Tariffien vaikutuksia on tarkastelu tässä tutkimuksessa sekä pohtimalla tariffien yleisen tason vaiku-tuksia eri näkökulmista että simuloimalla tariffien taloudellisia ja teknisiä vaikuvaiku-tuksia. Tässä luvussa esitellään kvalitatiivisia vaikutuksia, numeerisia tuloksia puolestaan esitetään luvussa 6.3.
Tariffien vaikutuksia on tarkastelu asiakkaiden, verkkoyhtiöiden, sähkön myyjien sekä yhteiskunnan näkökulmista. Lisäksi on huomioitu vaikutukset erilaisten energiaresurssien, kuten pientuotanto, energiavarastot ja kysyntäjousto, näkökulmasta. Näiden lisäksi on tarkastelu tariffien vaatimuksia mittaroinnille ja tietojärjestelmille sekä pohdittu kunkin tariffin vahvuuksia ja heikkouksia siirty-mänäkökulmasta, eli miten helposti nykyisistä tariffeista voidaan siirtyä kuhunkin tarkasteltuun tarif-fivaihtoehtoon. Tarkemmat vaikutustaulukot eri tariffien vahvuuksista ja heikkouksista eri näkökul-mista, joita on tarkasteltu kattavasti tutkijoiden toimesta, on esitetty erillisraportissa, ja tässä luvussa on esitetty ko. pohdintojen yhteenveto keskeisistä seikoista.
46 6.2.1 Kiinteä perusmaksu
Jos tariffi koostuu ainoastaan kiinteästä vuosimaksusta, on se asiakkaan näkökulmasta hyvin yksin-kertainen, eikä sähkönkäytön vaikutuksia siirtomaksun kannalta tarvitse pohtia. Asiakkaan vaikutus-mahdollisuudet siirtomaksuun ovat kuitenkin olemattomat, ja tariffirakenteessa on todennäköisesti voimakas ristisubventio erilaisten (suurten ja pienten) asiakkaiden välillä.
Verkkoyhtiön näkökulmasta hinnasto on yksinkertainen ja liikevaihto on hyvin ennakoitavissa ko.
tariffirakenteessa. Tariffi ei myöskään aseta lisävaatimuksia mittareille tai tietojärjestelmille. Asiak-kailla ei kuitenkaan ole kannusteita tehostaa sähkönkäyttöään, mikä saattaa kasvattaa tehoja ja siten luoda tarpeita verkon vahvistamiselle.
Sähkön myyjän näkökulmasta tariffirakenteella ei ole merkittäviä heikkouksia eikä se muodosta ra-joitetta myyjien toiminnalle.
Tämä tariffirakenne mahdollistaa asiakkaiden joustavien kuormien ja energiavarastojen osallistumi-sen joustomarkkinoille. Tariffi ei kuitenkaan itsessään sisällä elementtejä, jotka kannustaisivat ky-syntäjoustoon tai energian varastointiin. Kyseinen siirtotariffi myöskin heikentäisi pientuotannon kannattavuutta.
Viimeaikainen kehitys tariffeissa on ollut kiinteän perusmaksun osuuden kasvattaminen, joka ääriti-lanteessa johtaisi tässä esitettyyn kiinteän vuosimaksun kaltaiseen tariffiin. Tämä tariffirakenne ei kuitenkaan kannusta asiakkaita kokonaistehokkaaseen energiankäyttöön ja sähköjärjestelmän resurs-sitehokkuuteen sekä sisältää merkittäviä ristisubventioita asiakkaiden välillä. Vaikka tariffirakenne onkin sekä loppukäyttäjän että verkkoyhtiön kannalta yksinkertainen ja ennakoitava, on sillä merkit-täviä heikkouksia yhteiskunnallisesta ja energia- ja resurssitehokkuuden näkökulmasta.
6.2.2 Kiinteä perusmaksu ja kulutusmaksu
Tässä tariffirakenteessa edellä kuvatun kiinteän perusmaksun lisäksi asiakas maksaa kulutusmaksua siirretystä energiasta. Tämän kaltainen tariffirakenne on nykyisin yleisesti käytössä.
Asiakkaan näkökulmasta tämä tariffirakenne on melko yksinkertainen, tuttu ja samankaltainen kuin sähkön myyjien hinnoittelumalli. Asiakkaat voivat vaikuttaa kulutusmaksuun, mutta negatiivinen seikka on että perusmaksuun ei voi vaikuttaa. Tariffissa on kuitenkin ristisubventiota erilaisten asi-akkaiden välillä ja tariffi ei ole kaikilta osin aiheuttamisperiaatteen mukaisesti kustannusvastaava.
Jos asiakkaan energiankäyttö pienentyy, mutta tehontarve verkosta pysyy ennallaan, esim. pientuo-tannon myötä, säilyy asiakkaan kustannusvaikutus verkon näkökulmasta ennallaan, mutta asiakkaan maksama siirtomaksu pienentyy, jolloin kustannukset kohdistuvat muille asiakkaille.
47
Verkkoyhtiön näkökulmasta vahvuus on, että tariffista on vuosikymmenten kokemukset ja nykyiset mittarit ja tietojärjestelmät riittävät hyvin tämän tariffin tarpeisiin. Heikkoutena kuitenkin on, että tariffi ei ohjaa asiakkaita ohjaamaan tehonkäyttöään, mikä voi aiheuttaa verkon vahvistamistarpeita.
Lisäksi energiankäytön muutokset aiheuttavat epävarmuutta verkkoyhtiön liikevaihtoon.
Sähkön myyjän näkökulmasta tariffi on hyvin yhteensopiva samankaltaisen myyjän siirtotariffin kanssa. Tariffissa saattaa kuitenkin olla erilaisia aikaporrastuksia myyjien tariffeihin verrattuna.
Siirtotariffien energiakomponentti kannustaa asiakkaita säästämään energiaa ja hankkimaan omaa tuotantoa, mutta tämä kannuste pienentyy, mikäli perusmaksun osuus kasvaa. Tariffi mahdollistaa myös kysyntäjouston ja energiavarastojen hyödyntämisen joustomarkkinoilla, mutta tariffin kannus-teet joustoihin rajoittuvat mahdollisten aikaportaiden hintaeroihin (yö-päivätariffi). Kaiken kaikkiaan tariffirakenteessa ei ole kannusteita kokonaistehokkaaseen sähkönkäyttöön, koska tehon ohjaamisen kannusteet ovat hyvin puutteelliset.
6.2.3 Sulakeporrastettu perusmaksu ja kulutusmaksu
Tämä tariffi on myös nykyisin yleisesti käytössä ja vastaa ominaisuuksiltaan pitkälti edellä kuvattua kiinteä perusmaksu ja kulutusmaksu –tariffia. Erona tässä on, että perusmaksu on sulakeporrastettu, mikä kannustaa optimoimaan pääsulakkeiden koon ja voi vaikuttaa siten joidenkin suurempien säh-könkäyttölaitteiden (kuten lämmitys) mitoitukseen. Käytännössä tämä kannustevaikutus on kuitenkin pieni, koska perusmaksun suuruuteen voi vaikuttaa ainoastaan muuttamalla pääsulakkeiden kokoa, mikä tyypillisesti maksaa (vaatii sähköasennuksia). Tehoa voi käyttää vapaasti pääsulakkeiden ra-joissa, joten ohjausvaikutus tehonkäyttöön on hyvin rajallinen. Aiheuttamisperiaatteen mukainen kustannusvastaavuus toteutuu tässä hieman edellistä tariffivaihtoehtoa paremmin, koska perusmak-sun suuruus riippuu liittymän sulakekoosta.
6.2.4 Tehorajatariffi
Tehorajatariffissa, josta käytetään myös nimitystä kaistahinnoittelu, asiakas tilaa etukäteen tehon, joka toimii laskutuksen perusteena. Tehorajan mahdollisesta ylityksestä määräytyy joko ylitysmaksu tai korotus seuraavaan tehorajaan. Tehorajojen porrastus voisi käytännössä olla esim. 3 tai 5 kW vä-lein tai vastaavasti yhtiökohtaisen harkinnan mukainen. Tässä raportissa on käytetty esimerkkinä 5 kW:n suuruista porrastusta (tehorajat esim. 5 kW, 10 kW, 15 kW).
Asiakkaan näkökulmasta tehorajatariffi on periaatteessa yksinkertainen, koska tehorajan määrittämi-sen jälkeen maksetaan tämän tehorajatariffin mukaista kiinteää kuukausimaksua. Lisäksi tariffi kan-nustaa optimoimaan tehonkäyttöä siten, että saavutetaan mahdollisimman pieni ja edullinen tehoraja.
48
Samalla tehorajan puitteissa on mahdollisuus käyttää sähköä vapaasti ilman lisämaksuja verkkotarif-fista, mikä mahdollistaa halvan markkinasähkön hyödyntämisen asetettuun tehorajaan asti. Toisaalta tehojen ohjaamiselle rajan alapuolella ei ole kannusteita, ja mahdollisten yksittäisten piikkituntien mukaan mitoitettu tehoraja poistaa kannusteen tehon ohjaukseen muina aikoina. Vuosihinnoittelussa asiakas maksaa samaa siirtomaksua sekä kesällä että talvella, vaikka kesällä sähkönkäyttö olisi mer-kittävästi vähäisempää. Karkea (esim. 5 kW) tehorajajako kaventaa mahdollisuuksia hyötyä tehon pienentämisestä. Tehorajan valinta ja tehon ohjaaminen vaativat myös nykyistä enemmän osaamista ja aktiivisuutta asiakkaalta, koska asiakkaan tulee omaksua tehon käsite ja seurata sähkönkäyttöä tai hankkia automaatiolaitteisto. Erityisesti tehorajan valinta on asiakkaalle haastava. Asiakkaalla tulisi käytännössä olla hyvä käsitys siitä, minkälaista tehoa hän käyttää. Tehorajan valintaan liittyvät asiat lisäisivätkin merkittävästi asiakasneuvonnan tarvetta.
Verkkoyhtiön näkökulmasta tässä tariffirakenteessa on ennustettava ja tasainen liikevaihto, tariffira-kenne heijastaa nykyistä paremmin verkkoyhtiön kustannusratariffira-kennetta ja kannustaa asiakkaita pie-nentämään huippukuormiaan, mikä voi pienentää myös verkon tehohuippuja ja siten vähentää vah-vistustarpeita ja kustannuksia. Toisaalta kuormitusten välinen risteily voi myös pienentyä, mikä saat-taa jopa kasvatsaat-taa paikoin sähköverkon huipputehoja. Nykyiset mittarit mitsaat-taavat ja rekisteröivät tun-titehot, joten ne mahdollistavat tehorajatariffin. Mittarit eivät kuitenkaan yleensä valvo tehorajaa tai ilmoita sen ylittymisestä. Tariffi voi aiheuttaa muutostarpeita laskutustietojärjestelmiin.
Sähkön myyjän näkökulmasta tehorajatariffi mahdollistaa vapaan sähkön käytön tehorajan puitteissa ilman verkkotariffin energiamaksua, mikä voi vaikuttaa esim. edullisen markkinasähkön käyttöön.
Tehoraja voi kuitenkin kaventaa myyjän mahdollisuuksia ohjata joustavia kuormia etenkin tilan-teissa, joissa kuormitusta tulisi lisätä. Asiakaskohtaisen tehorajan selvittäminen voi tuottaa lisätyötä, mutta toisaalta tehorajan asiakaskohtaisesta optimoinnista voisi tulla uusi palvelutuote myyjille.
Tehorajatariffi kannustaa optimoimaan tehonkäyttöä ja parantaa siten sekä kysyntäjouston että akku-jen kannattavuutta, ja voi synnyttää uusia joustopalveluita. Joissakin tilanteissa tehoraja voi kuitenkin myös rajoittaa näiden resurssien täysimääräistä hyödyntämistä joustomarkkinoilla. Pientuotannon kannattavuus on pääsääntöisesti nykyistä tariffia heikompi, koska tehorajatariffissa ei ole erillistä energiamaksua. Pientuotanto pienentääkin verkkomaksua ainoastaan tilanteessa, jossa sillä pystytään pienentämään tehorajaa.
Tehorajatariffi kannustaa kysyntäjoustoon ja energiavarastoiden hankintaan ja ohjaa pienentämään verkosta otettua tehoa. Hyvin toteutettuna tämä johtaa pitkällä aikavälillä sähköverkon kustannus-säästöihin, jos esimerkiksi verkon vahvistusinvestointeja voidaan lykätä. Lisäksi lisääntyneet sähkön-käytön joustomahdollisuudet tehostavat koko energiajärjestelmän toimintaa.
49
Tämän tariffirakenteen haasteena on tehorajan ja ylityskäytäntöjen määrittäminen sekä siirtymään liittyvät seikat. Nykyisistä siirtotariffeista siirtyminen kohti tehorajatariffia saattaa olla ongelmallista, koska siirtymässä tarvitaan mahdollisesti tariffiin siirtymäajaksi jokin tehoperusteinen maksukompo-nentti. Lisäksi verkkoyhtiöillä on nykyisellään käytössä suuremmille sähkönkäyttäjille pienjännitete-hotariffi. Tällöin erilaisten tehotariffien käyttö voi olla vaikea ymmärtää ja lisää entisestään asiakas-viestinnän haasteita.
6.2.5 Tehorajatariffi kausijaolla
Tämä tariffi on muutoin samanlainen kuin edellä esitetty tehorajatariffi, mutta tässä tapauksessa te-horaja on erilainen eri vuodenaikoina. Ominaisuudet ja vaikutukset ovat pitkälti samankaltaisia kuin edellä kuvatussa perustapauksessa. Kausijaon kohdalla asiakkailla on kuitenkin enemmän mahdolli-suuksia vaikuttaa omaan siirtomaksuunsa, kun sama tehoraja ei ole kiinnitetty koko vuodelle. Tässä tapauksessa asiakkaiden maksut, ja samalla myös verkkoyhtiön liikevaihto painottuu enemmän tal-veen, jolloin tehonkäyttö on suurempaa. Oma pientuotanto voi pienentää asiakkaan kesäaikaista te-horajaa, mikä on positiivista pientuotannon kannattavuuden näkökulmasta.
6.2.6 Kaksiporrastariffi
Kaksiporrastariffissa asiakkaan kulutusmaksun suuruus määräytyy tehon perusteella siten, että en-nalta määritetyn tehorajan ylittävästä energiasta peritään suurempi kulutusmaksu.
Tässä tariffissa asiakkaalla on mahdollisuus vaikuttaa siirtomaksuun sekä tehon että energian kautta.
Vaikka tariffissa onkin tehoraja, jonka jälkeen kulutusmaksu nousee, on tehorajan yksittäisen ylityk-sen kustannus melko pieni. Asiakkaiden siirtomaksut voivat olla myös nykyistä paremmin kustan-nusvastaavia, mutta tariffin käytännön ohjausvaikutuksia on vaikea arvioida. Jos asiakkaan kulutus on pääosin tehorajan alapuolella, mutta yksittäiset tuntikulutukset ylittävät tehorajan, kannattaa asi-akkaan pyrkiä pienentämään kulutustaan tehorajan alapuolelle. Yksittäinen tehoraja, jonka jälkeen koko tunnin kulutuksen energiamaksu nousee, voi kuitenkin ohjata asiakkaita siirtämään kulutustaan myös yksittäisille tunneille tehorajan läheisyydessä. (Esimerkki: Asiakkaan kulutus olisi 5 tunnin ajan 6 kW joka tunti, jolloin asiakas maksaisi siirretystä energiasta kalliimmalla hinnalla joka tunti, eli 5 h * 6 kW * 10 snt/kWh = 300 snt. Siirtämällä tehorajan ylittävää kulutusta yhdelle tunnille hän mak-saisi 4 h * 5 kW * 5 snt/kWh + 1 h * 10 kW * 10 snt/kWh = 200 snt.)
Kaikille asiakkaille, joiden kulutus ei ole tehorajan läheisyydessä tällainen tariffivaihtoehto näkyisi lähes pelkkänä energiamaksuna (Esim ei väliä käyttääkö tällä tunnilla 13 kW ja seuraavalla 7 kW vai molemmilla tunneilla 10 kW.)
50
Tehorajojen seuraaminen vaatii kuitenkin asiakkaalta nykyistä enemmän ymmärrystä sähkön käy-töstä ja aktiivista tehon seurantaa tai automaatiolaitteita.
Verkkoyhtiön näkökulmasta tariffi voi kannustaa asiakkaita pienentämään huipputehojaan, mikä voi tuoda pitkällä aikavälillä kustannussäästöjä verkossa. Energiaan pohjautuvan laskutusyksikön (snt/kWh) säilyminen voi helpottaa asiakasviestintää verrattuna tehopohjaisiin tariffeihin, mutta te-hon ja energian kytkeminen toisiinsa voi myös sekavoittaa tariffin ymmärrettävyyttä. Tariffirakenne ei aiheuta merkittäviä muutostarpeita nykyisiin mittareihin tai tietojärjestelmiin, mutta mittarit eivät ilmoita asiakkaalle reaaliaikaista tehoa tai tehorajan ylittymistä.
Tehorajojen määrittäminen ja niiden viestintä ja perustelu asiakkaille ei kuitenkaan ole yksinkertaista.
Käytännössä tehoraja tulisi olla sama kaikille asiakkaille, koska asiakaskohtainen tehoraja voidaan tulkita asiakkaiden eriarvoiseksi kohteluksi ja se olisi myös vaikea perustella asiakkaille. Kaikille asiakkaille yhteinen tehoraja tarkoittaa sitä, että tariffissa on vain yksi tehoraja, jonka alla pysymiseen tariffi ohjaa. Siten ohjausvaikutukset tehon osalta ovat kohtalaisen rajalliset. Tämän kaltaisesta tarif-firakenteesta ei myöskään ole aiempaa kokemusta, mikä voi lisätä käytännön haasteita. Lisäksi verk-koyhtiöillä on nykyisellään käytössä pienjännitetehotariffi suuremmille asiakkaille, jolloin kahden erilaisen tehotariffin käyttö voi tuoda haasteita asiakasviestintään.
Sähkön myyjän näkökulmasta tariffit eivät muodosta rajoitteita, mutta asiakas- tai verkkoyhtiökoh-taisten tehorajojen selvittäminen voi aiheuttaa lisätyötä.
Koska tariffirakenteessa säilyy energiaperusteinen maksukomponentti, on siinä myös kannuste asi-akkaiden pientuotannolle. Samalla tehon vaikutus hintaan kannustaa joustavien resurssien käyttämi-seen (kysyntäjousto ja energiavarastot). Varastojen lataaminen suurella teholla on kuitenkin kallista, mikä voi heikentää niiden käyttömahdollisuuksia.
Yhteiskunnan kannalta kaksiporrastariffi voi mahdollisesti ohjata asiakasta kokonaistehokkaaseen sähkönkäyttöön; energiatehokkuuteen kannustaa energiaperusteinen hinnoittelu, kun taas tehonkäy-tön ohjaukseen kannustaa energiahinnan tehoporrastus. Tariffi myös kannustaa lisäämään kysyntä-joustoa ja energiavarastoja sekä pientuotantoa. Tariffiin siirtyminen olisi teknisesti kohtalaisen helppo toteuttaa muuttamalla nykyinen hinnoittelun aikaporrastus tehoperusteiseksi porrastukseksi.
6.2.7 Kolmiporrastariffi
Kolmiporrastariffin ero edellä kuvattuun kaksiporrastariffiin on kolmas hintaporras, joka voidaan ot-taa käyttöön esimerkiksi muutaman kerran vuodessa kovimpien kuormitusten aikaan (ns. Critical Peak Pricing).
51
Tariffirakenteen vaikutukset eri toimijoiden kannalta ovat hyvin samankaltaisia kuin edellä kuvatussa kaksiporrastariffissa. Kolmas porras kuitenkin tehostaa tariffin ohjausvaikutuksia, mutta samalla te-kee asiakasviestinnästä ja tariffin määrittämisestä entistä haastavampaa.
6.2.8 Pienasiakkaan tehotariffi
Pienasiakkaan tehotariffi koostuu kolmesta komponentista; kuukausittainen perusmaksusta (€/kk), energiaperusteisesta kulutusmaksusta (snt/kWh) sekä tehomaksusta, joka perustuu suurimpaan mitat-tuun tehoon vuoden tai kuukauden aikana, riippuen tarkemmasta määräytymisperusteesta. Nykyisiin siirtotariffeihin nähden pienasiakkaan tehotariffissa perus- ja kulutusmaksujen osuudet ovat pienem-mät, painotuksen siirtyessä tehomaksuun.
Asiakkaan näkökulmasta vaikutusmahdollisuudet omaan siirtomaksuun ovat hyvät, koska sekä teho- että energiakomponenttiin voi vaikuttaa omalla sähkönkäytöllä. Tariffi kannustaa käyttämään sähköä siten, että sähkönjakelun kustannukset pienentyvät pitkällä aikavälillä. Tariffirakenne kuitenkin si-sältää kolme komponenttia, ja on siten monimutkaisempi, mutta toisaalta myös monipuolisempi, kuin nykyisin pienasiakkailla käytössä olevat tariffit. Tehon käytön hallinta myös vaati asiakkaalta ym-märrystä ja aktiivisuutta tai investointeja kotiautomaatioon.
Sähköverkkoyhtiön kannalta tariffissa on hyvät ohjausvaikutukset, ja liikevaihto on nykyisiä tariffeja paremmin ennustettavissa. Lisäksi tehotariffi on jo nykyisellään käytössä suuremmilla asiakkailla, joten sen vaikutuksista ja toteutuksesta on kokemusta. Nykyiset mittarit ja tietojärjestelmät eivät vaadi merkittäviä muutoksia siirryttäessä tehotariffiin. Nykyisellään mittarit eivät kuitenkaan välitä reaaliaikaista tehotietoa asiakkaalle. Tätä raporttia kirjoitettaessa kaksi suomalaista jakeluverkkoyh-tiötä on alkanut soveltaa kyseistä tehotariffia pienemmille asiakkaille. Vuoden 2017 alusta Lahti Energian asiakkaat, joiden pääsulakkeen koko on suurempi kuin 3x50 A, on siirretty tehotariffiin, jossa on perus- ja energiamaksun lisäksi myös tehokomponentti. Samalla on ilmoitettu, että vuoden 2018 alusta tehoperusteisen hinnoittelun piiriin siirtyvät myös 3x50 A ja 3x35 A asiakkaat. Tavoit-teena yhtiöllä on, että vuosikymmenen loppuun mennessä valtaosalla asiakkaista on käytössä teho-komponentin sisältävä tariffi. (Lahti Energia 2016) Lahti Energian lisäksi myös Helsingin alueella toimiva Helen Sähköverkko on uudistamassa siirtotuotteitaan erityisesti suuremmille pienasiakkail-leen tarkoitetun aikatuotteen osalta. Alkaen heinäkuusta 2017, yhtiön ”Aikasiirto”-tuotteeseen ote-taan käyttöön erillinen tehomaksu, jota sovelleote-taan kaikille kyseisen tuotteen asiakkaille. (Helen Säh-köverkko 2017)
Sähkön myyjän näkökulmasta tariffi ei sisällä elementtejä, jotka vaikeuttaisivat myyjän toimintaa.
Asiakkaan tehonhallinnasta voi muodostua uutta palvelutoimintaa esimerkiksi sähkön myyjälle.
52
Tehopohjainen hinnoittelu kannustaa verkosta otetun huipputehon pienentämiseen esimerkiksi ky-syntäjoustolla ja energiavarastoilla. Tariffi mahdollistaa myös jouston ja varastojen käytön siten, että verkosta otettu teho kasvaa, jos tällaisen toiminnan hyöty joustomarkkinoilla on suurempi kuin tehon hinta jakelutariffissa. Tällöin joustomarkkinan ja jakeluverkkotariffin yhteisvaikutus ohjaa kokonais-tehokkaimpiin valintoihin, mikäli hinnoittelu on kustannusvastaavaa. Asiakkaiden pientuotannon kannattavuus heikkenee nykyisiin tariffeihin nähden, koska energiaan perustuva kulutusmaksu on nykyistä pienempi. Haasteellisia ovat etenkin tilanteet, joissa jo tehtyjen investointien kannattavuus on perustunut siirtomaksun energiaosuuteen. Pientuotannon kannattavuus on kuitenkin parempi, jos sillä voi pienentää myös tehomaksua. Tämä on mahdollista etenkin kausi- tai kuukausiperusteisessa tehotariffissa.
Yhteiskunnan näkökulmasta tariffirakenne kannustaa asiakkaita kohti kokonaistehokasta sähkön-käyttöä, mikä johtaa sähköjärjestelmän käytön tehostumiseen. Aiheuttamisperiaatteen hyvä toteutu-minen myös pienentää asiakkaiden välistä ristisubventiota. Tariffirakenteeseen on kohtalaisen helppo siirtyä lisäämällä vähitellen tehomaksun osuutta hinnoittelussa ja tarkastelemalla samalla uudenlaisen hinnoittelun vaikutuksia, jolloin optimaalinen tariffirakenne voi löytyä jo siirtymävaiheen aikana.
6.2.9 Pienasiakkaan tehotariffi kynnysteholla
Pienasiakkaan tehotariffi kynnysteholla on muutoin samanlainen kuin edellä kuvattu pienasiakkaan tehotariffi, mutta tässä tapauksessa tehomaksukomponentti (€/kW) alkaa vaikuttaa vasta ennalta ase-tetun kynnystehon jälkeen, ja tätä pienemmillä tehoilla tehomaksu sisältyy perusmaksuun.
Tariffissa tehorajan ylittävillä asiakkailla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa omaan siirtomaksuunsa, mutta tehorajan alle jäävillä asiakkailla vaikutusmahdollisuudet rajoittuvat energiaperusteiseen kulu-tuskomponenttiin.
Verkkoyhtiön näkökulmasta vahvuuksia on kynnystehon sisältävän tariffin kustannusvastaavuus myös hyvin vähän tehoa käyttävien asiakkaiden kohdalla. Luonnollisesti tehorajan määrittämiseen liittyvät kysymykset tulee ratkaista tariffia käyttöönotettaessa.
Myyjän näkökulmasta eri verkkoyhtiöissä käytettävien tehorajojen selvittäminen voi tuottaa lisätyötä.