Suomen Apteekkariliitto on yhdessä Suomen Farmasialiiton kanssa julkaissut apteekkitoiminnan eettiset ohjeet, jotka sisältävät ne arvot, joiden varaan apteekkitoiminta rakentuu Suomessa (Suomen Apteekkariliitto 2019). Eettisten ohjeiden on tarkoitus auttaa apteekkihenkilökuntaa selvittämään mahdollisesti työssä vastaantulevia haasteita.
Apteekin eettisten ohjeiden sisältö on hyvin pitkälti samanlainen kuin farmasian alan kattojärjestön FIP:in ja WHO:n laatima Good Pharmacy Practice -ohjeistus (International Pharmaceutical Federation 2012; Suomen Apteekkariliitto 2019). Suomen apteekkitoiminnan eettiset ohjeet on jaettu kymmeneen kohtaan (Suomen Apteekkariliitto 2019). Kohdat sisältävät ohjeita rationaalisen lääkehoidon edistämisestä, lääkkeiden oikean ja turvallisen käytön edistämisestä sekä väärinkäytön ehkäisemisestä.
Ohjeissa kehotetaan apteekkeja huomioimaan asiakkaiden omat valinnat sekä kohtelemaan heitä tasa-arvoisesti. Ohjeissa käsitellään myös farmaseuttisen osaamisen tukemista ja henkilökohtaista kehittymisestä sekä ammattitaidon ylläpitämistä, aivan kuten Good Pharmacy Pratice -ohjeistuksessa (International Pharmaceutical Federation 2012; Suomen Apteekkariliitto 2019). Suomen Apteekkariliiton ja Suomen Farmasialiiton eettisten ohjeiden mukaan apteekin tulee toimia osana moniammatillista sosiaali- ja terveydenhuollon verkostoa yhdessä muiden terveydenhuollon ja viranomaisen kanssa (Suomen Apteekkariliitto 2019). Lisäksi ohjeessa mainitaan, että apteekin henkilökunnan tulee toimia vastuullisesti ja huomioida, että monet apteekkitoimintaan ja asiakkaiden lääkitystietoihin liittyvät asiat ovat salassa pidettäviä.
Eettisissä ohjeissa käsitellään myös apteekin tuote- ja palveluvalikoiman eettisyyttä sekä markkinointia. Apteekin tulee huomioida myös asiakkaiden tarpeet rationaalisten lääkehoitojen edistämiseksi. Apteekin eettisten ohjeiden lisäksi Suomen apteekkariliitto on laatinut ohjeen apteekissa myytävien palveluiden ja ei-lääkinnällisten tuotteiden myynnistä ja markkinoinnista (Suomen Apteekkariliitto 2017).
4 APTEEKIN TARKASTAMINEN 4.1 Apteekkitarkastukset Suomessa
Suomessa apteekkien ja sivuapteekkien tarkastaminen ei perustu lainsäädännön määrittämiin säännöllisiin tarkastusväleihin, vaan apteekkeja tarkastetaan riskiperusteisesti niin usein kuin asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi on tarpeellista (Lääkelaki 395/1987; Laki Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksesta 593/2009). Apteekkien tarkastaminen on osa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen lain säätelemiä tehtäviä. Apteekkien lisäksi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksella on lain mukaan oikeus tarkastaa apteekin verkkopalvelu ja muut etämyyntiin liittyvät palvelut sekä apteekin palvelupiste.
Tarkastaminen on tarkastuskohteelle maksullista ja maksun suuruus määräytyy voimassa olevan maksuasetuksen sekä tarkastuksen keston mukaan (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen maksullisista suoritteista 543/2019). Yleisesti tarkastukset ovat yksipäiväisiä, mutta lisäpäivistä sekä kohdennetuista, enintään 4 tuntia kestävistä tarkastuksista, on maksuasetuksessa määrätty erillinen maksu. Maksun suuruuteen vaikuttaa myös se, onko kyseessä pääapteekin vai sivuapteekin tarkastaminen. Paikan päällä tehtävän tarkastuksen lisäksi maksuasetuksessa on määrätty maksu apteekin kirjallisesta tarkastuksesta.
Apteekkitarkastuksesta tulee ilmoittaa tarkastuskohteelle etukäteen, mikäli ilmoittaminen ei vaaranna tarkastuksen tarkoitusta (Hallintolaki 434/2003). Tarkastuksen aikana tarkastajan tulee kertoa tarkastuksen kulusta sekä jatkotoimenpiteistä. Tarkastajalla on oikeus nähdä kaikki pyydetyt asiakirjat ja kaikki toimipaikan tilat (Lääkelaki 395/1987, Hallintolaki 434/2003). Tarkastuskohteella on oikeus esittää kysymyksiä tarkastuksen aikana.
Apteekkitarkastuksien aikana keskitytään lääke- ja lääkitysturvallisuuden kannalta kriittisiin asioihin, kuten lääkkeiden toimittamiseen, lääkeneuvontaan sekä lääkevalmisteiden säilyttämiseen ja käsittelyyn (Lääkeasetus 693/1987). Tarkastuksen
aikana pyritään varmistumaan siitä, että lääkkeiden myynti on lainsäädännön sekä määräysten mukaista, lääkeneuvonnan taso on riittävä ja apteekki hoitaa velvoitteensa vaadittujen luetteloiden ylläpitämisestä (Lääkeasetus 693/1987; Sosiaali- ja terveysministeriö 2011). Lisäksi apteekkitarkastuksen aikana kiinnitetään huomioita muun muassa siihen, että apteekissa on riittävästi farmaseuttista henkilökuntaa ja apteekin tilat ovat asianmukaiset (Taulukko 3). Mikäli apteekissa on lääkevalmistusta, varmistetaan, että lääkkeiden valmistus ja laadunvarmistus ovat lainsäädännön ja määräyksien mukaista.
Taulukko 3. Apteekkitarkastuksen aikana tarkastettavat aihealueet ja keskeiset asiakokonaisuudet (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus, julkaisematon tieto).
AIHEALUE KESKEISET ASIAKOKONAISUUDET
Henkilökunta Määrä
Täydennyskoulutus Apteekin hoitomääräykset
Tilat Kulkuoikeudet ja murtosuojaus
Asiakastila Olosuhdeseuranta Lääkejätteet Muut tilat
Lääkevarasto Koko ja kattavuus
Tavaralähetyksen vastaanotto Periaatteet
Toimintaohjeet Vaadittavat toimintaohjeet
Toimintaohjejärjestelmän toimintaperiaatteet Tuotevirheohje
Lääkkeiden toimittaminen Lääkeneuvonta ja apuvälineet Itsehoitolääkkeen toimittaminen
Reseptilääkkeiden hintaneuvonta ja lääkevaihto
Toimitusvälien seuraaminen ja toimitettava lääkepakkaus Jaetut pakkaukset
Erityisluvalliset lääkkeet
Biologisten lääkkeiden toimittaminen Toiminta sähköisen reseptin häiriötilanteissa Huumausaineet, pääasiassa
keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet ja alkoholit
Säilyttäminen Käsittely Toimittaminen
Annosjakelu Koneellinen annosjakelu Dosetti annosjakelu Lääkkeiden käyttökuntoon
saattaminen Nestemäisten mikrobilääkkeiden käyttökuntoon saattaminen Veden käsittely
Lääkevalmis ja sopimusvalmistus Vaadittavat toimintaohjeet
Sopimusvalmistustuotteiden käsittely Sopimusvalmistustuotteiden pakkaaminen
Nimilappujen ja painettujen myyntipäällysmerkintöjen käsittely Tilat
Henkilökunta Laitteet ja välineet
Lääkeraaka-aineet ja pakkausmateriaalien käsittely
Lääkevalmistusdokumentaatio Laadunvalvonta
Muut asiat Apteekin palvelupiste Apteekin verkkopalvelu Lääkkeiden maahantuonti
Apteekkitarkastuksesta pidetään pöytäkirjaa, josta tulee käydä ilmi tarkastuksen kulku sekä tehdyt havainnot (Lääkelaki 395/1987; Hallintolaki 434/2003). Ennen tarkastuspöytäkirjan antamista, tarkastuskohteelle on mahdollisuus antaa lausunto tehdyistä tarkastushavainnoista. Kun tarkastuspöytäkirjan jäljennös on annettu apteekkarille tiedoksi ja tarkastuksen aikana mahdollisesti havaitut puutteet on korjattu hyväksytysti, tarkastuksen katsotaan päättyneen (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus, julkaisematon tieto; Lääkeasetus 693/1987)
4.2 Apteekkitarkastusten kehittyminen Suomessa
Vuonna 2011 Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän apteekkitoiminnan kehittämistarpeisiin on kirjattuna apteekkivalvonnan resurssien lisääminen, jotta apteekkipalveluiden laatua voitaisiin valvoa paremmin toiminnan asianmukaisuuden varmistamiseksi (Sosiaali- ja terveysminiteriö 2011a). Apteekkivalvonnan tarkastustoiminnan lisääminen on ollut myös Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen toimintasuunnitelman tavoitteena vuonna 2019 (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus 2020f). Lisäksi tavoitteena on ollut apteekkitoimijoiden ohjauksen kehittäminen. Kuvasta 3 nähdään apteekkitarkastusten (pääapteekit ja sivuapteekit) lukumäärä vuosittain vuodesta 2010 lähtien. Apteekkitarkastuksien määrä on lisääntynyt noin 114 % vuodesta 2011 vuoteen 2019 verrattuna (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus 2017; Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus 2020f). Vuonna 2019 apteekkitarkastusten määrä kasvoi 20 tarkastuksella edellisvuodesta, joka on 32 % enemmän kuin vuonna 2018. Vuonna 2010 tarkastettiin 31 apteekkia, kun taas vuonna 2019 tarkastusmäärä oli kasvanut 75 tarkastukseen.
Kuva 3. Apteekki ja sivuapteekkien tarkastuksien määrä vuosittain 2010-2019 (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus 2017; Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus 2020f).
Tarkastustoiminnan lisäämisen lisäksi vuonna 2019 otetiin käyttöön apteekkitarkastuksien ennakkokysely. Ennakkokysely on kehitetty osana Helsingin Yliopistossa tehtyä pro gradu -tutkielmaa (Andersson 2018). Ennakkokyselyn tarkoituksen on kartoittaa apteekin toimintaan ja apteekkitarkastukseen liittyviä asioita ennen paikan päällä tehtävää tarkastusta.
4.3 Apteekkitarkastukset Pohjoismaissa ja Virossa
Pohjoismaiden ja Viron viranomaiset tekevät apteekkitarkastuksia, joiden aikana viranomainen tarkastaa, toimiiko apteekki maassa vallitsevien lakien ja määräysten mukaan (Ravimiamet 2018; Lægemiddelstyrelsen Danish Medicines Agency 2019;
Läkemedelsverket 2019; Lyfjastofnun Icelandic Medicines Agency 2020a; Statens legemiddelverk 2020). Kaikissa Pohjoismaissa ja Virossa apteekki saa noin 2-4 viikkoa etukäteen ilmoituksen apteekkitarkastuksesta. Ruotsi, Norja ja Tanska tekevät ennalta ilmoitettuja tarkastusten lisäksi pistokoemaisia tarkastuksia apteekkeihin. Islannissa ja
31 35
52 50 50 48
44
56 57
75
0 10 20 30 40 50 60 70 80
2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019
Apteekkitarkastusten määrä
Vuosi
Virossa tarkastetaan uusia apteekkeja, mutta myös muuta tarkastustoimintaa tehdään säännöllisesti (Ravimiamet 2018; Lyfjastofnun Icelandic Medicines Agency 2020b).
Norjassa, Tanskassa ja Virossa tehdään kohdennettuja tarkastuksia koko apteekkitoiminnan kattavien tarkastusten lisäksi (Ravimiamet 2018;
Lægemiddelstyrelsen Danish Medicines Agency 2019; Statens legemiddelverk 2020).
Muualla Pohjoismaissa tarkastukset kattavat pääsääntöisesti koko apteekin toiminnan (Läkemedelsverket 2019; Lyfjastofnun Icelandic Medicines Agency 2020b).
Tarkastukset voivat sisältää esimateriaalin täyttämistä, apteekin työntekijöiden haastatteluja, apteekin toimintaprosessien läpikäyntiä, laadunvalvontaa sekä pyyntöjä päästä näkemään apteekin eri toimintoja ja asiakirjoja (Ravimiamet 2018;
Lægemiddelstyrelsen Danish Medicines Agency 2019; Läkemedelsverket 2019;
Lyfjastofnun Icelandic Medicines Agency 2020b; Statens legemiddelverk 2020).
Tarkastuksen jälkeen viranomainen toimittaa apteekille tarkastuksesta koostetun raportin, joka sisältää tiedot tarkastuksessa ilmenneistä asioista, kuten mahdolliset apteekin toiminnassa havaitut poikkeamat tai puutteet.
4.4 Apteekkitarkastukset Isossa-Britanniassa
Isossa-Britanniassa ollaan siirtymässä toimintamalliin, jossa apteekkitarkastuksista ei yleensä ilmoiteta tarkastuskohteelle etukäteen (General Pharmaceutical Council 2020d).
Apteekkitarkastukset voivat olla rutiinitarkastuksia tai johonkin tiettyyn aiheeseen liittyviä. Lisäksi tarkastuksia tehdään ulkopuoliselta saadun tiedon perusteella.
Apteekkitarkastuksen aikana tarkastettavat aihealueet on jaettu viiteen standardiin, joista kullakin on omat alakohtansa (General Pharmaceutical Council 2018):
1. Apteekin johtaminen 2. Henkilökunta
3. Apteekin tilat
4. Lääkevalmisteiden toimittaminen ja muiden palveluiden tarjoaminen 5. Laitteet ja apteekit käyttämät tietojärjestelmät sekä palvelut
Isossa-Britanniassa on apteekkitarkastuksia varten tehty kattava internetsivusto, jossa on dokumentoituna apteekissa tarkastettavat asiat, tarkastetut apteekit ja apteekkien tarkastusraportit (General Pharmaceutical Council 2020b). Sivustolta pystyy etsimään apteekkeja osoitteella tai apteekin nimellä. Hakutuloksista näkee, onko apteekki tarkastettu, onko apteekki läpäissyt tarkastuksen sekä milloin tarkastus on suoritettu.
Lisäksi hakutuloksista pääsee katsomaan yksittäisen apteekin tarkastusraporttia.
Yksittäiseen tarkastusraporttiin on kirjattu kuvaus apteekista, tarkastuksen aikana tehdyt havainnot, onko toiminta tarkastushetkenä ollut standardien mukaista sekä kehittämissuunnitelman apteekin toiminnan parantamiseksi (General Pharmaceutical Council 2020c).
Isossa-Britanniassa apteekkeja valvova viranomainen (General Pharmaceutical Council) on tutkinut apteekkitarkastuksia aikavälillä marraskuu 2013 ja elokuu 2018 (General Pharmaceutical Council 2020a). Tarkastusraportteja oli kirjattu kyseisellä aikavälillä yhteensä 14650 kappaletta. Tutkimuksessa todettiin, että 85,2 % apteekeista noudattaa viranomaisen asettamia vaatimuksia ja on läpäissyt standardien vaatimat rajat.
Apteekkien toisella tarkastuskerralla huomattiin että, 70,7 % apteekeista on pysynyt edellisen tarkastuksen tasolla ja 21,8 % apteekeista on parantanut tasoaan. Viranomaisen määrittämistä standardeista ensimmäisellä eli apteekin johtamisella oli suurin vaikutus yleisarvion muodostumiseen.
5 ETÄTARKASTAMINEN
5.1 Apteekin sisäinen tarkastaminen Wisconsin osavaltiossa
Yhdysvalloissa Wisconsin osavaltiossa on kehitetty vuosina 1989-1992 apteekkien sisäisen tarkastamisen lomake, jonka tarkoituksena oli kehittää viestintää apteekin ja viranomaisen välillä (Wiederholt 2002 ym.). Lomakkeen kehittämisen tavoitteena oli:
1. Tarjota jatkokoulutusta apteekin toimintaan vaikuttavasta lainsäädännöstä
2. Parantaa apteekkitoimintaa valvovan viranomaisen ja apteekin välistä yhteistyötä apteekin toimintaa koskevissa epäselvissä asioissa
3. Lisätä viranomaistyön näkyvyyttä
4. Antaa apteekeille mahdollisuus kehittää toimintaansa sekä varmistaa, että apteekin käytännöt vastaavat lainsäädäntöä ja määräyksiä
5. Tarjota työkalu, jonka avulla viranomaisen vaatimukset saadaan selkeästi esille
Apteekin sisäiseen tarkastamiseen tarkoitetun lomakkeen kehittäminen koostui neljästä osasta, suunnittelusta, testauksesta, pilotoinnista ja kattavasta implementoinnista (Wiederholt 2002 ym.). Lopuksi implementoinnin onnistuminen arvioitiin.
Implementoinnin aikana apteekin sisäisen tarkastamisen lomake lähetettiin 1080 apteekille. Lomakkeen täyttäminen oli apteekille vapaaehtoista ja sen palautti 86 % apteekeista. Lomakkeiden vastauksia validoitiin satunnaisesti valittujen apteekkien lähitarkastuksilla sekä osalle apteekeista lähetetyllä palautelomakkeella.
Validoinnin aikana todettiin lomakkeen palauttaneiden apteekkien tehneen itsenäisesti muutoksia toiminnassaan ja nämä apteekit noudattivat myös paremmin lainsäädäntöä (Wiederholt 2002 ym.). Lisäksi apteekeilta kerätystä palautteesta saatiin selville lomakkeen olevan apteekkarien mielestä hyväksyttävä ja tehokas valvontakeino. Saadun palautteen perusteella lomaketta kehitettiin edelleen ja siitä tuli pysyvä osa Wisconsinin osavaltion apteekkivalvontaa. Uusien apteekkareiden tulee täyttää lomake hyväksytysti ennen apteekin avaamista, jotta he saavat viranomaiselta luvan apteekkitoiminnalle (Wisconsin Department of Safety and Professional Services 2018). Lomaketta käytetään apteekkivalvonnan työkaluna myös seurantatarkastuksissa, apteekkarin vaihtuessa, apteekin muuttaessa ja, jos apteekissa tehdään tilamuutoksia.
Osittain apteekkien sisäisen tarkastamisen ansiosta The Wisconsin Pharmacy Examining Boardin saamat, apteekkien toiminnasta johtuvat, valitukset puolittuivat vuoden 1993 huipusta vuoteen 2000 mennessä (Wiederholt 2002 ym.). Nykyisin jokainen aloittava apteekkari tekee apteekin sisäisen tarkastuksen ja täyttää kehitetyn lomakkeen 30 päivää ennen apteekin avaamista. Nykyinen PDF-muodossa oleva lomake sisältää yli 300 kohtaa. Lomakkeen aihealueet ovat listattuna taulukossa 4.
Taulukko 4. Wisconsin osavaltion apteekin sisäisen tarkastamisen lomakkeen sisältö tiivistettynä (Wisconsin Department of Safety and Professional Services 2018).
AIHEALUE SISÄLTÖ
Perustiedot Apteekin perustiedot
Apteekkarin perustiedot
Farmaseuttisen henkilökunnan perustiedot Farmaseuttinen henkilökunta Farmaseuttisen henkilökunnan henkilökortit
Farmaseuttisen henkilökunnan luvat Apteekkilupa ja apteekin tilat Vastuufarmaseutin tiedot
Apteekin pohjapiirustus Apteekin siivous Apteekin välineistö
Lääkevalmisteiden säilytystilat Murtosuojaus ja turvallisuus Apteekkiliikkeen harjoittaminen Lääkevalmisteiden toimittaminen
Apteekin teknisen henkilökunnan tehtävät
Toimitettavien lääkevalmisteiden pakkausmerkinnät Lääkemääräyksen uusiminen
Lääkkeiden ja annosteluun tarkoitettujen välineiden vaihto ja palautus
Reseptikirjanpito
Lääkemääräyksen siirtäminen toiseen apteekkiin Puhelinreseptien käsittely
Potilaiden lääkitystietorekisteri Sähköisen lääkemääräyksen käsittely Koneellinen annosjakelu
Lääkevalmisteiden käytön opastus
Lääkkeiden tilaaminen keskusapteekilta (Central fill pharmacy)
Asetuksella (Wis. Stat. § 961) rajoitettujen lääkevalmisteiden käsittely ja toimittaminen apteekista (hallusinogeenit, narkoottiset aineet, rauhoittavat aineet ja stimulantit)
Lääkevalmisteiden toimittaminen
Lääkevalmisteiden pakkausmerkinnät ja tunnistetiedot Lääkevalmisteiden kirjanpito
Lääkemääräysten asianmukaisuuden varmistaminen Lääkemääräysten säilyttäminen
Lääkemääräyksen uusiminen
Lääkevalmisteiden toimittaminen hoitolaitoksiin Lääkevalmisteiden toimittaminen faksilla saadulla lääkemääräyksellä
Ammatillinen käyttäytyminen Toimitettavan lääkevalmisteen laadun varmistaminen Tuotevirheiden raportointi
Steriilien lääkevalmisteiden käsittely
ja toimittaminen Käytännöt ja ohjeet Tilavaatimukset Kirjanpito ja arkistointi Kuljetusolosuhteet Täydennyskoulutus Ammattitaidon ylläpito
Luettelo koulutustiedoista
5.2 Etätarkastaminen muilla aloilla
Suomen valtion viranomaisista ainakin Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) sekä Säteilyturvakeskus (STUK) suorittavat etänä tehtäviä tarkastuksia (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ja Säteilyturvakeskus 2020).
Tukes tekee etätarkastuksia kemikaalilaitoksiin, joissa tarkastetaan vaarallisten kemikaalien säilytystiloja sekä sitä, että laitos noudattaa toiminnassaan lupia ja lainsäädäntöä (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto 2020). Etätarkastamisen avulla pyritään muun muassa parantamaan asiakaslähtöisyyttä ja tehostamaan valvonnan vaikuttavuutta (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto 2018). Ennen etätarkastusta tarkastettava yritys vastaa ennalta saamiinsa kysymyksiin. Vastauksista voidaan keskustella tarkastuksen aikana tarvittaessa tarkemmin ja niitä hyödynnetään tarkastuksesta tehtävässä tarkastuskertomuksessa. Etätarkastus suoritetaan käyttäen Skype for Business -ohjelmistoa tai hyödyntäen muuta videoneuvotteluyhteyttä Tukesin sekä kemikaalilaitoksen välillä (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto 2020).
Säteilyturvakeskus on ottanut keväällä 2020 ydinvoimalaitoshankkeiden valvonnassa käyttöön etätarkastamisen COVID-19 pandemian takia (Säteilyturvakeskus 2020).
Ydinvoimalaitoshankkeiden valvonnassa tarkastetaan esimerkiksi ydinvoimalaitosten rakentamisvaiheita, turvajärjestelyitä ja muita ydinvoimalaitoksen toimintaan sekä rakentamiseen liittyviä asioita. Normaalisti paikan päällä tapahtuva valvonta on suoritettu etänä internetkokousten avulla. Etätarkastaminen on mahdollistanut useiden osapuolien osallistumisen tarkastukseen, eikä uusi toimintatapa ole hidastanut Säteilyturvakeskuksessa tapahtuvaa asioiden käsittelyä.
6 SISÄLLÖNANALYYSI
Sisällönanalyysi on aiemmin julkaistun materiaalin järjestelmällistä ja säännönmukaista tiivistämistä kategorioihin, jollakin ennalta määritellyllä menetelmällä ja tekniikalla (Stemler 2000). Kategorioiden avulla tutkittavasta asiasta voidaan tehdä tiivistelmä, jonka tarkoituksena on löytää yleistettävissä olevia asioita (Neuendorf 2016). Muista samankaltaisista tutkimusmenetelmistä sisällönanalyysin erottaa sen tavoitteena oleva korkea tieteellinen ja tutkimuksellinen standardi - yleistää tietoa selvittämällä ja selittämällä. Menetelmällä otetaan huomioon tieteellisen tutkimuksen keskeisiä asioita, kuten objektiivisuus, intersubjektiivisuus, luotettavuus, kelpoisuus, yleistettävyys, jäljennettävyys sekä hypoteesin testattavuus.
Sisällönanalyysillä toteutetun tutkimuksen käytössä tai sen aikana saatava materiaali tai materiaalit ovat sisällönanalyysin sisältöä (Neuendorf 2016). Analyysin sisällöksi sopii kaikki mediat, mistä voidaan päättelemällä tunnistaa tunnuksia ja piirteitä (Stemler 2000).
Tutkittavan sisällön tulee kuitenkin olla kestävää, jotta sisällönanalyysi voidaan tarvittaessa toistaa (Stemler 2000; Neuendorf 2016). Stemlerin (2000) mukaan sisällöksi sopii tekstit, kuvat, piirustukset ja videot, kun taas Neuendorfin (2016) mukaan sisällöksi sopii edellä mainittujen lisäksi sävellykset, laulut ja kaikki tekstin kaltaiset materiaalit.
Sisällönanalyysi voidaan toteuttaa ihmisen tai tietokoneen tekemänä (Neuendorf 2016).
Ihmisen toteuttamassa tutkimuksessa ihminen käy ennalta määritellyn tavan mukaan sisältöä läpi ja poimii sisällöstä ennalta määriteltyjen kategorioitten mukaan löytyvät asiat. Tietokoneen tekemässä tutkimuksessa tietokoneohjelmalle määritellään etsittävät asiat, jotka se luokittelee halutulla tavalla taulukoihin. Ihmisen tekemänä tutkimuksen luotettavuus on pienempi kuin tietokoneella, koska ihmiseltä saattaa jäädä asioita huomaamatta toisin kuin tietokoneelta, jonka tekstinluku on oletettavasti täydellistä.
Ihmisen tekemä tutkimus voi kuitenkin olla paikkansapitävämpi ja tietokoneen tekemä kyseenalainen, koska tietokoneohjelmaan voidaan joutua tekemään useita muutoksia ennen kuin se alkaa nähdä asiat samalla tavalla kuin ihminen.
Neuendorf (2016) on jakanut hyvin toteutetun sisällönanalyysin yhdeksään eri kohtaan:
1. Tutkimuksen teoria ja peruste – millaista ja mitä sisältöä tutkitaan ja miksi 2. Käsitteellistäminen – millaisia käsitteitä tutkimuksessa tutkitaan ja miten ne on
määritelty
3. Operationalisointi (mittarit) – käsitteiden muuttaminen sisällöstä löydettävissä oleviksi mittareiksi
4. Mallin muodostaminen
a. Ihmisen käyttöön tehtävä opaskirja, jossa on määritelty mittarit sekä malli, jolla sisältöä analysoidaan
b. Tietokoneohjelman teko, jossa ohjelmalle määritetään etsittävät asiat sekä opaskirja, josta selviää mitä ohjelma tekee ja miten sen tuotoksia tulee lukea 5. Näyte – analysoitavasta sisällöstä valitaan luotettava sisältöjoukko, jos mallia
halutaan testata
6. Opetus ja varmistus – valittua mallia sovelletaan valittuun näytteeseen, jolla varmistetaan mallin kattavuus sekä toimivuus sisällönanalyysiin
a. Vähintään kahta ihmistä tulisi käyttää sisällönanalyysiin ja heidän tulisi päästä vähintään 10 % päähän toistensa tuloksista
b. Tietokoneella toteutettuun analyysiin voidaan lisätä tarkennuksia 7. Sisällönanalyysi valitun mallin mukaan
8. Ihmisen tekemän sisällönanalyysin aikana tulisi toteuttaa yksi lisävarmistus, joissa kahden analysoijan tuloksia vertaillaan
9. Taulukointi ja raportointi – sisällönanalyysin tulokset taulukoidaan ja niistä tehdään kuvaajia sisältävä raportti
Sisällönanalyysistä puhuttaessa käytetään useita eri termejä, kuten kvalitatiivinen sisällönanalyysi ja kvantitatiivinen sisällönanalyysi (Stemler 2000; Neuendorf 2016).
Kvalitatiivisen sisällönanalyysin sekä kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien ero on tärkeä ymmärtää, jotta termejä käytettäisiin oikein. Neuendorfin (2016) mukaan tutkimusmenetelmää voi kutsua sisällönanalyysiksi, jos menetelmä on kvantitatiivinen analyysi. Kvalitatiivisissa analyysimenetelmissä kyseessä on usein asiantuntijapäätelmiä sisältävä työ, mutta sisällönanalyysi ei voi perustua pelkästään asiantuntijuuteen vaan
analyysin täytyy olla sellainen, että ulkopuolinen tutkija voi sen toteuttaa. Kvalitatiivisen sisällönanalyysin ja kvantitatiivisen sisällönanalyysin ero on tutkittavan asian selkiyttämisestä. Kvalitatiivisesta tai laadullisesta sisällönanalyysistä puhuttaessa halutaan painottaa päämäärää, jossa tuloksena on laadulliset ei määrälliset asiat.
6.1 Sisällönanalyysin käyttö terveysalan tutkimuksissa
Sisällönanalyysiä on käytetty Suomessa farmasian alan tutkimuksessa esimerkiksi, kun on tutkittu apteekissa tapahtuvaa elämäntapamuutoksen tukemista (Tyyskä 2009). Lisäksi menetelmää on käytetty, kun on tutkittu haastatteluilla kerättyä tietoa lääkehoitosuunnitelmista osana potilasturvallisuutta (Hitonen 2013). Sisällönanalyysiä on myös käytetty tutkittaessa moniammatillisten työskentelytapojen yhtenäistämistä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen järjestämien ryhmähaastattelujen aineistoa käyttäen (Kallio 2014).
7 DELFOI-MENETELMÄ
Delfoi-menetelmä on alun perin Dalkeyn ja Helmerin kehittämä ja se kehitettiin Yhdysvalloissa yhdessä armeijan kanssa sellaisia tilanteita varten, jossa haluttiin kerätä asiantuntijoilta tietoa heidän näkemyksistään sotateknisissä asioissa (Dalkey ja Helmer 1963). Menetelmä on yleisesti hyväksytty ja sitä käytetään laaja-alaisesti tiedonkeräämiseen asiantuntijoilta (Mannermaa 1999; Hsu ja Sandford 2007). Delfoi-menetelmän idea on valita tutkittava aihe, kerätä joukko aiheen asiantuntijoita, järjestää heille useampi kuin yksi lausuntokierros ja muodostaa asiantuntijoiden näkemysten perusteella konsensus tutkittavasta aiheesta (Dalkey ja Helmer 1963; Mannermaa 1991;
Hsu ja Sandford 2007).
Delfoi-prosessi alkaa aiheen valinnalla, jonka jälkeen valitaan menetelmän keskiössä olevat, tutkittavan aiheen asiantuntijat (Hsu ja Sandford 2007). Tutkimuksen järjestäjä valitsee tutkimuksen asiantuntijat. Vaikka asiantuntijoiden valintaan ei ole olemassa mitään standardia, oletus kuitenkin on, että valittujen asiantuntijoiden tausta ja kokemus
liittyvät jollain tavalla tutkittavaan aiheeseen, jotta he pystyvät antamaan oman panoksensa tutkimuksen onnistumiseen. Esimerkiksi Mokkink ym. (2010) vaativat, että paneelin jäsenillä on vähintään viisi tieteellistä julkaisua aiheen parista.
Delfoi-menetelmällä haetaan asiantuntijoilta konsensusta tutkittavasta asiasta (Hsu ja Sandford 2007). Menetelmässä asiantuntijoille esitetään kysymyksiä aiheesta vähintään kahdella, mutta mieluiten kolmella tai neljällä kierroksella, jolla konsensus päätettävästä asiasta muodostuu. Jokaisen kyselykierroksen jälkeen asiantuntijoiden vastauksista luodaan yhteenveto, joka jaetaan osallistujille ja, jonka pohjalta luodaan seuraavan kierroksen kysymykset.
Ensimmäisellä kierroksella osallistujille annetaan avoimia kysymyksiä aiheen tiimoilta, jolla pyritään keräämään tietoa ja näkemyksiä asiantuntijoilta (Hsu ja Sandford 2007).
Toisella kyselykierroksella paneudutaan selvittämään asiantuntijoiden näkemyksiä toisiinsa nähden ja yritetään saavuttaa ymmärrys tutkimuksen aiheesta. Kolmannen kierroksen tarkoituksena on löytää tarkentavia syitä ja perusteita asiantuntijoiden tulkinnoille. Neljännen ja viimeisen kyselykierroksen tarkoitus on antaa viimeinen mahdollisuus asiantuntijoille selkeyttää tai muuttaa näkemystään. Menetelmässä konsensus päätettävästä asiasta alkaa muodostua toisella kyselykierroksella ja kolmannella ja neljännellä kierroksella näkemys lähinnä tarkentuu.
Delfoi-menetelmän vahvuutena on pidetty tutkimuksen aikana tehtäviä tutkimuskierroksia, muiden osallistujien vastausten tietämistä tutkimuskierrosten välissä sekä yksilöllistä toteutusta eli vastausten anonymiteetti (Hsu ja Sandford 2007). Yleensä tiedonkeruumenetelmissä kysely ja vastaus -prosessi toteutetaan vain kerran. Delfoi-menetelmän prosessissa hyödynnetään kysely ja vastaus -kierroksia, joiden avulla vastaajat saadaan paneutumaan aiheeseen tarkemmin ja täten ajatuksenjuoksu tarkentuu ja asiantuntijat pystyvät antamaan kiteytetympiä vastauksia. Kierrosten tarkoituksena on myös antaa asiantuntijoille mahdollisuus oivaltaa jotain uutta.
Muiden Delfoi-panelistien vastausten tietäminen antaa mahdollisuuden muuttaa panelistien näkemyksiä ja täten vastauksia kierrosten edetessä (Hsu ja Sandford 2007).
Panelistien tietäessä muiden vastaukset he saattavat miettiä asiaa uudelta kantilta ja muokata aiempaa näkemystään asiasta. Delfoi-menetelmässä on tärkeää, että vastaukset annetaan kontrolloidussa ympäristössä, jolloin vastauksissa ja keskustelussa esiintyy vähemmän häiriöitä ja panelistien ajatukset pysyvät Delfoi-tutkimuksen aiheessa.
Mikäli Delfoi-tutkimus toteutetaan anonyyminä, tutkimuksen aikana asiantuntijapaneelin jäseniltä saadaan kommentteja ja perusteluja heitä askarruttavista asioista ilman suoraa kontaktia muihin paneelin asiantuntijoihin (Dalkey ja Helmer 1963). Paneelin jäsenet eivät kohtaa toisiaan, jotta asiantuntijoiden mielipiteet eivät vastausvaiheessa vaikuta toistensa lausuntoihin. Menetelmällä saadaan vastauksiin syvyyttä ja täten yksittäisen jäsenen antaman vastauksen arvo nousee. Menetelmällä pyritään löytämään yksilöiden tuomia kantoja sekä välttämään ryhmissä tapahtuvaa nopeaa päätöksentekoa.
7.1 Sovellettu Delfoi-menetelmä
Onnistunut Delfoi-tutkimus sisältää asiantuntijoiden yksilöllistä panostusta, ryhmäarviointia ja antaa ryhmän jäsenille mahdollisuuden muokata näkemyksiään (Linstone ja Turoff 1975). Lisäksi vastausten anonymiteettiä on pidetty osana onnistunutta tutkimusta. Vuonna 1974 Delfoi-tutkimuksia oli jo tehty tuhansia ja jo tuolloin menetelmän toteutukset erosivat huomattavasti toisistaan. Delfoi-menetelmää onkin kuvattu enemmän taiteeksi kuin tieteeksi, koska sitä on käytetty ja käytetään niin monella eri tavalla.
menetelmän rakennetta voidaan soveltaa monella eri tapaa. Alkuperäisen Delfoi-menetelmän sääntöihin voidaan tehdä muokkauksia ja tutkimusmenetelmää voidaan soveltaa sopimaan paremmin tutkimuskohteen ympäristöön (Shelton ja Creghan 2015).
Vakiintuneempia menetelmästä johdettuja tutkimusmenetelmiä ja malleja on esimerkiksi Fuzzy Delpi Method, Policy Delphi Method ja Real Time Delphi.
Lisäksi tieteellisistä tutkimuksista löytyy Modified Delphi Method -määritelmiä, joissa
Lisäksi tieteellisistä tutkimuksista löytyy Modified Delphi Method -määritelmiä, joissa