Sumurun prinssi

Sumurun prinssi -kohdeteosten tunnisteet olivat tässä tutkimuksessa tekstinäyte B ja kuuntelunäyte F.

Vastaajat tutustuivat runoon tämän tutkimuksen toisena lukunäytteenä ja siihen pohjautuvaan kappaleeseen toisena kuuntelunäytteenä. Runo tai kappale ei ollut tuttu kenellekään vastaajista.

Tämän runon vastaanotto on affektiivisuuden näkökulmasta hyvin ristiriitainen, sillä sen koettiin herättävän mielenkiintoa runon henkilöitä, tilannetta ja sen mahdollista kehittymistä kohtaan, mutta toisaalta runo herätti myös ärtymystä ja tyytymättömyyttä epäselvän ja vaillinaiseksi koetun tilannekuvauksen vuoksi. Tämä sai osan lukijoista kokemaan tekstin etäiseksi, minkä vuoksi runo ei tavoittanut heissä suuria tunteita:

V6: Vähän jopa ärtymyksen kaltaista pettymystä prinssiä kohtaan – miksei voida tyytyä siihen kaikkeen kauniiseen, joka jo lähellä on.

V8: Runo tuntui hiukan etäiseltä, se ei herättänyt juurikaan tunteita. Päällimmäinen tunne oli uteliaisuus:

olisin halunnut tietää, jatkuuko runon tarina jotenkin.

Kuvailtu etäisyys vaikeutti myös samaistumista runossa kuvattuihin henkilöihin. Etäisyyttä tuottivat paitsi runon epäselväksi koetut tapahtumat, myös sen aikaan ja paikkaan liitetyt kulttuurierot:

V8: Tuntui kuin runo olisi loppunut vähän kesken. Runoon oli hankala samaistua, koska se sijoittuu niin eri kulttuuriin ja kontekstiin.

V10: Tyytymättömyys johtui runon asetelmasta: prinssi Sumurun on korkeassa asemassa, ja hänellä on kaunis (tuleva?) puoliso/kosija, mutta Sumurun haluaisi olla toisenlaisessa asemassa ja toisen kumppanin kanssa.

Osa vastaajista puolestaan koki juuri runossa kuvattuun aikaan, paikkaan ja kulttuurieroihin liitetyt piirteet mielikuvitusta ruokkiviksi ja runon maailmaan sulautumista helpottaviksi. Näissä tapauksissa runon kuvakielen koettiin vahvistavan historialliseksi, jopa yleväksi koettua runon todellisuutta, jota kuvailtiin myös termillä “unenomainen”. Näiden yhteys levolliseen ja lämpimäksi koettuun tunnekokemukseen sekä runon todellisuudessa esiintyviin henkilöihin kohdistuvaan myötätuntoon on ilmeinen:

V1: Runossa on paljon “utuisia” ajatuksia ja ilmaisuja, jotka luovat unenomaisen ja haaveilevan

tunnelman, varmaan siitä johtunee levollinen tunne.

V3: Tunnelma oli unenomainen, ja runo herätti mielenkiintoni. Tunsin myötätuntoa sekä prinssiä että Giseláa kohtaan, sillä molemmat ovat tilanteessa, joka ei hyvältä vaikuta heidän kannaltaan.

V4: Kieli runossa on vanhanaikaista, jopa näytelmänomaista, ja siksi eläytyminen siihen on vahvaa.

Mieleeni nousee esimerkiksi jokin Shakespearen näytelmä. Koska runon teema on rakkaus ja sen saavuttamattomuus, alkaa itsekin lukijana eläytymään ja toivomaan rakastavaisten kohtaamista.

Runon puhujan ja keskeisesti kuvatun henkilön affektiivisen vaikuttavuuden näkökulmasta suurin osa lukijoista kiinnitti tämän runon kontekstissa enemmän huomiota puhujan kuvailemaan prinssi Sumuruniin ja tämän kuvattuun suhteeseen prinsessa Giselán kanssa kuin puhujaan itseensä. Tämän voidaan olettaa johtuvan paitsi runon prinssiä puhuttelevasta kieliasusta, myös siitä, ettei puhuja juurikaan anna lukijalle tietoa itsestään, vaan pysyttelee suhteessa kuvattuun prinssiin taka-alalla. Tämän puolestaan voidaan olettaa vaikuttavan siihen, että vastaajat kokivat paitsi tarvetta samaistua prinssi Sumuruniin ja hänen epätoivoiseksi koettuun rakkauteensa, myös analysoida prinssin hahmoa mielessään ymmärrettävämmäksi ja läheisemmäksi sekä jäsentää runon mystisiä tapahtumia:

V1: Hämmennys johtuu siitä, että en ihan oivalla, kuka kaipaa ja ketä, lisäksi on arvoitus ketä Gisela rakastaa ja ketä Sumurun.

V2: Runo herättää myös uhmaa, prinssi ei halua taipua yleisten odotusten takia -- En voi olla varma, olenko tulkinnut runoa oikein, runon kertojan ja prinssin rakkaustarinasta annetaan vihjauksia, mutta vihjataanko säkeillä “minä kerran nukkujan-suustas sun; suviyönä sen kuulla sain” jotain aivan muuta?

V5: Sumurun on selvästi myös anarkisti, kun haluaa vain paimentaa vuohia eikä mennä virran mukana ja naimisiin.

Huomionarvoista runossa keskeisesti kuvatun henkilön affektiivisesta korostumisesta suhteessa runon puhujaan on erityisesti se, etteivät läheskään kaikki lukijat osanneet kertoa, kuka runossa puhuu.

Kymmenestä vastaajasta vain kolme nimesi orjan runon puhujaksi, vaikka se käy ilmi runon viidennnessä säkeistössä. Tämä herättää kysymyksiä runon puhujan ja minän välisestä merkityshierarkiasta erityisesti vastaanoton näkökulmasta (ks. esim. Lehikoinen 2013, 234; ks. myös alaluku 2.4.2 Puhuja ja minä).

Koska runon vaillinaiset, salaperäisiksi ja jopa mystiksiksi koetut tapahtumat tuottivat vastaajille selviä haasteita tunnekokemuksen kielentämisen näkökulmasta, ovat Sumurun prinssi -kappaleen affektiiviseen

vastaanottoon kohdistuvat odotukset ristiriitaisia. Tulokset kuitenkin osoittavat, että siinä missä itsenäinen runo koettiin monilta osin tunteiden näkökulmasta etäisenä ja vaikeasti hahmotettavana, kokivat vastaanottajat hyvin yksimielisesti musiikin tuovan tekstiin selkeyttä sekä korostavan positiivista tunneilmaisua, jonka vaikutus myös vastaanottajan tunteisiin on ilmeinen. Tunnekokemuksen sanallistamisessa toistuivat tunnesanat iloinen ja hauska, ja kappaletta kuvailtiin useassa vastauksessa

“lastenlaulumaiseksi”:

V4: Iloinen, hauska ja toiveikas olo. -- Vaikka laulun aihe on surullinen, se ei välittynyt samalla tavoin tekstistä.

V6: Jopa iloista fiilistä, kun meno oli niin letkeä jopa. Tarina jäi taas mulla vähän taustalle, joten sen surumielisyys ei niin tullut esiin kuin luettuna. Lapsenomainen fiilis jopa.

V7: Melodia ja toistava tausta oli jopa hieman lastenlaulumainen, mutta ihan hyvällä tavalla.

Selkeyttä ja tunneilmaisun muutosta tuottavia musiikillisia elementtejä vastaajat nimesivät hyvin laidasta laitaan. Tunneilmaisun muutoksen koettiin johtuvan melodiasta, soittimista, sävellajista rytmistä sekä laulajan tulkinnasta, joskin useassa vastauksessa korostui vaikeus saada selvää laulajan sanoista:

V1: Tonaalisuus, rytmillinen selkeys. Rauhallinen tunnelma kappaleessa loi levollisen olon.

V2: Tähän kappaleeseen oli helpompi tarttua, tutumpia elementtejä ja asteikot miellyttäviä. --

V6: Laulajan jännä ääni hämäsi. Jännä, joku lasten playmobilen kaltainen tausta, hauska meno.

Mutta hyvin ristiriitainen itse tekstin kanssa.

V9: Varmaan liittyy melodiaan, rytmin “takutukseen” ja laulajan “väännettyyn” lauluääneen.

Syntyneeseen mielikuvaan 60-70-luvun hippijameista jossain.

Koska suurin osa vastaajista tunnisti tämän näytteen kohdalla kappaleen sanoituksen olevan Sumurun prinssi -runosta, tuntui se lisäävän musiikillisia odotuksia itse kappaletta kohtaan. Tämän voidaan katsoa vaikuttavan kappaleen tunneilmaisuun edellä mainitussa kontekstissa: kun itsenäisen runon vastaanoton affektiivisuus ei korostu, musiikilliset odotukset suhteessa tekstiin ovat korkeammat. Samalla voidaan todeta, että tekstin ollessa tunnekokemuksen kannalta vaikeasti jäsennettävissä, on musiikilla tavanomaista suuremmat edellytykset herättää vastaanottajassaan voimakkaita tunteita, vaikka ne olisivatkin ristiriidassa kappaleen tekstin kanssa. Näin teksti ja musiikki voivat myös merkityksen

kannalta hahmottua kuulijalle ikään kuin kahtena itsenäisenä osana, joilla on kaksi hyvin erilaista roolia samassa jaetussa teoksessa.