Suhtautuminen tuulivoimapuistoihin on syytä erottaa yleisestä suhtautumisesta tuulivoimaan (Wolsink 2007, Wüstenhagen ym. 2007, Kuva 1). Yksittäisen henkilön tai paikallisen yhteisön mielipide jostakin tietystyä tuulivoimahankkeesta on tiiviisti sijoituspaikkaan sidottu (Wolsink 1996). Paikkaan liittyvien kokemusten on havaittu olevan avainasemassa muovaamassa tuulivoiman sosiaalista hyväksyttävyyttä (Brannstrom ym. 2011). Näihin kokemuksiin vaikuttavat tuulivoimapuiston aikaansaama taloudellinen Kuva 1. Uusiutuvan energian innovaatioiden sosiaalisen hyväksynnän ulottuvuudet Wüstenhagenin ym. (2007) mukaan.
muutos, veropolitiikka, asuntomarkkinat, etujen jakautuminen ja taloudellisten muutosten kustannukset. Lähiseudun asukkaat suhtautuivat nykyaikaisen tuulivoimateollisuuden ensimmäisiin mittaviin kohteisiin lukeutuvaan Altamont-solaan Yhdysvaltoihin rakennettuun tuulivoimapuistoon suurella epäluulolla (Thayer & Freeman 1987).
Asukkaista löytyi kuitenkin hyvin eri syistä eri tavoin suhtautuvia ryhmiä. Thayerin &
Freemanin (1987) mukaan tuulivoimapuiston lähiseudun asukkaat pitivät tuulivoiman etuina saasteettomuutta, turvallisuutta ja sitä, että tuuli on ehtymätön luonnonvara.
Huonoina puolina pidettiin tuulisuuden päivittäisiä vaihteluita ja tuulivoimapuiston maisemavaikutusta.
Ruotsissa alle 600 metrin päässä tuulivoimalasta asuvat henkilöt kuvasivat tuulivoimalan aiheuttavan pääasiassa kolmea fyysistä ärsykettä: ääntä, välkevaloa ja roottorin liikettä (Pedersen ym. 2007). Tuulivoimapuistojen lähiseudulla asuvat ihmiset ovat erityisesti olleet huolissaan tuulivoimaloiden vaikutuksista lentäviin eläinlajeihin, kuten lepakoihin ja lintuihin (Saidur ym. 2011, Köppel ym. 2014). Tuulivoimaloiden vaikutukset paikallisiin lintupopulaatioihin vaikuttavat myös ihmisten suhtautumiseen tuulivoimapuistohankkeita kohtaan (Meyerhoff ym. 2010).
Sosiaalisen hyväksynnän merkittäviä osa-alueita ovat tuulivoimapuiston visuaalinen vaikutus, sen omistajuus, hankkeeseen liittyvä tiedotus ja osallistuminen (Jobert ym. 2007).
Tuulivoimapuiston tuulivoimaloiden lukumäärä oli tärkeä hyväksyttävyyteen vaikuttava tekijä, maalle rakennettaessa hyväksyttävämpinä pidettiin pieniä tuulivoimapuistoja (Thayer & Freeman 1987, SEI 2003, Bergmann ym. 2008). Myös tuulivoimapuisto-hankkeen toteutustavalla on merkittävä vaikutus siihen, miten hanke otetaan vastaan paikallisten keskuudessa. Esimerkiksi paikallisia alusta asti osallistavat hankkeet saavuttavat todennäköisemmin paikallisen hyväksynnän läpi hankkeen (Devine-Wright 2005a).
Paikallisen hyväksyttävyyden saavuttaminen tuulivoimahankkeille on tärkeää siksi, että muutama aktiivinen vastustaja voi vähintään hidastaa hanketta melkoisesti (Kaldellis 2005, Aitken 2009, Swofford & Slattery 2010, Cohen ym. 2014). Paikallisten osallistuminen ja mahdollisuus omistaa osa tuulivoimapuistosta lisäävät tuulivoimahankkeen hyväksyttävyyttä (Toke 2003, Wolsink & Breukers 2010, Kontogianni ym. 2014). Sen sijaan sellainen tuulivoimahankkeen toteutustapa, jossa tuulivoimapuiston rakentaminen
perustellaan teknokraattisesti ja suunnittelu tapahtuu ylhäältä alas, kohtaa todennäköisimmin paikallista vastustusta (Wolsink & Breukers 2010).
Paikallisen tuulivoimaloiden vastustuksen muodostumisessa merkittäviä tekijöitä ovat kokemus ympäristön yhtenäisyydestä, henkilökohtainen näkemys tuulivoimaloiden vaikutuksista maiseman esteettisyyteen ja virkistysmahdollisuuksiin sekä henkilön asenne tuulivoimaa kohtaan (Johansson & Laike 2007). Wolsinkin & Breukersin (2010) mukaan tuulivoimapuistojen vastustuksen keskeisimmät perusteet ovat maisemaan liittyvät arvot sekä vaikutus paikallisten elämänlaatuun. Ihmisten kokemukseen tuulivoimaloista maisemassa puolestaan vaikuttavat pääasiassa tuulivoiman taloudelliset vaikutukset (Bidwell 2013). Ihmiset myös pitivät seisahduksissa olevia tuuliturbiineita merkkinä teknologisesta tai liikkeenjohdollisesta huijauksena. Liikkumattomat turbiinit olivat jopa merkittävämpi syy kielteisille asenteille kuin tuulivoimaloiden sijoittelu, ulkonäkö ja istuvuus maisemaan (Thayer & Freeman 1987).
Olemassaolevien tuulivoimapuistojen hyväksynnän pohjalta ei voida odottaa automaattista hyväksyntää lisähankkeille lähiseudulla (Kaldellis 2005, Graham ym. 2009). Kaldellis (2005) tutki lisätuulivoimarakentamiseen suhtautumista Manner-Kreikassa ja Kreikan saarilla. Mantereella lisäprojektit saivat osakseen ankaraa vastustusta, mutta saarilla sekä olemassaoleviin että suunnitteilla oleviin uusiin tuulivoimapuistoihin suhtauduttiin myönteisesti. Syyksi tähän Kaldellis (2005) tuo esiin sen, että saarilla erityisesti turismin huippukausina on pulaa sähköstä. Graham ym. (2009) mukaan paikallinen kielteinen asenne suunnitteilla olevaa tuulivoimapuistoa kohtaan saattaa riippua lähellä sijaitsevien muiden puistojen yhteisvaikutuksesta uuden puiston kanssa, suunnitellun puiston läheisyydessä tärkeäksi koetuista kohteista, käsityksistä hankkeen rakennuttajasta, vaikutuksesta kiinteistöjen arvoon, sosiaalisesta vaikutuksesta, rakentamisen paikallisista vaikutuksista sekä paikallisesta ympäristöstä.
Paikallisuuden lisäksi eri ihmisryhmien on havaittu eroavan suhtautumisessa tuulivoimahankkeisiin. Kaupunkilais- ja maalaisväestön on havaittu suhtautuvan eri tavalla tuulivoimahankkeiden haittavaikutuksiin luonnolle ja maisemalle (Bergmann ym. 2008).
Samassa tutkimuksessa havaittiin maaseutuväestön pitävän työpaikkojen syntymistä alueelle merkittävänä tuulivoimahankkeiden etuna. Yksittäisen ihmisen henkilökohtaiset elinympäristöön liittyvät arvot ovat merkittävässä osassa suhtautumisen muodostumisessa.
Esimerkiksi Pedersenin ym. (2007) mukaan sellaiset voimalan välittömässä läheisyydessä
asuvat henkilöt, jotka pitivät tuulivoimapuiston lähialuetta hiljaisena ja rauhallisena rentoutumiseen sopivana ympäristönä, kokivat tuulivoimaloiden läsnäolon loukkaavan yksityisyyttään. Niinikään lähietäisyydellä asuvat henkilöt, jotka pitivät seutua talouskasvun ja teknisen kehityksen alueena, kokivat lähellä sijaitsevat tuulivoimalat oman elinpiirinsä ulkopuolisiksi asioiksi eivätkä ne häirinneet heitä. Mulvaney ym. (2013) havaitsivat, että Yhdysvaltojen keskilännessä Indianan osavaltiossa alle 9000 asukkaan tuulivoimaintensiivisellä alueella asukkaat suhtautuivat tuulivoimaan hyväksyvästi. Osa asukkaista ilmoitti pitävänsä voimaloiden näkemisestä, minkä tutkijat arvelivat johtuvan keskilänteen liitettävästä mielikuvasta työtä tekevänä alueena (working land).
Tutkimuksissa on havaittu henkilöön liitettävien ominaisuuksien yhteyksiä tuulivoimahankkeisiin suhtautumisessa. Esimerkiksi nuorempien henkilöiden on havaittu suhtautuvan tuulivoimapuistoihin hyväksyvämmin kuin iältään vanhempien (Ladenburg 2008). Useassa tutkimuksessa on havaittu, että henkilön asuinpaikan etäisyydellä tuulivoimapuistoon ei ole vaikutusta hänen suhtautumiseensa tuulivoimaa kohtaan (Devine-Wright 2005b, Ek 2005, Ladenburg 2008, Graham ym. 2009). Myös päinvastaisia havaintoja on, esimerkiksi Thayer & Freeman (1987) havaitsivat, että lähempänä Altamont-solan tuulivoimapuistoa asuvat suhtautuivat siihen kielteisemmin kuin kauempana asuvat. Myös eri sidosryhmillä on havaittu vaihtelevaa suhtautumista etäisyyden osalta, esimerkiksi Janhunen ym. (2014) havaitsivat että lähietäisyydellä suunnitellusta tuulivoima-alueesta asuvat paikalliset suhtautuivat hankkeeseen merkitsevästi myönteisimmin kuin samalla etäisyydellä asuvat loma-asuntojen omistajat.
Tältä pohjalta asuinpaikan etäisyys ja suhtautuminen eivät suoraviivaisesti riipu toisistaan, vaan muilla tekijöillä on merkittävämpi rooli mielipiteen muodostuksessa.
Tuulivoimapuistoja koskevien paikallisten mielipiteiden on havaittu olevan ajallisesti muuttuvia (Wolsink 1994). Useissa tutkimuksissa on havaittu tuulivoiman paikallisen hyväksyttävyyden muuttuvan tuulivoimapuistohankkeen vaiheiden mukaan (Devine-Wright 2005b, Warren ym. 2005, Wolsink 2007). Tätä tukee myös se, että tuulivoimapuistoon asennoitumista tutkineissa ennen-jälkeen tutkimuksissa ihmiset suhtautuivat myönteisimmin esimerkiksi maisemavaikutukseen ja meluun tuulivoimapuiston jo aloitettua toimintansa (Walker 1995). Päinvastaisia havaintojakin on, esimerkiksi Irlannissa havaittiin, että paikalliset ihmiset suhtautuivat optimistisemmin suunnitteluvaiheessa oleviin puistoihin kuin jo olemassaoleviin (SEI 2003).