Tutkimukseni perusteella sosiaalityön asiantuntijuutta suuronnettomuuksissa ovat oman työn ja valtuutuksien tunteminen, tilanne- ja kriisikeskuksen johtaminen, vapaaehtoisten koordinointi, kriisityön osaaminen, tiedon antaminen ja saanti sekä kokonaisuuksien hal-linta. Lisäksi sosiaalityön asiantuntijuutta ovat vuorovaikutustaidot, yksityisyyden suojan huomioiminen, hallinnollisjuridisten päätösten tekeminen, palvelujärjestelmän tunteminen ja erityisistä avuntarpeista huolehtiminen. Näihin asioihin liittyvät vahvasti viestinnän taidot ja moniviranomaisyhteistyö, koska ilman saumatonta vuorovaikutusta, viestintää ja yhteis-työtä kukaan viranomainen ei saa kattavaa tilannekuvaa suuronnettomuudesta. Oman roolin tuntemiseen liittyi vahvasti tilannejohto-osaaminen ja vahva linjaorganisaatio.
I1: Osaa rauhoittua tilanteeseen, kysyä asiakkaat. Sun täytyy itse olla hirveän rauhal-linen ja johdonmukainen, ettei se asiakkaan tunnetila tartu suhun ja asiakkaat lukee tosi tarkasti nonverbaliikkaa, eli jos on vaikka tosi jännittynyt tai hätäinen. Mun mie-lestä ei kaikesta tarvii tietää kaikkea vaan asia luvataan selvittää ja palata asiaan myöhemmin. Sitten täytyy muistaa, jos antaa tällaisen lupauksen niin se pitää myös tehdä niin. Rooli on se, että sun täytyy aika selkeästi osata ottaa sellaista ryhmädyna-miikan lainalaisuuksia. Ottaa isoa akuutin avun tarvitsijoita haltuun. Eli ne ei juok-sentele siellä ympäri onnettomuuspaikkaa ja haittaa mahdollisia pelastustöitä tai ai-heutua itselleen tai muille turvallisuusriskejä. Niin tarvittaessa täytyy olla tosi na-pakka. Eli kyl se vaatii edelleen kokonaisuuden haltuunotto, puhun kaikissa vaiheissa, se on tosi keskeistä.
I6: Työnkuva voi olla niin moninainen, se riippuu niin tilanteesta, mutta sosiaalityö on myös siellä usein johtamassa sitä kriisikeskusta … Sitten sosiaalityöntekijä tieten-kin pääasiassa huolehtii majoituksen tarvitsijoista tai ryhmistä, jotka ei pysty itsestään huolehtimaan. Heistä ensisijaisesti kootaan tietoja ja ruvetaan selvittämään, onko omaisia, läheisiä. Mutta sitten ihan resursseista riippuen sosiaalityöntekijät on myös niitä kriisityöntekijöitä siinä tilanteessa. Et kyllähän jokainen ihminen, joka siellä on tarvii myös sitä kriisitukea. … Semmoista akuuttia kriisityötä, huopien jakamista, me-hun tarjoilua, siinä voi joutua monenlaiseen rooliin. … Kyllä siinä tilanteessa, kun ollaan ihan akuutissa voi joutua tekemään ihan mitä vain. Ja se kuuluukin siihen asi-aan, että ihmisiä huomioidaan kokonaisuutena. Korostan vielä, että toki pitää, jos
ha-jällä voi nimenomaan olla myös se oma roolinsa, että tavallaan se kriisityöntekijä voi olla myös joku muu.
Suuronnettomuudessa tilanteen ensimmäisinä tavoitteina on organisoida tilanteen johtami-nen, töiden delegointi ja kriisikeskuksen pystyttäminen ja johtaminen. Suuronnettomuudet ovat usein äkillisiä tilanteita, joten valmiudessa olevissa sosiaalityöntekijöissä ei välttämättä ole valmiussuunnitelmassa nimettyä johtajaa paikalla. Sosiaalityöntekijälle saattaa tulla ti-lanne, jossa hän voi joutua aloittamaan tilannejohtamisen ennen kuin alustavasti sovittu joh-taja saapuu paikalle.
I5: Täytyy tavallaan pystyä ottamaan oma roolinsa. Teoriassa pahimmassa tapauk-sessa voi hyvin äkkiäkin joutua kuka tahansa sosiaalipäivystyksen sosiaalityöntekijä ainakin aloittamaan jotain evakuointityötä yön pimeinä tunteina ennen kuin sinne muut ehtii paikalle. Niin semmoisen roolin ottaminen ei ole kaikille luontevaa eikä kaikilla ole minkäänlaista johtamiskokemusta, osa työntekijöistä ei koe luontevana semmoista johtamista. Ja se on vähän vieras rooli. Että kyllähän siinä tällaisia haas-teita voi niissä tilanteissa tulla. Ja sitten ehkä sellainen terve rajaaminen siitä, että saattaa ties miltä taholta tulla epärealistisiakin odotuksia siitä, mitä kaikkea pystytään hoitamaan ja järjestämään, että pystyy sitten rajaamaan ja sanomaan, että tää ei kuulu meille.
Useimmiten johtajan paikalle astuu vuorovastaava, mutta joissakin tilanteissa on täysin mah-dollista, että kuka vain sosiaali- ja kriisipäivystyksestä voi joutua johtamaan tilannetta. Tämä rooli saattaa olla hankala ja vaikeakin erityisesti silloin, jos johtaja joutuu johtamaan omia kollegoitaan tai joutuu vahvasti perustelemaan sosiaalityön, esimerkiksi tiedonsaannillisia oikeuksia. Toisinaan yhteentörmäyksiä voi sattua myös vapaaehtoisjärjestöjen koordinoimi-sessa. Vapaaehtoisjärjestöissä on paljon poikkeusoloihin liittyvää tietoa ja taitoa ja vapaa-ehtoisjärjestön johtaja voi omata enemmän tietoa suuronnettomuusmekanismista, kuin sen hetkinen sosiaalitoimesta tullut johtaja. On kuitenkin muistettava, että virkavastuu ja pää-töksenteko kuuluvat sosiaalitoimelle. Vaatii johtajalta hyviä vuorovaikutus- ja tilanteenlu-kutaitoja, jotta suuronnettomuus saadaan hoidettua hyvässä vuorovaikutuksessa ja yhteis-työssä kaikkien osapuolien kanssa.
I6: Sit kun on se ihminen, joka alkaa johtamaan niin se tietenkin vaatii sitä, että hän pystyy ottamaan sen tilanteen jotenkin haltuun, ja delegoimaan tehtäviä. Joku on se,
joka tekee tilannepäiväkirjaa ja kirjaa mitä kaikkea muut sanoo jne. Sit siinä joudu-taan samalla miettimään, että kuka hoitaa päivittäistä toimintaa. Se vaatii rauhalli-suutta ja ehkä vähän sellaista harkintakykyä, ettei lähde ihan hirveästi tekemään en-nen kuin on tarvittavia tietoja.
I5: Kyllähän siinä sellainen työnjako ja rooli. Että meillähän on esim. hyvin toimivia ja pitkään toimineita vapaaehtoistyön organisaatioita kuten Vapepa, jossa on paljon osaamista. Siellä on hyvin kokeneita ihmisiä ja on niitä tilanteita, että todennäköisesti se Vapepan johtaja on kokeneempi suuronnettomuustilanteiden osaaja kuin se kunnan sosiaalityöntekijä, niin että miten siinä toimitaan niin, että ne roolit pysyy selkeinä ja ne päätökset tekee se, jolle se päätöksenteko kuuluu ja miten sitten taas saadaan se yhteistyö sujumaan.
Vapaaehtoiset toimivat ensihuollollisissa tehtävissä, mutta voivat myös toimia kriisityönte-kijöinä, kuten sosiaalityöntekijät. Sosiaalityöntekijän asiantuntijuuteen suuronnettomuuk-sissa kuuluu osata kriisityötä sekä tuntea palvelujärjestelmä ja –verkostot, joista suuronnet-tomuuden uhrit voivat saada jatkoapua. Sosiaalityöntekijän tulee myös tietää oma ja muiden viranomaisten perustehtävät, suuronnettomuuden toimintamekanismi sekä osata ottaa käs-kyjä vastaan. Psykososiaalisen tuen työskentely suuronnettomuudessa painottuu paljon so-siaalityöhön, jolloin sosiaalityön perustaitoja tarvitaan, mutta myös henkilökohtaiset kyvyt määrittelevät suuronnettomuudessa työskentelevän sosiaalityöntekijän onnistumista. Esi-merkiksi suuronnettomuuden uhrin ja omaisten aito kohtaaminen ja sosiaalityöntekijän kyky sietää hätää ja epävarmuutta sekä kyky rauhoittaa on ensiarvoisen tärkeitä taitoja sosiaali-työntekijälle.
I5: Turvallisuuden tunteen palauttaminen niillä keinoilla mitkä siinä kohtaa on ole-massa. Ei tässä akuutissa vaiheessa, kun puhutaan n tuntia tapahtuneesta, ei tosiaan ole montaa tuntia mennyt niin se on enemmän sosiaalityötä siinä kohdassa. Se painot-tuu sinne sosiaalityön puolelle enemmän kuin kriisityön puolelle. …Ne on hyvin käy-tännönläheisiä ja hyvin siihen sosiaalityön ongelmanratkaisuun liittyviä asioita. Se kriisityön kohta on vähän siellä myöhemmin. Se alkaa kääntymään psykososiaalisen tuen painotus kriisityön puolelle. Mutta se sosiaalityö kulkee koko ajan mukana ja sen pitäisikin kulkea koko ajan mukana. Jos lähdetään sinne jälkihuollon puolesta, niin sosiaalityö pitäisi olla linkitettynä hyvin vahvasti. Koska ihmisille tulee arjessa selviy-tymisen ongelmia usein. Tulee taloudellista pulmaa, mitkä nyt sitten on ne sosiaalityön peruskentät.
Taitoja, joita suuronnettomuudessa työskentelevä sosiaalityöntekijä tarvitsee vuorovaiku-tustaitojen ohella ovat kriisityön taidot, taito rauhoittaa ja olla läsnä sekä kärsivällinen. Suur-onnettomuustilanteessa kokonaiskuvan ja onnettomuudesta saatava faktatiedon saaminen saattaa olla hankalaa jo ihan tilanteen sekavuudesta johtuen. Tämä johtaa siihen, että se tieto,
työntekijän tulee osata rauhoittaa ja antaa se tieto mitä on annettavaksi ja usein myös kirjal-lisena erityisesti, jos tietoa annetaan saatavilla olevista palveluista.
I3: Sanotaanko nyt näin, että, jos sulla on perus hyvät asiakastyön taidot ja pärjäät niidenkin hankalampienkin asiakkaiden kanssa normityössä niin niillä pääsee jo pit-källe, mutta se mikä näissä akuuteissa tilanteissa tulee on se, että sulla pitää olla se kyky rauhoittaa ihmisiä tavalla tai toisella. Ja tää ehkä tulee enemmän siinä kriisikes-kuksessa toimimisessakin, mutta se että mikä siinä tulee ongelmaksi, on se, että tässä alkuvaiheessa se mitä ihmiset haluaa, on tietoa. Ja sitä tietoa ei ole, että sun pitää samalla pystyä rauhoittamaan ihmiset nollatiedolla, mikä on itseasiassa kovin hanka-laa, koska ainut mitä ne haluaa, on tieto missä heidän läheiset on, mitä on tapahtunut ja sitä ei siinä hetkessä kellään ole. Sellainen hyvin rauhalliset, mutta jämäkät vuoro-vaikutustaidot on siinä kohtaa.
I1: Kriisitilanteessa ihmiset reagoi eri tavalla ja kaikki on täysin normaalia. He pys-tyvät ottamaan hyvin rajallisesti tietoa vastaan. Kaikki tieto mikä annetaan, täytyy an-taa myös kirjallisena asiakasta ei saa mun mielestä missään nimessä lähtemään ilman että hänellä on kirjotettu puhelinnumero mihin voi olla nopeasti yhteydessä.
Sosiaalityön vuorovaikutus suuronnettomuustilanteissa on erilaista suhteessa muihin viran-omaisiin kuin onnettomuuden uhreihin. Vuorovaikutus painottuu muihin viranviran-omaisiin sekä yhteistyötahoihin suuronnettomuuden ensimmäisen vaiheen avussa. Tätä perusteltiin tilan-netiedon ja suuronnettomuuden faktatiedon saamisella muilta viranomaisilta, sillä, että työtä ei voida hallitusti koordinoida ilman muita viranomaistoimijoita, kuten pelastusviranomaisia sekä vapaaehtoisjärjestöjä ja omaa organisaatiota. Suuronnettomuustyöskentely on työn or-ganisointia ja tilannekuvan rakentamista ja tulevaisuuteen katsomista. Hyvä tiedonkulku taa-taan haastateltavien mukaan säännöllisellä yhteisellä harjoittelulla ja etukäteen rakennettu-jen yhteistyörakenteiden avulla. Myös sosiaalitoimen johdon osallistuminen suuronnetto-muuden johtokeskukseen on ensiarvoisen tärkeää, jotta tieto saadaan kulkemaan ylhäältä alaspäin ja toiseen suuntaan
I1: Hyvä tiedonkulku taataan säännöllisellä yhteisellä harjoittelulla. Se on kaikista keskeisintä.
Suuronnettomuudessa sosiaalityöntekijä tarvitsee monenlaisia työkaluja omaan työkalupak-kiinsa. Suuronnettomuuden erityisyyden vuoksi sosiaalityöntekijän tulee olla rauhallinen ja
johdonmukainen persoona, joka kykenee johtamaan, mutta myös ottamaan käskyjä vastaan.
Sosiaalityön tulee tuntea oman työn valtuutukset ja tiedonsaannilliset oikeudet. Sosiaali-työntekijän tulee tunnistaa suuronnettomuuden uhrien keskeisimmät palvelun tarpeet ja tehdä niiden mukaan hallinnollis-juridisia päätöksiä. Sosiaalityöntekijän tulee omata kriisi-työn osaamista, mutta ennen kaikkea sosiaalityöllä on kyky hallita suuria määriä erilaisia asiakkaita kiireellisessä moniviranomaistilanteessa. Näitä kaikkia ylläpidetään jatkuvalla oman osaamisen parantamisella, varautumalla ja säännöllisellä harjoittelulle omassa organi-saatiossa, että moniviranomaisharjoituksissa.
Suuronnettomuus on erityinen tilanne, joka asettaa haasteita työntekemiselle. Suuronnetto-muus on äkillinen ja arvaamaton tilanne, johon vaaditaan moniammatillista yhteistyötä ti-lanteen hoitamiseksi. Suuronnettomuudessa on usein suuri joukko avuntarvitsijoita ja sosi-aalityön tehtävänä on huolehtia suuronnettomuudessa osallisina olleiden ihmisten erilaisista avun tarpeita, turvallisuuden tunteen palauttamisesta ja jatkohoidon järjestämisestä. Sosiaa-lityö toimii pääosin kriisikeskuksessa, jonne suuronnettomuuden osalliset evakuoidaan.
Kriisikeskuksen tavoitteena on arvioida jokaisen kriisikeskuksen ihmisen palveluiden tar-peet ja jatkohoidon järjestäminen yhdessä muiden viranomaisten ja vapaaehtoisten kanssa.
Akuutti kriisityö tarkoittaa välittömästi tarjottavaa tukea ja kriisityötä, joka pitää sisällään, esimerkiksi kriisitapaamisia yksittäisille henkilöille, perheille tai ryhmille. Työn tarkoituk-sena on rauhoittaa suuronnettomuuden aiheuttamia stressivasteita sekä edesauttaa kriisin psyykkistä käsittelyä ja palauttaa psykososiaalista toimintakykyä tukien luontaista toipu-mista ja käytettävissä olevia omia voimavaroja sekä ehkäistä suuronnettomuudessa aiheutu-neita pitkäaikaisseuraamuksia. Akuuttia kriisityötä voidaan antaa tietyissä määrin heti on-nettomuuspaikalla, mutta tilanteen syvempi käsittely tehdään kuitenkin suuronnettomuuden jälkeisenä aikana, noin kuukausi suuronnettomuudesta. Akuuttia kriisityötä antavat monet tahot. (STM 2019, 19–20.) Kriisikeskuksessa tapahtuva akuutti kriisityö on asiakkaiden koh-taamista ja turvallisuuden tunteen palauttamista.
Suuronnettomuustyöskentelyn erityisyys
Äkillinen
kriisitilanne Iso joukko
avuntarvitsijoita Tilanne jatkuu
pitkään Linjaorganisaatio
Suuronnettomuus on erityinen työtilanne sosiaalityölle siitä syystä, että suuronnettomuu-dessa osallisina olleita ihmisiä voi olla suuri määrä, tilanteet jatkuvat sosiaalityöntekijöillä pitkään vielä suuronnettomuuden jälkeiseen aikaan. Suuronnettomuustilanteessa ehkä yksi suurin eroavaisuus sosiaalityön arkityöskentelyyn on se, että suuronnettomuustilanteessa työskentely on linjaorganisaatiossa. Yleisesti sosiaalityö on demokraattista ja keskustelevaa työskentelyä, mutta suuronnettomuudessa työskentely on käskyjen vastaanottamista ja omassa työtehtävässä pysymistä. Sekavassa tilanteessa on aina tarpeellista, että tilannetta johtaa joku, joka tietää suuronnettomuuden tilanne- ja yleiskuvan. Johtajan tulee omata hy-vät vuorovaikutustaidot ja osata työskennellä moniviranomais yhteistyössä. Johtajan tulee jakaa erilaisia työtehtäviä, resursseja sekä hoitaa kriisiviestintää sekä ylös että alaspäin.
Suuronnettomuustilanteessa sosiaalityö on koordinoimassa suuronnettomuustilanteen psy-kososiaalista tukea. Oman tutkimukseni ja sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän loppu-raportin perusteella (2019:46) äkillisten tilanteiden psykososiaalinen tuki on kattokäsite suuronnettomuuksissa annettavalle toiminnalle, joka vastaa suuronnettomuudessa osallisina olleiden erilaisiin palveluntarpeisiin.
Tutkimukseni perusteella suuronnettomuustilanteessa psykososiaaliseen tukeen kuuluvat moniammatillinen yhteistyö, Laaja-alaisen ja monikerroksisen tiedon keruu ja hallinta, jäl-kihoidon järjestäminen, ensihuollolliset tehtävät ja kriisiviestintä sekä turvallisuuden tunteen palauttaminen. Lisäksi työtehtäviin kuuluvat palvelutarpeen arvio, rauhoittaminen, ihmisen
Suuronnettomuustilanteen psykososiaalinen tuki
• Moniammatillinen yhteistyötilanne
• Laaja-alaisten ja monikerroksisen tiedon keruu ja hallinta
• Laaja-alaisten ja monikerroksisen tiedon keruu ja hallinta
• Jälkihoidon järjestäminen
• Ensihuolto
• Kriisiviestintä
• Turvallisuuden tunteen palauttaminen
sekä vapaaehtoistyön järjestöt sekä kirkko. Vapaaehtoistyön järjestöissä on paljon koke-musta suuronnettomuustyöskentelystä ja heistä on apua akuutissa kriisityössä, ihmisten kir-jaamisessa sekä ensihuollollisissa tehtävissä. Kriisikeskuksen kokonaisvastuu on kuitenkin kriisikeskuksen johtajaksi nimetyllä työntekijällä. Useimmiten johtajana on sosiaalipäivys-tyksen erikseen nimetty sosiaalityöntekijä, mutta tilannetta voi joutua johtamaan myös hä-lytyksen vastaanottanut sosiaalityöntekijä oli hänellä kokemusta johtamisesta tai ei.
Sosiaalityön asiantuntijuus suuronnettomuuksissa näyttäytyy tämän tutkimuksen mukaan kokonaisuuksien haltuun ottamisena sekä erilaisina johtamistehtävinä. Sosiaalityön asian-tuntijuutta ovat oman työn ja valtuuksien tunteminen, tilanne- ja kriisikeskuksen johtaminen, vapaaehtoisten koordinointi, kriisityön osaaminen, vuorovaikutustaidot, kokonaisuuksien hallinta ja hallinnollisjuridiset päätökset. Sosiaalityöntekijä tarvitsee suuronnettomuudessa työskennellessään erilaisia vuorovaikutustaitoja. Suuronnettomuuden ensimmäisessä vai-heessa, ennen kuin kriisikeskus on pystytetty, sosiaalityöntekijöiden vuorovaikutus painot-tuu muihin suuronnettomuudessa työskenteleviin viranomaisiin hyvän tilannekuvan luo-miseksi. Kriisikeskuksen perustamisen jälkeen vuorovaikutus alkaa painottumaan suuron-nettomuuden osallisten suuntaan, jolloin sosiaalityöntekijä käyttää kriisityön taitojaan.
Sosiaalityön asiantuntijuus suuronnettomuuksissa
• Oman työn ja valtuuksien tunteminen
• Tilanne ja kriisikeskuksen johtaminen
• Vapaaehtoisten koordinointi
• Kriisityön osaaminen
• Vuorovaikutustaidot
• Kokonaisuuksien hallinta
• hallinnollisjuridiset päätökset
Merja Rapelin (2017, 61) tutkimuksessa on asetettu sosiaalityön perustyöksi suuronnetto-muuksissa psykososiaalinen tuki. Omassa tutkimuksessani psykososiaalinen tuki ei näyt-täydy yhtenä tiettynä osaamisena vaan toimii kattokäsitteenä monille eri toiminnoille.
Olen tarkastellut sosiaalityön asiantuntijuutta yleisellä tasolla ja syventynyt sen jälkeen suur-onnettomuudessa annettavaan psykososiaaliseen tukeen, joka pitää sisällään akuutin kriisi-työn ja kiireellisen sosiaalikriisi-työn yhdessä. Suuronnettomuudessa työskentelytilanne on poik-keava, joka tuo oman kontekstinsa sosiaalityölle. Työssä korostuvat ja painottuvat sosiaali-työn asiantuntijuuden osa-alueet eri tavoin. Työtä tehdään moniammatillisessa yhteistyössä asiakkaiden ja heidän omaistensa kanssa ja se sisältää palvelutarpeen arviointia, ohjausta ja neuvontaa, tukea asumiseen ja taloudelliseen ahdinkoon.
Tilanteen erityisyyden vuoksi suuronnettomuuteen tulee varautua. Se sosiaalitoimi, joka ot-taa vasot-taan suuronnettomuudesta tulevan hälytyksen tulisi varmisot-taa, että myös sosiaali-huolto on näkyvissä kunnan tai esimerkiksi sairaalan valmiussuunnitelmassa. Sosiaalityön tulisi olla selkeästi esillä valmiussuunnittelussa, koska sosiaalityöllä itsellään on paljon sel-laista osaamista, mitä muilla viranomaisilla ei ole. Sosiaalityön asiantuntijuuden kenttä kat-taa suuronnettomuuden uhrin palveluntarpeet yksilötasolta yhteisötasolle. Suuronnettomuu-dessa toimivalla sosiaalityöntekijällä on psykososiaalisen tuen osaamista, palvelujärjestel-män tuntemista sekä kokemusta moniammatillisesta yhteistyöstä. Tutkimuksen haastatelta-vat olihaastatelta-vat kaikki käyneet kriisityön koulutuksia ja tätä pidettiin tärkeänä asiana. Haastatelta-vat nostiHaastatelta-vat esille kriisityön opetuksen puuttumisen sosiaalityön perusopinnoista. Kriisi- ja päivystystyön opetuksen lisäämistä sosiaalityön opetukseen perusteltiin työn erityisyydellä ja sillä, että suuronnettomuudessa tulee olla hallussa suuronnettomuustyöskentelyn meka-nismi, kriisiviestintä sekä kriisityön osaaminen. Suuronnettomuuden hetkellä ei ole enää ai-kaa harjoitella, koska tilanne on usein sekava ja kaoottinen eikä tilanteesta ole paljon fakta-tietoa.
Se miten suuronnettomuuden moniviranomais yhteistyötilanne saadaan toimimaan, on sään-nöllinen harjoittelu niin oman organisaation sisällä sekä moniviranomaisharjoituksissa. Or-ganisaation sisäisissä harjoituksissa harjoitellaan suuronnettomuustilanteita varten erilaisia toimintaohjeita ja esimerkiksi kriisiviestintää. Moniviranomaisharjoituksiin osallistuu har-joituksesta riippuen eri viranomaisia sekä vapaaehtoistoimijoita. Moniviranomaisharjoituk-set ovat tärkeä osa sosiaalityön näkyvyyden nostamisessa suuronnettomuustyön kentällä.
mutta todellisuudessa sosiaalityö jatkuu vielä pitkään sen jälkeen, kun tilanne on saatu nor-malisoitua. Sosiaalityön asiantuntijuuden kenttä on laaja ja sen vuoksi sosiaalityön tulee osallistua aktiivisesti harjoitteluun sekä valmiussuunnitteluun.
Lähteet
Aalto, Sakari 2009: Toiminta monipotilas- ja suuronnettomuustilanteissa. Teoksessa Castren, Maaret
& Aalto, Sakari & Rantala, Elina & Sopanen, Pertti & Westergård, Airi (toim). Ensihoidosta päivystyspoliklinikalle. Sanoma pro Oy, Helsinki 630 - 648.
Aine, Antti, Nurmi, Veli-Pekka, Ossa, Jaakko, Penttilä, Teemu, Salmi, Ilkka & Virtanen, Vesa 2011:
Moderni kriisilainsäädäntö. WSOY. Helsinki
Bonanno, George 2004: Loss, Trauma and Human Resilience: Have We
Unerestimated the Human Capacity to Thrive After Extremenly Aversive Events? American Psychologist 59, 20–28.
Cacciatore, Joanne & Carlson Bonnie & Michaelis, Elizabeth & Klimek, Barbara & Steffan
Sara 2011: Crisis intervention by social workers in fire departments: An innovative role for social workers. Social Work. Vol.56, 1, Oxford 81–8. Yhdysvallat
Castren, Maaret & Ekman, Simo & Ruuska, Rami & Silfvast, Tom 2015: Suuronnettomuusopas.
Kustannus oy Duodecim. Printon Tallinna.
Dyregrov, Atle 1994: Katastrofipsykologian perusteet. Vastapaino. Tampere.
Elliott, Doreen (2010) A Social Development Model for Infusing Disaster Planning Management and Response issues. A Guide for Social Work Education and Practise. Alexandria, Vir-ginia: CSWE Press, 89–110. Yhdysvallat
Fook, Jan 2002: Social Work. Critical theory and practice. Sage Publications. London.
Granfelt, Riitta 1993: Psykososiaalinen orientaatio sosiaalityössä. Teoksessa Granfelt, Riitta &
Jokiranta, Harri & Karvinen, Synnöve & Matthies, Aila-Leena & Pohjola, Anneli (toim.):
Monisärmäinen sosiaalityö. Sosiaaliturvan Keskusliitto. Helsinki, 175–228.
HE 224/2016, päivystysuudistus.
Hedrenius, Sara & Johansson, Sara 2016: Kriisituki. Ensiapua onnettomuuksien, katastrofien ja järkyttävien tapahtumien käsittelyyn. Tietosanoma. Helsinki.
Hirsjärvi, Sirkka & Hurme, Helena 2010: Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Gaudeamus. Helsinki.
Hobfoll, Stevan & Watson, Patricia & Bell, Carl & Bryant, Richard & Brymer,
Melissa & Friedman, Matthew & Friedman, Merle & Gersons, Berthold & de Jong, Joop &
Layne, Christopher & Maguen, Shira Neria, Yuval & Norwood, Ann & Pynoos, Robert &
R Reissman, Dori & Ruzek, Josef & Shalev, Arieh & Solomon, Zahava & Steinberg, Alan
& Ursano, Robert 2007: Five essential elements o of immediate and mid-term mass trauma intervention: Empirical evidence. Psychiatry 70 (4), 283–315. Yhdysvallat
Huhtala, Hannele & Hakala, Salli 2007: Kriisi ja viestintä. Yhteiskunnallisten kriisien johtaminen julkisuudessa. Gaudeamus. Helsinki.
Hynninen, Tuula 2010: Millaista arviointitietoa suomalaisen kriisityön käytännön
toimivuudesta, vaikutuksista ja vaikuttavuudesta on koottu? Psykologinen työ akuuteissa kriiseissä – suositus hyvistä käytännöistä. Psykologia 45 (01), 69–80.
Karvinen-Niinikoski, Synnöve. 2005: Sosiaalityön opetus, tutkimus ja kehittyvä asiantuntijuus.
Teoksessa Satka, Mirja & Karvinen-Niinikoski, Synnöve & Nylund, Marianne & Hoikkala, Susanna. Sosiaalityön käytäntötutkimus. Gaudeamus/Palmenia: Helsinki. 73–96.
Kause, Anne 2018: Suuronnettomuudessa työskentelevän sosiaalityöntekijän perus- ja erityisosaaminen näkyväksi. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto. Turku.
Kuisma, Markku & Porthan, Kari 2013. Suuronnettomuus. Teoksessa Kuisma, Markku &
Holmström, Peter & Nurmi, Jouni & Porthan, Kari & Taskinen, Tuomas: Ensihoito. 2013.
SanomaPro Oy, Helsinki 702 - 720.
Kuula, Arja 1999: Toimintatutkimus. Kenttätyötä ja muutospyrkimyksiä. Vastapaino, Tampere.
Lehtonen, Jaana (2016) Psykososiaalisen tuen johtaminen. Sosiaali- ja terveys- viranomaisten alueellinen yhteistyö järjestöjen ja kirkon kanssa. Terveyden edistäminen kriisi- ja erityisti-lanteiden johtaminen. Laurean-ammattikorkeakoulu, YAMK opinnäytetyö 91https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/117869/Lehtonen_Jaana.pdf?se-
quence=1&isAllowed=y viitattu 25.8.2019.
Leppävuori, Antero & Paimio, Sirpa & Avikainen, tytti & Nordman, Tina & Puustinen, Kerttu
Metsämuuronen, Jari 2006: Laadullisen tutkimuksen käsikirja. International Methelp ky.
Gummerus. Helsinki.
OTKES 2014: Kahdeksan laskuvarjohyppääjän kuolemaan johtanut lento-onnettomuus Jämijärvellä 2014. Tutkintaselostus L2014-02, Onnettomuustutkintakeskus.
Pedak Maarit 2009: Uhrien ja omaisten tukikeskuksen johtaminen kriisissä. Media & viestintä 32(2009):2, 97–109.
Pelastuslaki 468/2003 ja -asetuksen n:o 787/2003 §6.
Pohjola, Anneli 2007: Merkintöjä sosiaalityön asiantuntijuudesta.
Poijula, Soili 2009: Traumaattinen kriisi etiikan ja tutkimuksen valossa. Teoksessa Leppävuori, Antero & Paimio, Sirpa & Avikainen, Tytti & Nordman, Tina & Puustinen, Kerttu & Mikael (toim.): Suuronnettomuustilanteiden kriisityö. Kustannusosakeyhtiö Tammi. 106–121.
Puusa, Anu & Juuti, Pauli 2011: Mitä laadullinen tutkimus on? Teoksessa Puusa, Anu & Juuti, Pauli (toim.): Menetelmäviidakon raivaajat. Perusteita laadullisen tutkimuslähestymistavan valintaan. HansaBook. Vantaa, 47–57.
Rauhala, Pirkko-Liisa & Virokannas, Elina 2011: Sosiaalityön tutkimuksen etiikka,
opettaminen ja tietoarvo. Teoksessa Pehkonen, Aini & Väänänen-Fomin (toim.) Sosiaali-työn arvot ja etiikka. SosiaaliSosiaali-työn tutkimuksen seuran vuosikirja. PS- kustannus. Jyväskylä, 235–255.
Raunio, Kyösti 2009: Olennainen sosiaalityössä. Gaudeamus. Hakapaino Helsinki.
Rapeli, Merja 2017: Varautuminen häiriötilanteisiin. Sosiaalityö päivystystilanteissa ja
varautuminen häiriötilanteisiin. Teoksessa Kananoja, Aulikki & Lähteinen, Martti & Mar-jamäki, Pirjo (toim.): Sosiaalityön käsikirja. Tietosanoma. Helsinki, 337–343.
Rapeli, Merja & Ritola, Vensa 2018: Sosiaalitoimen varautuminen Suomessa. Kartoitus
sosiaalitoimen valmiussuunnitelmien tasosta 2014. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja 58/2018.
Ruuska, R. 2015. Johtokeskustyöskentely suuronnettomuustilanteissa. Teoksessa Castren, Maaret &
Ekman, Simo & Ruuska, Rami & Silfvast, Tom. 2015. Suuronnettomuusopas. 3.painos.
Duodecim. Helsinki
Ruusuvuori, Johanna & Tiittula, Liisa 2005: Haastattelu: Tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus.
Vastapaino, Tampere.
Saari, Salli & Hynninen, Tuula 2010: Kuvaus Suomessa tehtävästä psykologisesta
auttamisesta akuuteissa kriiseissä ja traumaattisissa tilanteissa. Psykologinen työ kriiseissä – suositus hyvistä käytännöistä. Psykologia 45 (01), 43–50.
Seeck, Hannele 2009: Kriisit ja työyhteisöt: Kriisijohtaminen työyhteisöjen tukena. Juvenes Print.
Tampere
Sipilä, Anita 2011: Sosiaalityön asiantuntijuuden ulottuvuudet. Tiedot, taidot ja etiikka
Sipilä, Anita 2011: Sosiaalityön asiantuntijuuden ulottuvuudet. Tiedot, taidot ja etiikka