Suon ennallistamisen tuottaman hyödyn arvio

8.5.1. Ennallistamisen vasteet

Suon ennallistamisen vasteet voidaan arvioida yhdistämällä useita tieteellisen kirjallisuuden lähteitä (edelliset luvut; Kareksela ym. 2013; Kotiaho ym. 2015, 2016a; Alanen ja Aapala 2015) sekä käyttämällä omaa asiantuntijuutta. ELITE-työssä (Kotiaho ym. 2015) oli mukana noin 20 soiden asiantuntijaa, ja sen tuottamat arviot on kerätty muokattuna seuraavaan taulukkoon.

Taulukko 8.5.1-1. Ojitetun suon keskimääräinen nykytila ja tila ennallistamisen jälkeen. ELITE työssä arvioitiin tieteellistä kirjallisuutta ja asiantuntijuutta hyödyntäen elinympäristön nykytila ja tilan parantumisen määrä, kun elinympäristö on määrittelemättömän ajan kuluttua palautunut niin hyvin kuin sen oletetaan voivan palautua. Tässä työssä mukautimme hieman ELITE-työryhmän tarjoamia arvioita ja arvioimme asiantuntijoita konsultoiden myös eriasteisesti heikentyneiden (ojikko, muuttuma ja turvekangas) suotyyppien nykytilan ja tilan ennallistamisen jälkeen. Muutoksena edelliseen, suon ennallistamisen ja vesien takaisin ohjauksen lopputilat, 0,95 ja 0,9, käännettiin niin päin, että vesien takaisinohjaus tuottaa korkeamman lopputilan.

Suotyyppi,

 Heikentymisen aste

Nykytila Tila ennallistamisen

jälkeen

Korpi ELITEn keskiarvo: 0,29

 ojikko 0,80 0,90

 muuttuma 0,50 0,90

 turvekangas 0,20 0,60

Räme ELITEn keskiarvo: 0,28-0,32

 ojikko 0,80 0,90

 muuttuma 0,50 0,90

 turvekangas 0,20 0,60

Neva, aapa ELITEn keskiarvo: 0,23-0,70

 ojikko 0,80 0,90

 muuttuma 0,50 0,90

 turvekangas - -

Taulukkoa 8.5.1-1 voidaan hyödyntää suon ennallistamisen hyvityskertoimien laskennassa. Taulukosta näkee, että soilla, jotka ovat jo jonkin verran muuttuneet ojituksen seurauksena ennallistamisen tuottaman ekosysteemin tilan paranemaksi on arvioitu noin 0,40 (0,5 => 0,90 tai 0,2 => 0,60). Yksinkertaisimmillaan luonnontilaisen hehtaarin menetyksen hyvityskerroin olisi 1/0,40 = 2,5. Tämä estimaatti on kuitenkin pitkän aikavälin lopputilan mukaan laskettu ja jättää siten kokonaan huomiotta ennallistamisen aikaviiveen vaikutuksen kertoimeen (kuva 8.5.2-1). Tästä syystä kertoimen laskennan tulee perustua ennallistumisen vasteeseen ja sen aikadiskonttaukseen. Taulukon tiedot kertovat kuitenkin, että suon ennallistaminen voi asiantuntija-arvion mukaan tuottaa merkittäviä hyötyjä suoluonnolle. Taulukosta voi myös vetää sen johtopäätöksen, että vain vähän muuttuneiden soiden ennallistaminen on järkevämpää kuin jo turvekankaaksi muuttuneen suon. Olkoonkin, että tilan paraneman arvio on samaa luokkaa, on vähemmän muuttuneiden soiden lopputila parempi kuin voimakkaasti muuttuneiden, mikä voi tarkoittaa hyötyjä myös ekologisesti vaativammalle lajistolle.

Seuraavaksi esitetään ennallistamisen vaste toimenpiteelle ennallistaminen täyttämällä ojat ja poistamalla ylimääräinen puusto.

Ensiksi, ennallistumisen osatekijät. Teemme ensiksi tärkeän havainnon: jälleen kerran joudutaan tekemään subjektiivisia päätöksiä. Suon ekologian eri osatekijät ennallistuvat eri nopeuksilla: miten tämä tieto yhdistetään yhteen vasteeseen? Tietoa on olemassa viidelle eri suoekosysteemin mittarille, (i) suolle tyypillisten lajien palaaminen suolle, (ii) suolle tyypillisten lajien peittävyyden kasvu, (iii) suolle epätyypillisten lajien väheneminen, (iv) suolle epätyypillisten lajien peittävyyden väheneminen, ja (v) muutokset suon lajiston

yhteisörakenteessa luonnontilaiseen suohon verrattuna. Tässä käytetty ratkaisu on, että näille viidelle tekijällä lasketaan omat vasteet ja lopuksi otetaan painotettu keskiarvo (lisää painotuksesta alla).

Toiseksi, etäisuus ojasta. Suon ennallistuminen riippuu etäisyydestä ojaan, joten kun ennallistumisen keskimääräistä vastetta lasketaan, tulee etäisyys ojasta huomioida. Suo-ojien tyypillinen välistys Suomessa on 30 – 50 metriä. Tieto ennallistumisesta on mitattu etäisyyksiltä 0, 5, 10 ja 15 m ojasta. Jos ojien väli on 30 m, huomataan, että etäisyyksillä 5 ja 10 metriä ojasta on kaksi kertaa niin paljon pinta-alaa kuin etäisyyksillä 0 ja 15 m ojasta. Tämän huomaa asettamalla 5 m kaistan kunkin etäisyyden molemmin puolin. Kahden ojan välissä on puolikas kaista ojan vieressä, sitten täydet kaistat etäisyyksillä 5 m, 10 m, 15 m, 10 m, 5 m, ja taas puolikas kaista toisen ojan vieressä. Tästä johtuen, aina kun tietoa yhdistetään eri etäisyyksillä ojasta, asetamme suhteelliset painot 1, 2, 2, 1 etäisyyksille 0 m, 5 m, 10 m, ja 15 m.

Kolmanneksi, ennallistumisen vasteen alku- ja loppupisteet. Nämä tiedot otetaan taulukosta 8.5.1-1. Kun käytetään perustilanteena ojitettua suota, joka ei kuitenkaan kasva metsää, arvioidaan ennallistamisen parantavan suon tilaa arvosta 0,5 arvoon 0,90, eli 0,40 suuruinen absoluuttinen paranema.

Neljänneksi, luvun 7 mukaisesti käytetään arvioinnissa 30 vuoden aikaväliä ja 1,5 % aikadiskonttausta.

Seuraavat luvut ovat pohja ennallistumisen vasteen osatekijöille (Haapalehto ym. 2013, 2017; kuvat 6.4.5-2 ja 8.2.2-1).

(i) Suolle tyypillisten lajien paluu. Luonnontilaisella suolla on keskimäärin 5,15 suolajia per m², ja tämä luku on ojitetuilla soilla 2,15 vähemmän. Viisi vuotta ojien täyttämisen jälkeen suolajien lukumääri ei vielä ole kasvanut havaittavasti (tai määrä on voinut jopa vähentyä hieman, mikä jätetään huomiotta). Kymmenen vuotta ennallistamisen jälkeen poikkeama on -1,97 lajia (0,18 suuruinen paranema), mikä on ainoastaan 8,4 % kohti täydellistä palautumista. Koska lajimäärän palautuminen lähtee liikkeelle näinkin vaatimattomasti, lasketaan suon tyypillisten lajien palautumaksi ainoastaan puolet siitä, mitä muille osatekijöille arvioidaan (alla). Käytännössä tämä tarkoittaa, että näiden lajien palautumisen arvioidaan kestävä kaksi kertaa pidempään (60 vuotta) kuin muiden tarkasteltavien osatekijöiden, joiden arvioidaan palautuvan 30 vuoden kuluessa.

(ii) Suolle tyypillisten lajien peittävyyden palautuminen. Peittävyys alenee ojituksen seurauksena keskimäärin 55,8

%. Palautuminen on melko nopeaa: 16,5 % viiden vuoden jälkeen (-46,58 poikkeama) ja 59,4 % palautuminen (22,63 % poikkeama) kymmenen vuoden jälkeen. Aineiston perusteella oletamme täyden palautumisen tapahtuvan 30 vuoden kuluessa ennallistamisesta.

(iii) Suolle epätavanomaisten lajien häviäminen. Luonnontilaisella suolla on keskimäärin 0,4 suolle epätavanomaista lajia ja ojitetulla suolla 3,31. Tämä luku laskee arvoon 3,09 (7,6 % paranema) ja 1,71 (55 % paranema) kymmenen vuoden jälkeen. Aineiston perusteella oletamme täyden palautumisen tapahtuvan 30 vuoden kuluessa ennallistamisesta.

(iv) Suolle epätavanomaisten lajien peittävyyden lasku. Näiden lajien peittävyys on luonnontilaisella suolla ainoastaan 1 %, mutta ojitetuilla soilla keskimäärin 34,7 %. Ennallistamisen jälkeen peittävyys laskee arvoihin 27,1 % viiden vuoden jälkeen ja 17,8 % kymmenen vuoden jälkeen, mitkä vastaavat 22,4 % ja 50,1 % palautumia. Aineiston perusteella oletamme täyden palautumisen tapahtuvan 30 vuoden kuluessa ennallistamisesta.

(v) Suokasvien yhteisörakenteen palautuminen kohti luonnontilaa. Luonnontilaisten soiden keskinäinen erilaisuus on 0,497 Bray-Curtis mittarilla mitattuna. Ojitettujen soiden erilaisuus luonnontilaisista on 0,762 eli erilaisuus on ojituksen seurauksena kasvanut 0,266 (huomioiden painotus etäisyydellä ojasta kuten mainittu edellä). Viisi vuotta ennallistamisen jälkeen erilaisuus on 0,728. Erilaisuus on palautunut kohti luonnontilaista ollen enää 0,232 luonnontilaisista ja palautumisprosentti on 12,8 %. Kymmenen vuotta ennallistamisen jälkeen vastaava erotus on 0,112 ja palautumisprosentti 57,9 %. Aineiston perusteella oletamme täyden palautumisen tapahtuvan 30 vuoden kuluessa ennallistamisesta.

(vi) Ennallistumisfunktion komponentit alkavat nollasta ajanhetkellä nolla ja päätyvät arvoon 0,40 ajanhetkellä 30 vuotta. Ainoa poikkeus on soille tyypillisten lajien määrä, jonka palautumisen oletetaan kestävän 60 vuotta. Koska suolle tyypillisiä lajeja voidaan pitää soiden ennallistumisen kannalta oleellisina, määritetään tälle osatekijälle korotettu painokerroin niin, että 1/5 sijaan sen painoarvo palautumisfunktion laskennassa 50 %. (Toinen puoli painoa jaetaan tasan muiden neljän komponentin kesken.) Näin painotettu palautumisfunktio saa arvon 0,030 viiden vuoden kohdalla ja 0,13 kymmenen vuoden kohdalla, maksimin ollessa 0,4 (Taulukko 8.5.1-1).

Tämän tiedon pohjalta suon palautuminen vaikuttaa kymmenen vuoden kohdalla ennallistamisesta olevan jo kohtuullisen hyvässä vauhdissa. Kaikki muut osatekijät palautuvat hyvin paitsi suolle tyypillisten lajien lukumäärä. Tämä johtuu siitä, että näiden lajien paluu vaatii onnistuneen kolonisaation jostakin etäämmällä jäljellä olevasta populaatiosta, mikä on hidas ja epävarma prosessi verrattuna kasvillisuuden levittäytymiseen paikan päällä. Paikalla säilyneet suolajit pystyvät levittäytymään nopeasti, kun olosuhteet ovat muuttuneet suotuisammiksi luonnollisemman hydrologian palautumisen myötä. Yksinkertaistetusti tiivistettynä, märkyyttä vaativa paikalla säilynyt lajisto alkaa valtaamaan tilaa samalla kun kuivumisen seurauksena soilla runsastunut metsien lajisto taantuu ja näiden seurauksena suon eliöyhteisö alkaa palautumaan kohti luonnontilaisen suon lajistorakennetta. Yllä esitettyjen numeroiden perusteella laskettu suon ennallistumisen vaste esitetään kuvassa 8.5.1-1.

Kuva 8.5.1-1. Suon ennallistamisen jälkeisen palautumisen vasteet niille viidelle osatekijälle, joista oli olemassa tutkittua tietoa (yllä). Vaste on skaalattu välille 0,5 – 0,90, mikä vastaa ennallistumista selvästi heikentyneestä tilasta lähemmäs luonnontilaa. Havaintoaineistoa on ainoastaan ajanhetkille 0, 5 ja 10 vuotta. Kymmenen vuoden jälkeen oletetaan lineaarinen kehitys arvoon 0,90 30 vuoden aikana. Soiden tyypilliselle lajistolle, jolla palautuminen alkaa mittausten mukaan selvästi hitaammin (vaaleansininen käyrä CSP), palautumisen oletetaan kestävän kaksi kertaa näin pitkään eli 60 vuotta. Haittojen ja hyvityksen tasapainolaskennassa käytettävä painotettu keskimääräinen suon ennallistumisen palautumisfunktio on kuvattu vihreällä käyrällä.

8.5.2. Aikadiskontattu ennallistamisen osakerroin

Kuten luvussa 3.3 perusteltiin, viivästyneisiin hyötyihin tulee soveltaa aikadiskonttausta eli hyödyn nykyarvolaskentaa. Kuva 8.5.2-1 esittää kuvan 8.5.1-1 painotetun keskimääräisen hyödyn sellaisenaan ja aikadiskontattuna käyttäen 1,5 % korkotasoa.

Kuva 8.5.2-1. Ennallistamisen keskimääräinen hyöty sekä aikadiskontattu hyödyn nykyarvo.

Ennallistettu suo myös suojellaan. Tästä johtuen, suojeluhyvityksen vähäiset hyödyt (luku 8.4) lisätään ennallistamisen vasteeseen. Nyt keskimääräinen hyöty 30 vuoden yli on 18,6 % ja aikadiskontattuna 16,8 % (Kuva 8.5.2-2).

Kuva 8.5.2-2. Kuten edellinen, mutta ennallistamisen hyötyyn on lisätty edellisessä luvussa arvioitu suojeluhyöty.

Matemaattisesti ilmaistuna aikadiskonttaus on painotettu summa, 𝑣 =∑ 𝑔(𝑡) 𝑑(𝑡)

∑ 𝑑(𝑡)

missä v on diskontattu hyöty, g(t) on hyöty ajanhetkellä t, ja d(t) on diskonttausfunktio, minä käytimme d(t)

=0.985^t, mikä vastaa 1.5 % vuotuista diskonttausta (korkoa). Aikadiskontattu kerroin on yksinkertaisesti 1/v.

Nykyarvon laskennassa käytettiin viiden vuoden aika-askelia, 0, 5, 10, …, 30, koska havaintoaineisto oli alun perin viiden vuoden välein mitattua. Myös muiden hyvitystoimenpiteiden vasteiden nykyarvolaskenta tehdään samalla tavoin tässä dokumentissa.

Kun suo ennallistetaan ojat täyttämällä, on hyödyn keskimääräinen arvio 30 vuoden yli 15,7 %, mikä tuottaisi kertoimen 6,37. Keskimääräinen aikadiskontattu hyöty on 14,1 %, mistä seuraa kerroin 7,07. Tästä voidaan arvioida, että nykyarvolaskennan vaikutus kertoimeen on +11 % (suhde 7,07/6,37). Vaikutus on merkittävä, koska suon ennallistuminen kestää vuosikymmeniä. Jos kerroin laskettaisiin pelkästään päätepisteen perusteella, olisi kerroin 1 / 0,3 = 3,33, mikä puolestaan osoittaa aikaviiveen merkityksen kertoimen laskennassa. Kun vielä huomioidaan suojelun tuottama (vähäinen) lisähyöty, on aikadiskontattu hyöty keskimäärin 16,8 % ja vastaava kerroin 5,96, mikä on edempänä käytettävä suon ennallistamisen ja suojelun kerroin.