalla enemmistövaalitavalla laskettuna (EV 2019), ero vuoden 2015 enemmistövaalitapaan perustuvaan vaalitulokseen (Ero EV 2015), todellinen tulos suhteellisella vaalitavalla laskettuna (SV 2019) sekä enemmistövaalitavan ja suhteellisen vaalitavan välinen ero paikkamäärissä (EV-SV Ero).

Puolue SDP KESK KOK PS RKP VIHR VAS KD

EV 2019 57 47 41 26 14 13 2 0

Ero EV 2015 +29 -30 -9 +6 +1 +8 +2 0

SV 2019 40 31 38 39 9 20 16 5

EV-SV Ero +17 +16 +3 -13 +5 -7 -14 -5

Ahvenanmaata lukuunottamatta turvallisin vaalipiiri olisi kolmatta kertaa ollut Rannikko-Suupohja, jonka RKP olisi voittanut 67,1 prosenttiyksikön ja 12 789 äänen enemmistöllä. Myös Vöyri-Pedersöre 58,5 prosenttiyksikön ja 10 831 äänellä sekä Mustasaari 45,2 prosentilla ja 9639 äänellä olisivat säilyneet toiseksi ja kolmanneksi turvallisimpina vaalipiireinä. Suomenruotsalaisten alueiden

33

ulkopuolella turvallisin vaalipiiri olisi ollut Keski-Pohjanmaan vaalipiiri, jossa keskustan enemmistö olisi ollut 28,6 prosenttiyksikköä ja 4501 ääntä. Kaikista marginaalisin vaalipiiri olisi taas ollut Kajaani keskusta, jossa keskusta olisi voittanut perussuomalaiset 0,1 prosenttiyksikön ja kahdeksan äänen marginaalilla.

34

Kuvio 5: 2019 vaalitulos puoluemalliin perustuvalla enemmistövaalitavalla laskettuna.

35

Taulukko 10: 2019 vaalitulos puoluemalliin perustuvalla enemmistövaalitavalla (EV) ja suhteellisella vaalitavalla (SV) sekä paikkamäärien erotus

36 5.4.2. Blokkimalli

Vasemmistoblokki olisi saanut kolmesta tässä tutkimuksessa tutkista vaaleista enemmistön eduskuntaan vain vuoden 2019 vaaleissa. Neljännes paikoista olisi siirtynyt oikeistoblokilta vasemmistoblokille, pääasiassa suurten kaupunkien lähiöissä sekä Etelä- ja Keski-Suomen keskikokoisissa teollisuuskaupungeissa (Kuvio 6). Vasemmistoblokin enemmistö olisi vaalivoitosta huolimatta melko pieni, vain viisi paikkaa. Tämä osoittaa, että enemmistövaalitavassa vasemmistoblokilla olisi huomattavia vaikeuksia saavuttaa samanlaisia enemmistöjä kuin oikeistoblokilla vuosina 2011 ja 2015. Blokkien lisäksi RKP ja perussuomalaiset olisivat kummatkin menettäneet yhden paikan vasemmistoblokille. Perussuomalaiset olisi samalla pudonnut kokonaan eduskunnasta. (Taulukot 11 & 12).

Taulukko 11: 2019 vaalitulos blokkimalliin perustuvalla enemmistövaalitavalla laskettuna (EV 2019), ero vuoden 2015 enemmistövaalitapaan perustuvaan vaalitulokseen (Ero EV 2015), todellinen tulos suhteellisella vaalitavalla laskettuna (SV 2019) sekä enemmistövaalitavan ja suhteellisen vaalitavan välinen ero paikkamäärissä (EV-SV Ero)

Puolue VAS OIK RKP PS

EV 2019 105 86 9 0

Ero EV 2015 +51 -49 -1 -1

SV 2019 76 74 10 39

EV-SV Ero +29 +8 -1 -39

Vasemmistoblokin vaalivoitto olisi vaikuttanut myös vaalipiirien turvallisuuteen, sillä ei-turvallisten vaalipiirien määrä olisi noussut jonkun verran vasemmistoblokin kerätessä enemmän ääniä aikaisemmin oikeistoblokille turvallisissa vaalipiireissä. Ahvenanmaata lukuunottamatta turvallisin vaalipiiri olisi ollut Rannikko-Suupohja, jonka RKP olisi voittanut 67,1 prosenttiyksikön ja 10 851 äänen enemmistöllä. vasemmistoblokille prosentuaalisesti turvallisin vaalipiiri olisi ollut tällä kertaa Helsinki Kalasatama-Vallilan sijaan Helsinki Toukola-Käpylä, jonka se olisi voittanut 51,4 prosenttiyksikön marginaalilla, kun taas oikeistoblokille turvallisin vaalipiiri olisi ollut Kauhava-Lapua, jonka oikeistoblokki olisi voittanut 42,0 prosenttiyksikön marginaalilla. Kaikista marginaalisin vaalipiiri olisi ollut Espoo Kilo-Karakallio-Lintuvaara, jossa vasemmistoblokki olisi voittanut ensimmäistä kertaa oikeistoblokin 0,2 prosenttiyksikön ja 30 äänen erotuksella.

Vaalipiirin voittanut blokki sai yli 50 prosenttia äänistä 58 vaalipiirissä. Näistä 58 vaalipiiristä voittanut puolue oli vasemmistoblokki 29 vaalipiirissä, oikeistoblokki 25 vaalipiirissä ja RKP neljässä

37

vaalipiirissä. vasemmistoblokki sai siis absoluuttisen enemmistön 27,6 prosentissa voittamistaan vaalipiireistä, oikeistoblokki 29,0 prosentissa ja RKP 40,0 prosentissa.

38

Kuvio 6: 2019 vaalitulos blokkimalliin perustuvalla enemmistövaalitavalla laskettuna

39

Taulukko 12: 2019 vaalitulos blokkimalliin perustuvalla enemmistövaalitavalla laskettuna (EV) ja paikkojen muutos verrattuna suhteelliseen vaalitapaan (SV)

VAS OIK RKP PS

40

6. Tulosten analyysi

6.1. Alustus

Seuraavassa luvussa käyn läpi luvussa viisi esille tulleita vaalituloksia, ja analysoin niiden merkityksiä.

Vastaan muun muassa siihen, mitkä puolueet olisivat enemmistövaalitavan suurimmat voittajat ja häviäjät, ja millaisia vaikutuksia kyseisen vaalitavan käyttöönotolla olisi suomalaiseen demokratiaan. Analysoin jokaisen puolueen aseman yksitellen, jonka jälkeen perehdyn tarkemmin blokkimallin vaikutuksiin.

Koska analysoin tässä osiossa myös sitä, missä määrin enemmistövaalitavan käyttöönotto mahdollisesti heikentäisi kansalaisten demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia, on tarpeen määritellä termi ”safe seat”, josta käytän suomenkielistä määritelmää turvallinen vaalipiiri.

Turvallinen vaalipiiri on vaalipiiri, jossa yhden puolueen kannatus on niin vahvaa, että muilla puolueilla ei ole realistisia mahdollisuuksia kilpailla valtaapitävän puolueen kanssa. Tässä tutkielmassa käytän hieman muunneltuna Australian vaalikomission määritelmää, jonka mukaan vaalipiiri on erittäin turvallinen, kun voittanut puolue saa yli 18 prosenttiyksikön enemmistön, turvallinen kun voittanut puolue saa 10-18 prosenttiyksikön enemmistön, melko turvallinen kun voittanut puolue saa 6-10 prosenttiyksikön enemmistön ja kilpailullinen kun voittanut puolue saa alle kuuden prosenttiyksikön enemmistön. (AEC, 2018). Tämän lisäksi täydennän kilpailullisten vaalipiirien kategoriaa kutsumalla vaalipiirejä, joissa voittanut puolue saa alle kahden prosenttiyksikön enemmistön, erittäin kilpailullisiksi.

6.2. Puoluemalli 6.2.1. Suomen Keskusta

Vuosien 2011, 2015 ja 2019 vaaleissa keskusta olisi voittanut kaikkina kolmena vuonna 41 vaalipiirissä. Minä tahansa kahtena näistä vuosista keskusta olisi voittanut 12 vaalipiirissä ja vain yhtenä vuonna 25 vaalipiirissä. Vuonna 2011 keskustan voittamista 48:sta vaalipiiristä 15 oli erittäin turvallisia, 12 turvallisia, 7 melko turvallisia, 7 kilpailullisia ja 7 erittäin kilpailullisia. Vuonna 2015 puolueen voittamista 77:stä vaalipiiristä 37 oli erittäin turvallisia, 13 turvallisia, 10 melko turvallisia, 11 kilpailullisia ja 6 erittäin kilpailullisia. Lisäksi vuonna 2019 47:stä vaalipiiristä 13 oli erittäin turvallisia, 11 turvallisia, 8 melko turvallisia, 11 kilpailullisia ja 4 erittäin kilpailullisia

41

Kaikista puolueista keskusta hyötyisi enemmistövaalitavasta eniten. Vuonna 2011 keskusta olisi saanut vain 15,7 prosentin kannatuksella jopa 48 paikkaa, kun vertailun vuoksi 19 prosentin kannatuksen saaneet perussuomalaiset olisivat saaneet vain 20 paikkaa ja 19,1 prosentin kannatuksen saanut SDP 52 paikkaa. Vuonna 2015 keskusta olisi taas saanut 21,1 prosentin kannatuksella 77 paikkaa, 27 paikkaa enemmän kuin äänimäärässä seuraavaksi tullut kokoomus, joka sai 18,2 prosenttia äänistä. Vuoden 2019 surkeasta vaalituloksesta huolimatta keskusta olisi edelleen ollut toisiksi suurin puolue vain 13,8 prosentin kannatuksella, vaikka puolue saikin vasta neljänneksi eniten ääniä.

Keskustan etulyöntiasema johtuisi monesta eri seikasta. Puolueista keskustalla olisi eniten turvallisia ja erittäin turvallisia vaalipiirejä, pääasiassa Pohjois- ja Itä-Suomen maaseutualueilla. Keskustan ylivoima näillä alueilla on niin vahva, että puolue voisi sijoittaa runsaasti resursseja kampanjointiin muilla kuin sen ydinalueilla, kuten suuriin kaupunkeihin ja Etelä-Suomeen. Keskustalle huonoina vaalivuosina nämä ydinkannatusalueilla sijaitsevat vaalipiirit takaisivat joka tapauksessa merkittävän paikkamäärän. Vaikka keskustalla onkin maine agraaripuolueena, vuoden 2015 vaalitulos osoittaa, että keskusta kykenisi myös voittamaan kaupungeissa sijaitsevia vaalipiirejä.

Tästä esimerkkinä toimii se, että keskusta olisi vuonna 2015 voittanut kaikki Oulun, Joensuun, Seinäjoen ja Kuopion kaupungeissa sijainneet vaalipiirit, ja lisäksi paikat kaikista muista nykyhetkellä käytössä olevista vaalipiireistä Helsinkiä ja Ahvenanmaata lukuunottamatta.

Enemmistövaalitapa takaisi keskustalle huomattavasti nykyistä enemmän vaikutusvaltaa. Se saisi joka vaaleissa merkittävän määrän kansanedustajia ympäri Suomea ja merkittävätkin vaalitappiot heikentäisivät puoluetta huomattavasti vähemmän kuin muita puolueita. Keskusta kuuluisi siis selvästi enemmistövaalitavasta hyötyviin puolueisiin.

6.2.2. Kansallinen Kokoomus

Vuosien 2011, 2015 ja 2019 vaaleissa kokoomus olisi voittanut kaikkina kolmena vuonna 32 vaalipiirissä. Minä tahansa kahtena näistä vuosista kokoomus olisi voittanut 19 vaalipiirissä ja vain yhtenä vuonna 14 vaalipiirissä. Vuonna 2011 kokoomuksen voittamista 62 vaalipiiristä 14 oli erittäin turvallisia, 10 turvallisia, 7 melko turvallisia, 17 kilpailullisia ja 14 erittäin kilpailullisia. Vuonna 2015 puolueen voittamista 50 vaalipiiristä 10 oli erittäin turvallisia, 9 turvallisia, 4 melko turvallisia, 18 kilpailullisia ja 9 erittäin kilpailullisia. Lisäksi vuonna 2019 41:stä vaalipiiristä 2 oli erittäin turvallisia, 8 turvallisia, 8 melko turvallisia, 15 kilpailullisia ja 8 erittäin kilpailullisia

42

Enemmistövaalitavan käyttöönotto olisi kokoomukselle kaksiteräinen miekka. Käytännössä se takaisi kokoomukselle vähintään kohtalaisen määrän kansanedustajia pääkaupunkiseudun, Turun ja Tampereen alueen vaalipiireistä, mikä vastaisi aina noin 15 prosentin äänisaalista suhteellisessa vaalitavassa. Näillä alueilla kokoomuksen kannatus on niin suurta, että muilla puolueilla ei olisi realistisia mahdollisuuksia kilpailla puolueen kanssa. Lisäksi monet kokoomuksen voittamista kilpailullisista vaalipiireistä sijaitsevat kokoomuksen ydinkannatusalueilla, joissa asuu paljon kokoomuksen uskollisimpia kannattajia ja joita muiden puolueiden olisi kokoomuksen kapeasta voittomarginaalista huolimatta vaikeaa voittaa.

Toisaalta enemmistövaalitapa heikentäisi merkittävästi kokoomuksen mahdollisuuksia saada kansanedustajia Itä- ja Pohjois-Suomesta sekä suurten kaupunkien ulkopuolelta, mikä oletettavasti näivettäisi kokoomuksen toimintaa näillä alueilla: kokoomukselle turvallisista ja erittäin turvallisista vaalipiireistä pääkaupunkiseudun ulkopuolella sijaitsi vuonna 2011 vain yksi, vuonna 2015 neljä ja vuonna 2019 ei yhtäkään. Kokoomuksen olisi siis äärimmäisen vaikeaa kilpailla suurimman puolueen paikasta, sillä sen kannatus olisi pakkautunut tiettyihin vaalipiireihin. Näillä alueilla kokoomus kärsisi hukkaäänistä, sillä se saisi joissain vaalipiireissä jopa 30 prosenttiyksikön enemmistöjä, jotka eivät kuitenkaan nostaisi puolueen paikkamäärää. Suurin uhka kokoomukselle olisi kuitenkin se, että jopa puolet sen paikoista tulisivat kilpailullisista vaalipiireistä. Vaikka osa niistä sijaitseekin kokoomuksen ydinkannatusalueilla, kannatuksen valtakunnallinen aleneminen muutamalla prosenttiyksiköllä tai vaikkapa epäonnistunut ehdokasasettelu tietyissä avainvaalipiireissä voisivat myös johtaa merkittävään paikkojen menettämiseen ja vaalitappioon.

Tämän lisäksi enemmistövaalitavassa kokoomus olisi tällä hetkellä äärimmäisen lähellä pistettä, jossa sen paikkamäärä alkaisi radikaalisti alenemaan. Vihreiden valtakunnallisen kannatuksen noustessa kokoomus voisi alkaa menettää sille elintärkeitä kaupunkien vaalipiirejä vihreille vain muutaman prosenttiyksikön kannatuksen alenemisella ja vastaavasti vihreiden muutaman prosenttiyksikön kannatusnousulla. Kokoomuksen kannatus on tällä hetkellä vielä riittävä siihen, että se ei kärsisi enemmistövaalitavassa tappioita. Toisaalta lieväkin kannatuslasku voisi johtaa siihen, että kokoomuksesta tulisi enemmistövaalitavassa häviäjä.

Kaiken kaikkiaan enemmistövaalitapa takaisi kokoomukselle paikan keskikokoisena tai jopa suurena puolueena, jonka mahdollisuudet kasvuun olisivat kuitenkin heikot. Kokoomuksen ainoa mahdollisuus kasvattaa paikkamääräänsä olisikin heikentää muiden puolueiden kannatusta, sillä oman puolueen kannatuksen nostaminen ei toisi puolueelle lisäpaikkoja. Suurin osa kokoomuksen

43

eduskuntaryhmästä koostuisi suurkaupunkien keskustojen ja varakkaiden lähiöiden edustajista, mikä vähentäisi puolueen alueellista edustavuutta. Vaikka tietyin ehdoin kokoomus pystyisi saavuttamaan enemmistövaalitavalla suurimman puolueen aseman, olisi se huomattavasti vaikeampaa kuin suhteellisessa vaalitavassa. Nykytilaan verrattuna kokoomuksen valta-asema siis heikkenisi.

6.2.3. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Vuosien 2011, 2015 ja 2019 vaaleissa SDP olisi voittanut kaikkina kolmena vuonna 25 vaalipiirissä.

Minä tahansa kahtena näistä vuosista keskusta olisi voittanut 23 vaalipiirissä ja vain yhtenä vuonna 19 vaalipiirissä. Vuonna 2011 SDP:n voittamista 52 vaalipiiristä kaksi oli erittäin turvallisia, kaksi turvallisia, kuusi melko turvallisia, 25 kilpailullisia ja 17 erittäin kilpailullisia. Vuonna 2015 35 vaalipiiristä kolme oli erittäin turvallisia, kaksi melko turvallisia, 11 kilpailullisia, 19 erittäin kilpailullisia ja yksikään vaalipiiri ei ollut turvallinen. Lisäksi vuonna 2019 57:stä vaalipiiristä kaksi oli erittäin turvallisia, neljä turvallisia, 12 melko turvallisia, 25 kilpailullisia ja 14 erittäin kilpailullisia.

Sosialidemokraatit eivät lukeutuisi niihin puolueisiin, jotka hyötyisivät enemmistövaalitavasta.

Lähes kaikki SDP:n kansanedustajat tulisivat kilpailullisista vaalipiireistä, joissa puolueen täytyisi kampanjoida aktiivisesti voittaakseen. Toisin kuin esimerkiksi kokoomuksella, jolla olisi merkittävä määrä turvallisia vaalipiirejä pääkaupunkiseudulla ja keskusta, joka hallitsisi suurta osaa maaseudun vaalipiireistä, SDP joutuisi kilpailemaan ydinaluillaan keskikokoisissa kaupungeissa sekä Etelä- ja Itä-Suomessa niin keskustan, kokoomuksen kuin perussuomalaistenkin kanssa. Lisäksi vuodesta 2019 alkaen myös vihreiden nouseva kannatus uhkaisi SDP:n asemaa etenkin pääkaupunkiseudulla ja

Lähes kaikki SDP:n kansanedustajat tulisivat kilpailullisista vaalipiireistä, joissa puolueen täytyisi kampanjoida aktiivisesti voittaakseen. Toisin kuin esimerkiksi kokoomuksella, jolla olisi merkittävä määrä turvallisia vaalipiirejä pääkaupunkiseudulla ja keskusta, joka hallitsisi suurta osaa maaseudun vaalipiireistä, SDP joutuisi kilpailemaan ydinaluillaan keskikokoisissa kaupungeissa sekä Etelä- ja Itä-Suomessa niin keskustan, kokoomuksen kuin perussuomalaistenkin kanssa. Lisäksi vuodesta 2019 alkaen myös vihreiden nouseva kannatus uhkaisi SDP:n asemaa etenkin pääkaupunkiseudulla ja

In document Ensimmäisenä yli maaliviivan: Enemmistövaalitavan käyttöönoton potentiaaliset vaikutukset suomalaisten puolueiden voimasuhteisiin (sivua 20-0)