Sitoutumista on tutkittu paljolti korrelaatiivisten tutkimusten keinoin (Cohen 2007, 336). Meyer ja Allen (1991) kehittivät organisaatioon sitoutumiseen kol-men komponentin mallin, jonka mukaan organisaatioon sitoudutaan affektiivi-sesti, jatkuvuusperusteisesti ja normatiivisesti (affective, continuance & normative commitment). Affektiivisen sitoutumisen muotoa määrittelee tunnepohjainen kiinnittyminen, identifioituminen ja osallisuus organisaatioon. Tälle ulottuvuu-delle ominaisinta on halu kuulua organisaatioon. Jatkuvuusperustaiselle sitou-tumisen ulottuvuudelle on ominaista työntekijän ymmärrys kuluista, joita koi-tuisi organisaation jättämisestä. Organisaatioon sitoudutaan siis ensisijaisesti tarpeesta käsin, siis palkan tms. vuoksi. Normatiivinen sitoutuminen viittaa velvollisuuden tunteeseen. Työntekijän sitoutuminen koostuu kaikista näistä ulottuvuuksista, mutta jokaisen työntekijän sitoutumisprofiili kuitenkin vaihte-lee yksilöllisesti. Esimerkiksi yhdellä affektiivinen sitoutuminen on vahvempaa kuin toisella. (Meyer & Allen 1991, 67–69.) Juuri Meyerin ja Allenin kolmen ulottuvuudenmalli on ollut organisaatioon sitoutumisen tutkimuksen käytetyin lähtökohta (Cohen 2007, 337).
Cohen (2007) esittää organisaatiositoutumisen olevan kaksiulotteinen: si-toutumisen peruste muodostuu välineellisen ja psykologisen kiinnittymisen kautta. Lisäksi mallissa esitetään kuinka alttius välineelliseen ja psykologiseen kiinnittymiseen ennen yrityksen palveluun astumista vahvistuu ajan myötä välineelliseksi ja psykologiseksi kiinnittymisen. Cohenin mallin mukaan yksi-lön sitoutuminen muuttuu ajan myötä. Cohen kehitti mallin, koska esimerkiksi normatiivisen ja affektiivinen sitoutumisen välillä on esiintynyt päällekkäisyyt-tä. Jatkuvuusperusteista sitoutumista on kritisoitu epäselväksi ulottuvuudeksi.
(Cohen 2007, 337 – 338.)
Välineellisellä sitoutumisella Cohen (2007) tarkoittaa yksilön käsitystä yk-silön tarjoamasta työpanoksesta, joka tuottaa sen vaihdannan arvon, jonka or-ganisaation tarjoaa palkkioina. Psykologinen kiinnittyminen vastaa kolmen-komponentin mallin affektiivista sitoutumista, jossa yksilö identifioituu organi-saatioon ja johon liittyy emotionaalista kiinnittymistä sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ennen yrityksen palvelukseen astumista yksilöllä on alttius normatii-viseen sitoutumiseen, siis velvollisuuden tunteeseen, joka määrittelee, millaista lojaliteettia yksilö uskoo organisaation häneltä odottavan. Normatiivisesta si-toutumisen alttiudesta syntyy Cohenin mukaan yrityksen palvelukseen astumi-sen jälkeen psykologinen kiinnittyminen yritykseen, mutta muutosprosessi vaa-tii aikaa. Välineellinen sitoutuminen puolestaan muotoutuu alttiudesta välineel-liseen sitoutumiseen, jolla tarkoitetaan yksilön odotuksia vaihtoarvosta, joka syntyy työntekijän antaman ajallisen panostuksen ja yrityksen palkkioiden vä-lillä. (Cohen 2007, 337 – 338.)
Meyer ja Herscovith (2001, 301) määrittelee sitoutumisen voimaksi, joka si-too yksilön tavoitteiden tai tavoitteen kannalta relevanttiin toimintaan. Sitoutua voi Meyerin ja Herscovitchin (2001, 310) ehdotuksen mukaan sekä erilliseen kokonaisuuteen (esim. organisaatio tai ura) että tavoitteen mukaiseen lopputu-lokseen. Näin ollen sitoutuminen näkyy niin toiminnassa kuin tavoitteissa.
Heidän mallinsa on tarkoitettu kuvaamaan työpaikan yleistä sitoutumista ja toivovat siitä olevan eniten hyötyä monien eri sitoutumisen kohteiden arvioi-misessa (Meyer & Herscovitch 2001, 323). Heidän mallissaan on hyödynnetty Meyerin ja Allenin (1991) kolmen komponentin mallia, joka edustaa organisaa-tioon sitoutumista.
Kuviossa 1 näkyy Meyerin ja Herscovitchin (2001, 317) sitoutumisen malli.
Olen muokannut kuvion esittämistapaa, mutta idea ja jäsentely vastaavat alku-peräistä kuviota. Meyerin ja Herscovitchin mallissa kolmen komponentin ulot-tuvuudet ovat korvautuneet mielenlaadulla (alkuperäinen käsite mindset): halu, kulu ja velvoite, jotka löytyvät suppilon sisältä. Suppilon ulkopuolella, pallojen kohdalla, ovat sitoutumisen ulottuvuuksiin vaikuttavat tekijät. Suppilo
itses-sään kuvaa sitoutumisen sitovaa voimaa, joka johtaa tavoitteiden mukaiseen toimintaan.
KUVIO 1. Työhön liittyvän sitoutumisen yleinen malli (Meyer & Herscovitch 2001, 317)
Sitoutumisen on epäilty olevan liian samankaltainen käsite motivaation ja asen-teen kanssa (Meyer & Herscovitch 2001). Määritelmällään Meyer ja Herscovitch tuovat esille, että se eroaa motivaatiosta ja asenteesta. Sitoutumisen voima toi-mii heidän mukaansa myös ilman ulkoista motivaatiota tai positiivista asennet-ta. Sitoutuminen voisi ohjata toimintaa myös ristiriidassa olevien motivaation kohteiden ja asenteiden kanssa. (Meyer & Herscovitch 2001, 301.)
Organisaatioon ja työhön sitoutumista tutkitaan yleensä omina ilmiöi-nään, mutta sekä työkentältä että tutkijoiden piiristä löytyy näkemyksiä, joiden mukaan sitoutumista tulisi tutkia kokonaisuutena (Meyer 2017, 91, Cohen 2003). On myös esitetty, että sitoutumista pitäisi tutkia ilman organisaatioon sitoutumisen mallia, koska organisaatiositoutuminen on vain pieni pala työnte-kijän sitoutumisen kokonaisuudessa (van Rossenberg ym. 2018). Mamia ja Koi-vumäki (2006, 103) esittävät puolestaan, että huolimaton sitoutumisen määritte-ly aiheuttaa pulmia sekä käsitteen operationalisoinnissa että tulosten tulkitse-misessa.
Koska sitoutumisen kohteita voi olla useita (esim. ura, organisaatio, työ-tiimi) käyttää Pyyny (2018, 65−66) käsitettä työssä sitoutuminen, jonka alle
Toiminta
Velvoite, (normatiivinen) Kulu
(jatkuvuus-perustainen)
halu, (affektiivinen) - sijoitukset
- vaihtoehtojen puute
- Edut + normi vastavuoroisuudesta - normien sisäistäminen eli sosialisaatio - Psykologinen sopimus
- kiintymys Jaetut:
- arvot - identiteetti
mahtuu eri sitoutumisen kohteita, muotoja sekä voimakkuutta. Myös elämän muilla sitoutumisen kohteilla on merkitystä organisaatioon sitoutumisen kan-nalta. Esimerkiksi ammattiyhdistykseen sitoutuminen voi vaikuttaa jonkin ver-ran organisaatiositoutumiseen (Jokivuori 2002). Onkin perusteltua ajatella, että sitoutumista tutkittaessa on tarpeen pitää mieli avoinna havaitsemaan ilmiön laajoja heijastumia.
Suomalaisessa tutkimuksessa sitoutumisen tematiikan joukosta löytyy useita erilaisia käsitteitä, kuten esimerkiksi työpaikan vaihtoalttius (Jokivuori 2004), vieraantuminen työstä ja organisaatioon samaistuminen (Ponteva 2009).
Amerikkalaiset O’Reilly & Chatman (1986) selvittivät organisaatioon sitoutumi-sen ja psykologisitoutumi-sen kiinnittymisitoutumi-sen välistä suhdetta. Kiinnittyminen perustuu heidän mukaansa kolmeen lähtökohtaan: 1) mukautumiseen tai välineelliseen kiinnittymiseen, 2) samaistumiseen eli haluun kuulua joukkoon ja 3) organisaa-tion arvojen sisäistämiseen (O’Reilly & Chatman 1986, 493). O’Reillyn ja Chat-manin (1986, 498) johtopäätös oli, että organisaatioon sitoutuminen rakentuu psykologisen kiinnittymiseen avulla. Jokivuoren (2004, 284-285) mukaan sa-maistumisen ja sitoutumisen käsitteet sisältävät yhtäläisyyksiä, mutta samais-tuminen perustuu tunteenomaiselle yhteenkuuluvuudella ja organisaatioon sitoutuminen puolestaan pohjimmiltaan tavoiterationaaliseen lojaalisuuteen.
Psykologinen sopimus
Saari (2014) on tarkastellut organisaatioon sitoutumista tietotyössä psykologis-ten sopimuspsykologis-ten näkökulmasta. Psykologinen sopimus tarkoittaa työntekijän henkilökohtaista näkemystä työntekijän ja työnantajan välisestä sopimuksesta sekä siihen kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista työsuhteessa (Rosseau 1995). Asemoin psykologisen sopimuksen sitoutumisen käsitteen alle. Se on aivan omalaatuinen sisar sitoutumisen ydinperheessä. Käsitykseeni yhtyy myös Saari, sillä psykologisen sopimuksen voidaan katsoa olevan yksi sitoutumisen osatekijä (Saari 2014, 31). Psykologisen sopimuksen on todettu vaikuttavan myös organisaatioon sitoutumiseen: sitä heikentäen, mikäli psykologista
sopi-musta rikotaan ja sitä vahvistaen, mikäli organisaation tarjoamat edut vastaavat työntekijän psykologista sopimusta (Saari 2014).
Työntekijä antaa työssään oman panoksensa ja odottaa vastavuoroisesti organisaatiolta etuja (Saari 2014). Tuon vaihtosuhteen ei koeta työntekijöiden näkökulmasta olevan tasapainossa, vaan työntekijät kokevat kantavansa osan organisaatiolle kuuluvista riskeistä. Työntekijät tekevät työtään tietotyössä lait-tamalla peliin koko persoonansa. Organisaatio tarjoaa puolestaan vain palkan ja työpaikan. Saari toteaakin psykologisten sopimusten tietotyössä olevan muu-toksessa. Organisaatioon halutaan kuitenkin edelleen sitoutua, kunhan luvassa on mielekästä työtä. Se tarkoittaa päätösvaltaa, haasteita sekä paikkaa toimivas-sa työyhteisössä. Organitoimivas-saation odotetaan sitoutuvan työntekijään sekä tarjoa-van kohtuullisia ja joustavia työaikoja sekä tukea ongelmatilanteissa. (Saari 2014, 75.)
Työnimu
Kansainvälisessä tutkimuksessa sitoutumiselle löytyy eri sanoja kuten esimer-kiksi commitment, engagement ja involvement, joille löytyy kaikille erilaisia määri-telmiä ja niitä myös mitataan eri tavoin (Meyer 2017; Saks & Gru-man 2014; Co-hen (2003), (O’Reilly & Chatman 1986). Engagement viittaa selkeästi työhön sitoutumiseen organisaatioon sitoutumisen sijasta (ks. Kahn 1990, Meyer 2017, Saks & Gruman 2014). William Kahn (1990) käytti ensimmäisenä sitoutumiselle termiä engagement (Meyer 2017). Kahn määrittelee yhtä lailla sitoutumisen kuin sitoutumattomuuden fyysisen, kognitiivisen ja emotionaalisen työroolin eli performanssin kautta. Sitoutunut työntekijä tekee työtään ja ilmaisee itseään kokonaisvaltaisesti. Sitoutumaton työntekijä puolestaan työskentelee itseään suojellen ja vetäytyen fyysisesti, emotionaalisesti ja kognitiivisesti. (Kahn 1990, 694).
Suomalainen käsite työn imu viittaa kuitenkin käsitteeseen work engagement, jolla tarkoitaan nimenomaan Wilmar Schaufelin ja Arnold Bakkerin kyselyä, joka kantaa nimeä Utrech Work Engagement Scale, UWES (Utrechtin yliopiston mukaan) (Hakala 2009; Schaufeli & Bakker 2004).
Työn imusta voidaan puhua silloin, kun työntekijä nauttii työstään, kokee olevansa innostunut ja ylpeä työstään (Mauno, Pyykkö & Hakala, 2005). UWES mittaa työn imua kolmen ulottuvuuden avulla: tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen (Hakala 2009). Maunon, Pyykön ja Hakalan (2005) mukaan työn imulla on yhtymäkohtia sitoutumisen käsitteistön kanssa, varsinkin af-fektiivisen tyylin kohdalla. Affektiiviselle sitoutumiselle ja työn imulle yhteistä on työhön (organisaatioon) samaistuminen ja työhön syventyminen sekä työn kokeminen arvokkaaksi itsessään. Työn imun erottaa sitoutumisesta vaatimus energisyydestä (tarmokkuus) ja sen tunneperäisyydestä. Sitoutumisen voidaan katsoa olevan enemmänkin psykologinen tila (Meyer & Herscovitch 2001, Mauno ym. 2005). Vaikka affektiivista sitoutumista pidetään tunnepohjaisena sitoutumisena, käsitteen kaksi muuta ulottuvuutta (jatkuvuusperusteinen ja normatiivinen) eivät pohjaudu tunteisiin. Lisäksi työnimun on nähty ennusta-van organisaatioon sitoutumista (Mauno ym., 2005)
Schaufeli (2018) on verrannut kolmekymmenenviiden Euroopan maan työvoiman kokeman työn imun keskiarvoja. Schaufelin mukaan vain kansain-välisissä konsulttiyrityksissä on tehty maiden välisiä vertailuja, joiden reabili-teetissa, validiteetissa sekä otoksessa on esiintynyt puutteita. Schaufeli hyödyn-si tutkimuksessaan Europan unionin vuonna 2015 keräämää dataa (6th Europe-an Working Conditions Survey, EWCS). Kyselyssä oli mukEurope-ana 43 850 yli 15-vuotiasta työntekijää. Schaufelin tutkimustulosten mukaan työn imu vaihtelee Euroopan maiden välillä, vaikkakin vaihtelu on vain 3 prosentin luokkaa. Syitä tälle vaihtelulle ei kuitenkaan tutkimusartikkelissa ollut tarkoitus etsiä.
(Schaufeli 2018, 100.)
Kuviossa 2 näkyvät koetun työn imun keskiarvot maittain jaettuna kate-gorioihin paljon, kohtalaisesti ja vähän koettua työn imua (Schaufeli 2018, 101).
KUVIO 2. Koetun työn imun keskiarvot Euroopassa (Schaufeli 2018, 101)
Huomion arvoista on, että Suomessa koetaan työn imua kohtalaisesti, vaikka ero paljon koetun työn imun kategoriaan onkin vaatimaton. Hollannin työnte-kijöiden koetun työnimun keskiarvo on 4,22 ja Ranska osuu raja-arvoon 4,00, mutta Suomi tulee perässä 3,98 keskiarvolla (Schaufeli 2018, 101). Hollanin kes-kiarvo on Euroopan korkein.
Koska työn imu ennustaa myös työhön sitoutumista, voidaan päätellä, et-tä työet-tä organisaatioon sitoutumisen vahvistamiseksi tarvitaan myös Suomessa.
Schaufeli (2018, 102 - 105) kuitenkin huomauttaa, että maiden väliset erot heijas-tavat johtamisen ja HR-käytänteiden lisäksi sosio-ekonomisia (esim. tuottavuus ja paikallishallinto) ja kulttuurisia (individualismi, maskuliinisuus ja koetut erot vallassa) eroja. Työnimua ja sitoutumista lisäävät osittain samat tekijät, kuten esimerkiksi työn tukeminen, palautteen anto sekä työn voimavaratekijät (esi-merkiksi vaadittujen taitojen monipuolisuus, työn haastavuus) (Mauno ym.
2005).
Työssä sitoutuminen sitoutumistutkimuksen kentällä
Koska sitoutumistutkimuksen ympärillä liikkuu monia erilaisia käsitteitä, jäsen-telen käsitteet kuvion 3 avulla paikoilleen.
KUVIO 3. Sitoutumisen tematiikan käsitteet ja sitoutumisen ydin
Kuvio esittää sitoutumisen tutkimusta, ei absoluuttisena totuutena, vaan sellai-sena, kuten se tässä tutkimuksen taustoituksessa on rakennettu. Kuvion keski-össä on Meyerin ja Allenin (1991) malli. Se on keskikeski-össä, koska se on sitoutumi-sen tutkimuksessa käytetyin malli (Cohen 2007). Kuviota ei tule ymmärtää si-toutumisen tutkimuksen kaiken kattavana kuviona, vaan siihen on valittu käsit-teitä, jotka ovat olleet suomalaisessa tutkimuksessa pinnalla. Kuitenkin esimer-kiksi Jokivuoren vuonna 2002 tutkima kaksoissitoutumisen käsite ei tästä kuvi-osta löydy, sille se käsittelee sitoutumisen pientä osakokonaisuutta eli ammatti-liittoon ja organisaatioon sitoutumista. Työnimu, samaistuminen ja psykologi-nen sopimus käsittelevät sitoutumisen tematiikkaa, mutta eroavat kolmen komponentin mallista. Työnimun, samaistumisen ja psykologisen sopimuksen on kuitenkin todettu vaikuttavan työssä sitoutumiseen. Näistä syistä ne leik-kaavat toisiaan kolmen komponentin mallissa.
Kolmen komponentin
malli
(affektiivinen, jatkuvuusperustainen
ja normatiivinen sitoutuminen)
Työnimu
Samaistu-minen Psykologinen
sopimus
Tässä tutkimuksessa käytän pääasiassa Meyerin ja Allenin (1991) mallia organisaatioon sitoutumisen arvioimiseen sekä Meyerin ja Herscovitchin (2001) mallia arvioidessani muita sitoutumisen kohteita. Käytän jatkossa työssä sitou-tumisen käsitettä, minkä olen lainannut Pyynyn (2018) väitöskirjasta, koska se antaa laajemman perspektiivin sitoutumiseen.Vaikka käytänkin Meyerin ja Al-lenin sekä Meyerin ja Herscovitchin malleja sitoutumisen arvioinnissa, oleelli-sempaa tämän tutkimuksen tarkoituksen kannalta on tutkia mihin tutkittavat työssään sitoutuvat ja miten oppiminen tukee tätä sitoutumista. Sitoutumisen kohteitahan voi työpaikalla olla samanaikaisesti useita kuten esimerkiksi työ-tiimiin sitoutuminen, organisaatioon sitoutuminen sekä uraan sitoutuminen (Pyyny 2018, Cohen 2003).