Hiilidioksidin talteenotosta aiheutuu merkittävä hyötysuhdetappio konventionaalisille voimalaitokselle talteenoton kuluttaman energian vuoksi. Suurin energian kuluttaja on hapentuotantoyksikkö, jonka kuluttama teho on noin 9,5–15 % bruttotehosta.
Hiilidioksidin käsittely-yksikön kuluttama teho on noin 8–12 % ja se riippuu voimakkaasti savukaasujen puhtaudesta, johon vaikuttavat muun muassa käytetty hiilityyppi ja ilmavuodon määrä. (Lockwood 2014, 103.)
IEAGHG:n (2014) tutkimuksen mukaan happipolttoisen voimalaitoksen nettohyötysuhde polttoaineen alemman lämpöarvon (LHV) mukaan laskettuna laskisi noin 8,4 prosenttiyksikköä (IEAGHG 2014, 9). IEA:n (2011) tutkimuksen mukaan
happipolttoisen voimalaitoksen hyötysuhdetappio olisi puolestaan noin 7,9–12,2 prosenttiyksikköä (LHV), mikä tarkoittaa noin 23 % suhteellista heikennystä nettohyötysuhteessa (IEA 2011, 31). Samaa suuruusluokkaa olevaa hyötysuhteen heikennystä arvioi myös Lockwood (2014), jonka mukaan hyötysuhdetappio olisi 7,5–10 prosenttiyksikköä. Rubin et. al. (2015) kokoomien tutkimustulosten mukaan hiilidioksidin talteenottoon ja paineistukseen kuluvan energian vuoksi happipolttoisessa voimalaitoksessa tarvittaisiin noin 24–29 % enemmän polttoainetta tuotettua megawattituntia kohden referenssilaitokseen verrattuna (Rubin et al. 2015, 386).
Happipolttovoimalaitoksen hyötysuhdetta voidaan parantaa optimoimalla laitoksen eri osien integrointi toisiinsa. Pääasiallinen keino on hapentuotanto- ja hiilidioksidin käsittely-yksikön kompressointivaiheissa syntyvän lämmön hyödyntäminen esimerkiksi syöttöveden lämmityksessä. Muita keinoja hyötysuhteen parantamiseksi ovat muun muassa tuotetun hiilidioksidin puhtauden minimointi, valmistettavan hapen puhtauden optimointi ja esilämmitys sekä laitteiden tiivistys, jolloin vuotoilman määrä vähenisi.
(Lockwood 2014, 104.) Lisäksi kehittämällä uusia korkealämpötilamateriaaleja voitaisiin polttoprosessissa käyttää korkeampia happipitoisuuksia, jolloin kierrätettävien savukaasujen määrä vähenisi ja niiden kierrättämiseen kuluisi vähemmän energiaa (Zheng et al. 2014).
5 HAPPIPOLTTOTEKNIIKAN NYKYTILA JA TULEVAISUUS
Suurin demonstraatio happipolttotekniikasta on tällä hetkellä Australian Callide Oxyfuel –projekti, jossa happipoltto toteutettiin jälkiasennuksena 100 MWth hiilenpölypolttokattilaan (Lockwood 2014, 75). Projekti oli toiminnassa 2012–2015.
(Oettinger 2015b, 16). Ennen kuin happipolttoa voidaan kuitenkaan pitää teknisesti valmiina kaupallistumaan, tarvitaan yli 100 MW:n demonstraatiolaitos, jossa myös hiilidioksidin kuljetus ja varastointi ovat mukana. Merkittävimmät esteet happipolton ja muiden talteenottoteknologioiden suuren mittakaavan demonstraatiolaitosten tiellä ovat enemmänkin poliittisia ja taloudellisia kuin teknologisia. (IEA CCC 2014, 2.) Seuraavissa kappaleissa käsitellään happipolttotekniikan tämän hetkistä valmiusastetta, kannattavuutta ja mahdollista roolia hiilidioksidin talteenotossa.
5.1 Happipolttotekniikan valmiusaste
Nasa on kehittänyt teknologioiden valmiusasteen (Technology Readiness Level, TRL) arvioimiseksi järjestelmän, jonka Electric Power Research Institute on ottanut käyttöön verratakseen eri CCS–teknologioiden kypsyyttä (Stanger et al. 2015, 105). Happipolton valmiusaste kyseiseen järjestelmään perustuen on esitetty taulukossa 5.1. Valmiusasteet 1–4 ovat laboratoriossa suoritettavia tutkimus- ja kehitysvaiheita, 5–7 määritetään pilottivaiheeksi, 8 demonstraatiovaiheeksi ja vaiheessa 9 teknologia on kaupallinen.
Taulukko 5.1. Happipolttotekniikan valmiusasteen arvionti. (Stanger et al. 2015, 105.)
Happipoltto –projekteista pilottivaiheen ovat saavuttaneet suuren mittakaavan poltin testauslaitokset sekä Schwarze Pumpen (30 MWth), Lacq’n (30 MWth), CIUDENin (CFB 30 MWth) ja Callide Oxyfuelin (30 MWe) -laitokset. Eri laitevalmistajien, kuten Alstomin ja Doosan Babcockin, poltin testauslaitokset ovat saavuttaneet valmiusasteen 5. Kyseisissä testauslaitoksissa testataan tyypillisesti kattilan, savukaasujen puhdistuksen ja hapen jakelujärjestelmän toimintaa, jolloin niitä pidetään osittain integroituina järjestelminä. Valmiusasteen 6 ovat puolestaan saavuttaneet suuren mittakaavan pilottilaitokset Schwarze Pumpe, Lacq ja CIUDEN. Näissä laitoksissa kaikkien komponenttien eli kattilan, savukaasujen puhdistuksen, hapentuotantoyksikön ja hiilidioksidin käsittely-yksikön toimintaa testataan integroituna järjestelmänä. Callide Oxyfuel –pilottilaitoksella Australiassa tuotettiin sähköä verkkoon ja laitos saavutti valmiusasteen 7. (Stanger et al. 2015, 104–105.)
Tällä hetkellä happipolttotekniikka tavoittelee valmiusastetta 8. Tällä valmiusasteella teknologia tulee todistaa toimivaksi kaupallista käyttöönottoa vastaavassa mittakaavassa.
Tämän jälkeen teknologiasta pitää vielä tehdä taloudellisesti kannattava, jotta se voi saavuttaa valmiusasteen 9 eli tulla kaupalliseksi teknologiaksi. Yhdistyneen kuningaskunnan (United Kingdom, UK) White Rose (426 MWe) –projekti olisi ollut
ensimmäinen valmiusasteen 8 saavuttanut happivoimalaitos, mutta projekti lakkautettiin 2015 lopulla, koska hallitus lopetti rahoituksen. Myös useita muita projekteja on lykätty puuttuvan rahoituksen vuoksi. (Stanger et al. 2015, 104–105; BBC 2017.)
5.2 Happipolttotekniikan kannattavuus ja rooli hiilidioksidin talteenotossa
CCS–teknologian kannattavuus Euroopassa riippuu voimakkaasti hiilidioksidipäästöoikeuden hinnasta (Kärki et al. 2014). Jos päästöoikeuden hinta on alhainen, on kannattavampaa ostaa päästöoikeuksia kuin investoida hiilidioksidin talteenottoon (CCSP 2017, 19). Kun päästöoikeuden hinta nousee, ilman CCS:ää toimivien voimalaitosten sähkön tuotantokustannukset kasvavat, kun voimalaitokset joutuvat maksamaan hiilidioksidipäästöistään päästöoikeuden hinnan mukaisesti. Tällöin tietyllä hiilidioksidin hinnalla sähkön keskimääräinen tuotantokustannus konventionaalisella voimalaitoksella kasvaa yhtä suureksi kuin CCS:llä varustetulla voimalaitoksella. Kyseinen sähkön tuotantokustannus on kannattavuusrajakustannus (break-even price), jolla investointi CCS:ään tulee kannattavaksi, kuva 5.1. (Renner 2014, 328–329.)
Kuva 5.1. Havainnollistus hiilidioksidin kannattavuusrajakustannus –konseptista, jolla investointi CCS–laitokseen tulee kannattavaksi. (Renner 2014, 329.)
Happipolttotekniikkaan investoimisen kannattavuus on havainnollistettu kuvassa 5.2.
Kuvassa on kappaleessa 4.1 esitetyt vältetyn hiilidioksidin kustannukset hiilidioksidin päästöoikeuden hinnan funktiona. Happipolttoon investoiminen tulee kannattavaksi, kun hiilidioksidin päästöoikeuden hinta ja vältetyn hiilidioksidin kustannus ovat yhtä suuret.
Esimerkiksi IEAGHG:n laatiman kustannusarvion perusteella happipoltosta tulisi kannattavaa, kun hiilidioksidin hinta ylittää 60,8 €/tCO2.
Kuva 5.2. Vältetyn hiilidioksidin hinta hiilidioksidin päästöoikeuden hinnan funktiona. Sinisen diagonaalin viivan ja vaakasuoran viivan leikatessa investointi happipolttoon tulee kannattavaksi.
Tällä hetkellä Euroopan päästökauppajärjestelmän hiilidioksidin päästöoikeuden hinta on niin alhainen (5 €/tCO2) ettei se juurikaan kannusta investoimaan CCS:ään eikä siten myöskään happipolttotekniikkaan. Lisäksi biomassan poltosta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt eivät kuulu päästökauppajärjestelmän piiriin, mikä tekee bio–CCS:tä kannattamattoman vaihtoehdon. (CCSP 2016, 25; Cajander 2016.)
VTT:n laatiman skenaarion mukaan päästöoikeuden hinta nousisi yli kaksinkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä, jos hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia ei voida hyödyntää.
Skenaarion mukaan päästöoikeuden hinta olisi noin 30–40 €/tCO2 vuoteen 2030 mennessä, noin 60–70 €/tCO2 vuoteen 2040 mennessä ja 110–120 vuoteen 2050
mennessä. Ilman CCS:ää päästöoikeuden hinnat olisivat vastaavasti hieman korkeammat vuonna 2030, 80–90 €/tCO2 vuonna 2040 ja reilusti yli 200 €/tCO2 vuonna 2050. (Lehtilä et al. 2016, 20.) Kun skenaarion päästöoikeuden hintoja verrataan kuvan 5.2 vältetyn hiilidioksidin hintoihin nähdään, että happipolttotekniikka olisi Pettinau et al. (2017) kustannusarvion mukaan kannattavaa vuoteen 2030 mennessä ja IEAGHG:n (2014) arvioiden mukaan vasta vuoden 2040 jälkeen.
IEAGHG:n vuonna 2014 laatiman suunnitelman mukaan happipolttotekniikan kaupallistuminen olisi tavoitteena saavuttaa vuonna 2020. Tähän pääsemiseksi tarvittaisiin onnistunut suuren mittakaavan demonstraatio vuosien 2015–2019 välillä.
(Santos 2014, 4.) Tällä hetkellä suuren mittakaavan happipoltto–projektit ovat kuitenkin vasta joko suunnittelun alkuvaiheessa tai niitä on lykätty muun muassa puuttuvan rahoituksen vuoksi (Stanger et al. 2015, 104; BBC 2017). Koska suuren mittakaavan demonstraatioita ei ole tiedossa, on erittäin epätodennäköistä, että happipoltto saataisiin kaupallistettua vuoteen 2020 mennessä.
IEA:n kahden asteen skenaariossa CCS:lle kaavaillusta 12 % osuudesta kumulatiivisissa päästövähennyksissä on vaikea arvioida happipolton osuutta. Kaupallisen mittakaavan happipolttovoimalaitokselle tehtyjen suorituskyky- ja kustannusanalyysien perusteella happipolttotekniikkaa voidaan kuitenkin pitää myönteisesti kilpailukykyisenä muiden talteenottoteknologioiden kanssa (IEA CCC 2014, 2), joten selvästi happipoltolla olisi ainakin teoriassa luvassa rooli CCS–teknologiana. Tulevana vuosikymmenenä on tärkeää kehittää happipolttoa ja todistaa sen toiminta kaupallisessa mittakaavassa. Viime kädessä happipolton menestykseen kannattavana CCS-teknologiana vaikuttavat taloudelliset kannustimet, tekninen valmius, poliittinen tahto ja CCS-teknologioiden yleinen hyväksyntä. (Stanger et al. 2015, 118.)
6 YHTEENVETO
Tässä kirjallisuustyössä käsiteltiin happipolttotekniikkaa, joka on yksi hiilidioksidin talteenotto ja varastointi –menetelmistä. Työssä annettiin yleiskuvaus CCS–
teknologioista ja niiden merkityksestä hiilidioksidin päästövähennyksissä. Lisäksi tarkasteltiin tarkemmin happipolttotekniikkaa ja sen kustannuksia ja suorituskykyä. Työn tavoitteena oli selvittää happipolton valmiusaste, kannattavuus ja rooli hiilidioksidin talteenottomenetelmänä.
Suurin demonstraatio happipolttoisesta hiilenpölypolttokattilasta on tällä hetkellä Australian Callide Oxyfuel –projekti (30 MWe), joka oli ensimmäinen sähköä verkkoon tuottanut happivoimalaitos. Espanjan CIUDEN –projekti (30 MWth) on puolestaan suurin demonstraatio happipolttoisesta kiertoleijupetikattilasta.
Kaasuturbiiniprosesseihin perustuvaa happipolttoa ei ole vielä demonstroitu täydessä mittakaavassa.
Happipolttotekniikalle laadittuja teknis-taloudellisia arvioita voidaan pitää lähinnä suuntaa antavina, koska ne perustuvat oletusten varaan tehdyille laskelmille. Tutkimusten mukaan happipolton investointikustannukset voisivat olla 67–106 % ja sähkön keskimääräinen tuotantokustannus 60–84 % korkeampi kuin vastaavalla ilmapolttoisella laitoksella. Hyötysuhdetappioksi happipolttoiselle voimalaitokselle on puolestaan arvioitu 7,9–12,2 prosenttiyksikköä referenssilaitokseen verrattuna.
CCS–teknologioiden kannattavuus riippuu voimakkaasti hiilidioksidipäästöoikeuden hinnasta, joka viime vuosina on ollut luokkaa 5 €/tCO2. Happipolttoon investoiminen tulee kannattavaksi vasta, kun päästöoikeuden hinta ylittää vältetyn hiilidioksidin kustannuksen, jolle on eri tutkimuksissa esitetty arvioita 20–60 €/tCO2 väliltä. Alhaisesta päästöoikeuden hinnasta johtuen ei investointi happipolttoon ole tällä hetkellä kannattavaa.
Happipolttotekniikka on saavuttanut valmiusasteen seitsemän Australian Callide Oxyfuel –laitoksella. Seuraavaksi tekniikka tavoittelee valmiusastetta kahdeksan, jossa tekniikka tulisi todistaa toimivaksi kaupallisessa mittakaavassa. Tällä hetkellä suuren mittakaavan happipoltto –projektit ovat kuitenkin joko suunnittelun alkuvaiheessa tai niitä on lykätty muun muassa puuttuvan rahoituksen vuoksi.
IEA:n luomassa kahden asteen skenaariossa CCS:lle kaavaillusta 12 %:n päästövähennysroolista on vaikea eritellä eri talteenottoteknologioiden osuuksia.
Tehtyjen kustannus- ja suorituskykyarvioiden mukaan happipoltto olisi kuitenkin kilpailukykyinen muiden CCS–teknologioiden kanssa, joten voidaan olettaa, että happipolttotekniikan kaupallistuessa sille olisi päästövähennysrooli olemassa. Loppujen lopuksi happipolton menestykseen hiilidioksidin talteenottomenetelmänä vaikuttaa kuitenkin teknisen valmiuden lisäksi vahvasti myös taloudelliset kannustimet, poliittinen tahto ja CCS–teknologian yleinen hyväksyntä.
Yleisesti ottaen happipolttotekniikan suurimpana haasteena vaikuttaa olevan suuren mittakaavan projektien rahoittaminen, mikä puolestaan vaikuttaa johtuvan poliittisen tuen puutteesta. Teknologian puolesta happipoltto olisi jo valmis toteutettavaksi kaupallisessa mittakaavassa, sillä tarvittavat komponentit ovat saatavilla ja ne on osoitettu toimiviksi.
Happipoltolla on tutkimusten arvioiden mukaan myös kustannusetu muihin talteenottoteknologioihin nähden, mikä tekee siitä mielenkiintoisen vaihtoehdon.
Happipolttotekniikan tulevaisuuden kannalta on tärkeää saada tekniikka kaupallistettua tulevina vuosikymmeninä, mihin tarvitaan tämän hetkistä vahvempaa poliittista tukea.
LÄHDELUETTELO
Anheden M., Yan J., De Smedt G. 2005. Denitrogation (or Oxyfuel Concepts). Oil & Gas Science and Technology – Rev, 60(3), s. 485-495.
BBC. 2017. UK government spent £100m on cancelled carbon capture project. BBC News 20.1.2017. [verkkodokumentti]. [viitattu 5.4.2017]. Saatavissa:
http://www.bbc.com/news/uk-scotland-scotland-business-38687835
Brownsort P. 2015. Ship transport of CO2 for Enhanced Oil Recovery – Literature Survey. [verkkodokumentti]. [viitattu 7.5.2017]. Scottish Carbon Capture & Storage (SCCS). 42 s. Saatavissa: http://www.sccs.org.uk/images/expertise/reports/co2-eor-jip/SCCS-CO2-EOR-JIP-WP15-Shipping.pdf
Cajander R. 2016. Päästökauppa tehokkaammaksi. Ympäristö–lehti 5/2016.
[verkkodokumentti]. [viitattu 10.2.2017]. Saatavissa: http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Julkaisut/Ymparistolehti/2016/Paastokauppa_tehokkaammaksi(40718) CCSP. 2016. Carbon Capture and Storage Program - Final report 1.1.2011–31.10.2016.
[verkkodokumentti]. [viitattu 6.4.2017]. Saatavissa:
http://ccspfinalreport.fi/reports/CCSP_Final_report.pdf
CCSP. 2017. Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi. [verkkojulkaisu]. [viitattu
6.4.2017]. Saatavissa:
http://ccspfinalreport.fi/attachments/CCSP_Summary_Report_FIN.pdf
Davidson R., Santos S. 2010. Oxyfuel combustion of pulverised coal. Lontoo: IEA Clean Coal Centre. Report No. CCC/168. 63 s. ISBN 978-92-9029-488-7.
Delgado M. A., Diego R., Alvarez I., Ramos J., Lockwood F. 2014. CO2 Balance in a Compression and Purification Unit (CPU). Energy Procedia, 63, s. 322–331.
EBTP (European Biofuels Technology Platform). 2012. Biomass with CO2 Capture and Storage (Bio-CCS): The way forward for Europe. [verkkodokumentti]. [viitattu 7.5.2017]. 32 s. Saatavissa: http://www.biofuelstp.eu/downloads/bioccsjtf/EBTP-ZEP-Report-Bio-CCS-The-Way-Forward.pdf
Edenhofer, O., Pichs-Madruga R., Sokona Y., Farahani E., Kadner S., Seyboth K., Adler A., Baum I., Brunner S., Eickemeier P., Kriemann B., Savolainen J., Schlömer S., von Stechow C., Zwickel T., Minx J. (toim.). 2014. Summary for Policymakers. In: Climate Change 2014: Mitigation of Climate Change. Contribution of Working Group III to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA.
Fu Q., Kansha Y., Song C., Liu Y., Ishizuka M., Tsutsumi A. 2016. A cryogenic air separation process based on self-heat recuperation for oxy-combustion plants. Applied Energy, 162, s. 1114–1121.
GCCSI. 2016a. Boundary Dam Carbon Capture and Storage Project Projects [Global CCS Instituutin verkkosivut]. [viitattu 1.2.2017]. Saatavissa:
https://www.globalccsinstitute.com/projects/boundary-dam-carbon-capture-and-storage-project
GCCSI. 2016b. The Global Status of CCS 2016: Summary Report. [verkkodokumentti].
[viitattu 25.1.2017]. Australia: GCCSI. s. 28. Saatavissa:
http://hub.globalccsinstitute.com/sites/default/files/publications/201158/global-status-ccs-2016-summary-report.pdf
GCCSI. 2016c. Kemper County Energy Facility [Global CCS Instituutin verkkosivut].
[viitattu 1.2.2017]. Saatavissa: [https://www.globalccsinstitute.com/projects/kemper-county-energy-facility
GCCSI (Global CCS Institute). 2017a. Large Scale CCS Projects [Global CCS Instituutin
verkkosivut]. [viitattu 25.1.2017]. Saatavissa:
http://www.globalccsinstitute.com/projects/large-scale-ccs-projects#map
GCCSI. 2017b. Petra Nova Carbon Capture Project [Global CCS Instituutin verkkosivut].
[viitattu 1.2.2017]. Saatavissa: https://www.globalccsinstitute.com/projects/petra-nova-carbon-capture-project
Han C., Zahid U., An J., Kim K., Kim C. 2015. CO2 transport: design considerations and project outlook. Current Opinion in Chemical Engneering, 10, s. 42–48.
IEA (International Energy Agency). 2008. CO2 Capture and Storage: A key carbon abatement option. [verkkodokumentti]. [viitattu 7.5.2017]. Paris: OECD/IEA. 266 s.
Energy Technology Analysis. Saatavissa:
https://www.iea.org/publications/freepublications/publication/CCS_2008.pdf
IEA. 2011. Cost and Performance of Carbon Dioxide Capture from Power Generation.
[verkkodokumentti]. [viitattu 7.5.2017]. Paris: OECD/IEA. 51 s. Working Paper.
Saatavissa:
https://www.iea.org/publications/freepublications/publication/costperf_ccs_powergen.p df
IEA. 2015. Storing CO2 through Enhanced Oil Recovery: Combining EOR with CO2
storage (EOR+) for profit. [verkkodokumentti]. [viitattu 7.5.2017]. Paris: OECD/IEA. 48
s. Saatavissa:
https://www.iea.org/publications/insights/insightpublications/Storing_CO2_through_En hanced_Oil_Recovery.pdf
IEA. 2016a. CO2 Emissions from Fuel Combustion: Highlights 2016.
[verkkodokumentti]. [viitattu 7.5.2017]. Paris: OECD/IEA. 166 s. Saatavissa:
http://www.iea.org/publications/freepublications/publication/CO2EmissionsfromFuelCo mbustion_Highlights_2016.pdf
IEA. 2016b. Energy Technology Perspectives 2016: Executive Summary.
[verkkodokumentti]. [viitattu 7.5.2017]. Saatavissa:
http://www.iea.org/publications/freepublications/publication/EnergyTechnologyPerspec tives2016_ExecutiveSummary_EnglishVersion.pdf
IEA. 2016c. 20 Years of Carbon Capture and Storage: Accelerating Future Deployment.
[verkkodokumentti]. [viitattu 7.5.2017]. Paris: OECD/IEA. 115 s. Saatavissa:
https://www.iea.org/publications/freepublications/publication/20YearsofCarbonCapture andStorage_WEB.pdf
IEA. 2016d. Tracking Clean Energy Progress 2016. [verkkodokumentti]. [viitattu
7.5.2017]. Paris: OECD/IEA. 84 s. Saatavissa:
http://www.iea.org/publications/freepublications/publication/TrackingCleanEnergyProg ress2016.pdf
IEA. 2017. Scenarios and projections. [IEA:n verkkosivu]. [viitattu 15.4.2017].
Saatavissa: https://www.iea.org/publications/scenariosandprojections/
IEA CCC (Clean Coal Centre). 2014. Developments in oxyfuel combustion of coal.
Profiles. No 10/01. [verkkodokumentti]. [viitattu 5.4.2017]. Saatavissa: http://www.iea- coal.org.uk/documents/83399/9060/Developments-in-oxyfuel-combustion-of-coal,-CCC/240
IEAGHG (The IEA Greenhouse Gas R&D Programme). 2014. CO2 Capture at Coal Based Power and Hydrogen Plants. [verkkodokumentti]. [viitattu 7.5.2017]. Report 2014/3. 1028 s. Saatavissa: http://www.ieaghg.org/docs/General_Docs/Reports/2014-03.pdf
Jansen D., Gazzani M., Manzolini G., van Dijk E., Carbo M. 2015. Pre-combustion CO2
capture. International Journal of Greenhouse Gas Control, 40, s. 167–187.
Kenarsari S., Yang D., Jiang G., Zhang S., Wang J., Russel A., Wei Q., Fan M. 2013.
Review of recent advances in carbon dioxide separation and capture. RSC Advances, 3(45), s. 22739 – 22773.
Kärki J., Arasto A. 2014. Toward Carbon-Negative Power Plants With Biomass Cofiring and CCS. Cornerstone. [verkkolehti]. [viitattu 6.4.2017]. Saatavissa:
http://cornerstonemag.net/toward-carbon-negative-power-plants-with-biomass-cofiring-and-ccs/
Lehtilä A., Koljonen T. 2016. Potential deployment of CCS in Finland under low carbon scenarios. Espoo: VTT. 25 s. Research report VVT-R-04268-16.
Leraillez E. 2009. Nyt arvuutellaan hiilidioksidin talteenoton hintalappua. Tekniikka ja talous. [verkkolehti]. [viitattu 26.3.2017]. Saatavissa:
http://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/energia/2009-11-10/Nyt-arvuutellaan-hiilidioksidin-talteenoton-hintalappua-3281231.html
Leung D., Caramanna G., Maroto-Valer M. 2014. An overview of current status of carbon dioxide capture and storage technologies. Renewable and Sustainable Energy Reviews, 39, s. 426 – 443.
Lockwood F., Granados L., Turmel V., Otero P., Delgado M. A., Gómez M. 2013. Initial results from the CIUDEN CPU: CO2 Capture on oxy CFB flue gas. OCC3 – 3rd Oxyfuel Combustion Conference, Ponferrada.
Lockwood, F., Granados L., Leclerc M., Lesort A., Beasse G., Delgado M., Spero C.
2014. Oxy-combustion CPU – From pilots towards industrial-scale demonstration.
Energy Procedia, 63, s. 342– 51.
Lockwood, T., 2014. Developments in oxyfuel combustion of coal. Lontoo: IEA Clean Coal Centre. Report No. CCC/240. s. 122. ISBN: 978-92-9029-561-7.
Lupion M., Alvarez I., Otero P., Kuivalainen R., Lantto J., Hotta A., Hack H. 2013. 30 MWth CIUDEN Oxy-CFB Boiler - First experiences. Energy Procedia, 37, s. 6179–6188.
Mathega H. I., Oboirien B. O., North B. C. 2016. A review of oxy-fuel combustion in fluidized bed reactors. International Journal of Energy Research, 40, s. 878–902.
Metz B., Davidson O., de Coninck H., Loos M., Meyer L. (toim.). 2005. IPCC Special Report on Carbon Dioxide Capture and Storage. Prepared by Working Group III of the Intergovernmental Panel on Climate Change: Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA, 442 s.
Mletzko J., Kather A. 2014. Optimisation potentials for the heat recovery in a semi-closed oxyfuel-combustion combined cycle with a reheat gas turbine. Energy Procedia, 63, s.
453–462.
NASA (National Aeronautics and Space Administration). 2017. NASA, NOAA Data Show 2016 Warmest Year on Record Globally [verkkouutinen]. [viitattu 3.3.2017].
Saatavissa: https://www.nasa.gov/press-release/nasa-noaa-data-show-2016-warmest-year-on-record-globally
Oettinger M. 2015a. Capture 3 – Post-Combustion Capture. IEA GHG Summer School 6.12.2015. Australia. [verkkodokumentti]. [viitattu 5.4.2017]. Saatavissa:
http://www.ieaghg.org/docs/General_Docs/Summer_School_2015/09_M_Oettinger_Po st-Combustion_Carbon_Capture_v2_no_additional_slidesSECURED.pdf
Oettinger M. 2015b. Capture 1 – Oxy-Combustion Capture. IEA GHG Summer School 6.12.2015. Australia. [verkkodokumentti]. [viitattu 5.4.2017]. Saatavissa:
http://www.ieaghg.org/docs/General_Docs/Summer_School_2015/07_oettinger_-_Oxy-Combustion_Carbon_Capture_v4_no_additional_slidesSECURED.pdf
Pettinau A., Ferrara F., Tola V., Cau Giorgio. 2017. Techno-economic comparison between different technologies for CO2-free power generation from coal. Applied Energy, 193, 426–439.
Renner M. 2014. Carbon prices and CCS investment: A comparative study between the European Union and China. Energy Policy, 75, s. 327–340.
Rubin E. S., Davison J. E., Herzog H. J. 2015. The cost of CO2 capture and storage.
International Journal on Greenhouse Gas Control, 40, s. 378–400.
Santos S. 2014. Oxy-Coal Combustion Power Plant with CCS: Current Status of Development. [verkkodokumentti]. [viitattu 4.2.2017]. Saatavissa:
http://ieaghg.org/docs/General_Docs/IEAGHG_Presentations/S._Santos_-_Current_State_of_Oxyfuel_Combustion.pdf
Stanger R., Wall T., Spörl R., Paneru M., Grathwohl S., Weidmann M., Scheffknecht G., McDonald D., Myöhänen K., Ritvanen J., Rahiala S., Hyppänen T., Mletzko J., Kather A., Santos S. 2015. Oxyfuel combustion for CO2 capture in power plants. International Journal of Greenhouse Gas Control, 40, s. 55–125.
Statista. 2017. Euro (EUR) to U.S. dollar (USD) annual average exchange rate from 1999 to 2016. [verkkosivu]. [viitattu 6.4.2017]. Saatavissa:
https://www.statista.com/statistics/412794/euro-to-u-s-dollar-annual-average-exchange-rate/
Teir S., Tsupari E., Koljonen T., Pikkarainen T., Kujanpää L., Arasto A., Tourunen A., Kärki J., Nieminen M., Aatos S. 2009. Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS).
Espoo: Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT). 61 s. Tiedotteita 2503. ISBN 978-951- 38-7325-7.
Teir S., Hetland J., Lindeberg E., Torvanger A., Buhr K., Koljonen T., Gode J., Onarheim K., Tjernshaugen A., Arasto A., Liljeberg M., Lehtilä A., Kujanpää A., Nieminen M.
2010. Potential for carbon capture ans storage (CCS) in the Nordic region. Espoo: Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT). 188 s. Research notes 2556. ISBN 978-951-38-7662-3.
Teir S., Arasto A., Tsupari E., Koljonen T., Kärki J., Kujanpää L., Lehtilä A., Nieminen M., Aatos S. 2011a. Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (CCS:n) soveltaminen Suomen olosuhteissa. Espoo: Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT). 76 s. Tiedotteita 2576. ISBN 978-951- 38-7697-5.
Teir S., Pikkarainen T., Kujanpää L., Tsupari E., Kärki J., Arasto A., Aatos S. 2011b.
Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS): Teknologiakatsaus. Espoo: Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT). 103 s. Working papers 161. ISBN 978-951- 38-7503-9.
Toftegaard M., Brix J., Jensen P., Glarborg P., Jensen A. 2010. Oxy-fuel combustion of solid fuels. Progress in Energy and Combustion Science, 36, s. 581–625.
Uchida T., Goto T., Yamada T., Kiga T., Spero C. 2013. Oxyfuel combustion as CO2 capture technology advancing for practical use: Callide oxyfuel project. Energy Procedia, 37, s. 1471 – 1479.
VTT. 2015. CCS ja happipoltto [VTT:n verkkosivut]. [viitattu 26.04.2017]. Saatavissa:
http://www.vtt.fi/palvelut/v%C3%A4h%C3%A4hiilinen-energia/yhdistetty-
l%C3%A4mp%C3%B6-ja-voima/yhdistetty-s%C3%A4hk%C3%B6n-l%C3%A4mm%C3%B6n-ja-kaukokylm%C3%A4n-tuotanto/ccs-ja-happipoltto
Ympäristöministeriö. 2016. Pariisin ilmastosopimus [Ympäristöministeriön verkkosivut]. [viitattu 21.1.2017]. Saatavissa: http://www.ym.fi/pariisi2015
Zaman M., Lee J. 2013. Carbon capture from stationary power generation sources: A review of the current status of the technologies. Korean Journal of Chemical Engineering, 30(8), s. 1497 – 1526.
Zheng L. 2011. Overview of oxy-fuel combustion technology for carbon dioxide (CO2) capture. Oxy-fuel combustion for power generation and carbon dioxide (CO2) capture.
Philadelphia: WoodHead Publishing. s. 374. ISBN 978-1-84569-671-9.
Zheng L., Tan Y. 2014. Overview of oxy-fuel combustion technology for CO2 capture.
Cornerstone. [verkkolehti]. [viitattu 27.3.2017]. Saatavissa:
http://cornerstonemag.net/overview-of-oxy-fuel-combustion-technology-for-co2-capture/