Teknologia määritellään oppina teknisten materiaalien ja laitteiden jalostamisesta. Lu-kutaito taas on monisäikeinen ja arvolatauksia sisältävä käsite. Se on liitetty teknologi-aan englannin-kielisestä termistä technological literacy. Suora käännös johtaa lukijaa harhaan, koska lukutaito englannin kielessä merkitsee myös perussivistystä. Suomen kielessä termillä ei ole vastaavaa vakiintunutta merkitystä. Teknologian lukutaito voi-daan yksinkertaisimmillaan määritellä tekniikan ilmiöiden ymmärrykseksi, jota jo peruskoulun teknisen työn tunneilla opetetaan. Esimerkiksi tekninen työ on oppiaine, jossa käden taitojen ja tekemisen kautta voidaan opettaa myös kokonaisvaltaista tek-nologista perussivistystä. (Kankare 1997, 26.)
Yleisesti teknologian lukutaidolla tarkoitetaan yksilön kykyä toimia teknologisessa ym-päristössä. Tämä lukutaidon määritelmä liittyy läheisesti toiminnallisen lukutaito –kä-sitteen määrittelyyn. Kankare (1997, 84 - 88) toteaa, että esimerkiksi teknisen työn kannalta teknologia lukutaito liittyy yksilön kykyyn tuottaa ja ymmärtää teknologiaa.
Teknologian lukutaidon toiminnalliset alueet voidaan määrillä Kankareen esimerkiksi seuraaviin: 1. teknologian tiedostaminen: taito tunnistaa teknologian käyttö ja mahdol-lisuudet. 2. teknologian soveltaminen: taito käyttää teknologiaa johonkin tarkoitukseen.
3. teknologian kyvykkyys eli tuotteistamistaito: taito suunnitella ja valmistaa, huoltaa ja korjata. 4. teknologisen panostuksen arviointi, seurantataito: taito arvioida teknologi-sen kehitykteknologi-sen ilmenemismuotoja yksilö- ja yhteisötasolla, ympäristökasvatus. 5.
tek-nologinen tietoisuus: laaja-alainen, kokonaisvaltainen kykenevyys ja myönteinen asenoituminen teknologiseen ongelmanratkaisuun. 6. teknologian arviointi: kyky kriitti-sesti arvioida teknologista kehitystä yksilön ja yhteisön arvoperustan näkökulmasta.
Teknologian lukutaidon määrittelyä helpottaa viestinnällinen ote; teknologian lukutai-dossahan itse asiassa onkin kysymys teknologisen tiedon välittämisestä ja käsitte-lystä. Informaation siirtämisessä ja käsittelemisessä on kysymys niistä teknologisista apuvälineistä, joita käytetään tiedon muokkaamiseen ja välittämiseen. Informaatiotek-nologian tehtävä on tiedon välittäminen yhteiskunnassa. Laajemmin ymmärrettynä teknologiaa sisältyy kaikkeen inhimilliseen tuottamistoimintaan. (emt. 88 – 91.)
Informaatioteknologian lukutaitoa (information technology literacy) voidaan tarkastella itsenäisenä lukutaitona, mutta myös osana informaatiolukutaitoa (information literacy).
Informaatioteknologian lukutaito voidaan määritellä lyhyesti esimerkiksi seuraavasti:
informaatioteknologian lukutaitoinen voi toimia tehokkaasti teknologisesti orientoitu-neessa yhteiskunnassa (Vuorimaa 2003, 95). Penrod ja Douglas (1986) tuovat esille yhdeksän informaatioteknologian lukutaidon piiriin kuuluvaa taitoa: 1. teknisten laittei-den käyttötaito, 2. taito kommunikoida teknisiä laitteita hyödyntäen, 3. taito ymmärtää systeemejä ja niiden osajärjestelmiä, 4. taito lukea käyttöohjeita ja hyödyntää sovel-lusohjelmia, 5. perustaito käyttää ja ymmärtää informaatioteknologian käsiteitä ja sa-nastoa, 6. taito ratkaista ongelmia teknologiaa hyödyntäen, 7. taito löytää ja käyttää informaatiolähteitä, 8. taito keskustella informaatioteknologian menneisyydestä ja tule-vaisuudesta sekä 9. näkemys informaatioteknologian eettisistä ja humaanista kysy-myksistä.
Informaatioteknologian lukutaitoa suppeampi termi on informaatioteknologian käyt-tötaidot (information technology skills). Informaatioteknologian käytkäyt-tötaidot mahdollis-tavat yksilölle tietokoneen käytön, sovellusten käytön, tietokantojen käytön sekä mui-den teknologioimui-den käytön oman työn ja henkilökohtaisten tarpeimui-den mukaisesti.
(Vuorimaa 2003, 96.)
Tietokonelukutaito (computer literacy) on edelleen informaatioteknologian käyttötaitoa suppeampi termi ja kohdistuu vain tietokoneeseen ja sen käyttöön. Computer literacy on saavuttanut tänä päivänä lähes taito-konnotaation, pitäen sisällään joitakin tietoko-netaitoja kuten tekstinkäsittelyn ja sähköpostin käytön taidot. Tietokonelukutaitoon
voidaan katsoa kuuluvan seuraavaa: taito ohjelmoida tietokoneita, taito käyttää ohjel-mapaketteja, ymmärrys tietokoneen rakenteesta ja toiminnasta, tietoa tietokoneiden historiasta, taito kehittää tietokonelukutaitoaan ja taito käyttää tietokoneita ongelmati-lanteissa, ymmärrys tietokoneiden ekonomisista, sosiaalisista ja psykologisista vaiku-tuksista. (Vuorimaa 2003, 96.)
Suomalainen yhteiskunta on voimakkaasti sitoutunut tietoyhteiskuntakehitykseen, jossa koulutuksella ja kasvatuksella on keskeinen osuus. Sekä kansallinen koulutus-politiikka että kuntatason koulutuksen kehittäminen ovat pyrkineet systemaattisesti tu-kemaan tätä kehitystä viime vuosien aikana. Mm. Helsingin kaupungin opetustoimen tietotekniikkaprojekti 1999 – 2000 on ollut mittavin alueellinen hanke, jonka tavoit-teissa painotettiin pedagogisia päämääriä. Hanke keskittyi ensisijaisesti teknisen inf-rastruktuurin kehittämiseen. Teknisen varustamisen tavoitteena oli päästä tilantee-seen, jossa tietokone-avusteisen opetuksen määrä merkittävästi lisääntyisi ja oppilailla olisi mahdollisuus käyttää vähintään yksi tunti päivässä tietokonetta. (Ilomäki, 2002.) Tietotekniikan opetuksessa tulisi kiinnittää huomiota myös teknisen taidon ohella metodisen ajattelun taitoon liittyvien valmiuksien kehittäminen. Tieto muuttuu tietotek-niikkayhteiskunnan ihmiselle ulkoiseksi, teknisten välineiden varastoimaksi ja kuljet-tamaksi raaka-aineeksi ja maailma täyttyy informaatiokohinalla. Tällaisessa tilan-teessa ihmiset tarvitsevat tietoon liittyviä taitoja kuten kysyä etsiä tietoja oikeista läh-teistä, kaivaa esiin tietoa oikeilla kysymyksillä, erottaa tosiasiat fiktiosta, arvioida kriitti-sesti tiedon luotettavuutta ja perusteita, yhdistää ja jäsentää eri lähteistä koostettuja tiedon palasia ja käyttää tietoa rationaalisen harkinnan ja päätöksenteon pohjana.
(Vuorimaa 2003, 22.)
Mielenkiintoista tässä yhteydessä on se, että PISA -tutkimuksen mukaan (Leino 2002, 167 - 170) mukaan suomalaisten nuorten kiinnostus tietokoneisiin on yllättävän vä-häistä eli se oli alle OECD –maiden keskiarvon. Suomalaiset pojat olivat tosin kiin-nostuneempia tietotekniikasta kuin tytöt. Asiassa mietityttää myös se, että eri maissa tietokoneinnostuksella ei näyttäisi olevan yhteyttä lukutaidon tasoon, sillä Suomen li-säksi monissa muissakin hyvin lukutaidossa menestyneissä maissa, kuten Kana-dassa, Australiassa, Uudessa.-Seelannissa oli kiinnostus tietotekniikkaan alle OECD:n keskiarvon. Joissakin maissa kiinnostuksen taustalla voi olla tietotekniikan uutuuden viehätys. Lisäksi voidaan todeta, että em. tutkimuksen mukaan suomalaiset eivät luota
taitoonsa käyttää tietokonetta mm. he eivät uskoneet suoriutuvansa tietokoneella suo-ritetusta kokeesta niin tottuneesti kuin muiden maiden nuoret keskimäärin.
Opetuksen tietotekniikan kehittämisen hyödyt muodostavat opetustoimea laajem-massa mittakaavassa yhteiskunnallisina hyötyinä. Tietotekniikka tulee muuttamaan myös opetusmenetelmiä ja opettajien roolia, abstrahoi Ilomäki (2002, 135, 140.) Tie-totekniikkaa soveltamalla voidaan lisäksi saavuttaa erilaisia myönteisiä vaikutuksia kuten oppilaiden tiedonhaku, luovuus ja ryhmätyö lisääntyvät, oppimismotivaatio pa-rantuu, oppilaiden onnistumiselämykset lisääntyvät ja epäonnistumispelot vähenevät, käyttäytymishäiriöt vähenevät, keskittymiskyky paranee, käytettävissä olevan infor-maation määrä ja laatu paranee, kansainvälisten kontaktien solmiminen helpottuu ja määrä lisääntyy. Näiden positiivisten tavoitteiden rinnalla voidaan todeta, että uhkana on teknologian ylikorostuminen ja teknologiariippuvuus.
Verkottuminen tietoverkkojen avulla näyttää myös Pekonen & Pulkkisen (2002, 124) mukaan sisältävän sekä uhkia että mahdollisuuksia. Pahimmillaan verkkoyhteisöt – kuten mitkä tahansa muut yhteisöt – voivat vaikuttaa negatiivisesti nuorten arvomaa-ilmaan ja riistää heidät muiden elämän osa-alueiden ääreltä. Parhaimmillaan ne voivat taas tarjota nuorelle laveamman kontaktipinnan ja mahdollisuuden testata ajatuksiaan ja keskustella itseään kiinnostavista asioista erilaisten ihmisten kanssa tietoverkoissa.
Medialukutaidon tilaa ja toteutusta Euroopassa lähitulevaisuudessa tarkastelee Tapio Varis (2005, 11). Hän tiivistää osuvasti erityisesti seuraavien osatekijöiden kuuluvan opettajien, oppilaiden, työntekijöiden ja kansalaisten tiedon käsittelyn ja kriittisen ajat-telun taitoihin: 1. Teknologialukutaito: kyky käyttää uutta mediaa, kuten Internetiä päästäkseen käsiksi ja kommunikoidakseen informaatiota tehokkaasti. 2. Informaatio-lukutaito: kyky kerätä, jäsentää ja arvioida informaatiota ja muotoilla perusteltuja mieli-piteitä tuloksille perustuen. 3. Luova median käyttötaito: joka puolella kasvava kansa-laisten kapasiteetti tuottaa ja jakaa sisältöä kaiken kokoisille yleisöille. 4. Globaali lu-kutaito: eri kansakuntien ja valtioiden keskinäisten riippuvuussuhteiden käsittäminen, sekä kyky olla vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä onnistuneesti eri kulttuurien kansa.
5. Vastuullinen lukutaito: kompetenssi huomioida median sosiaaliset seuraukset tur-vallisuuden, yksityisyyden ja muiden asioiden näkökulmasta.