On olemassa monia erilaisia tapoja selviytyä haasteellisesta tai stressaavasta tilantees-ta (Compas ym. 2001, Folkman & Moskowitz 2004). Selviytymiskeinoja on luokitel-tu useilla eri tavoilla kiinnittäen huomio selviytymisen kohteeseen ja selviytymisessä käytettyihin keinoihin (Moos & Schaefer 1986, Latack & Havlovic 1992, Skinner ym.
2003, Folkman & Moskowitz 2004, Carver & Connor-Smith 2010). Tässä luvussa sel-viytymiskeinojen luokittelua on tarkasteltu lähtien ongelma- ja tunnesuuntautuneista selviytymiskeinoista, jotka ovat yleisesti käytössä ja pohjana useissa luokitteluissa. Näi-den lisäksi tässä käsitellään myös vältteleviä selviytymiskeinoja, jotka on joissain tut-kimuksissa sisällytetty ongelma- ja tunnesuuntautuneisiin selviytymiskeinoihin mutta joita on joissakin tutkimuksissa käytetty omina luokkina. Lopuksi tarkastellaan uu-demmassa tutkimuksessa esitettyjä tulevaisuuteen tähtääviä selviytymiskeinoja, kuten ennakointia ja ennaltaehkäisevää toimintaa.
Yksi tunnetuimmista selviytymiskeinojen luokitteluista on Lazarus ja Folkmanin (1984) esittämä jaottelu kahteen pääluokkaan: ongelmasuuntautuneisiin (problem-focused) ja tunnesuuntautuneisiin (emotion-(problem-focused) selviytymiskeinoihin. Ongel-masuuntautuneet keinot muistuttavat ongelmanratkaisukeinoja, ja niillä pyritään etsimään aktiivisesti ratkaisua stressaavaan tilanteeseen (Lazarus & Folkman 1984, Folkman & Moskowitz 2004). Ongelmasuuntautunut selviytymiskeino voidaan nähdä aktiivisena selviytymisenä (Monat & Lazarus 1985). Aktiiviset selviytymiskeinot ovat erityisen mukautuvia (adaptive), jos uhka tai stressaava tekijä on paettavissa (Band-ler ym. 2000). Ongelmasuuntautunutta selviytymiskeinoa käytetään erityisesti, kun yksilöllä on tunne, että tilanteelle voidaan tehdä jotain ja tilanteen arvioidaan olevan hallittavissa (Lazarus & Folkman 1984, Carver ym. 1989, Aldwin 1991, Folkman &
Moskowitz 2004). Selviytymiskeinoa on usein käytetty etenkin työperäisen stressin käsittelyssä (Lazarus & Folkman 1984, Folkman ym. 1986b). Ongelmasuuntautuneet selviytymiskeinot sisältävät erilaisia osa-alueita, joita ovat esimerkiksi aktiivinen sel-viytyminen, hyväksyminen ja suunnittelu (Carver ym. 1989, Carver 1997).
Tunnesuuntautuneilla selviytymiskeinoilla pyritään vähentämään tai lieventä-mään emotionaalista kärsimystä stressitilanteessa (Lazarus & Folkman 1984, Folkman ym. 1986b , Carver & Connor-Smith 2010). Tunnesuuntautunutta keinoa käytetään silloin, kun tilanne on vain hyväksyttävä tai kestettävä ja tilanteen on arvioitu olevan huonosti hallittavissa (Lazarus & Folkman 1984, Carver ym. 1989, Aldwin 1991). Tun-nekeskeinen selviytymiskeino voidaan nähdä passiivisena selviytymisenä (Monat &
Lazarus 1985). Passiiviset selviytymiskeinot ovat hyödyllisiä silloin, kun stressitekijä on väistämätön (Bandler ym. 2000). Tunnesuuntautunut selviytyminen sisältää monia erilaisia keinoja stressin vähentämisessä, kuten itsensä rauhoittaminen (esim. rentou-tuminen, emotionaalisen tuen etsiminen), negatiivisten tunteiden ilmaiseminen (esim.
huutaminen), negatiivisiin ajatuksiin keskittyminen tai yritys paeta tilannetta (esim.
kieltäminen) (Carver & Connor-Smith 2010).
Ongelma- ja tunnesuuntautuneita selviytymiskeinoja voidaan käyttää samanaikai-sesti ja niiden on katsottu täydentävän toisiaan yksilön selviytymisprosessissa (Lazarus
& Folkman 1984, Folkman ym. 1986a). Tehokas tunnesuuntautunut selviytymiskeino vähentää negatiivista ahdistusta, mikä saattaa mahdollistaa ongelman rauhallisemman harkinnan. Tämän on esitetty johtavan todennäköisesti parempaan ongelmatilanteesta
nesuuntautuneiden selviytymiskeinojen luokat voivat sisältää erilaisia selviytymisulot-tuvuuksia (mm. Carver 1997, Folkman & Moskowitz 2004, Prati ym. 2009, Liu ym.
2010).
Carverin ym. (1989) luoma selviytymismalli pohjautuu pitkälti Lazaruksen ja Folkmanin (1984) luomaan selviytymismalliin. Carver ja kollegat (1989) ovat toden-neet, että jako ongelma- ja tunnekeskeisiin selviytymiskeinoihin on tarpeellista, mutta se on heidän mielestään kuitenkin liian yksinkertainen. Heidän mielestään ongelma-suuntautuneet selviytymiskeinot pitävät sisällään useita erillisiä ulottuvuuksia, kuten suunnittelun ja aktiivisen selviytymisen. Näiden selviytymiskeinojen lisäksi he halusi-vat arvioida myös ns. vähemmän hyödyllisiä strategioita, kuten käytöksellistä irrottau-tumista tai tunteiden purkamista. (Carver ym. 1989, Carver 1997.)
Kun selviytymistutkimukset pohjautuvat Carverin ym. (1989, 1997) ja Lazaruksen
& Folkmanin (1984) kehittämiin selviytymismittareihin, tulee tulosten arvioinnissa huomioida selviytymiskeinojen tarkempi jaottelu. Tutkimuksissa, joissa on käytetty Carverin ym. (1989, 1997) kehittämää mittaria (koko ja lyhennetty COPE-mittari), tutkijat ovat luokitelleet oman aineistonsa pohjalta selviytymisluokat (mm.
Lyne & Roger 2000, Stowell ym. 2001, O’Connor & O’Connor 2003, Phua ym. 2005, Littleton ym. 2007, Cooper ym. 2008, Prati ym. 2009, Eisenberg ym. 2012). Joissakin tutkimuksissa COPE-mittarin väittämät ovat tulostettu yksittäisinä muuttujina (mm.
Taylor ym. 2004, Burgess ym. 2010).
Muutamat tutkijat (mm. Carver ym. 1989, Endler & Parker 1990) ovat erottaneet ongelma- ja tunnesuuntautuneen selviytymiskeinon lisäksi välttelevän selviytymisen (avoidance coping). Välttelyssä yksilö voi yrittää välttää stressiä tai kuormittavaa tilan-netta ja siitä aiheutuvia tunteita esimerkiksi katsomalla televisiota (Endler & Parker 1994), käyttämällä päihteitä (alkoholia tai huumeita) (Carver ym. 1989, Carver 1997) tai kieltämällä tilanne tai ongelma (Roth & Cohen 1986, Carver ym. 1989, Welbour-ne ym. 2007). Välttelevät strategiat voivat vähentää yksilön ahdinkoa lyhytkestoisesti (Taylor & Stanton 2007), mutta ne luokitellaan ei-sopeutuviksi keinoiksi, jos yksilö jatkaa niihin luottamista (Snyder & Pulvers 2001).
Roth ja Cohen (1986) ovat jakaneet selviytymiskeinot lähestyvään ja välttelevään selviytymiseen ja todenneet välttelevän keinon olevan paremman silloin, kun tilanne on kontrolloimaton. Välttelevät selviytymiskeinot liittyvät yksilön negatiivisiin luon-teenpiirteisiin, kun lähestyvät selviytymiskeinot liittyvät positiivisiin luonteenpiirtei-siin (Stowell ym. 2001, Moos & Holahan 2003). Selviytymiskeinot voivat olla myös myönteisiä tai kielteisiä keinoja. Myönteiset keinot lisäävät ja vahvistavat onnistumi-sen tunnetta. Kielteiset keinot onnistumi-sen sijaan estävät myönteistä kehitystä. (Lazarus & Folk-man 1984, Moos & Schaefer 1986.) Selviytymiskeinot eivät välttämättä johda myön-teiseen lopputulokseen, ja niillä voi olla yksilön hyvinvoinnin kannalta myös kielteisiä seurauksia (Feldt & Mäkikangas 2009).
Useat selviytymistutkimukset keskittyvät siihen, miten ihminen on selviytynyt menneisyydessä tai selviytyy nyt (Folkman & Moskowitz 2004). Uudemmassa
tutki-mussuuntauksessa on kiinnostuttu tutkimaan, miten ihminen pystyy etukäteen estä-mään tai vaimentamaan tapahtumien vaikutuksia, jotka ovat mahdollisia stressiteki-jöitä (Aspinwall & Taylor 1997, Greenglass & Fiksenbaum 2009). Aspinwall ja Taylor (1997) ovat nostaneet esille ennakoivan selviytymisen (proactive coping) yhtenä selviy-tymiskeinona. Ennakoiva selviytymiskeino sisältää kaikki ne etukäteistoiminnat, joilla pyritään ehkäisemään ennalta mahdollinen stressiä tuottava tilanne tai muuttamaan sen muotoa ennen tapahtumaa. He painottavat viittä toisiinsa liittyvää ennakoivan selviytymisprosessin osa-aluetta: 1) voimavarojen varastointi, jolla voidaan estää tai vähentää voimavarojen vähenemistä tulevaisuudessa, 2) potentiaalisten stressitekijöi-den tunnistaminen, 3) potentiaalisten stressitekijöistressitekijöi-den alustava arviointi, 4) alustavat selviytymisyritykset sekä 5) menestyksellisten yritysten palautteen esiintuominen ja käyttäminen. (Aspinwall & Taylor 1997.)
Schwarzer ja Knoll (2003) erottavat toisistaan reagoivan selviytymisen (reactive coping), ennalta aavistavan selviytymisen (anticipatory coping), ennaltaehkäisevän selviytymisen (preventive coping), ennakoivan selviytymisen (proactive coping) sekä selviytymisen (coping). Heidän mukaansa reagoiva selviytyminen viittaa menneisyy-dessä koettuun vahinkoon tai menetykseen. Ennalta aavistava selviytyminen liittyy yritykseen käsitellä kriittistä tapausta, joka voi tapahtua todennäköisesti tai melko todennäköisesti lähitulevaisuudessa. Ennaltaehkäisevä selviytyminen enteilee epävar-maa, mutta potentiaalista uhkaa kaukana tulevaisuudessa. Ennakoiva selviytyminen liittyy tuleviin haasteisiin. Ennakoivaa selviytymistä käyttävä yksilö luo mahdollisuu-den henkilökohtaiselle kasvulle. (Schwarzer & Knoll 2003.) Aspinwallin ja Taylorin (1997) mukaan ennakoivan selviytymisen tarkoituksena on estää uhkaavien tai vahin-gollisten tilanteiden ilmeneminen. He painottavat voimavarojen varastoinnin tärkeyt-tä mahdollisten uhkien varalta. Näiden voimavarojen keräämisen tarkoitus on myös mahdollistaa yksilön siirtymisen kohti tavoitteita, jotka nähdään osana henkilökoh-taista kasvua. (Aspinwall & Taylor 1997.)
Yhteenveto
Selviytymiskeino-käsitteellä tarkoitetaan tässä työssä kaikkia niitä keinoja, joil-la yksilö pyrkii selviytymään haasteellisesta tai voimavaroja verottavasta tijoil-lan- tilan-teesta, kuten pelkoa aiheuttavasta tilanteesta. Selviytymiskeinoja on luokiteltu useilla eri tavoilla. Yksi tunnetuimmista luokitteluista on Lazarus ja Folkmanin (1984) esittämä luokittelu ongelma- ja tunnesuuntautuneisiin selviytymiskei-noihin. Luokittelu on ollut pohjana useiden muiden tutkijoiden luokittelussa (mm. Roth & Cohen 1986, Carver ym. 1989, Endler & Parker 1990). Ongel-ma- ja tunnesuuntautuneiden selviytymiskeinojen lisäksi on nostettu esille vä-hemmän hyödyllisiä selviytymiskeinoja, kuten käytöksellinen irrottautuminen (Carver ym. 1989, Carver 1997). Ongelmasuuntautuneita selviytymiskeinoja käytetään tavallisesti niissä tapauksissa, kun yksilö arvioi tilanteelle voitavan
nesuuntautuneita selviytymiskeinoja käytetään tavallisesti silloin, kun yksilö ar-vioi tilanteen olevan vaikeasti hallittavissa tai se on vain hyväksyttävä (Lazarus
& Folkman 1984, Folkman & Moskowitz 2004). Välttelevät selviytymiskeinot sisältävät keinoja, joiden tavoitteena on esimerkiksi tilanteen kieltäminen tai ti-lanteesta pakeneminen (Carver ym. 1989, Carver 1997, Welbourne ym. 2007).
Uudemmassa selviytymistutkimuksessa on selviytymiskeinoja jaoteltu mm.
ennakoiviin ja ennaltaehkäiseviin selviytymiskeinoihin. Näissä selviytymiskei-noissa huomio kiinnitetään tuleviin mahdollisiin stressiä tuottaviin tilanteisiin ja siihen, miten nämä voidaan mahdollisesti välttää ennaltaehkäisevällä toimin-nalla (mm. Aspinwall & Taylor 1997, Folkman & Moskowitz 2004, Greenglass
& Fiksenbaum 2009).