6 Johtopäätökset ja tutkimus- tulosten merkitys
6.5 MITÄ SOSIAALITYÖNTEKIJÄ VOI TEHDÄ?
Terveyssosiaalityön keskeisiin toimintoihin kuuluu sosiaalisen arvioinnin teke-minen ja sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitämiseen tähtäävä toiminta. Sosiaali-työhön lastenpsykiatrialla kuuluu perheen ja lapsen tilanteen sosiaalinen arvioin-ti ja sosiaalisen toimintakyvyn tukeminen tavoitteena lapsen psyykkisen hyvin-voinnin kohentuminen. Lastenpsykiatrian sosiaalityön tehtävä on tuottaa palve-luja, prosesseja, joiden tavoitteena on lasten psyykkinen hyvinvointi osana lasten suojelua. Palvelujen laatu sosiaalityön osalta tulee vastata asiakasperheiden tar-peisiin. Sosiaalityön prosessissa tulisi kiinnittää huomiota perheen rakenteiden, dynamiikan ja arvojen merkitykseen, koska niillä on yhteyttä lapsen psyykkiseen vointiin.
Perheen rakenteet koostuvat perheen elinoloista ja verkostoista. Perheen his-toria muovaa omalta osaltaan perheen rakenteita. Perherakenteiden tutkimisessa on tärkeänä elementtinä sen historiallisuus. Millä tavalla eri tapahtumat ja raken-teet kommunikoivat keskenään? Mitä muutoksia perheessä on tapahtunut? Keitä tärkeitä ihmisiä lapsen perheessä ja lähiverkostossa on ja mikä asema heillä on?
Sosiaalinen arviointi tarkastelee tutkimuksellisesti näitä näkökulmia perheraken-teiden osalta. Perherakenperheraken-teiden ja perheen historian tutkiminen sukupuun, ver-kostokarttojen ja aikajanojen avulla muodostaa yhden menetelmän, jonka avulla päästään tarkastelemaan perhetekijöiden ja lapsen tilanteen yhteyksiä. Sosiaali-työn tehtävänä on selvittää, mitkä perheen rakenteeseen liittyvät tekijät riskiyttä-vät tai suojaavat lasta psyykkisten häiriöiden osalta. Lastenpsykiatrisessa hoidos-sa sosiaalisen toimintakyvyn tukeminen, jonka tavoitteena on lapsen psyykkinen hyvinvointi, lähtee perhetekijöiden tutkimuksen pohjalta. Haasteena lastenpsy-kiatrian sosiaalityölle on perheen kanssa yhdessä miettiä, miten perheen
raken-teen historia jäsentyy, mitä muutoksia on tapahtunut, ja miten roolit ja tehtävät ovat määrittyneet. On tärkeä selvittää, mikä rakenteissa tukee lapsen tervettä psyykkistä kehitystä ja missä rakenteiden osalta tarvitaan muutoksia, joiden avulla lapsen tervettä kehitystä voidaan edistää.
Perhedynamiikan tarkastelu ja sen parantamiseen suuntautuvat perhetera-peuttiset interventiot ovat yksi sosiaalityön elementeistä lastenpsykiatriassa. So-siaalityöntekijöiden interventiot esimerkiksi kommunikaation selkiyttämiseksi voisivat toimia perhedynamiikan toimivuuden parantamiseksi. Perheen kohtaa-minen dialogisessa vuorovaikutuksessa tarjoaa mahdollisuuden avoimeen kans-sakäymiseen, jossa jokaisen on mahdollisuus tulla kuulluksi. Perhedynamiikan parempi toimivuus todennäköisesti edistäisi perheen kykyä osallistua lapsen hoi-toon ja kuntoutukseen.
Tarkastelun kohteena voivat myös olla perheilmasto ja perheenjäsenten roo-lit. Toimintakyvyn tukemisen tavoitteena on muuttaa perheen dynamiikkaa ja vuorovaikutusta lapsen kehitystä tukevaan suuntaan. Kaikissa näissä lastenpsy-kiatrian sosiaalityön tavoitteissa menetelmät voivat vaihdella. Tärkeintä on yh-teistyö perheen kanssa. Menetelminä voivat joskus toimia neuvonta ja ohjaus, perheterapia, jossa merkitykselliset interventiot tapahtuvat dialogisessa suhtees-sa työntekijän ja asiakasperheen välillä tai useat yhdistetyt perheintervention muodot. Perheen vuorovaikutuksen arvioinnissa etsitään niitä elementtejä, joita vanhempien ja lasten välisessä suhteessa voidaan yhdessä lähteä työstämään.
Tässä tutkimuksessa käytetty perhedynamiikkamittari on asiakastyössä suhteel-lisen työläs ja aikaa vievä menetelmä, mutta on olemassa muita vuorovaiku-tusarviointiin sopivia menetelmiä. Vuorovaikutuksen arvioinnissa voidaan hyvin käyttää joitakin puolistrukturoituja menetelmiä, joita ovat muun muassa MIM-menetelmä (Marshack Interaction method, Marshak 1960), Theraplay-MIM-menetelmä (Jernberg & Booth 2003), FAST-testi (Family System Test, Gehring 2004) ja WMCI-menetelmä (Working Model on the Child). Systemaattinen vuorovaiku-tuksen tutkiminen eri menetelmillä on haasteellista ja edellyttää tiivistä asiakas-työtä ja erityisosaamista.
Perheen arvojen tutkiminen lienee uutta sosiaalityössä. Toisaalta esimerkiksi tässä tutkimuksessa käytetty arvomittari on helposti käytettävissä myös kliinises-ti. Muuttujat ovat faktoroitu ja niiden laskeminen on suhteellisen helppoa.
Arjen käytäntöjä voidaan lisäksi sosiaalityön menetelmin tarkastella ja kar-toittaa: miten perhe toimii verkostossaan, mitkä asiat ovat arjen kannalta tärkeitä, miten vuorovaikutus ja tunnesuhteet perheenjäsenten kesken määrittyvät ja mit-kä tavoitteet ja toiveet ovat perheelle tärkeitä. Löytämällä yhteisesti perheen
kanssa niitä toimintamalleja, jotka tukevat perheen sosiaalisia ja emotionaalisia valmiuksia, voidaan lapsen psyykkistä hyvinvointia todennäköisesti edistää las-tenpsykiatrian sosiaalityön avulla. Perheen arvoja tarkasteltaessa huomion voi kiinnittää perhekulttuuriin, arjen käytöntöihin, lapseen liittyviin odotuksiin ja vanhemmuuden tavoitteisiin. Sosiaalisen arvioinnin osalta tärkeä on pohtia sitä, mitkä ovat niitä perheen arvomaailmaan ja arjen käytäntöihin liittyviä toimintoja, jotka tukevat lapsen psyykkistä kehitystä. Perheen kanssa yhdessä on tarkastel-tava myös niitä toimintamalleja, joihin tarvitaan muutosta silloin, kun lapsen psyykkinen kehitys on vaarassa riskiytyä.
Lastenpsykiatrian psykososiaalisen sosiaalityön sisältöjä voidaan tämän tut-kimuksen perusteella hahmottaa ja yksinkertaistaa seuraavan kuvion avulla (ku-vio 11).
Kuten kuvio 11 osoittaa, sosiaalityö lasten mielenterveyspalveluissa on toimimis-ta kompleksisessa toimintoimimis-takentässä, jossa edellytyksenä on paitsi toimijoiden välinen yhteistyö myös kommunikaatio ja yhteistyö lapsen, perheen ja perheen verkoston kanssa. Dialogin sijasta voidaankin käyttää multilogin käsitettä ku-vaamaan tätä kommunikaatiota ja suhdetta. Lastenpsykiatrian sosiaalityötä mää-rittää se toimintakenttä, jossa sosiaalityötä tehdään. Toimintakentän ollessa kompleksinen työntekijältä edellytetään erityisosaamista (Lymbery 2003). Las-tenpsykiatrian sosiaalityöntekijä tarvitsee erityisosaamista ammatillisen perus-kouluttautumisen ja pätevöitymisen jälkeen saavuttaakseen sen sosiaalityön
asi-ARVOT
antuntijuuden, jota edellytetään lastenpsykiatrisessa työskentelyssä. Toisaalta erityisosaamista edellytetään kapealla sosiaalityön sektorilla koko sosiaali- ja ter-veydenhuollon kentässä.
Tutkimalla sosiaalityön kentän ilmiöitä tutkimme sosiaalityön sisältöä kul-loinkin tarkastelun kohteena olevan ilmiön kautta. Lorenzin (2001) mukaan sosi-aalityölle tyypillinen avoimuus (määrittelemättömyys) antaa sille mahdollisuu-den toimia hyvin erilaisissa historiallisissa, poliittisissa ja sosiaalisissa konteks-teissa samalla kun sosiaalityö toteuttaa universaaleja perusperiaatteita, tieteellistä luotettavuutta, ammatillista osaamista ja oikeudenmukaisuutta. Sosiaalityö eri alueillaan suuntautuu kehittäviin, suojeleviin, ehkäiseviin ja terapeuttisiin inter-ventioihin.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa tekijöistä, jotka vaikuttavat lasten hyvinvointiin. Tiedon avulla psykososiaalisen sosiaalityön tavoitteet las-tenpsykiatrialla voidaan paremmin asettaa edistämään lapsen tervettä kehitystä ja hyvinvointia. Lastenpsykiatrian sosiaalityön interventiot hahmottuvat, priori-soituvat ja saavat muotonsa lasten psyykkisen hyvinvoinnin edistämisen ollessa sosiaalityön kohteena ja tavoitteena. Sosiaalityön tavoitteena ei ole yksistään lap-sen tilanteen arviointi tai yksinomaan laplap-sen tukeminen, vaan laplap-sen, perheen ja muun ympäristön huomioonottaminen sekä arvioinnissa, että niissä tukemisen muodoissa, joita lapsen ja perheen hyvinvoinnin edistämiseksi rakennetaan.
Tutkimus ja tutkijan laajempi kokemus sosiaalityön kentästä ovat vahvista-neet sitä näkemystä, että tarvitaan entistä tiiviimpää yhteistyötä peruspalvelujen sosiaalityön ja erikoissairaanhoidon sosiaalityön välillä. Lapsen ja perheen käyt-töön tulee saada elämäntilanteeseen tarvittavat sosiaalihuoltolain mukaiset pal-velut tukemaan lapsen hyvinvointia. Huomiota tulisi suunnata myös muihin so-siaalipalveluihin kuin lastensuojeluun. Lastensuojelun asiakkuus on erityisiä kri-teerejä edellyttävä palvelumuoto. Perhe saattaa tarvita vaikka vanhustenhuollon palveluja läheiselleen, toimeentulotukea, lapsiperheiden kotipalvelua tai vaikkapa päihdehuollon palveluja. Näistä mahdollisuuksista tulisi tarpeen mukaan keskustella ja toimia yhteistyössä kunnan sosiaalityöntekijän kanssa.
Sosiaali- ja terveystoimen yhdistäminen on Suomessa valtakunnan tason suuri haaste. Perustasolla sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistäminen on palvelu-järjestelmien uudistamisen tavoite. Myös erikoissairaanhoidon ja peruspalvelujen yhdistäminen saumattomaan yhteistyöhön on välttämätöntä. Tämä edellyttää uusien yhteistyökäytäntöjen luomista erikoissairaanhoidon sosiaalityön ja perus-turvan sosiaalityön välille lasten psyykkisen hyvinvoinnin edistämiseksi.
7 Pohdinta
Lasten psyykkinen hyvinvointi on ajankohtainen aihe. Tässä tutkimuksessa las-ten psyykkistä hyvinvointia lähestyttiin käänteisesti, pahoinvoinnin ja psyykkis-ten häiriöiden kautta. Tutkimuksen suunnittelun alkuaikoina 2000- luvun alussa lastenpsykiatrialla oli havaittavissa asiakasmäärien kasvu. Viime vuosina tämä kehitys on jatkunut. Osittain se voi johtua siitä, että lastenpsykiatrisia palveluja on lisätty, mutta osatekijänä saattaa olla se, että psyykkisesti huonosti voivien lasten määrä on kasvanut. Vaikka lastenpsykiatrian sosiaalityö on perheen kans-sa tehtävää työtä, lasten häiriöt ja riskit eivät kuitenkaan ole palautettaviskans-sa yksin perhesuhteisiin. Ne kertovat myös lapsuuden yhteiskunnallisessa perustassa ris-teilevistä voimista ja vaativat katseen kääntämistä perheen ja yhteiskunnan väli-siin suhteiväli-siin (Alanen & Bardy 1990).
Lastenpsykiatrian sosiaalityön erityisenä tehtävänä on tutkia ja tarkastella perhettä ja perheen verkostoja paitsi dynamiikan, myös rakenteiden, elinolojen ja kokonaisvaltaisen elämäntilanteen näkökulmasta. Tässä näkökulmassa on mu-kana aikadimensio, joka kattaa useamman sukupolven historian ja vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen, jossa perhe on elänyt. Perheen tutkimisen lisäksi rin-nalla kulkee praktinen elementti siitä, miten sosiaalityö perheen ja työntekijän dialogisessa vuorovaikutuksessa voi tuoda muutosta perheen jo kerrottuihin tai tuleviin kertomuksiin. Perheterapeuttisten lähestymistapojen tunteminen on las-tenpsykiatrian sosiaalityössä tärkeää. Asiakasperheet ovat taustoiltaan erilaisia.
Yhteistä on kuitenkin se, että perheessä on lapsen psyykkiseen vointiin liittyvä pulma. Perheiden kanssa tehtävä sosiaalityö lapsen voinnin edistämiseksi edel-lyttää psykoterapeuttista osaamista. Kouluttautuminen perheterapeutiksi tarjoaa sosiaalityöntekijälle menetelmiä lastenpsykiatrisen sosiaalityön osaamiseen. heterapeuttiset teoriat ovat olleet tämän tutkimuksen yhtenä lähtökohtana. Per-heterapeuttinen työskentely edellyttää perheen rakenteiden, dynamiikan ja arvo-jen, tärkeinä koettujen elementtien hahmottamista.
Lasten psyykkisen hyvinvoinnin teoreettinen tarkastelu sekä perhetutkimuk-sen ja perheterapian lähestymistavat, ovat sopineet siihen tutkimusmalliin ja me-todologiaan, jota tutkimuksessa on seurattu. Tutkimus on ollut myös epidemio-logista tutkimusta, jossa väestöotoksella on pyritty selvittämään tietyn ikäryh-män lasten ja heidän perheisiinsä liittyviä tekijöitä. Tutkimusaineisto tarjoaa myös muita lähestymistapoja lasten mielenterveysongelmiin. Olisi
mielenkiin-toista tutkia, millä tavalla vanhempien omat mielenterveyden pulmat liittyvät lasten psyykkiseen vointiin. Toisaalta myös lapseen itseensä liitetyt piirteet, kog-nitiiviset tai sosiaaliset taidot, voisivat olla tulevaisuuden jatkotutkimuskohteita.
Koulumaailman dynamiikan ja vuorovaikutuksen tutkimus lapsen psyykkisen voinnin kannalta olisi myös mielenkiintoista ja ajankohtaistakin. Oma valintani keskittymisestä muutamiin perhetekijöihin perustuu nimenomaan sosiaalityön käytäntöihin. Lasten mielenterveyden ongelmien ennaltaehkäisevän työn kannal-ta erittäin mielenkiintoinen tutkimuslähtökohkannal-ta voisi olla tutkimus niistä tekijöis-tä, jotka ovat psyykkisesti erityisen hyvinvoivien lasten taustalla.
Tämän tutkimuksen tutkimusintressi on muotoutunut sosiaalityön tekemi-sestä lastenpsykiatriassa. Käytännön kautta on syntynyt tarve tieteellisesti ja täs-sä tutkimuksessa empiirisen tutkimuksen avulla tarkastella, ovatko lastenpsy-kiatrian sosiaalityön sisältöjä määrittäneet perheen rakenne, dynamiikka ja arvot lasten psyykkisen hyvinvoinnin kannalta merkityksellisiä.
Tutkimus on ollut sosiaalityön kentän ilmiötä koskevaa tutkimusta, mutta samalla se on itse sosiaalityön tutkimusta siitä lähtökohdasta, että työn sisältö määrittyy ilmiöstä käsin. Toisaalta tutkimukseen liittyy evaluatiivinen, arvioiva ote, jonka tavoitteena on ollut työn kehittäminen. Shaw (2007) nostaa esille sosi-aalityön arvioinnin työn sisällöistä käsin. Hän kysyy, miten sosisosi-aalityön tavoittei-ta voidaan tutkimuksen avulla saavuttavoittei-taa. Ei ole olemassa tavoittei-tarkkoja lukuja siitä, kuinka paljon sosiaalityöntekijöitä työskentelee lasten mielenterveyspalvelujen piirissä, mutta karkeasti arvioiden kunnallisten palvelujen ja erikoissairaanhoi-don lastenmielenterveysalan sosiaalityöntekijöitä saattaisi olla 200- 300. Aiemmin tämän ammattiryhmän työn sisältöjä ei ole yleisellä tasolla pohdittu, eikä lasten-psykiatrian sosiaalityön sisällöstä ole tieteellistä tutkimusta. Vaikka tutkimukses-sa on puutteellisuuksia ja kritisoitavaa, se on kuitenkin ensimmäinen yritys lä-hestyä lastenpsykiatrian sosiaalityön psykososiaalisen työnkenttää. Yhtenä ta-voitteena onkin, että tämä tutkimus voisi toimia sysäyksenä jatkotutkimuksille, jotka valottaisivat uusia puolia lasten psyykkiseen hyvinvointiin ja lastenmielen-terveyspalvelujen parissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden työhön.
Tutkimusprosessina tämä on ollut haasteellinen. Erityisen hankaluutensa sii-hen on tuonut toimiminen tutkijana ja työntekijänä kahden tieteenalan piirissä.
Lasten psyykkisiä häiriöitä olen tarkastellut yksinkertaistaen, koska edustan eri tieteen alaa. Toisaalta joitakin perusasioita olen halunnut esittää empiirisen tut-kimuksen tueksi. Sosiaalityö tieteenä ei myöskään lastenpsykiatrian sisällä täs-menny suoraan sosiaalityön teorioista käsin.
Tutkimusaihe on säilyttänyt kiinnostavuutensa ja se ei ole alkulähtökohdil-taan muuttunut, mutta se on rajautunut. Alusta alkaen mielenkiintoni kohteena oli tutkia perheeseen liittyvien tekijöiden merkitystä lasten psyykkisen hyvin-voinnin kannalta. Lasten psyykkisen hyvinhyvin-voinnin perhetekijöiden kartoituksen lisäksi aloin pohtia, mitä merkitystä tällä tiedolla on nimenomaan lasten psykiat-rian sosiaalityölle. Tällöin tulin ison kysymyksen eteen: Mitä on lastenpsykiatpsykiat-rian sosiaalityö ja sen sisällöt? Toisaalta tutkimukseen tuli näin mukaan mielenkiin-toinen elementti koskien sosiaalityön tutkimusta. Eräänä tärkeänä jatkotutkimus-aiheena näkisinkin vielä tarkemman paneutumisen lastenpsykiatrian sosiaalityön tavoitteisiin, keinoihin ja menetelmiin. Tässä tutkimuksessa tarkastelukohteena on ollut lapsen perhe. Mitkä muut tärkeät elementit lastenpsykiatrian sosiaali-työn käytäntöjä määrittävät kuin asiakasperheet? Muutamat viime vuodet olen toiminut Keiteleen kunnan sosiaalijohtajana ja työn kautta on syntynyt laajempi näkökulma koko sosiaalityön kenttään. Mielenkiintoinen tutkimuskohde olisi lastenpsykiatrian sosiaalityön verkostotyö ja yhteistyö kuntien sosiaalipalvelujen kanssa sosiaali- ja terveyspalvelujen organisaatioiden yhdistyessä.
Mitä on lastenpsykiatrian sosiaalityö? Ammattikäytännöt muovautuvat mo-nesta eri lähtökohdista. Ne syntyvät toiminnan kohteen kautta, tässä tapauksessa lastenpsykiatrialle ohjautuneen lapsen perheen ja heidän verkostojensa kautta.
Arvot muokkaavat myös toimintatapoja ja ammattikäytäntöjä. On huomioitava sekä asiakasperheen arvomaailma että työntekijöiden arvot. Toisaalta ammatti-käytännöt muovautuvat toimintatapojen kautta. Haetaan ratkaisuja luovasti työn kohteena olevaan ilmiöön. Myös konteksti ja toiset toimijat määrittelevät ammat-tikäytäntöjä. Tällöin voidaan määritellä ammattikäytäntöjen syntyyn vaikuttavan myös työyhteisön organisaatiokulttuurin. Monesti hyvät käytännöt lähtevät näis-tä kaikista lähtökohdista ja lisäksi jostakin tarkemmin määrittelemättömäsnäis-tä, jota kokemukseksikin kutsutaan.
Lähteet
Aalto-Setälä, T. 2002. Depressive disorders among young adults. Doctoral dissertation. Publi-cations of the National Public Health Institute KTL A 22/2002.
Achenbach, T., Dumenci, L & Rescorla, L. 2003. Are American children's problems still getting worse? A 23-year comparison. Journal of Abnormal Child Psychology, 31(1), 1-11.
Alanen, L. & Bardy, M. 1990. Lapsuuden aika ja lasten paikka. Sosiaalihallituksen julkaisuja 12/1990. Helsinki: Valtion painatuskeskus.
Allardt, E. 1976. Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Porvoo: WSOY.
Almqvist, F., Kumpulainen, K., Ikäheimo, K., Linna, S-L., Henttonen, I., Huikko, E., Tuompo- Johansson, E., Aronen, E., Puura, K., Piha, J., Tamminen, T., Räsänen, E.
& Moilanen, I. 1999a. Behavioral and emotional symptoms in 8-9-year old children.
European Child & Adolescent Psychiatry, 8(4), 7-16.
Almqvist, F., Puura, K., Kumpulainen, K., Tuompo- Johansson, F., Henttonen, I., Huikko, E., Linna, S., Ikäheimo, K., Aronen, E., Katainen, S., Piha, J., Moilanen, I., Räsänen, E., & Tamminen, T. 1999b. Psychiatric disorders in 8-9-year-old children based on a diagnostic interview with the parents. European Child & Adolescent Psychiatry, 8(4), 17-28.
Almqvist, F. 2000. Tutkimusmenetelmät ja diagnostinen arviointi. Teoksessa Räsänen, E., Moilanen, I., Tamminen, T., Almqvist, F., (toim.) Lasten- ja nuorisopsykiatria.
Duodecim. Jyväskylä: Gummerus, 143-149.
Anad, P., Hunter, G. & Smith, R. 2005. Capabilities and well-being: evidence based on the Sen-Nussbaum approach to welfare. Social Indicators Research, 74, 9-55.
Andersson, J.C., Williams, S., McGee, R. & Silva, P. A. 1987. DSM-III disorders in preado-lescent children. Prevalence in a large sample from the general population. Archives General Psychiatry, 44, 69-76.
Angold, J.C., Messer, S.C., Stagl, D., Farmer, E., Costello, E.J. & Burns, B.J. 1998. Per-ceived parental burden and service use for child and adolescent psychiatric disor-ders. Journal of American Academy of Child and Adolescent Psychiatry, 88, 75-80.
Angold, A., Costello, J., Burnes, B., Erkanli, A., & Farmer, E. 2000. Effectiveness of Non-residential Speciality Mental Health Services for Children and Adolescents in the
“Real World”. Journal of the American Academy of Child & Adolescent psychiatry 39, 154-160.
Arajärvi, T. & Varilo, E. 1991. Lastenpsykiatria tänään. Tampere: Weilin & Göös.
Arajärvi, P. 1996. Juridisia näkökohtia lapsen aseman kehittymiseen. Teoksessa Arajärvi, T., Forsius, H., Kalliopuska, M., Saarinen, P., Seitamo, L. (toim.) Pahantapaisista po-jista ja tytöistä itkeviin vauvoihin- yli sata vuotta lastenmielenterveystyötä. Lastenpsy-kiatrian tutkimussäätiön julkaisuja n:o 6. Tampere.
Aronen, E.T. & Soininen, M. 2000. Childhood depressive symptoms predict psychiatric problems in young adults. Canadian Journal of Psychiatry, 45(5), 465-470.
Arvelo, A.P. 1937. Huoltolait. Kokoelma yhteiskunnallista huoltoa koskevia lakeja ja asetuksia.
Porvoo.
Aunola, K., Vanhatalo, O. & Sethi, R. 2001. Sosiaalinen tausta, arvot ja vanhemmuus.
Tutkimusselosteet Psykologia, Maaliskuu, 148-158.
Ayuso-Mateos, J.L., Vazquez-Barquero, J.L., Dowrick, C., Lehtinen, V., Dalgard, O.S., Casey, P., Wilkinson, C., Lasa, L., Page, H., Dunn, G., & Wilkinson, G (ODIN Group) 2001. Depressive disorders in Europe: prevalence figures from ODIN study. British Journal of Psychiatry, 179, 308-316.
Ballus, C. & Fisher, W. 1997. Images and attitudes towards psychiatry and mental illness.
European Psychiatry, 12(2), 113.
Barnhill, L. R. 1979. Healthy family systems. The Family Coordinator, Jan, 94-99.
Bergman, Å. & Lundström, T. 1998. Metoder i socialt arbete. Socialvetenskaplig tidskrift 4(5), 291-314.
Blair, A. 1991. The triadic model as applied to the treatment of conduct-disordered chil-dren: A review and critique. Counselling Psychology Quarterly, 4(2/3), 229-246.
Blatchford, P., Edmonds, S., & Martin, C. 2003. Class size, pupil attentiveness and peer relations. British Journal of Educational Psychology, 73(1), 15-36.
Boehnke, K., Schwartz, S., Stromberg, C. & Sagiv, L. 1988. The Structure and dynamics of worry: Theory, measurement, and cross-national replications. Journal of Personality, 66(5), 745-782.
Bourdieu, P. 1985. The forms of capital. Teoksessa Richardson, J.G & Greenwood, C (toim.) Handbook of Theory and Research for the Sociology of Education. New York, 241-258.
Brannen, J. & Storey, P. 1996. Child health in social context. Health Education Authority Family Health Research Reports. London: Health Education Authority.
Bronfenbrenner, U. 1986. Ecology of the Family as a Context for Human Development.
Research Perspectives. Developmental Psychology, Vol 22, No.6, 723-742.
Bumpass, L. & Sweet J. 2001. Marriage, divorce and intergenerational relationships.
Teoksessa Thornton & Arlaud (toim.) The well-being of children and families: Research and data needs. University of Michigan Press. ISBN 047209758, 295-313.
Burns, B. J., Costello, E. J. & Angold, A. 1995. Children's mental health service use across service sectors. Health Affair, 14, 147-159.
Cairney, J & Wade, T.J. 2002. Single parent mothers and mental health care service use.
Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology, 37(5), 236-242.
Cairney, J., Boyle, M., Offord, D. R. & Racine, Y. 2003. Stress, social support and depres-sion in single and married mothers. Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology, 38(8), 442-449.
Carlson, M. & Corcoran, M. 2001. Family Structure and Children's Behavioural and Cog-nitive Outcomes. Journal of Marriage & Family, 63(3), 779-792.
Christensen, P. 2004. The health-promoting family: a conceptual framework for future research. Social Science & Medicine, 59(2), 377-387.
Coleman, S. 1988a. Social Capital in the Creation of Human Capital. American Journal of Sociology, 94, 95-121.
Cote, S. 2001. The contribution of human and social capital, Canadian Journal of Policy Research 2(1), 29-36.
Cox, M. J. & Paley, B. 1997. Families as systems. Annual Review of Psychology, 48, 243-267.
Demo, D. H. & Cox, M. J. 2000. Families with young children: A review of research in the 1990’s. Journal of Marriage and Family, 62(4), 876-895.
Denham, S. 1995. Mother-Child Dialogue about Preschooler´s emotions and Preschool-er´s emotional Competens. Genetic, Social and General Psychology. Monographs 121, 313-348.
Drewnovsky, J. & Scott, W. 1966. The Level of Living Index. United Nations Research Insti-tute for Social Development Raport 4. Geneve.
Dunn , J., Deator-Dechard, K., Pickering, K., O’Connor, T. & Golding, J. (ALSPAC Study Team). 1998. Children’s Adjustment and Pro-social Behaviours in Step-, Single-parent and Non-stepfamily settings: Finding from 9 Community Study. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 39, 1083-1095.
Foa, U.G. 1971. Interpersonal and Economic Resources. Science 171, 345-351.
Forssen, K., Laine, K. & Tähtinen , J. 2002. Hyvinvoinnin tekijät ja uhat lapsuudessa. Te-oksessa Juhila, K. Forsberg, H. & Roivainen, I. (toim.) Marginaalit ja sosiaalityö. Jy-väskylä: SoPhi.
Forssen, K. & Ritakallio, V-M. 2009. Yksinhuoltajaäitien moniulotteinen köyhyys Euroo-passa Teoksessa Forssen, K., Haataja, A. & Hakovirta, M.(toim.) Yksinhuoltajuus Suomessa. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 50. Helsinki: Väestöliitto.
Fombonne, E. 1998. Increased rates of psychosocial disorders in youth. European Archives of Psychiatry & Clinical Neuroscience, 248(1), 14-21.
Gaerling, T. 1999. Value priorities, social value orientations and cooperation in social dilemmas. British Journal of Social Psychology, 38(4), 397-408.
Gehring, T. 2004. Family System Test-FAST. Helsinki: Psykologien Kustannus Oy.
Goldenberg, I. & Goldenberg, H. 2011. Family Therapy. Eighth Edition. California:
Brooks/Cole Publishing.
Golish, T.D. 2003. Stepfamily communication strengths: Understanding the ties that bind. Human Communication Research, 29, 41-80.
Goodman, R. 1997. The Strengths and Difficulties Questionnaire: A Research Note. Jour-nal of Child Psychology and Psychiatry, 38, 581-586.
Goodman, S. H., Hoven, C. W., Narrow, W. E., Cohen, P., Fielding, B., Alegria, M., Leaf, P. J, Kandel, D., McCue Horwitz, S., Bravo, M., Moore, R. & Dulcan, M. K. 1998.
Measurement of risk for mental disorders and competence in a psychiatric epide-miologic community survey: the National Institute of Mental Health Methods for the Epidemiology of Child and Adolescent Mental Disorders (MECA) study. Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology, 31, 162-173.
Goodman, R. 1999. The Extended Version of the Strengths and Difficulties Questionnaire as a Guide to Child Psychiatric Caseness and Consequent Burden. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 40, 791-799.
Goodman, R., Ford, T., Simmons, H., Gatward, R. & Meltzer, H. 2000. Using the Strengths and Difficulties Questionnaire (SDQ) to screen for child psychiatric dis-orders in a community sample. British Journal of Psychiatry, 177, 534-539.
Gordon, J. & Jordan, J. 1999. Social Capital and Child Welfare. Children & Society, 13, 242-256.
Gouveria, V., Martinez, E., Meira, M. & Milfoni, T. 2001. The universal structure and con-tent of human values: Confirmatory factor analysis of Schwartz’s typology. Estudos de Psicologia, 6(2), 133-142.
Gredler, M. <a href="http://education.stateuniversity.com/pages/1960/Erikson-Erik-1902-1994.html">Erik Erikson (1902–1994) - Career, Contribution</a>. Haettu 12.08.2013
Hakovirta, M. 2006. Yksinhuoltajaäitien työllisyys, toimeentulo ja työmarkkinavalinnat. Väes-töntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 45. Helsinki: Väestöliitto.
Hakulinen, T. & Paunonen, M. 1995. The family dynamics of bearing and child-rearing families in Finland. Journal of Advanced Nursing, 22, 830-834.
Hakulinen, T., Paunonen, M., White, M. A. & Wilson, M. E. 1997. Dynamics of families during the third trimester of pregnancy in Southwest Finland. International Journal of Nursing Studies, 34(4), 270-277.
Hakulinen, T., Laippala, P. & Paunonen, M. 1998. Relationships between infant temper-ament, demographic variables, and family dynamics of child-rearing families.
Journal of Advanced Nursing, 27, 458-465.
Hakulinen, T., Laippala, P., Paunonen, M. & Pelkonen, M. 1999. Relationships between family dynamics of Finnish child-rearing families; factors causing strain and re-ceived support. Journal of Advanced Nursing, 29(2), 407-416.
Hao, L. & Xie, G. 2002. The Complexity and Endogeneity of Family Structure in Explain-ing Children’s Misbehavior. Social Science Research, 31, 1-28.
Hazell, P. 2002. Depression in children. British Medical Journal 325 (7358), 229-231.
Heaton, T. B. & Vaughn, R. A. 1995. Modelling family dynamics with event history
Heaton, T. B. & Vaughn, R. A. 1995. Modelling family dynamics with event history