Selvityksen aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella yhden am-mattikorkeakoulun toisen vuosikurssin opiskelijoilta (N=203). Kysely muo-dostui 36 väittämästä, joita tarkasteltiin neliportaisella asteikolla (täysin eri mieltä-täysin samaa mieltä). Vastaajista naisia oli 102 ja miehiä 99. Kaksi vas-taajaa ei ilmoittanut sukupuoltaan. Vastaajista noin 40 % edusti teknistä alaa,
hieman vajaa 20 % palveluliiketoimintaa, reilu 20 % liiketaloutta ja vajaa 20 % sosiaalialaa. Kyselylomakkeet jätettiin tietoisesti jakamatta terveysalan opis-kelijoille, koska oletettiin, että heillä olisi aiheesta monessa mielessä enem-män tietoa ja taitoa. Vastaajien ikä vaihteli välillä 19–35 vuotta. Ikämoodi oli naisvastaajilla 21 vuotta ja miesvastaajilla 22 vuotta. Tyypillinen naisvastaa-ja oli hieman tyypillistä miesvastaanaisvastaa-jaa nuorempi. Muina taustamuuttujina oli mm. siviilisääty ja aikomukset hankkia lapsia tulevaisuudessa sekä ter-veyskäyttäytyminen kuten tupakointi ja nuuskaaminen, paino, alkoholin- ja huumeidenkäyttö. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjemaa apuna käyttäen.
TULOKSET
Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että huomattavan suuri osa korkeakouluopiskelijoista haluaa tulevaisuudessa saada lapsia, vaikka tutkimusten tulosten välillä onkin jonkin verran eroja sen suhteen, kuinka moni on lastenhankinta-aikeistaan epävarma (Virtala ym. 2011; Klemetti ym. 2014). Tässä selvityksessä opiskelijoiden toiveet saada lapsia näyttäy-tyivät samansuuntaisesti kuin aiemmissa tutkimuksissa, sillä noin kaksi kolmannesta (65,7 %) vastanneista halusi saada lapsia. Noin kolmannes ei vielä osannut sanoa ja vain harva (4 %) ei halunnut saada lapsia. Kyselyyn vastanneiden opiskelijoiden mielestä sopiva lastenhankintaikä naisilla oli-si keskimäärin lähes 27 vuotta ja miehillä noin 28 vuotta. Opiskelijoiden määrittelemät ihanneiät ovat lähempänä koko väestön näkemyksiä sopi-vasta lastenhankintaiästä kuin korkeakoulutettujen asettamia ihanneikiä Perheparometrissa 2015; miehillä hieman yli 29 vuotta ja naisilla noin 28 vuotta (Miettinen 2015). Toisaalta Väestöliiton tekemän kyselytutkimuksen mukaan sopiva ikä tulla ensimmäistä kerta äidiksi oli 26,7 vuotta ja isäk-si 28,5 vuotta (Gissler 2017). Koska kuitenkin vuonna 2015 äidikisäk-si tultiin ensimmäisen kerran keskimäärin 28,8 vuotiaana ja isäksi 31,0 vuotiaana (Gissler 2017), voidaan todeta, että nuorten toiveet ja todellisuus eivät näy-tä kohtaavan.
Lasten hankinnan lykkäämisen osalta tämä selvitys vahvistaa jo aiem-min havaittua, sillä lähes kaikki opiskelijat olivat sitä mieltä, että lastenhan-kintaa on viisasta lykätä huonon taloudellisen tilanteen vuoksi. Enemmistö piti viisaana suorittaa opinnot loppuun ja hankkia työpaikka ennen lasten
hankintaan ryhtymistä. Lisäksi lähes kaikki pitivät lastenhankinnan sovit-tamista opiskeluihin ja työelämään vaikeana.
Tässä selvityksessä opiskelijoiden asenteet hedelmällisyyteen vaikut-tavista tekijöistä näyttäytyivät suhteellisen positiivisina. Opiskelijat olivat asenteellisesti lähes poikkeuksetta sitä mieltä, että sukupuolitaudit, tupa-kointi ja alkoholin käyttö vaikuttavat hedelmällisyyteen. Päihteiden käy-töllä uskotiin olevan vaikutusta myös tulevan lapsen terveyteen. Myös ruokailutottumusten, yli- ja alipainon sekä anabolisten steroidien yhteys oli asenteellisesti varsin hyvin tiedossa. Vastaajat myös pääasiassa uskoi-vat, että hyvä terveys ja elintavat vaikuttavat seksuaali- ja lisääntymister-veyteen sekä tulevien lasten terlisääntymister-veyteen vielä vuosien kuluttua. Erityisen myönteisinä näyttäytyivät naisopiskelijoiden käsitykset hedelmällisyyteen ja tulevien lasten terveyteen vaikuttavista tekijöistä. Tässä selvityksessä su-kupuolten väliset asenne-erot olivat vastaavat kuin Virtalan ym. (2011) tut-kimuksessa esille nousseet tietämyserot, eli naiset vaikuttivat olevan asen-teellisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyden aiheista miehiä tietoisempia.
Kouluterveystutkimusten (THL 2016), Tuomi & Äimälä (2017) ja Tuomi ym.
(2017) mukaan tämä suuntaus näkyisi jo yläasteella ja ero vaikuttaa syve-nevän lukioiässä.
Lähes kaikki kyselyyn vastanneet opiskelijat haluavat pitää huolta ter-veydestään, ja kolme neljästä myös haluaa pitää itsestään huolta liikkumal-la säännöllisesti. Myös muiden tutkimusten mukaan opiskelijat haluavat pitää huolta terveydestään ja suhtautuvat esimerkiksi liikuntaan positiivi-sesti ja ajattelevat ruokavalintoja tehdessään ruuan terveellisyyttä (Kunttu
& Pesonen 2012; Saari ym. 2013). Hyvät tiedot, halu huolehtia terveydes-tä ja vastuullinen asenne eivät aina vältterveydes-tämätterveydes-tä takaa toivottua terveys-käyttäytymistä. Tutkimusten mukaan esimerkiksi vain pieni osa opiskeli-joista liikkuu riittävästi, ja myös runsas istuminen on opiskelijoilla hyvin yleistä (Kunttu & Pesonen 2012; Saari ym. 2013). Myös ylipainoisuus on opiskelijoilla melko tavallista. Tässä selvityksessä opiskelijoiden yli- ja ali-painoisuutta esiintyi vastaavissa määrin kuin Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessa 2012 (Kunttu & Pesonen 2012), eli noin kolmannes opiskelijoista on ylipainoisia ja miehet jonkin verran naisia enemmän.
Terveyskäyttäytyminen on monimutkainen prosessi, johon vaikutta-vat lukuisat tekijät, ja joissa eri tekijöiden painoarvo päätöksenteossa voi olla erisuuruinen. Tämän selvityksen tuloksissa on havaittavissa sama, mitä Räsänen (2010) toteaa, eli asenteet voivat vaikuttaa päätöksentekoon enem-män kuin tieto. Tulokset esimerkiksi osoittavat, että opiskelijat ymmärtä-vät sukupuolitautien vaikutuksen hedelmällisyyteen ja pitäymmärtä-vät kondomin käyttöä sukupuolitautien ehkäisyssä tärkeänä. Tästä huolimatta jopa noin 15 % miesvastaajista pitää sukupuolitautien testaamista turhana, jos ei ole oireita. Vielä useampi, noin viidennes miehistä, ei pidä tarpeellisena saada tietää seksikumppanin sukupuolitautien testausta ennen suojaamattoman seksin harrastamista. Myös tilastot osoittavat, että sukupuolitaudeilta suo-jautuminen on joiltain osin puutteellista, sillä klamydia ja tippuri yleistyvät koko Suomessa (THL n.d.). Sukupuolitautien yleistymiseen voivat kuiten-kin vaikuttaa palveluiden parantunut saatavuus, mikä helpottaa testeihin hakeutumista. Esimerkiksi klamydian ja tippurin kotitestaus on lisännyt havaittujen sukupuolitautien määrää (YHTS 2015).
Selvityksen tulosten hyödyntämisen kannalta huomionarvoista on se, että vaikka opiskelijat ovat kiinnostuneet seksuaali- ja lisääntymister-veydestään sekä hedelmällisyydestään, yli puolet opiskelijoista ei pidä tarpeellisena saada aiheesta lisätietoa. Lähes kaikki kuitenkin pitävät sek-suaaliopetusta ja -valistusta hyödyllisenä sekä kokevat, että seksuaali- ja lisääntymisterveydestä on sallittua puhua julkisesti, ja että terveysalan am-mattilaisten kanssa on helppo puhua näistä asioista. Useimmat opiskelijat luottavat omaan kykyynsä löytää luotettavaa terveystietoa internetistä, ja että he saavat tarvittaessa apua seksuaali- ja lisääntymisterveyden ongel-miinsa.
Nämä tulokset antavat viitteitä siitä, millaisia kanavia käyttäen opis-kelijat on mahdollista tavoittaa. On kenties viisaampaa, että lisääntymis-terveyttä edistävää neuvontaa annetaan silloin, kun opiskelija ottaa itse asian puheeksi. Tosin Brandtin (2013) haastattelemat opiskelijat toivoivat erityisesti, että hedelmällisyysneuvonnan avulla heidät pysäytettäisiin pohtimaan tulevaisuudensuunnitelmiaan, ja että hedelmällisyysneuvonta tehtäisiin näkyväksi, koska sitä ei osata pyytää. Selvityksen tulosten perus-teella myös terveysviestintään olisi syytä panostaa, sillä vaikuttaisi siltä, että opiskelijat hakevat mieluummin itse tiedon, mutta pyytävät apua
tar-vitessaan. Tästä syystä luotettavaa terveystietoa tulee tuottaa ja jakaa laa-jasti siten, että tieto on helposti opiskelijoiden löydettävissä eri kanavista tai että tieto ”löytää” heidät.
Suunniteltaessa seksuaaliterveyden palveluja ja lisääntymisterveyttä edistävää neuvontaa on muistettava, että terveydelle haitallinen käyttäyty-minen polarisoituu tietyille ryhmille, hedelmällisyyteen vaikuttavat riski-tekijät kumuloituvat yksilötasolla ja ”lika barn leka best” eli samalla tavalla käyttäytyvät ihmiset löytävät helposti toisensa, jolloin kumuloituminen on moninkertaista. Seksuaalipalveluja suunniteltaessa on huomioitava myös muiden kuin erityisryhmien tarpeet. Esimerkiksi miehet voivat kokea li-sääntymisterveyttä edistävän neuvonnan olevan naisille suunnattua, min-kä vuoksi neuvonta ei tavoita miehiä, jotka monien tutkimusten tulosten mukaan kenties neuvontaa tarvitsivat. Tähän selvitykseen osallistuneet opiskelijat eivät pitäneet seksuaaliterveyden palveluja niin sukupuolit-tuneina kuin esimerkiksi Brandtin (2013) tutkimuksessa, jonka mukaan opiskelijat kokivat hedelmällisyyteen liittyvän keskustelun olevan hyvin sukupuolittunutta. Tässä selvityksessä palveluiden sukupuolittuneisuus koettiin siten, että naiset kokivat miehiä enemmän palveluiden olevat nai-sille suunnattuja. Näin ajatteli noin 60 % naisista, mutta miehistä noin 40 %.
Ryhmien välisiä eroja havaittiin tässä selvityksessä myös muiden ryhmien kuin naisten ja miesten välillä. Eri ryhmien väliset erot liittyivät siihen, kuinka itsestä halutaan huolehtia ja miten seksuaali- lisääntymis-terveyteen asennoidutaan. Positiivista oli se, että lapsia tulevaisuudessa haluavat opiskelijat olivat erityisen innokkaita pitämään huolta terveydes-tään ja liikkuivat säännöllisesti. Heillä myös korostui asenne, että lapset toivottiin saatavan luonnollisesti, ei hedelmöityshoitojen avulla. Opiskeli-jat, jotka eivät olleet lastenhankinta-aikeistaan varmoja tai eivät halunneet lapsia, eivät olleet yhtä innokkaita huolehtimaan terveydestään, eivätkä ilmaisseet yhtä positiivisia asenteita hedelmällisyyteen vaikuttamisesta.
Vastaava ilmiö tuli esille seurustelemattomilla verrattuna vakituisesti seu-rusteleviin. Näin ollen yhtenä lisääntymisterveyttä edistävän neuvonnan ja valistuksen haasteena voidaan tulosten perusteella ajatella olevan se, mi-ten tavoittaa ne henkilöt ja suojellaan heidän hedelmällisyyttään, jotka ei-vät pidä lasten hankintaa alkuunkaan ajankohtaisena esimerkiksi sopivan kumppanin puuttuessa.
YHTEENVETO
Asenteiden näkökulmasta seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvä tutki-mus on ollut suhteellisen vähäistä. Tämän selvityksen avulla saatiin uutta ja jo olemassa olevaa tukevaa tietoa korkeakouluopiskelijoiden kiinnostuk-sesta omaa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä kohtaan sekä asenteista las-tenhankintaan, raskauteen ja hedelmällisyyteen vaikuttaviin elintapoihin.
Tulokset valottavat myös korkeakouluopiskelijoiden asenteisiin vaikutta-via taustamuuttujia. Selvityksen tulokset yhdistettynä aiempiin tutkimuk-siin lisäävät ymmärrystä siitä, mitkä seikat vaikuttavat korkeakouluopis-kelijoiden seksuaali- ja lisääntymisterveyskäyttäytymiseen. Saatua tietoa voidaan hyödyntää lisääntymisterveyden neuvonnassa ja hoidossa sekä yksilö- että yhteisötasolla.
LÄHTEET
Brandt, J. 2013. Yliopisto-opiskelijoiden näkemyksiä hedelmällisyysneuvonnasta.
Jyväskylän yliopisto. Terveystieteiden laitos (Pro gradu).
Gissler, M. 2017. Loppuvatko lapset Suomesta? Kätilölehti 122(3), 16–18.
Heino, A. & Gissler, M. 2016. Hedelmöityshoidot 2014–2015. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Terveys 2016. Tilastoraportti. http://www.julkari.fi/
bitstream/handle/10024/130537/Tr09_16.pdf?sequence=1 Klemetti, R., Gissler, M., Lammi-Taskula, J. & Miettinen, A. 2014.
Lastenhankinnan ajatus. Teoksessa J. Lammi-Taskula & S. Karvonen (toim.) Lapsi-perheiden hyvinvointi 2014. Helsiki: Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, 170–181.
Klemetti, R. & Raussi-Lehto, E. (toim.). 2014. Edistä, ehkäise, vaikuta – Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelma 2014–2020. THL Opas 33/2014. Helsinki;
THL.
Kunttu, K. & Pesonen, T. 2012. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2012.
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 47. Helsinki: YHTS.
Miettinen, A. 2015. Miksi syntyvyys laskee? Suomalaisten lastensaantiin liittyviä toiveita ja odotuksia. Perhebarometri 2015. Katsauksia E49/2015. Helsinki:
Väestöliitto ry, Väestöntutkimuslaitos.
Naidoo, J. & Willis, J. 2009. Foundations for Health promotion. (3. painos) UK;
Bailliere Tindall.
Räsänen, J. 2010. Terveyden edistämisen suunnittelua ja arviointia: Precede-Proceed-malli. Teoksessa A. Pietilä (toim.) Terveyden edistäminen. Teorioista toimintaan. Helsinki: WSOYpro, 100–116.
Saari, J., Ansala, J., Pulkkinen, S. & Mikkonen, J. 2014. Korkeakoululiikunnan barometri 2013. Korkeakoululiikunnan suositusten toteutuminen ja opiskelijoiden liikunta-aktiivisuus. Helsinki: Opiskelijoiden Liikuntaliitto ry.
THL 2016. Kouluterveyskysely 2006/2007–2015. www.thl.fi/fi/tutkimus- ja asiantuntijatyo/vaestotutkimukset/kouluterveyskysely (luettu 20.4.2017).
THL n.d. Sukupuolitautipatogeenit. Tartuntatautirekisterin tietokanta. Luettu 28.6. 2016. https://www.thl.fi/ttr/gen/rpt/tilastot.html
Tuomi, J., Wessman, V. & Äimälä, A-M. 2017. Seksuaali- ja lisääntymisterveys -asennekysely lukiolaisille 2015. (Selvitys). Teoksessa J. Tuomi & A-M. Äimälä (toim.) Viisaat valinnat (julkaistaan syksy 2017 aikana)
Tuomi, J. & Äimälä, A-M. 2017. Seksuaali- ja lisääntymisterveys -asennekysely yläkoululaisille 2015. (Selvitys). Teoksessa J. Tuomi & A-M. Äimälä (toim.) Viisaat valinnat (julkaistaan syksy 2017 aikana)
Virtala, A., Vilska, S., Huttunen, T. & Kunttu, K. 2011. Childbearing, the desire to have children and awareness about the impact of age on female fertility among Finnish university students. The European Journal of Contraception and Reproductive Health Care 16 (2), 108–115.
YHTS. 2015. Seksitautien etätestaus tavoitti miesopiskelijat. Tiedote [pdf].
julkaistu 21.12. 2015. Luettu 26.6. 2016. http://www.yhts.fi/filebank/3445-Etatestaus_uutinen_211215.pdf