Aineiston keruu laadullisissa tutkimuksissa voi tapahtua monella eri tavalla. Yleisimmin käytetyt tavat tutkimusaineiston keruussa ovat haastattelut, kyselyt, observointi, dokumentit. Yhdessä tutkimuksessa voidaan käyttää useampaa tai jopa kaikkia näitä tutkimusaineiston keruu menetelmiä
erikseen tai yhdistelemällä eri tapoja. On kuitenkin huomattava, että tutkija pyrkii käyttämään soveliainta menetelmää kulloinkin aineiston keruussa. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 71.)
Haastattelu ja kysely ovat hyvä keino saada tutkimusaineistoa laadullisessa tutkimuksessa. Ne ovat luonteeltaan samankaltaisia, joskin niissä on myös selkeitä eroja. Haastattelu on kyselyyn verrattuna joustavampi mikä antaa tutkijalle mahdollisuuden tarkentaa kysymyksiä, toistaa kysymys, tehdä mahdollisia lisäkysymyksiä. Riippuen haastattelusta voi tutkija löytää haastattelun aikana ns.
lisäjuonteita. Haastattelussa tutkijalla on mahdollisuus reagoida tällaiseen ennalta arvaamattomaan ja mielenkiintoiseen asiaan tai teemaan. Kysely on hyvin strukturoitu, eikä tutkija ole monestikaan paikalla kun tutkittavat vastaavat kyselyyn. Kyselyissä on mahdollista, etteivät vastaajat ymmärrä aina kaikkia kysymyksiä sillä tavalla kuin tutkija on ajatellut. Lisäksi on myös mahdollista, etteivät vastaajat saa kaikkia ajatuksiaan laitettua paperille. Haastattelu voidaan vielä jakaa erilaisiin haastattelutyyppeihin, näitä ovat lomakehaastattelu, teemahaastattelu ja syvähaastattelu. Haastattelu voi olla strukturoitu tai avoin, avoimessa haastattelussa tutkijalla on enemmän mahdollisuuksia liikkua teeman tai teemojen välillä. Strukturoidussa haastattelussa tutkija etenee valmiin kyselyrungon mukaisesti eteenpäin. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 72–77; Hirsjärvi etc 2005, 196–200.) Haastattelulla ja kyselyillä pystytään saamaan paljon tutkimusaineistoa laadullisessa tutkimuksessa.
Haastattelujen dokumentointi tapahtuu nykyään yleisimmin nauhoittamalla. Nauhoitteet pystytään tallentamaan tietokoneille, josta niitä on helppo käydä läpi tai sitten tutkijat voivat litteroida haastattelut tarpeen mukaan. Litteroinnin hyvänä puolena on, että tutkijalle palautuu hyvin mieleen mitä haastattelussa on puhuttu ja mitä mahdollisesti tärkeitä asioita tutkimuksen kannalta on haastattelussa puhuttu.
Toiseksi yleisin tutkimusaineiston keruumenetelmä laadullisissa tutkimuksissa on havainnointi.
Havainnointia voidaan suorittaa monella eri tavalla: piilohavainnointi, havainnointi ilman osallistumista, osallistuva havainnointi ja osallistava havainnointi. Pelkästään havainnoimalla tutkimusaineiston keruu laadullisessa tutkimuksessa on varsin haasteellista, siksi onkin hyvä käyttää useampaa menetelmää aineiston keruussa. Havainnointi voi monesti tuoda erilaisia näkökulmia ja -kantoja tutkittavasta asiasta tutkijan tietoisuuteen. Havainnointi rikastuttaa yleensä tutkimusta.
(Tuomi & Sarajärvi 2009, 81–83; Hirsjärvi etc. 2005, 201–206; Anttila 1996, 218–224.)
Laadullisessa tutkimuksessa on vielä muitakin aineistonkeruumenetelmiä, jotka eivät ole kuitenkaan niin yleisiä kuin kaksi edellä mainittuja. Tällaisia ovat mm. eläytymismenetelmät, esseet, valmiit dokumentit, kirjat, päiväkirjat jne. Laadullisella tutkimuksella voidaan myös tutkia vaikkapa
erilaisilla keskustelufoorumeilla käytävää keskustelua. Näitä voidaan analysoida esimerkiksi sisällönanalyysia tai diskurssianalyysia käyttämällä. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 84; Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006).
Olemme omassa pro gradu tutkimuksessamme keränneet tutkimusaineiston käyttäen edellä mainittuja tutkimusaineiston keruumenetelmiä. Tärkeimmät aineistonkeruumenetelmämme olivat havainnointi ilman osallistumista ja osallistuva havainnointi sekä haastattelut. Havainnoinnin lisäksi teetätimme kohderyhmälle kyselyn. Havainnointi tapahtui geometrian tunneilla kahden viikon aikana kahdesta kolmeen tuntia päivässä. Teemahaastattelun teimme neljälle oppilaalle ja luokanopettajalle. Lisäksi olemme digitaalisesti dokumentoineet oppilaiden tuntityöskentelyn tuloksia. Tutkimusaineiston analyysin tulemme tekemään sisällönanalyysia apuna käyttäen, mitä käyn läpi tarkemmin seuraavaksi.
Sisällönanalyysi on perusanalyysimenetelmä, joka sopii kaikkiin laadullisiin tutkimuksiin. Sisällön analyysin tarkoituksena on löytää aineistosta merkityksellisiä teemoja ja asioita, joiden avulla voidaan vastata tutkimuskysymyksiin. Sisällönanalyysia voi pitää metodina tai jopa yksittäisenä teoreettisena kehyksenä, joka voi olla yhtenä osana erilaisia analyysikokonaisuuksia. (Tuomi &
Sarajärvi 2009, 91.)
Sisällönanalyysin voi jakaa kuuteen kohtaan miten analyysi etenee:
1. Mikä kiinnostaa sinua tässä tutkimuksessa.
2. Käy koko aineisto läpi, koodaa sinulle kiinnostavat ja tärkeät asiat aineistoon.
3. Jätä kaikki muu pois tutkimuksesta.
4. Kerää koodatut asiat erilleen.
5. Jaottele ja ryhmittele koodattu aineisto.
6. Yhteenveto ja pohdinta.
Yllä esitetty karkea rakenne kuvaan hyvin kuinka sisällönanalyysi etenee. Tutkijan on tärkeää tehdä itselleen selväksi muutamia asioita ennen kuin alkaa tehdä sisällönanalyysia. Tutkijan on päätettävä mitkä asiat häntä kiinnostaa tutkimuksessaan ja miten hän ne koodaa itselleen. Koodaukseen ei ole mitään yleispätevää koodausmenetelmää, tärkeintä on että tutkija itse tietää mitä mikäkin koodi tarkoittaa. On mahdollista käyttää esimerkiksi väri-, kirjain- tai numerokoodeja. Tärkeintä on kuitenkin että tutkija tietää mitä koodit tarkoittavat. Aineiston läpi käynnin jälkeen, kun ensimmäinen koodaus on tehty, on hyvä käydä koodattu aineisto läpi ja lajitella aineisto esim.
teemojen mukaan. Teemat tutkija on voinut päättää ennen aineiston läpi käymistä tai sitten teemat
nousevat esiin aineiston läpi käynnin aikana. Läpikäymällä aineistoa uudelleen ja uudelleen nousevat esille tärkeimmät teemat, samalla aineisto pienenee ja tulee paremmin hallittavaksi ja ymmärrettäväksi. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 92–94; Hirsjärvi etc. 2005, 209–215; Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006.)
Laadullisessa tutkimuksessa aineiston analyysimuodot voi jakaa usealla eri tavalla. Voidaan puhua induktiivisesta (yksittäisestä yleiseen) tai deduktiivisesta (yleisestä yksittäiseen) tavasta analysoida aineistoa. Toinen tapa jaotella analyysimuodot on Eskolan (2001) esittämä malli: aineistolähtöinen, teoriasidonnainen ja teorialähtöinen analyysi. Aineistolähtöisessä analyysissa on tutkimusaineisto avain asemassa, tästä aineistosta pyritään saamaan aikaiseksi teoreettinen kokonaisuus. Aineistoa läpi käytäessä, nousee aineistosta esiin tärkeimpiä analyysiyksiköitä. Pitää huomata, että nämä analyysiyksiköt eivät ole ennen tutkimusaineistoon tutustumista päätettyjä. Tässä analyysimallissa aikaisemmat teoriat, havainnoit ja ym. asiat aiheesta eivät saisi vaikuttaa nyt tehtävän toteutukseen tai lopputulokseen. Aineistolähtöisessä analyysissa on totta kai myös omat heikkoutensa, se voi olla tutkijalle vaikea toteuttaa. Toteutukseen voi vaikuttaa muun muassa havaintojen teoriapitoisuus, tutkimusmenetelmät ja -asetelmat sekä käsitteistö mitä tutkimuksessa käytetään, sillä ne ovat tutkijan itse laatimia ja asettamia. Tämä voi ohjata tutkijaa analyysivaiheessa pois puhtaasti aineistolähtöisestä analyysista. Tutkijan olisi hyvä avata omat käsityksensä tutkittavasta ilmiöstä, jotta hän tulisi tietoiseksi omasta suhtautumisestaan tutkittavaan ilmiöön. Aineistolähtöinen analyysi on hyvin lähellä induktiivista analyysia. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 95–100.)
Teoriaohjaava analyysi poikkeaa aineistolähtöisestä analyysista siinä, että aikaisempi teoria tai tieto tutkittavasta ilmiöstä voi ohjata analyysiyksiköiden valinnoissa. Analyysiyksiköt valitaan myös teoriaohjaavassa analyysissa aineistosta. Aikaisempi teoria tutkittavasta ilmiöstä antaa oman vaikutuksensa tutkimuksen analyysivaiheessa. Aikaisempi teoria on kuitenkin enemmän suuntaa antava. Tarkoitus ei ole, että saadulla tiedolla testattaisiin aikaisempaa teoriaa. Kolmantena on teorialähtöinen analyysi, joka nimensä mukaisesti pohjaa johonkin aikaisempaan teoriaan. Tämä teoria ohjaa sitten aineiston analyysia, eikä pelkästään sitä vaan koko tutkimusta. Teorialähtöistä analyysimallia voikin hyvin kutsua deduktiiviseksi malliksi. (mt. 95–100.)
Sisällönanalyysissa tutkija on kovan haasteen edessä etsiessään aineistosta vastauksia hänen esittämiinsä tutkimuskysymyksiin. Sisällön analyysissa pyritään löytämään siis aineistosta samankaltaisia ajatuksia, lausahduksia jne. Seuraavaksi alkaa sitten analyysin kannalta kriittisin vaihe, asioiden kategoroiminen. Tutkijan pyrkii saattamaan samankaltaiset asiat eri kategorioiden
alle, ja näitä yhdistelemällä pyrkii muodostamaan ylä- ja alakategorioita. Tätä kautta tutkija voi löytää aineistoon sisällönanalyysilla merkityskokonaisuuksia. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 101–103.) Sisällönanalyysi sopii hyvin analyysimenetelmänä strukturoimattomaan aineistoon. Tätä aineistoa voidaan tällä menetelmällä analysoida systemaattisesti ja objektiivisesti. Kun sisällönanalyysi on tehty aineistolle, se on käytyä läpi niin, että tutkija pystyy tekemään aineiston pohjalta johtopäätöksiä ja päätelmiä. Tämä on monesti se vaihe tutkimusta mikä voi jäädä laadullisissa tutkimuksissa keskeneräiseksi. Pitää siis muistaa ettei pelkkä jaottelu, kategorointi, klusterointi, ryhmittely, aineiston pelkistäminen tai mitä nimeä sitten halutaankaan käyttää, riitä laadullisessa tutkimuksessa. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 104–109.) Pitää pystyä vielä analysoimaan saatuja tuloksia ja tekemään niiden pohjalta johtopäätöksiä. Sisällön analyysi on siis yksi työkalu laadullisessa tutkimuksessa.
Omassa tutkimuksessamme tulemme käyttämään sisällönanalyysia tutkimusaineiston analyysissa.
Oma tutkimusaineistomme ei ole systemaattisesti kerätty vaan aineistoa on kerätty monella eri tavalla kuten havainnoimalla, haastattelemalla ja kyselemällä.
7 TULOKSET
Tästä tutkimuksesta saadut tulokset ovat valideja tutkimusluokassa. Tulokset ovat suuntaa-antavia muissa steinerkouluissa. Tutkimuksestamme saadut tulokset eivät ole yleistettävissä perusopetukseen.