4. Ihmisarvon loukkaamattomuuden vaatimus ja itsemääräämisoikeus
4.2 Sikiön ihmisarvo ja selektiivinen abortti
Pyrittäessä selvittämään juuri sikiön oikeudellista asemaa ihmisarvon loukkaamattomuuden vaatimus nousee keskeiseen asemaan. Scheinin toteaakin, että vaikka perustuslaissa turvattu oikeus elämään ei tee äidin pyynnöstä ja hänen sosiaalisiin olosuhteisiinsa perustuvaa raskauden keskeytystä ongelmalliseksi, tämä ei tarkoita, ettei perustuslaki millään tavoin rajoittaisi tavallisen lainsäätäjän harkintavaltaa raskaudenkeskeytystä koskevan lainsäädännön suhteen, silloinkaan kun abortti perustuu äidin vakaaseen tahtoon. Vaikka ei ole mitään hetkeä jolloin kohdussa oleva sikiö muuttuisi ei-yksilöstä yksilöksi, saattaa olla ihmisarvon loukkaamattomuuden turvaksi oikeutettua asettaa tietty raskauden kestoon perustuva aikaraja aborteille. Samoin on oikeutettua rajoittaa sikiön ominaisuuksia koskevia tutkimuksia.146
Scheinin näkemyksen mukaan selektiivinen eli sikiön ominaisuuksiin perustuva abortti on perustuslain 1 §:n kannalta sosiaalisiin syihin perustuvaa raskauden keskeyttämistä ongelmallisempi. Tämä johtuu siitä, että sikiödiagnostiikka nostaa esiin sikiön ihmisarvon liittäessään tähän yksilöllisiä ominaisuuksia (esimerkiksi vamma, sairastumisalttius, sukupuoli ja perinnölliset taipumukset). Niin kauan kuin aborttia koskeva päätöksenteko ei perustu sikiön ominaisuuksiin vaan äidin elämäntilanteeseen, on oikeutettua sanoa, että kysymys on äidin perusoikeuksia koskevasta arviosta ja tulkinnasta. Mutta heti kun sikiön omat ominaisuudet tulevat tutkimusten kohteeksi ja päätöksenteon perustaksi, astuu äidin perusoikeuksista riippumaton, sikiöön kiinnittyvä ihmisarvon loukkaamattomuuden periaate mukaan kuvaan.147
145 Scheinin 1998, s. 65.
146 Schienin 1998, s. 67.
147 Scheinin 1998, s. 67 – 68.
46
Keväällä 2001 Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin johtajana toimiessaan Scheinin vaati esitellyn argumentointinsa ja ihmisarvon loukkaamattomuuden periaatteen pohjalta eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antamassaan lausunnossa selektiivisten aborttien kieltämistä.148 Tästä avauksesta huolimatta sikiön mahdollinen sairaus tai kehitysvamma on edelleen laillinen raskaudenkeskeytyksen peruste149, ja nykyään yhä useampi vammaista lasta odottava vanhempi päätyy keskeyttämään raskauden. Noin 350–400 vanhempaa vuodessa hakee lupaa aborttiin sikiön vaurioiden perusteella. Vielä 1990-luvun puolivälissä hakemuksia tuli runsaat parisataa vuodessa.150
Taustalla on lisääntynyt tieto sikiön poikkeavuuksista, sillä vuonna 2007 astui voimaan asetus, joka määräsi kunnat järjestämään samat sikiöseulonnat koko maassa. Tavallisin sikiöseulonnoissa havaittava kehitysvamma on Downin syndrooma. Nykyään lähes 60 prosenttia Down-raskauksista päättyy keskeytykseen. Niistä vanhemmista, jotka saivat tietää odottavansa Down-lasta Helsingissä ja Uudellamaalla viime vuonna, 90 prosenttia valitsi abortin. Vammaisjärjestöt ovat kehityksestä huolissaan, mutta sikiöseulontoja on perusteltu vanhempien oikeudella päättää lisääntymisestään.151
Scheinin esittämä näkemys selektiivisen abortin ja sikiön ihmisarvon loukkaamattomuuden vaatimuksen suhteesta on tietyssä mielessä looginen ja oikeudellisesti perusteltu. Samalla se kuitenkin sopii mielestäni huonosti aborttioikeuskysymyksen kokonaisuuteen, koska raskaudenkeskeytyksellä joka tapauksessa sikiön elintoiminnot sammutetaan yhtä lailla mahdollisesti terveeltä kuin mahdollisesti myös sairaalta sikiöltä tämän tunnustetusta ihmisarvosta riippumatta vanhempien, viime kädessä naisen, valinnan vapauden mukaisesti lain edellyttämin rajoituksin.
Sikiön ihmisarvo on kyllä tärkeä juridinen argumentti arvioitaessa esimerkiksi erilaisia syntymättömään kohdistuvia tieteellisiä kokeiluja. Koska juuri aborttioikeutta kuitenkin legitimoi yksilöiden oikeus päättää lisääntymisestään, ei siihen voi olla yhteen sovitettavissa sikiön ihmisarvon vaatimusta muuten kuin esimerkiksi toimenpiteelle lain
148 Burrell 2003, s. 2.
149 Kun sikiöllä on epäilty vaikeaa sairautta tai ruumiinvikaa, raskaudenkeskeytyslain mukaan abortti voidaan tehdä 20. raskausviikolle asti. Sen sijaan, jos sikiöllä on luotettavalla menetelmällä todettu vaikea sairaus tai ruumiinvika, abortti voidaan tehdä vielä 24. raskausviikolle asti. Molemmissa tapauksissa keskeytysluvan myöntää Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira).
150 Helsingin Sanomat 30.1.2011.
151 Ibid.
47
asettamien raja-aikojen puitteissa. Kun viime kädessä ja pohjimmiltaan aborttioikeudessa on kyse vanhempien valinnanvapaudesta, koen vaikeaksi Scheinin tavoin perustella, miksi terveeksi arvioidun sikiön voi vanhempien valinnanvapauteen vedoten abortoida, mutta jos sikiö epäilläänkin sairaaksi tätä oikeutta ei enää ole.
Keskeiseksi kritiikin kohteeksi selektiivisen abortin vastustajat nostavatkin sikiöseulonnat, joiden antaman tiedon perusteella selektiiviseen aborttiin usein päädytään.
Scheinin kanssa samoilla linjoilla on sosiaalietiikan tutkija Heli Pruuki, joka väitöstutkimuksessaan152 kyseenalaistaa sikiöseulonnat ja arvioi, että suomalaisessa sikiöseulontakäytännössä on eettisesti kestämättömiä piirteitä. Hän kuitenkin tuo esiin, että abortin eettisyys riippuu tilanteesta, sillä myös valikoiva abortti voi olla perusteltu esimerkiksi, jos sikiössä todetaan jokin tuskallinen perinnöllinen sairaus. Pruuki kuitenkin kysyy, milloin sikiön ominaisuuksien perusteella tehtävä abortti muuttuu epäeettiseksi. Tutkijan mielestä on kiinnostavaa, kuinka Suomessa kauhistellaan vaikkapa Intian tyttölasten abortointeja ja samalla valikoidaan sikiöitä muiden ominaisuuksien perusteella. Nykyään sikiöseulonnoissa etsitään kiivaimmin downin syndroomaa, vaikka tiedetään, että monet down-lapset voivat elää hyvää elämää, tutkija kritisoi. Down-epäilyn yhteydessä vanhempia tulisikin tiedottaa kunnolla myös siitä, millaista vammaisen lapsen kanssa eläminen on.153
Pruukikaan ei silti halua arvioida yksittäisten perheiden päätöstä tehdä abortti. Lähinnä hän on kiinnostunut yhteiskunnan roolista sikiöseulonnoissa, sillä yhteiskunta määrittää käytännöillään sen, mistä nainen voi päättää. Yhteiskunta kustantaa tutkimukset. On merkittävä terveyspoliittinen kannanotto, että seulontoja edes tarjotaan, hän argumentoi.
Pruukin mielestä voi olla olemassa vaara, että sikiöseulonnoissa potilas ei olekaan äiti eikä sikiö vaan yhteiskunta, joka haluaa karsia mielestään epäkelvot ja taloudellisesti kannattamattomat yksilöt.154
Edellä kuvattu Pruukin argumentointi on nähdäkseni hyvin lähellä perinteistä kristillistä etiikkaa, jossa usein korostetaan myös sairaana syntyneen ja vammaisen ihmisen olevan arvokas. Tällaista syvällekäyvän inhimillistä ja tärkeää lähtökohtaa ei voi kiistää.
Kuitenkin terveiden lasten syntymän edistäminen on yleisesti hyväksytty
152 Heli Pruukin väitöskirja Kuka on potilas? Suomalaisen sikiöseulontakäytännön sosiaalieettistä tarkastelua tarkastettiin 19.12.2007 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.
153 Helsingin Sanomat 10.12.2007.
154 Helsingin Sanomat 10.12.2007.
48
yhteiskunnallinen tavoite. Tämä tulee esiin esimerkiksi päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten pakkohoidosta käytävässä keskustelussa, jossa tähän intressiin vetoamista pidetään riittävänä ja oikeuttavana perusteena rajoittaa naisen perusoikeuksia. Koska sikiöseulonnoissa ja selektiivisen abortin mahdollisuudessa on pohjimmiltaan sama tavoite eli edistää terveiden lasten syntymää, on nähdäkseni ristiriitaista tai ainakin epäjohdonmukaista yhdessä tilanteessa vedota tähän yhteiskunnalliseen intressiin ja toisessa torjua se epäeettisenä.
Sikiöseulontoja tarjotaan odottaville äideille rutiininomaisesti, eikä vanhemmille aina selkeästi kerrota, että tutkimusten tarkoitus on etsiä vikoja sikiöstä. Jos sairaus tai kehityshäiriö sitten todetaan, useimmiten hoitokeinoja ei ole. Vaikka seulonnat ovat useimmille myönteinen kokemus, naiselle pitää kertoa, ettei ultra ole pelkkää iloista
”vilkuttelua”, vaan tutkimusten seurauksena joutuu ehkä päättämään raskauden keskeyttämisestä. Tähän ei useinkaan ole valmistauduttu. Pruuk suositteleekin, että jokainen raskaana oleva ja raskautta suunnitteleva nainen miettisi ajoissa omaa kantaansa sikiöseulontoihin ja mahdolliseen valikoivaan aborttiin. Kaikki eivät halua joutua päättämään abortista. Silloin seulonnoista voi kieltäytyä, tutkija toteaa.155
155 Ibid.
49