Kunnossapito-ohjelman toimenpiteitä on kuvattu myöhemmin tässä luvussa ja yksityiskohtaisemmin kohdassa 6 Korjausmenetelmät.
5.1 Suositeltavat kuntotutkimukset
Kuntotutkimusten perusteella pystytään määrittämään tutkittavan rakenteen tai talotekniikkaan kuuluvan kokonaisuuden kunto ja sen jäljellä oleva elinkaari.
Tämän lisäksi voidaan antaa taloyhtiölle erilaisia vaihtoehtoja korjaustavoista ja niiden kustannuksista. Seuraavia kuntotutkimuksia suositellaan ennen kuin ryh-dytään korjaustoimenpiteisiin:
– runkovesilinjan ja linjasulkuventtiilien kuntotutkimus – jätevesi- sekä sadevesilinjojen TV-kuvaus
– käytöstä poistuneiden sähkölaitteiden kartoitus.
5.2 Kiireelliset toimenpiteet
Kiireellisiksi toimenpiteiksi kirjataan yleensä sellaiset asiat, jotka aiheuttavat välitöntä vaaraa kiinteistön asukkaille tai voivat nopealla aikavälillä heikentää asukasviihtyvyyttä esimerkiksi rakenteita vahingoittamalla.
Kuntoarvion tuloksena seuraavat asiat vaativat kiireellisiä toimenpiteitä:
- talon 4 rikkoutuneen kattoikkunan pellityksen korjaus - talon 3 kattotikkaiden johteiden kiinnityksen korjaus - talon 1 syöksyrännin siirtäminen pois tikkaiden välistä
- talotikkaiden lyhentäminen alapäästä edellä mainittuun korkeuteen 1 200 mm.
5.3 Huoltoluonteiset toimenpiteet
Huoltoluonteisina toimenpiteinä voidaan pitää jokavuotisia asioita, jotka ylläpitä-vät kiinteistön viihtyvyyttä ja takaavat huollettavien kohteiden toimivuuden.
Tällaisia toimenpiteitä ovat muun muassa
- sadevesiviemärien ja rännien kunnossapito
- uppopumppujen toimivuuden tarkistaminen ja seuranta - lämminvesivaraajien tarkistaminen vuotojen varalta - kattoikkunoiden kunnon ja toimivuuden seuranta.
6 KORJAUSSUUNNITELMAT
6.1 Ikkunoiden vaihtotyö
Kuntoarviossa selvitettiin ikkunoiden nykykunto, ja sen perusteella ehdotetaan ikkunoiden uusimista.
Ikkunoiden vaihtotyö alkaa, kun vanhat ikkunat ovat vielä paikoillaan. Raken-teissa mahdollisesti olevien haitta-aineiden kartoitus tulee olla tehty ennen pur-kutöiden aloitusta. Työssä tarvittava materiaali ja kalusto tulee olla työmaalla asianmukaisesti varastoituna ja niille ennalta määrätyillä paikoilla. Vaihtotyö voidaan katsoa päättyneeksi kun uudet ikkunat on asennettu ja niiden toimivuus tarkistettu. Ikkunat tulee olla listoitettu ja työnaikana aiheutuneet vauriot korjattu.
(Ratu F32-0201, 1999)
Vaihtotyö ei vaadi asukkailta suuria toimenpiteitä. Yleensä riittää, että vaihdet-tavien ikkunoiden edustalla on riittävästi työskentelytilaa ja että kulkua työsken-telyalueelle ei ole estetty. Asennusryhmän tulee ilmoittaa tulostaan kolme päi-vää ennen huoneistossa tehtävän työn aloitusta. Urakoitsijan tulee suunnitella aikataulu siten, että vanha ikkuna puretaan ja uusi asennetaan saman päivän aikana.
Kohteen aiemmin uusitut ikkunat on asennettu siten, että alkuperäisen ikkunan vanha karmi on jätetty rakenteen sisään. Tässä suunnitelmassa myös alkupe-räinen karmi ja vanhat tilkkeet tullaan poistamaan. Tämä tulee takaamaan sen, että uudet ikkunat saadaan toimimaan moitteettomasti ja varmistutaan siitä, ett-ei aukkoon jää esimerkiksi vanhojen tilkkett-eiden painumisesta johtuvia eristämät-tömiä kohtia. Tällöin myös rakenteen tiiveys ja lämmöneristävyys parantuvat.
Purkutyö
Purkutyö alkaa vanhojen puitteiden poistamisella, jonka jälkeen poistetaan ik-kunan listoitukset ja pellitykset. Mikäli kartoituksessa on ilmennyt ikkunoiden sisältävän vaarallisia aineita, on purku suoritettava asianmukaisella tavalla.
Purkutyössä tulee kiinnittää huomiota siihen, ettei sisäpuolen pieliä turhaan va-hingoiteta. Ikkunoita ympäröivää rakennetta puretaan riittävästi, jotta alkuperäi-nen karmi saadaan poistettua. Samalla saadaan riittävä tila uuden ikkunan asennusta ja tilkitsemistä varten. Sisäpuolen pielet korjataan vähintään alkupe-räistä vastaavaan kuntoon.
Rakenneavauksessa tulee selviämään vanhan karmin kiinnitystapa, joka helpot-taa karmin purun suunnittelua. Mikäli karmin kiinnitysruuvit saadaan esille, kat-kaistaan ne puukkosahalla. Tämän jälkeen karmi sahataan poikki kahdesta koh-taa läheltä nurkkia. Purkutyö pyritään suorittamaan ulkokautta ja mahdollisim-man vähän vääntävää voimaa käyttäen, jotta ulkopielien rikkoontumiselta välty-tään. Työssä syntynyt jäte viedään niille varattuun paikkaan ja aukko siistivälty-tään.
Asennustyö
Uuden ikkunan asennus aloitetaan apukarmin kiinnittämisellä vanhaan raken-teeseen. Näin varmistutaan, että karmi saadaan kiinnitettyä kunnolla ja suo-raan. Apukarmin kiinnityksessä tulee ottaa huomioon, että valoaukko pysyy en-tisen kokoisena. Tällä tavoin vältytään turhilta julkisivun muutostöiltä. Paras ta-pa apukarmin kiinnitykseen selviää malliasennuksen yhteydessä. Karmi saa-daan luultavasti ruuvattua hirsirunkoon. Rungon ja karmin väli tiivistetään ure-taanivaahdolla. Vanhaa rakennustapaa kunnioittaen voidaan käyttää myös esi-merkiksi pellavavillaa.
Uusien ikkunoiden puitteet poistetaan usein jo kohteen varastointialueella. Tä-mä helpottaa raskaiden osien siirtoa asennuspaikalle. Lisäksi varastointialueella on usein enemmän tilaa ikkunan osien irrotukseen kuin työskentelyalueella.
Ik-kunoita uusittaessa ikkunat asetetaan tavallisesti siten, että ikkunan ulkopinta on alkuperäisellä etäisyydellä seinän ulkopinnasta. Puhdistetun ikkuna-aukon vaakaosalle laitetaan asennuspalat, joiden avulla ikkunan alareuna säädetään vaakasuoraksi ja oikeaan korkeusasemaan aukossa. Tämän jälkeen karmi nos-tetaan näiden asennustukien päälle. Karmin pystyosien alareunaan lainos-tetaan kiilat, joilla ikkuna säädetään keskeisesti seinän aukkoon. Karmin ja seinän vä-linen tilkevara on vähintään 10 mm. Karmi säädetään pystysuoraan ja oikealle etäisyydelle seinän sisäpinnasta. (RT 41-10947, 2005)
Karmin pystyosiin porataan kiinnitysreikien upotukset. Karmi kiinnitetään mo-lempien pystysivujen alareunasta seinään. Pystysivujen yläosien ja seinän vä-listen kiilojen avulla karmiaukko säädetään pystysuoraan. Suoruus tarkistetaan vesivaa’alla. Karmin pystysivu kiinnitetään yläosastaan seinään. Lopuksi mita-taan karmin aukon ristimitat karmin ristikkäisistä sisäkulmista. Ristimitat sääde-tään karmin kiinnitysruuvien avulla samoiksi. Tämän jälkeen ikkunan puitteet asennetaan paikoilleen ja toimivuus tarkistetaan. Käyntivälit säädetään oikeiksi saranoita säätämällä. Tällä varmistetaan, että ikkunan puitteet aukeavat kunnol-la. Ikkunat voidaan tarvittaessa suojata, mikäli kohteessa tapahtuu samanaikai-sesti muita korjaustoimenpiteitä esimerkiksi julkisivun rappausta. Suojaukseen käytetään yleensä rakennusmuovikalvoa. Toimivuuden tarkistuksen jälkeen karmit tiivistetään esimerkiksi uretaanilla. Tämän jälkeen ikkunoihin asennetaan listoitukset ja pellitykset sekä suoritetaan sisäpuolen smyygien korjaus. (RT 41-10947, 2005)
Työmaajärjestelyt
Ennen töiden aloittamista laaditaan kohteeseen työmaasuunnitelma, josta sel-viää sosiaali- ja varastointitilojen paikat sekä jätelavoille suunnitellut paikat.
Työmaasuunnitelma tulee olla asukkaiden nähtävillä esimerkiksi työmaan ilmoi-tustaululla.
Kiinteistön pihalla ei tilaa ole erityisen paljon, sillä pelastustiet ovat suhteellisen ahtaat ja sisäpiha pieni. Jäteastioiden vieressä on kuitenkin sen verran tilaa,
että sitä voitaisiin käyttää ikkunoiden varastointipaikkana. Ikkunoiden varastoin-nissa on noudatettava valmistajan ohjeita. Jätelavoille voidaan varata tilaa Art-turinkadun paikoitusalueelta, joka on kiinteistön käytössä.
Siivous ja jälkityöt
Työn suorittajan tulee huolehtia työmaan yleisestä siisteydestä urakan aikana.
Kaikki syntyvä jäte on kuljetettava työpäivän päätyttyä niille varattuihin paikkoi-hin. Asunnoissa tulee käyttää riittävää suojausta työskentelyn aikana (esimer-kiksi mattoa), ja tilat on siivottava jokaisen käynnin jälkeen. Kiinteistön alueelle ei saa jäädä jälkisiivoustöitä eikä niistä saa syntyä kustannuksia rakennuttajalle.
Pelastus- ja ajotiet on pidettävä puhtaina niin, ettei asukkaille aiheudu siitä koh-tuutonta haittaa. Työn suorittajan tulee huolehtia, että käytössä olleet alueet kunnostetaan entiseen kuntoon.
Laadunvarmistus
Ennen työn aloitusta on varmistettava, että työn suorittaja on perehtynyt koh-teeseen ja työtapoihin. Uusien ikkunoiden saavuttua työmaalle on tarkistettava, että karmien mitat vastaavat vanhan aukon mittoja. Ikkunat on hyvä tarkistaa myös pintapuolisesti ja havaitut virheet korjata ennen asentamista (Ratu F32-0201, 1999).
Ensimmäisen ikkunan asennus tehdään niin sanottuna malliasennuksena. Täs-sä malliasennuksessa tulee tarkistaa apukarmin kiinnitys ja tiiviys, karmien kiin-nitys ja suoruus, ikkunoiden avautuminen, listoitus- ja pellitysmalli sekä sisäpuo-len smyygin korjaus (Ratu F32-0201, 1999). Mallityö tulee suorittaa vastaavissa olosuhteissa ja vastaavilla työmenetelmillä kuin varsinainen työkin. Mikäli työn edetessä esiintyy virheitä tai työmenetelmät poikkeavat malliasennuksesta, on niihin puututtava ja virheet korjattava. Työhön voidaan liittää esimerkiksi takuu-aikana uusien ikkunoiden lämpökuvaus, jonka jälkeen urakoitsijan tulee korjata mahdollisesti havaitut puutteet.
Ikkunan valinta
Kyseessä on kulttuurihistoriallisesti arvokas kiinteistö, joten ikkunan valinta tu-lee tehdä sen arvoa kunnioittaen. Erityisesti on otettava huomioon nykyisen ik-kunan malli, sekä väritys ja pyrittävä säilyttämään rakennuksen alkuperäinen ulkonäkö. Nykytekniikalla pystytään mallintamaan vanhat ikkunat suhteellisen hyvin, vaikka pintamateriaali ikkunassa vaihtuukin. Ikkunoita valittaessa tulee ottaa huomioon, että sisäpihan ikkunoiden ylimmässä ruudussa ei ole saman-laisia ristikoita kuin kadunpuoleisissa ikkunoissa.
Nykyisen ikkuna-aukon syvyys on 175 mm, leveys 1 200 mm ja korkeus 1 900 mm. Valmistajat eivät suoraan tarjoa kyseisen kokoista tuotetta, vaan se on ti-lattava tehtaalta. Tästä syystä ikkunan tarkka hinta selviää vasta tarjouskilpailun jälkeen.
Uusiksi ikkunoiksi ensimmäisessä vaihtoehdossa ehdotetaan perinteistä 3-kertaista MSE/AL puu-alumiini-ikkunaa selektiivilasilla (luokka D, U-arvo 1,4), jonka etuina vanhaan ikkunaan nähden on parempi U-arvo ja huomattavasti pidempi huoltoväli.
Toisena vaihtoehtona uusiksi ikkunoiksi pohditaan niin sanotun matalaener-giaikkunan asentamista kiinteistöön. Matalaenermatalaener-giaikkunan (luokka A, U-arvo 0,7 - 0,9) etuna normaaliin puu-alumiini ikkunaan on sen parempi lämmönsääte-lykyky ja edelleen parempi U-arvo. Näiden lisäksi kyseisen ikkunan ääneneris-tävyys on perinteisiä malleja parempi. Matalaenergiaikkunan asennusta van-haan taloon on kuitenkin pohdittava tarkkaan, sillä rakennuksen vaipassa saat-taa olla niin paljon vuotokohtia, joista lämpö karkaa, että matalaenergiaikkunan ominaisuudet ovat hyödyttömiä verrattaessa lämmityskustannuksiin.
Ikkunan valinnassa on syytä ottaa huomioon myös ilmanvaihto. Tiivistettäessä, tai hankittaessa uusia ikkunoita on huolehdittava siitä, että ilmanvaihtoon tarvit-tava korvausilma tuodaan hallitusti sisään. Vanhoissa taloissa ikkunat ovat
usein ainoa korvausilman lähde. Tästä syystä uudet ikkunat tulee valita siten, että talon vuotoilmareittien paikat eivät pääse vaihtumaan. Vuotoilmareiteillä tarkoitetaan rakennusvaipan epätiiveyskohtia, joista huoneiston ilma poistuu.
Reittien muuttuminen saattaa aiheuttaa ilman karkaamisen uusia reittejä myö-den hallitsemattomasti. Mikäli näin pääsee tapahtumaan voi ilman mukana ole-va kosteus tiivistyä esimerkiksi seinärakenteen sisään. (viitattu 4.12.2014 http://www.korjaustieto.fi/pientalot/pientalojen-energiatehokkuus/lampohaviot-kuriin/tiivistamisesta-on-monenlaista-hyotya.html)
Nykyään markkinoilla on useita vaihtoehtoja tuloilmaikkunoille. Parhaimpaan tulokseen tässä kohteessa päästäisiin luultavasti säädettävällä mallilla, jolloin korvausilman määrää pystytään säätelemään ulkolämpötilan mukaan. Tässä tapauksessa on muistettava ohjeistaa asukkaita venttiilin käytöstä.
Esimerkkilaskenta ikkunoiden energiakulutuksesta
Tässä esimerkkilaskussa verrataan edellä mainittujen ikkunoiden ja nykyisen ikkunan energiakulutusta huoneistoa kohden. Ikkunapinta-alaa huoneistoa koh-den on n. 7 m² ja vaihdettavia ikkunoita on 3 kappaletta. Energian hinnaksi vali-taan alueen keskiarvohinta 0,07 €/kWh (viitattu 7.10.2014 http://www.sahkonhinta.fi/summariesandgraphs). Ikkunan hankintahintana käy-tetään MSE/AL 411,00 € ja matalaenergiaikkunalla 513,75 €.( Penttilä, H. ym, 2009)
Ikkunoiden lämpöhävikki vuodessa, ja siitä syntyvät kustannukset vuodessa ovat seuraavanlaiset eri ikkunoilla
nykyinen MS-ikkuna (arvio) 200 E-arvo*0,07 €/kWh*7m2=98 €/a MSE/AL selektiivilasilla 140 E-arvo*0,07 €/kWh*7m2=68,6 €/a matalaenergiaikkunalla 54 E-arvo*0,07 €/kWh*7m2=26,6 €/a
Ikkunoiden hankintahinnat huoneistoa kohden ovat 1233,00 € ja 1541,25 €, jos-ta erotukseksi saadaan 308,25 €. Energiakulutuksen erotus on 42 €/a, josjos-ta voidaan laskea matalaenergiaikkunan takaisinmaksuaika, 308,25 / 42 = 7,34 vuotta. Normaalilla selektiivilasilla päästäisiin arviolta 30 euron säästöön vuo-dessa, jolloin ikkunan takaisinmaksuaika olisi teoriassa 1233,00 / 30 = 41 vuotta (RakMk C3, 2010).
Aika saattaa tuntua pitkältä ja voi todellisuudessa olla pitempikin, sillä huoneis-toissa käytetään sähkölämmityksen lisäksi puulämmitystä, mikä pienentää säh-könkulutusta. Suurin etu matalaenergiaikkunoista saadaankin ääneneristävyy-den puolelta, sillä varsinkin Ruissalontien vieressä sijaitsevan rakennuksen ik-kunoita vilkkaasti liikennöidystä tiestä erottaa vain jalkakäytävä. Tämän lisäksi satamaan kulkevan junaradan meluhaittaa pystytään merkittävästi pienentä-mään matalaenergiaikkunoilla.
6.2 Julkisivun kunnostustyöt
Julkisivun kunnostuksessa tulee jälleen ottaa huomioon kiinteistön rakennus-ajankohta ja tuolloin käytetyt materiaalit sekä työtavat. Julkisivulaudoituksen ollessa hyvässä kunnossa lukuun ottamatta paikoittain esiintyvää maalipinnan irtoilua ei ole syytä ryhtyä suuriin toimenpiteisiin. Julkisivulaudoitukselle suosi-tellaan huoltomaalausta, jolloin kartoitetaan kohdat, joista maali on halkeillut.
Samassa yhteydessä uusitaan sokkelin yläpuoliset tippalistat ja huolletaan al-kuperäisiä, ulko-oven yläpuolella sijaitsevia ikkunoita.
Julkisivuremontin yhteyteen haluttiin myös suunnitella mahdollisia ulkoseinän lämpöteknisten ominaisuuksien parannuksia, joita tehdään yleensä laajamittais-ten julkisivuremonttien yhteydessä. Käytännössä tämä tarkoittaa koko julkisivu-laudoituksen purkua. Tällöin pystytään lisäämään tuulensuojan tiiveyttä ja asen-tamaan lisälämmöneristettä. Myös ilmatiiveyttä voitaisiin parantaa lisäämällä tai uusimalla vanhaa höyrynsulkua. Tuulensuojalevyn ja lisälämmöneristeen asen-nus vaikuttavat kuitenkin merkittävästi rakenteellisiin yksityiskohtiin ja
historialli-seen ulkonäköön, sillä ne kasvattavat ulkoseinän paksuutta. Tästä johtuen ik-kunat jäävät ”kuopalle”, mikäli niitä ei remontin yhteydessä siirretä tai uusita kokonaan, jolloin pystyttäisiin lisäämään karmin syvyyttä. Vanha sokkelipinta jää yleensä häiritsevästi seinärakennetta sisemmälle ja räystäiden leveys pie-nenee. Näistä syistä julkisivun laajamittaiseen remontointiin on suhtauduttava kriittisesti, jottei pilata rakennuksen alkuperäistä ilmettä ja eri rakenneosien mit-tasuhteita. Lämpöteknisten ominaisuuksien parantaminen ei saa olla syynä ko-ko julkisivulaudoituksen purkuun. Vaihtoehtoisesti voidaan pohtia parannuksia sisäseinän lämpötekniikkaan esimerkiksi huoneistoremontin yhteydessä (Jukko-la, E. 1997). Sisäpuolinen lämmöneristys ei kosteusteknisesti ole suositeltavaa, mutta hyvällä suunnittelulla ja oikeilla materiaalivalinnoilla voidaan se toteuttaa kohtuullisella lisälämmöneristepaksuudella.
Sokkeliin tullaan suosittelemaan kevyttä korjausta, joka kohdistuu lähinnä puna-tiilellä muurattuun osaan.
6.2.1 Julkisivulaudoituksen kunnostus
Julkisivulaudoituksen viimekertaisesta huoltomaalauksesta on aikaa kymmenen vuotta. Maalipinnan elinkaari vaihtelee suhteellisen paljon riippuen maalin laa-dusta ja julkisivun sijainnista ilmansuuntaan nähden. Tästä johtuen myös tämän kiinteistön julkisivun kunnossa on silminnähtäviä eroja. Paikoitellen laudoituksen visuaalisen ilmeen parantamiseen saattaisi riittää pelkkä pesu, mutta vivahde-erojen välttämiseksi ja puun suojaamisen varmistamiseksi suositellaan koko julkisivun maalausta. Tähän vaikuttaa myös viimekertaisesta huoltomaalaukses-ta kulunut aika.
Huoltomaalauksen ryhdyttäessä tulee selvittää kohteessa aikaisemmin käytetyt maalit sekä pohjustukseen käytetyt materiaalit sekä huomioitava myös vanhan maalikalvon hengittävyyden säilyttäminen. Kohdista, joista maali on hilseillyt irti, tulee selvittää irtoamisen aiheuttaja sekä korjata mahdollinen vika rakenteessa tai aikaisemmassa käsittelyssä. Koska maali on suurimmaksi osaksi pysynyt
kiinni alustassaan, voidaan olettaa, että kyseessä on kohteeseen sopiva maali-tyyppi, jota voidaan käyttää myös tulevassa huoltomaalauksessa. Maalityyppi voidaan selvittää koepalalla. Koepala toimittetaan esimerkiksi maalitoimittajalle analysoitavaksi. Samalla selviää maalikalvon nykyinen paksuus ja sen huolto-maalattavuus. (Jukkola, E. 1997)
Kohteessa tulee kiinnittää erityistä huomiota maalauksen esikäsittelyvaihee-seen, jotta päästäisiin mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Työhön ryhdyt-täessä tulee ikkunoiden ja sokkelin olla asianmukaisesti suojattuna. Ensimmäi-sessä vaiheessa irronnut ja vaurioitunut maalikerros poistetaan mekaanisesti esimerkiksi teräskaapimella. Irtoava maali kerätään kevytpeitteeseen tai muo-viin, joka asetetaan työskenneltävälle alueelle. Vanha maali voidaan paikoitel-leen poistaa kokonaan esimerkiksi infrapunalämmittimellä, jolloin vivahde-erot julkisivussa jäävät vähäisemmiksi.
6.2.2 Tippalistojen vaihtotyö
Tippalistat vaihdettiin edellisen kerran 12 vuotta sitten. Julkisivun puuosien kes-kimääräinen käyttöikä normaalissa rasituksessa on 50 vuotta (RT 18-10922, 2008), joten voidaan päätellä, että asennuksessa tai puunsuojaamisessa (maa-li) on tehty virheitä. Varsinkin saumakohtien ollessa verrattain muita osia huo-nokuntoisemmat on syytä epäillä, että puu on jäänyt suojaamatta leikkauskoh-dasta ja näin altistunut muita osia enemmän kosteuden vaikutukselle. Asia tulee selvittää purkuvaiheen aikana ja ottaa huomioon asennettaessa uusia tippalisto-ja.
Tippalistojen vaihtotyö aloitetaan vanhojen puuosien purkamisella. Purkuvai-heessa on kiinnitettävä huomiota varoivaisuuteen, jotta rakennuksen muihin osiin ei kohdistuisi vaurioita. Puretusta listasta voidaan ottaa mitat tai vaihtoeh-toisesti toimittaa ehjänä säilynyt pala tavaran toimittajalle, jolloin varmistutaan siitä, että uudet osat sopivat paikalleen. Kiinnitykseen suositellaan käytettävän samaa tapaa kuin aiemminkin.
6.2.3 Sokkelin kunnostus
Sokkelin kunnostuksessa kiinnitetään huomiota suurimmaksi osaksi esteettisen näkymän parantamiseen. Ensimmäisessä vaiheessa sokkelille suositellaan ke-vyttä pesua. Normaalisti tiiliset julkisivut eivät tarvitse pesua, mutta suhteellisen vilkkaasti liikennöidyn väylän läheisyydessä olevat rakenteet saattavat sitä aika ajoin tarvita. Parhaimman lopputuloksen saavuttamiseksi on syytä testata eri puhdistusmenetelmiä pienellä alueella. Yksinkertaisimpana toimenpiteenä voi-daan pitää kuivaharjausta, mutta puhdistettavan alueen ollessa melko iso par-haimpana vaihtoehtona voidaan pitää vesipesua. Vesipesuun ryhdyttäessä on tärkeää selvittää, kuinka suurta painetta voidaan käyttää vahingoittamatta
julki-sivun pintaa. (viitattu 2.12.2014
http://www.rakentaja.fi/artikkelit/2777/tiilipintojen_puhdistus_huolto.htm)
Toisessa vaiheessa, kun sokkelin pesu on suoritettu, kartoitetaan muurattujen saumojen halkeamat. Halkeamien korjaukseen voidaan käyttää muurauslaastia.
Ennen halkeamien täyttöä on irtonainen aines syytä poistaa mekaanisesti pa-remman tartunnan aikaansaamiseksi. Uuden ja vanhan laastin sävyerot saatta-vat olla kuitenkin silmiinpistävän suuret. Mahdollisten värierojen välttämiseksi muurauslaasti voidaan sävyttää esimerkiksi ferroxon-pigmentillä ja kokeilla, mil-lä suhteella päästään mahdollisimman mil-lähelle vanhan laastin sävyä.
7 YHTEENVETO
Tämän työn tarkoituksena oli selvittää As Oy Rajakatu 8 kunto silmämääräisiin havaintoihin perustuen. Kohteeseen suoritettiin kuntoarvio, jonka pohjalta laadit-tiin kiinteistölle pitkän tähtäimen suunnitelma ja pohditlaadit-tiin mahdollisia korjaus-menetelmiä rakennusten historiallista arvoa silmällä pitäen. Työn suoritus vaati perehtymistä vanhaan rakennustapaan, sekä kuntoarvion suoritusohjeen opis-kelua. Ennen varsinaisen kenttätyön aloitusta, suoritettiin taustatutkimusta ta-lonyhtiön puheenjohtajaa, sekä muita aktiivisia asukkaita haastattelemalla. Näil-lä haastatteluilla oli tarkoitus selvittää kohteen korjaushistoriaa, sekä mahdolli-sia ongelmakohtia kiinteistössä. Suurta apua oli myös isännöitsijältä löytyneistä alkuperäisistä piirustuksista, joiden pohjalta työtä oli helpompi lähteä alusta-maan.
Kiinteistön kaikki neljä rakennusta olivat päällisin puolin suhteellisen samassa kunnossa. Ainoat erot olivat Ruissalontien puoleisen julkisivun suurempi lika-määrä, sekä ilmansuuntien vaikutus ikkunoiden kuntoon. Näiden lisäksi vaihte-lua tarkasteluun toivat useat erilaiset asuintilojen laajennustyöt koskien vanhaa kellaritilaa ja alunperin kylmää ullakkotilaa. Vaikka sisätiloja on vuosien saatos-sa saatos-saneerattu nykyaikaisiksi on kiinteistön julkisivu pysynyt suhteellisen muut-tumattomana.
Kuntoarvion yhteydessä suoritettiin myös kirjallinen asukaskysely. Vastauspro-sentti jäi kuitenkin pieneksi ollessaan vain hieman yli 50 proVastauspro-senttia. Vastauksis-ta pystyi silti päättelemään selkeän linjan kiinteistön suurimmisVastauksis-ta ongelmakoh-dista kuin myös asioista joihin oltiin tyytyväisiä, sillä hajonta oli suhteellisen pientä.
Tavallisesti kuntoarviossa suoritetaan pistokokeita tiettyyn määrään asunnoista, mutta tilaajan toiveesta tässä kohteessa tarkistettiin kaikki 27 huoneistoa ja laa-dittiin jokaisesta yksilöllinen huoneistokortti. Tämän tarkoituksena oli kartoittaa huoneistoissa tehtyjä muutostöitä, sillä niistä ei aiemmin ollut pidetty kirjaa.
Huoneistokorttien on tarkoitus toimia tulevaisuudessa myös apuna isännöitsijän työssä ja niihin tullaan toivottavasti kirjaamaan vähintään kaikki luvanvaraiset muutostyöt, joita osakkaat huoneistoisssaan suorittavat. Muutostöiden kartoi-tuksen lisäksi kirjattiin kaikki havaitut puutteet ja arvioitiin silmämääräisesti pin-tamateriaalien ja taloteknisten laitteiden kuntoa.
Kuntoarvion lopputulosta pohdittaessa voidaan todeta, että rakennukset ovat tällä hetkellä tyydyttävässä kunnossa ja ne on tehty silloisen rakennustavan mukaan ja palvelevat käyttötarkoitustaan suhteellisen hyvin. Ainoat asiat, jotka tekijän mielestä vaativat pikaisempia toimenpiteitä olivat suhteellisen pieniä, lähinnä puutteellisen suunnittelun tai liiallisen kiireen aiheuttamia seikkoja. Näitä olivat muun muassa talotikkaiden puutteellinen asennus, sekä muutaman kat-toikkunan huono kunto.
Eniten tässä työssä opin mielestäni juuri kuntoarvion suorittamista, sillä kentällä tuli vietettyä useita tunteja. Tärkeiden asioiden selkeä kirjaaminen paikan pääl-lä, sekä otettujen valokuvien määrän lisääminen työn edetessä helpottivat huo-mattavasti puhtaaksi kirjoittamista, varsinkin sillloin kun kenttätyön ja kirjoituk-sen väliin jäi muutamia päivä. Tärkeänä asiana pidin myös sosiaalisten taitojen kehittymistä työn aikana, sillä asukkaiden kanssa olin tekemisissä aina kentällä ollessani. Asukkaiden esittämiin kysymyksiin vastausten hankkiminen oli opet-tavaista myös itselle, sillä juuri esitettyjen kysymysten perusteella tuli perehdyt-tyä myös itselle uusiin asioihin.
Eniten työssä jäi kehittämistä LVIS-puolen asioihin, sillä oma osaaminen ja lait-teisto työtä tehtäessä ei vielä mielestäni ollut tarvittavalla tasolla, jotta oltaisiin päästy riittävän tarkkoihin lopputuloksiin.
As Oy Rajakatu 8 on mielestäni onnistunut säilyttämään vuosien saatossa hyvin alkuperäisen olemuksensa. Toivonkin, että konservatiivinen korjaustapa jatkuu edelleen, sillä oikein huollettuna voi kiinteistöllä olla vielä helposti mahdollisuus tarjota toisetkin sata vuotta laadukasta asumista.
LÄHTEET
Suomen Talokeskus Oy. Renova Oy. Asuinkiinteistön kuntoarvio suoritusohje. KH 90-00294.
LVI 01-10325. Ohjetiedosto. Syyskuu 2001. Korvaa KH 90-00183
F2 Suomen rakentamismääräyskokoelma. Rakennuksen käyttöturvallisuus. Määräykset ja oh-jeet 2001.
Ikkunan purku ja uusiminen. Ratu F32-0201. Marraskuu 1999. Korvaa kortin 1116m ja 1117m Jukkola, E. Julkisivujen korjausopas. Julkisivuyhdisty r.y. SP-Paino Hyvinkää 1997
Kiinteistön tekniset käyttöiät ja kunnossapitojaksot. RT 18-10922. LVI 01-10424. KH 90-00403.
Ohjetiedosto. Kesäkuu 2008. Korvaa RT 18-10663
Lauttalammi, A.; Lehtonen, J. & Laine K. Talojen korjausrakentaminen – johdatus perusteisiin 2005 Turun Ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 23 Turku: Turun kaupungin painatuspalve-lukeskus
Penttilä, H.; Lindberg, L.; Palolahti, T.; Koskenvesa, A.; Mäki, T.; Palomäki, J.; Kivimäki, C. &
Sahlsted, S. Rakennusosien kustannuksia 2009, Rakennustieto. Oy Esaprint Oy, Tampere 2009
Puu- ja puualumiini-ikkunat sekä niiden asennus. RT 41-10947. 2009
RakMk C3. Suomen rakentamismääräyskokoelma. Ympäristöministeriö. Rakennetun ympäris-tön osasto. Rakennusten lämmöneristys. Määräykset 2010
viitattu 4.12.2014