Jakeita 1:1 ja 12:9–10 lukuun ottamatta Saarnaajan kirjassa tuntuu kuuluvan yhden opettajan, Saarnaajan (
), ääni. Tämä on ilmeisin käsitys, jonka lukija kirjasta saa. Jakeet 12:11–14 saattavat kylläkin kuulua yhteen jakeiden 12:9–10 kanssa.
Jakeista 1:1 ja 12:9–10 saa helposti käsityksen, että toinen henkilö kuin Saarnaaja on äänessä. Jakeissa 1:2; 7:27 ja 12:8 esiintyy lyhyt väli-ilmaus ”sanoi Saarnaaja”, mikä myös viittaa Saarnaajasta erilliseen kertojaan. Koska tämä kertoja ilmaisee itsensä erityisesti teoksen alussa ja lopussa, käytetään hänestä usein nimitystä
”kehyskertoja”.
Michael A. Eatonin mukaan jakeet 1:2; 7:27 ja 12:8 osoittavat, että toinen henkilö kertoo toisen henkilön viisauden sanoista. Toistuva ilmaus ”sanoi Saarnaaja”
paljastaa, että kirjan varsinainen kirjoittaja on sama henkilö, joka esittäytyy
115 ”If Qoheleth is indeed Solomon himself, then where does the writing of Ecclesiastes fit in the span of Solomon’s life? This is one possible reconstruction: Solomon wrote Song of Songs as a vibrant, enthusiastic, and relatively young man. The Book of Proverbs was written when Solomon was in the prime of his mature reflection, a time when he may have been the most optimistic about the potential of wisdom to enhance life. And Ecclesiastes was penned when Solomon, as a repentant old man, confessed his past abuses of his power and wisdom.” Bollhagen 2011, 8–9. Toiset ovat ajatelleet myös niin, että Salomo kirjoitti Saarnaajan kirjan suhteellisen kypsällä iällään, ennen kuin hän lankesi epäjumalanpalvelukseen.
116 Laato 2002, 302–307.
22
Saarnaajan sanojen toimittajana. Toimittaja on työstänyt Saarnaajan sanoja niin perusteellisesti, että koko kirja heijastaa hänen tyyliään. Tämä tekee toimittajasta kirjan varsinaisen kirjoittajan.117 Eatonin käsitys erottaa Saarnaajan ja kirjan kirjoittajan toisistaan ja mahdollistaa näin Saarnaajan kirjan Salomon jälkeisen kirjoitus- tai toimitusajan. Jos Saarnaajalla tarkoitetaan kuningas Salomoa ja osoittautuu, että kirjan kirjoittaja on joku muu kuin kirjassa esiintyvä Saarnaaja, on mahdollista, että kirja on kirjoitettu Salomon ajan jälkeen.
Argumentti, jonka mukaan Saarnaajasta puhuminen kolmannessa persoonassa osoittaisi kirjoittajan olevan eri henkilö, ei ole Duane A. Garrettin mielestä kuitenkaan ratkaisevan vakuuttava. Saarnaajan kirja vaatii Garrettin mukaan erilaisempaa lähestymistapaa kuin Saarnaajan ja hänen sanojensa toimittajan redaktio-historiallista erottamista toisistaan.118
Garrettin mukaan Saarnaajan kirjassa ei ole ainoastaan kahta diskurssitasoa, Saarnaajan ja kehyskertojan. Hänen mielestään niitä on kolme. Nämä kolme tasoa ovat ”kehyskertoja”, ”viisaus” ja ”Saarnaajan omat muistelemiset ja pohdiskelut”.
Ensimmäisellä tasolla kerrotaan Saarnaajan taustasta (1:1–2; 12:8–10). Toinen taso sisältää arvovaltaisia viisauden sanoja samaan tapaan kuin Sananlaskujen kirja (1:3–
11; 3:1–8; 2:14a; 4:5–6, 9, 12; 5:3, 10–12, 15; 6:7–9; 7:1–12, 19–21; 9:17–10:4;
10:8–12:7; 12:11–14). Kolmannella tasolla Saarnaaja esittää omia pohdintojaan, jotka voivat pohjautua toisen diskurssitason universaaliseen viisauteen (1:12–14, 16–
17; 2:1–13, 14b–26; 3:9–14; 3:16–4:4; 4:7–8; 5:13–14; 5:16–6:6; 7:15–18, 23–29;
8:9–10; 8:14–9:1; 10:5–7). Saarnaaja kutsuu lukijaa oppimaan hänen kokemuksistaan ja kohtaamaan hänen kanssaan elämän opetuksia. Garrettin mukaan kaikki diskurssitasot kuuluvat kirjoittamisen tekniikkaan, eivätkä ne viittaa redaktiohistoriaan. Ne ovat kaikki osa yhden kirjoittajan yhtä näkökulmaa ja sopivat siksi hyvin yhteen.119
Garrettin näkemyksestä voi olla eri mieltä, mutta ainakin se on yksi mahdollisuus.
Vaikka Eatonin näkemys Saarnaajan kirjan luonteesta olisikin oikea, se ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, että kirja olisi voitu toimittaa Salomon hovissa hänen elinaikanaan.
117 Eaton 1983, 21–24; Garrett 1993, 256.
118 Garrett 1993, 262.
119 Garrett 1993, 262–263.
23
Tutkijoiden käsitykset Saarnaajan kirjan rakenteesta ja yhtenäisyydestä ovat eronneet paljon toisistaan.120 Usein on väitetty, että monet jakeet ovat myöhempiä ”hurskaita”
lisäyksiä, joilla Saarnaajan kirjan sanomaa on haluttu tuoda lähemmäksi puhdasoppista juutalaisuutta. Nykyajan raamatuntutkijat ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi hylänneet tällaiset käsitykset. He uskovat, että suurin osa, ellei koko kirja, on samalta kirjoittajalta.121 On oudoksuttu, että hurskas toimittaja julkaisisi teoksen, jonka kanssa hän on suuresti eri mieltä. Miksi toimittaja lisäisi alkuperäisen teoksen kanssa ristiriidassa olevia ajatuksia mutta hän ei kuitenkaan poistaisi kohtia, jotka ovat hänen mielestään paheksuttavia? Lisäksi ei ole esimerkkitapausta Sananlaskujen tai Saarnaajan kirjan kaltaisesta viisauskirjallisesta teoksesta, josta olisi kaksi toimitettua versiota, jotka ovat näkemyksiltään toisiaan vastaan.122
Saarnaajan kirjalla ja muinaisen Lähi-idän viisauskirjallisuudella on yhtäläisyyksiä myös rakenteen osalta. Egyptiläisen viisauskirjallisuuden kirjoittaja saattaa liikkua teoksen sisällä edes takaisin eri aiheiden välillä ilmeisen satunnaisesti. Kuitenkin teos etenee vakaasti loppuaan kohden. Samoin Saarnaajan kirjan rakenne ei seuraa hierarkkista järjestystä, vaan se vaeltaa eri aiheiden välillä. Kuitenkaan kirja ei ole tarkoitukseton, vaan se etenee kohti johtopäätöstään.123
Kolmannen persoonan käytöllä kehystettyjä kertomuksia tunnetaan myös muualta muinaisesta Lähi-idästä, erityisesti Egyptistä. Suurin osa näiden kertomusten
”kehyksistä” kertoo kirjoittajan nimen ja taustan. Kirjoittaja voi olla tosi tai fiktiivinen.124
Erään näkemyksen mukaan Saarnaajan kirja muistuttaa läheisimmin mesopotamialaisia omaelämäkertoja. Näitä viisauskirjallisuuteen kuuluvia kirjoituksia ovat muun muassa Naram-Sin -legenda, Adad-guppi -omaelämäkerta ja niin kutsuttu Sin of Sargon -teksti. Kyseiset kirjoitukset alkavat Saarnaajan kirjan tapaisella kaavamaisella johdannolla ja päättyvät neuvoihin. Näkemyksen mukaan Saarnaajan kirja on kehyskertomuksella varustettu omaelämäkerta.125
120 Ks. Pfeiffer 1952, 729; Harrison 1969, 1079–1082.
121 Ogden 1987, 11; Garrett 1993, 267. Esim. Brevard S. Childs (1979, 582) sanoo, että Saarnaajan kirja on pohjimmiltaan yhtenäinen teos, vaikka esipuhe ja jälkikirjoitus saattavatkin olla lisäyksiä.
122 Eaton 1983, 41.
123 Garrett 1993, 269–270. Ks. myös Eissfeldt 1965, 494; Longman III & Dillard 2007, 282–283.
124 Garrett 1993, 262.
125 Longman III & Dillard 2007, 283–284. Kyseistä näkemystä on myös kritisoitu. Ks. esim. Garrett 1993, 262 ja Waltke 2007, 950–951.
24 2.3 Saarnaajan näkökulma ja kuningas Salomo
Saarnaaja vaikuttaa puhuvan ajoittain kolmannen osapuolen näkökulmasta eikä kuninkaan. On väitetty, ettei tämä sovi käsitykseen, jonka mukaan kirjassa puhuva Saarnaaja olisi kuningas Salomo. Saarnaajan on sanottu vaalivan kriittistä asennetta kuninkaita kohtaan, mikä ei oletettavasti sovi yhteen historiallisen Salomon kanssa.
Salomo oli painostava verojen kiskoja, ja valtakunta hänen jälkeensä hajosikin tästä syystä.126 Siksi Salomon suuhun eivät väitetysti sovi seuraavat sanat:
Parempi on köyhä ja viisas nuorukainen
kuin vanha ja tyhmä kuningas, joka ei enää kuuntele toisten neuvoja. 4:13
Tottele kuninkaan käskyä: olet vannonut hänelle uskollisuutta Jumalan nimen kautta.
Älä luovu hänestä vähällä äläkä sekaannu pahoihin hankkeisiin, sillä hän tekee mitä tahtoo.
Kuninkaan sana on laki. Kuka voi vaatia hänet tilille siitä, mitä hän tekee? 8:2–4
Onnellinen sinä, maa, jonka kuningas on jalosukuinen ja jonka ruhtinaat viettävät pitonsa oikeaan aikaan — arvokkaasti, eivät juopotellen! 10:17
Älä edes ajatuksissasi kiroile kuningasta äläkä makuukammiossasikaan rikasta — taivaan lintu voi viedä puheesi,
siivekäs saattaa sanasi ilmi. 10:20
Salomo olisi kuitenkin voinut kirjoittaa hallitsemisesta yleisellä tasolla. Hän on voinut havainnoida poliittista ja sosiaalista elämää filosofin näkökulmasta eikä kuninkaallisen. Salomo olisi hyvinkin voinut olla tietoinen huonotapaisista ja pahoista kuninkaista ja heidän kaltaisten kuninkaiden onnettomista alamaisista.127 Garrettin mukaan kyseiset jakeet muodostavat suuren ongelman niille, jotka uskovat Saarnaajan kirjan eksiilin jälkeiseen alkuperään. Eksiilin jälkeen juutalaisilla ei ollut enää omaa paikallista kuningasta, vaan kaukaiset persialaiset ja myöhemmin egyptiläiset ja syyrialaiset kuninkaat hallitsivat heitä. Vain harvoilla juutalaisilla virkamiehillä kuten Nehemialla oli henkilökohtaisia yhteyksiä näihin kaukaisiin hallitsijoihin. Varakkaatkaan juutalaiset tuskin koskaan näkivät kuningasta omin silmin. Jos Saarnaajan kirja on eksiilin jälkeiseltä ajalta, miksi se sisältää niin paljon
126 Archer 1994, 449.
127 Archer 1994, 449–450.
25
ohjeita siitä, kuinka tulee toimia kuninkaan kanssa. Garrettin mielestä kirja on kirjoitettu ihmisille, jotka elivät suhteellisen lähellä kuningasta.128
Garrett ajattelee edelleen, että nimen ”Saarnaaja”129 käyttö osoittaa Salomon etäännyttävän itsensä itsevaltiaan kuninkaan roolista. Sen sijaan Salomo on pukeutunut viisaan miehen viittaan. Sekä nimen ”Saarnaaja” että kolmannen persoonan käyttö (kehyskertoja) mahdollistaa tämän. Saarnaajan kirja ei ole kuninkaallinen julistus, vaan se sisältää pohdintoja viisaalta mieheltä, joka ”on ollut”
kuningas. Kirjassa ei puhu niinkään kuningas-Salomo vaan opettaja-Salomo.130 Rooman keisarina vuosina 161–180 jKr. hallinnut Marcus Aurelius osoittaa, ettei kuninkaan ole aina pakko kirjoittaa ylhäisen asemansa näkökulmasta. Aurelius kirjoitti stoalaista ajattelua ilmentävän teoksensa Τὰ εἰς ἑαυτόν131, joka on kokoelma filosofisia ja uskonnollisia pohdiskeluja. Noin 20-vuotiaana vannoutuneeksi stoalaiseksi kääntynyt Aurelius kirjoitti teoksensa filosofin näkökulmasta. Gleason L.
Archerin mukaan Marcus Aurelius on tässä mielessä hyvä vertailukohta Saarnaajan kirjan kirjoittajalle (Salomolle).132 Aurelius kirjoitti teoksensa vuosien 170–179 jKr.
pohjoisten sotaretkiensä aikana. Hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat perinteiset stoalaiset velvollisuuden ja itseriittoisuuden periaatteet, elämän hetkellisyys ja kuolema kaikkien ihmisten yhteisenä osana.133
2.4 Anakronismit
Saarnaajan kirjan Salomon ajan jälkeistä alkuperää on pyritty perustelemaan kirjan muutamilla kohdilla, joiden väitetään sisältävän Salomolle tai hänen ajalleen sopimattomia anakronismeja eli epäajanmukaisuuksia. Yksi näistä kohdista on jae 1:16:
Minä sanoin sydämessäni: olen hankkinut yhä enemmän viisautta, enemmän kuin kukaan, joka on hallinnut Jerusalemissa ennen minua, minun sydämeni on tallettanut tietoa ja viisautta.
128 Garrett 1993, 261.
129 Garrett kylläkin kääntää sanan englanniksi ”Teacher”. Sanan etymologiasta ja merkityksestä ks. esim. Krüger 2004, 39–41 ja Bollhagen 2011, 6–7. Tässä tutkielmassa käytän sanasta suomalaisista kirkkoraamatuista tuttua käännöstä ”Saarnaaja”.
130 Garrett 1993, 264.
131 Uudempi suomennos on Itselleni: keisarin mietteitä elämästä. Marke Ahonen. Helsinki: Basam Books 2004. Saarnaajan kirjalle sopisi otsikoksi Turhuuksien turhuus: kuninkaan mietteitä elämästä.
132 Archer 1994, 450.
133 Whitehorne 1992, 522.
26
Jos Saarnaaja olisi todella ollut Salomo, kuinka hän olisi voinut sanoa, että hän on hankkinut viisautta ”enemmän kuin kukaan, joka on hallinnut Jerusalemissa ennen minua”. Ennen Salomoa Jerusalemissa oli hallinnut ainoastaan yksi israelilainen kuningas, Salomon isä Daavid. Joidenkin mielestä kyseinen ilmaus ei sovi Salomon suuhun. Heidän mukaansa jae 1:16 viittaa siihen, että Saarnaajan kirjan kirjoittaja eli joskus Salomon ajan jälkeen, kun Jerusalemissa oli jo ehtinyt olla useita kuninkaita.134
Ensimmäisen Kuninkaiden kirjan neljästoista luku sisältää kohdan, joka muistuttaa nyt käsiteltävää Saarnaajan kirjan jaetta. Salomon kuoleman jälkeen jakaantuneen valtakunnan pohjoisten alueiden ensimmäiseksi kuninkaaksi nousseen Jerobeamin poika Abia oli sairastunut. Jerobeam lähetti vaimonsa profeetta Ahian luokse kysymään tältä, kuinka pojan käy. Ahia sanoi Jerobeamin vaimolle (1. Kun. 14:7–9):
Mene ja sano Jerobeamille: 'Näin sanoo Herra, Israelin Jumala:
Minä nostin sinut kansan keskeltä ja asetin sinut kansani Israelin valtiaaksi.
Minä riistin kuninkuuden Daavidin suvulta ja annoin sen sinulle.
Mutta sinä et ole ollut sellainen kuin palvelijani Daavid oli.
Hän noudatti käskyjäni ja seurasi minua kaikesta sydämestään.
Hän teki vain sitä, mikä on oikein minun silmissäni.
Sinä sen sijaan olet tehnyt enemmän pahaa kuin kaikki edeltäjäsi.
Sinä olet mennyt tekemään patsaita itsellesi jumaliksi.
Sinä sait vihani heräämään, kun heitit minut selkäsi taakse.
Vaikka Edward J. Young pitääkin Saarnaajan kirjan jaetta 1:16 Salomon näkökulmasta anakronistisena, jakeen 1. Kun. 14:9 sanat ”kaikki edeltäjäsi” eivät kuitenkaan hänen mukaansa viittaa edeltäviin pohjoisvaltakunnan kuninkaisiin, joita ei tosiasiassa ennen Jerobeamia edes ollut.135 Youngin mielestä kyseessä on yleinen ilmaus, jolla korostetaan Jerobeamin pahuutta. Jerobeamin niin sanotut edeltäjät olivat todennäköisesti vanhimpia ja tuomareita.136 Samalla tavalla ennen Daavidia Jerusalemissa olisi voinut ollut paljon kuninkaita, vaikkakaan ei israelilaisia.
Jerusalem oli ollut heprealaisia edeltäneiden asukkaiden kuninkaallinen kaupunki satoja vuosia.137
Jakeen Saarn. 1:16 selitykseksi on myös toinen mahdollisuus. Jae kuuluu hepreaksi:
134 Näin esim. Young 1964, 348.
135 Samuel R. Driver (1913, 194) näkee jakeessa 1. Kun. 14:9 anakronismin.
136 Young 1964, 193.
137 Archer 1994, 450. Daavid valloitti Jerusalemin jebusilaisilta, 2. Sam. 5:6–9. Jebusilaisista ja Jerusalemin kuninkaista puhutaan mm. jakeissa Joos. 10:1–5, 23; 12:10; Tuom. 1:21; 2. Sam. 5:6; ks.
myös 1. Moos. 14:18.
27
Jakeessa ei mainita suoraan, että Saarnaaja on hankkinut viisautta enemmän kuin ne, jotka ovat olleet kuninkaana tai hallinneet Jerusalemissa ennen häntä. Nominia
”kuningas” tai verbiä ”hallita” ei esiinny. Saarnaaja toteaa kirjaimellisesti, että ”minä olen (suuresti) lisännyt viisautta(ni) yli kaikkien, jotka ovat olleet ennen minua Jerusalemissa/Jerusalemin yli (
)”.
voitaisiin kääntää kontekstista riippuen myös ”(hallitsee) Jerusalemia/-ssa”.138 Archerin mukaan on kuitenkin luontevaa olettaa, että Saarnaaja viittaa ”kaikkiin viisaisiin miehiin, jotka olivat ennen minua Jerusalemissa”.139
Toinen väitetty anakronismi sijaitsee jakeessa 1:12:
Minä, Saarnaaja, olin Israelin kuninkaana Jerusalemissa.
Lauseessa esiintyvän olla-verbin perfektimuodon
ajatellaan paljastavan, että Salomo oli Saarnaajan kirjaa kirjoitettaessa jo menneen ajan henkilö. On joskus väitetty, että tämä yksi sana riitti osoittamaan heprealaiselle lukijalle, että kirjassa puhuva Salomo-hahmo on fiktiivinen.140 Ainakaan Vanhan testamentin mukaan Salomo ei luopunut kuninkuudestaan ennen kuolemaansa, joten hän ei olisi voinut koskaan sanoa ”minä olin kuningas”.
ei kuitenkaan välttämättä osoita, että myöhempi henkilö kirjoitti jo kuolleen Salomon puolesta. Kohta voitaisiin kääntää asianmukaisesti myös ”minä tulin Israelin kuninkaaksi” tai ”minä olen ollut Israelin kuningas”.141 Käännöksestä
”minä olin kuningas” poikkeaminen tuntuu kuitenkin tässä yhteydessä luonnottomalta. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tee jakeesta anakronistista Salomon näkökulmasta katsottuna, vaikka esimerkiksi Young niin väittääkin.142 Jae 1:12 aloittaa toisen luvun loppupuolelle jatkuvan kuvauksen Saarnaajan elämästä.
138 Ks. esim. BDB, 755; DCH, 6:393. 2. Kun. 10:5:
; ”Niin linnan päällikkö ja kaupungin päällikkö sekä vanhimmat ja holhoojat lähettivät Jeehulle sanan: Me olemme sinun palvelijoitasi…”
139 Archer 1994, 450.
140 Archer 1994, 450.
141 Archer 1994, 450; Krüger 2004, 56; Bollhagen 2011, 64. Heprean perfekti voidaan tilanteesta riippuen kääntää myös preesensissä. Ks. GKC, § 106 g; Joüon 1991, § 112 f.
142 Young 1964, 348.
28
Saarnaaja kertoo, että hän ryhtyi etsimään viisautta ja tutkimaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Hänen tavoitteenaan oli löytää se, mikä on hyvää ihmiselle hänen elämänsä aikana. Saarnaaja antautui elämän nautintoihin ja rakennusprojekteihin. Huomion arvoista on, että hän puhuu tekemisistään ja tuntemuksistaan koko ajan menneessä aikamuodossa:143
1:12
Minä Saarnaaja olin kuningas…
1:13
Ja minä asetin sydämeni…
1:14
Minä katselin kaikkia töitä…
1:16
Minä puhuin sydämessäni…
1:17
Ja minä asetin sydämeni…
2:1
Minä sanoin sydämessäni…
2:2
Naurusta minä sanoin…
2:3
Minä pohdin sydämessäni…
2:4
Minä suurensin työni,
rakensin itselleni taloja,
istutin itselleni viinitarhoja.
2:5
Minä tein itselleni puutarhoja…
2:6
Minä tein itselleni vesisäiliöitä…
2:7
Minä hankin palvelijoita…
2:8
Minä keräsin itselleni hopeaa…
…
Saarnaajan omaelämäkerrallisen katsauksen kontekstissa on luontevaa, että hän sanoo olleensa kuningas käyttäen menneen ajan muotoa. Olisi asiayhteyteen sopimatonta käyttää olla-verbistä imperfektimuotoa
(minä olen kuningas), koska tekemisistä muuten puhutaan käyttäen perfektiä tai konsekutiivista imperfektiä. Jakeen 1:12 päämäärä ei ole kertoa, ettei Saarnaaja ole enää kuningas.
Jakeen tarkoitus on pikemminkin ilmaista, että Saarnaaja on ollut kuningas ja että hän on siksi myös kyennyt kaikkeen siihen, mitä jatkossa esitetään. Saarnaaja on yhä Israelin kuningas Jerusalemissa ja kertoo menneestä elämästään.144
Anakronismien suhteen viitataan myös moniin Saarnaajan kirjan kohtiin, joiden väitetään kertovan senaikaisen yhteiskunnan taustasta. Kyseisistä kohdista käy oletetusti ilmi, että Saarnaajan aikaa varjostivat monet vastoinkäymiset, kurjuus ja
143 Käännökset ovat kirjoittajan omia.
144 Ilmaus ”minä olin kuningas” esiintyy myös egyptiläisissä hautakirjoituksissa. Näissä teksteissä kuolemaisillaan oleva kuningas kertoo testamenttinsa. Baumgartner 1961, 222; Eissfeldt 1965, 499.
Olla-verbiä käytetään hieman jaetta Saarn. 1:12 muistuttavalla tavalla myös jakeessa Joona 3:3:
”Ninive oli suunnattoman suuri kaupunki...” . Young (1964, 263) selittää jaetta seuraavalla tavalla: ”Furthermore, 3:3 does not describe Nineveh as a city that had existed long ago in the past but simply indicates the condition or size as Jonah found it.”
29
sorto. Tämä ei väitetysti sovi yhteen sen kanssa, että Salomon hallintokauden kerrotaan olleen vauras ja rauhaisa (1. Kun. 4:25).145 Esimerkiksi jakeissa 4:1–3 sanotaan:
Minä katselin sitten kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla.
Katso: sorrettujen kyynelet! Ei ole heillä lohduttajaa.
Katso: sortajien väkivalta! Eikä lohduttajaa ole.
Silloin minä ylistin vainajia, jotka ovat kuolleet — ylistin onnellisemmiksi kuin ovat ne, jotka vielä elävät;
ja näitä kumpiakin onnellisemmaksi ylistin sitä, joka ei ole syntynytkään ja jonka ei ole tarvinnut nähdä sitä pahaa, mitä auringon alla tapahtuu.
Archerin mukaan jakeet 4:1–3 kuvailevat sortoa ja kovuutta asioina, joita ihmiset kokevat elämässään yleisesti huolimatta suhteellisen vauraista ja turvallisista väliajoista. Salomokin olisi ymmärtänyt, että sekä yksittäiset ihmiset että kansat kokevat vaikeita ja koettelevia aikoja, jotka haastavat elämän optimistisuuden.
Salomon historian ja maailman asioiden tuntemus olisi auttanut häntä tiedostamaan ihmiselämän katkeran puolen. Hän olisi käsittänyt, että paljon pahaa tapahtuu
”taivaan alla” myös hänen omassa valtakunnassaan.146
Saarnaajan esiin tuomat epäkohdat ja kärsimykset ovat luonteeltaan hyvin yleisiä.
Näitä ahdistaviksi koettavia asioita ovat esimerkiksi kuolema, työn vaiva, maallisten hankkeiden hyödyttömyys ja vanhuuden raihnaus. Bollhagenin mukaan kirja olisi voitu kirjoittaa minä aikana tahansa, koska ihmisen tilanne ja olosuhteet eivät muutu.
Hänen mielestään Salomon ajan vauraus on helppo nähdä Saarnaajan kirjan taustana, koska kirjassa puhutaan enemmän rikkauden turhuudesta ja yhteiskunnan voimakkaiden henkilöiden väärinkäytöksistä kuin köyhyydestä ja vieraiden kansojen harjoittamasta sorrosta.147
Näyttää siltä, että Saarnaajan kirjan näennäiset anakronismit voidaan tietyllä tavalla tulkittuna sovittaa yhteen varhaisen ajoituksen ja salomolaisen alkuperän kanssa.
Samaa voidaan sanoa kaikista muistakin ei-kielellisistä argumenteista, joita on esitetty kirjan myöhäisen ajoituksen puolesta.148 Saarnaajan kirja olisi kyllä voitu kirjoittaa myöhemmin sillä tavalla taitavasti, että se näyttää syntyneen Salomon
145 Ks. Young 1964, 348.
146 Ks. Archer 1994, 451.
147 Bollhagen 2011, 12.
148 En ole tarkastellut tämän tutkielman puitteissa läheskään kaikkia esitettyjä ei-kielellisiä perusteluja myöhäisen kirjoitusajan puolesta. Fredericks (1988, 4–7) käsittelee vielä joitakin näistä vähemmän merkittävistä, kirjan sisältöön liittyvistä argumenteista. Hän toteaa, etteivät ei-kielelliset argumentit ole ratkaisevia Saarnaajan kirjan ajoituksen kannalta.
30
luona. On mahdotonta sanoa objektiivisesti, miten Saarnaajan kirjaa tulisi ajoituksen kannalta tulkita.
Tämänhetkisessä raamatuntutkimuksessa ollaan kylläkin usein vakuuttuneita siitä, että Saarnaajan kirja kirjoitettiin Jerusalemissa kolmannen vuosisadan eKr.
jälkimmäisellä puoliskolla. Tätä käsitystä perustellaan muun muassa kirjassa oletetusti ilmenevällä poliittisella ja sosiaalisella tilanteella sekä mahdollisuudella asettaa kirja helposti kulttuurin konfliktien ja ajan puheenaiheiden kontekstiin.149 Pakottavia sisällöllisiä syitä ajoittaa Saarnaajan kirja hellenistiselle ajalle ei kuitenkaan ole. Argumentit persialaisen ja kreikkalaisen kauden puolesta kilpailevat nekin keskenään.150
Tutkijoiden kesken vallitsee suurin yksimielisyys siitä, että kirjan kieli kuuluu eksiilin jälkeiseen hepreaan. Mielipiteet erkanevat toisistaan jälleen, kun kieltä ajoitetaan tarkemmin pakkosiirtolaisuuden jälkeisille vuosisadoille. Aivan kaikki eivät ole kuitenkaan valmiita hyväksymään Saarnaajan kirjan kielen ajoittamista eksiilin jälkeiseen aikaan. Erimielisyyksistä huolimatta ainoastaan kieli voi mahdollisesti tuoda ratkaisun ajoituksen ongelmaan. Muut argumentit eivät tunnu olevan tarpeeksi vakuuttavia, jotta Saarnaajan kirja voitaisiin ajoittaa luotettavasti niiden avulla eksiilin jommallekummalle puolelle.
149 Krüger 2004, 19–21.
150 Murphy 1992a, xxii.
31 3 KIELEN ARAMEALAISUUDET
Ennen Saarnaajan kirjan aramealaisuuksien tarkastelua on tarpeen luoda yleiskuva aramealaisista lainasanoista Vanhassa testamentissa sekä aramean kielen ja heprean kielen suhteesta. Millainen merkitys Saarnaajan kirjan aramealaisilla lainasanoilla onkaan kirjan ajoituksen suhteen?
3.1 Aramean ja heprean suhteesta eksiiliä edeltäneenä aikana
Juutalaiset alkoivat hylätä heprean puhuttuna kielenään Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana. Heprean korvasi aramea, josta Persian valtakauden aikana (539–331 eKr.) tuli kaupankäynnin ja diplomatian yleiskieli Tigrisiltä Niilille.151 Noin vuonna 444 eKr.152 lainopettaja Esra luki ”Mooseksen lain kirjaa”
Jerusalemiin kokoontuneelle kansalle, joka tarvitsi luetun ymmärtämiseksi tulkkeja.153 Selitys annettiin kansalle todennäköisesti arameaksi, joka oli nyt juutalaisten arkikieli.
Eksiiliä edeltäneenä aikana asia oli kuitenkin toisin. Yleensä vain hyvin koulutettu ylimystö ja virkamiehet ymmärsivät arameaa.154 Tästä voi olla viitteitä tapauksessa, josta kerrotaan luvussa 2. Kun. 18. Assyrian kuningas Sanherib lähetti noin vuonna 701 eKr. Jerusalemiin suuren sotajoukon viemään viestin kuningas Hiskialle. Hiskian hovipäällikön Eljakimin ja hovikirjurin Sebnan kerrotaan menneen tapaamaan Jerusalemin muurin ulkopuolelle Assyrian armeijan komentajia, joina toimivat Assyrian kuninkaan ylipäällikkö (
), ylieunukki (
) ja ylimmäinen juomanlaskija (
).155 Ylimmäinen juomanlaskija puhui Eljakimille ja Sebnalle heprean kielellä, jolloin he kehottivat häntä käyttämään arameaa, jotta lähistöllä olevat juutalaiset sotilaat eivät ymmärtäisi hänen puhettaan.156
Ei voida kuitenkaan olettaa, että heprea ja aramea olisivat säilyneet täysin erillään ennen eksiiliä.157 Arkeologiset löydöt ovat osaltaan valottaneet heprean ja aramean yhteyksiä varhaisina aikoina. Esimerkiksi Hamatin kuningas Zakirin piirtokirjoitus
151 Harrison 2005, 284.
152 Harrison 2005, 290.
153 Neh. 8:8.
154 Archer 1994, 117.
155 Vuoden 1992 kirkkoraamatussa annetaan kyseisille alkutekstin sanoille nämä merkitykset.
156 2. Kun 18:26.
157 Ks. Wilson 1925, 234–238; Hurvitz 1968, 236; Greenspahn 2002, 102–103.
32
noin vuodelta 820 eKr. sisältää kanaanin- tai hepreankielisiä aineksia sen arameankielisessä tekstissä. Piirtokirjoituksessa käytetään muun muassa heprean sanaa ʼš (mies) tavanomaisen aramealaisen muodon ʼnš sijaan. Heprealaisella muodolla nsʼ (nostaa) korvataan aramealaista muotoa nṭl. Pohjois-Syyriasta kahdeksannen vuosisadan ensimmäiseltä puoliskolta eKr. peräisin oleva Panammu-piirtokirjoitus osoittaa samanlaista heprealaisten tai kanaanilaisten muotojen läsnäoloa aramean kielessä: ʼn (minä) on korvattu heprealaisella muodolla ʼnk; yhb (antaa) muodolla ntn; tmʼ (siellä) muodolla šm; ytb(istua, asua) muodolla yšb
.
Nämä aramealaiset tekstit kirjoitettiin ei-israelilaisten toimesta suhteellisen kaukana Palestiinasta, joten niissä esiintyviä hepraismeja ei voida lukea israelilaisten puhuman aramean erikoisuuksiksi.158Vuonna 1967 löydettiin Tell Deir ʽAllasta Jordan-joen laaksosta kalkkilaastiin musteella kirjoitettu teksti, joka yleensä on ajoitettu noin vuoteen 750 eKr. Tekstissä mainitaan ”Bileam Beorin poika”, joka esiintyy myös muun muassa Vanhan testamentin luvuissa 4. Moos. 22–24. Deir ʽAlla -tekstissä kerrotaan, että ylijumala El ja muut jumalat lähettivät Bileamille yöllä viestin, jossa häntä varoitettiin tulevista onnettomuuksista. Tämän jälkeen Bileam välitti jumalien viestin kansalleen.
Tekstissä ilmenee sekä tyypillisesti kanaanilaisia että tyypillisesti aramealaisia kielellisiä muotoja. Deir ʽAllassa puhuttu kieli saattoi olla oma luoteisseemiläinen murteensa, joka erosi sekä ”puhtaasta” kanaanista että ”puhtaasta” arameasta.
Löydetty teksti osoittaa, että kuten arameassa oli mahdollista käyttää kanaanismeja, niin myös hepreassa oli mahdollista käyttää aramaismeja. Aramean kielen vaikutus oli heprean kielen ulottuvilla jo kauan ennen eksiiliä.159
Kanaanin kielen ja aramean kielen varhainen toisiinsa sekoittuminen käy ilmi myös 1400-luvun ugaritilaisesta kirjallisuudesta.160 Ugaritin kieli oli läheistä sukua
Kanaanin kielen ja aramean kielen varhainen toisiinsa sekoittuminen käy ilmi myös 1400-luvun ugaritilaisesta kirjallisuudesta.160 Ugaritin kieli oli läheistä sukua