Ruhon laatu

Hereford-sonnien keskimääräinen teuraspaino oli 386 kg ja charolais-sonnien 426 kg (Taulukko 3). Charolais-sonneilla ruhojen teurasprosentti oli 6 % korkeampi kuin hereford-Charolais-sonneilla (562 vs. 531 g/kg) ja ruhojen li-hakkuus oli 32 % hereford-sonneja parempi (8,6 vs. 6,5). Hereford-sonnien ruhot olivat puolestaan selvästi ch-sonneja rasvaisempia (4,5 vs. 2,9). Charolais-sonnien paremmuus teurasprosentissa ja ruhojen lihakkuudessa on yhdenmukainen tulos Poláchin ym. (2004), Sochorin ym. (2005) ja Bartoňin ym. (2006) havaintojen kanssa.

Tässä raportoidussa tutkimuksessa hereford-sonnien charolais-sonneja matalampi teurasprosentti ja heikompi

li-hakkuus voivat osittain selittyä myös hf-sonnien matalammalla teuraspainolla, sillä tutkimuksissa on havaittu teu-raspainon olevan positiivisesti korreloitunut teurasprosentin ja lihakkuuden kanssa (mm. Kempster ym. 1988).

Hereford-eläinten suurempi rasvoittumistaipumus charolais-rotuisiin verrattuna on raportoitu myös useissa ai-kaisemmissa tutkimuksissa (mm. Wheeler ym. 2005, Bartoň ym. 2006).

Sonnien teuraspaino oli suuremmalla väkirehutasolla keskimäärin 5 % korkeampi kuin matalammalla väkirehutasolla (416 vs. 396 kg). Korkeammalla väkirehutasolla ruokituilla sonneilla ruhojen teurasprosentti oli 6 % korkeampi kuin matalan väkirehutason sonneilla (550 vs. 543 g/kg) ja ruhojen lihakkuus oli 17 % ma-talan väkirehutason sonneja parempi (8,1 vs. 6,9). Myös Caplis ym. (2005) ja Keane ym. (2006) ovat havain-neet väkirehutason nostamisen parantaneen teurasprosenttia ja ruhojen lihakkuutta. Sen sijaan Huuskonen ym.

(2007) eivät havainneet ruokinnan väkirehuprosentin vaikuttaneen teurasprosenttiin tai ruhon lihakkuuteen maitorotuisilla sonneilla.

Korkeammalla väkirehutasolla ruokittujen sonnien ruhot olivat hieman rasvaisempia kuin matalammalla väki-rehutasolla ruokittujen sonnien ruhot (3,8 vs. 3,6). Tämä tulos on linjassa useiden aikaisempien tutkimusten kanssa. Ruokinnan energiapitoisuuden pienentäminen karkearehun osuutta kasvattamalla vähentää yleensä ru-hojen rasvoittumista (Bowling ym. 1978, Harrison, ym. 1978, McCartor & Smith 1978, Crouse ym. 1984, Fis-hell ym. 1985, Patil, ym. 1993, Schaake ym. 1993). Useissa tutkimuksissa väkirehumäärän suurentaminen ja sen seurauksena eläinten kokonaisenergian saannin lisääntyminen on lisännyt naudan ruhojen rasvoittumista (Tho-mas ym. 1988, Aronen ym. 1994, Aronen & Toivonen 1995, Joki-Tokola ym. 1995, Manni 1998, Huuskonen ym. 2007). Mayn ym. (1992) kokeessa havaittiin, että mitä korkeampaa ruokintatasoa kokeessa käytettiin, sen rasvaisempia hereford×aberdeen angus-härkien ruhot olivat. Myös suomalaisessa lihanauta-aineistossa voimakas ruokinta on lisännyt risteytyseläinten ruhojen rasvoittumista (Manninen ym. 1994).

Valkuaistäydennyksellä ei havaittu olevan vaikutusta mihinkään ruhon laatua kuvaavista muuttujista (teuras-paino, teurasprosentti, lihakkuus, rasvaisuus) (Taulukko 3). Myös kirjallisuuden perusteella valkuaislisän vaiku-tukset ruhon koostumukseen ovat yleensä olleet hyvin vähäisiä (esim. McKinnon ym. 1993, Huuskonen ym.

2007, 2008, Huuskonen 2009, Manninen ym. 2011). Bergen ym. (1993) tutkimuksessa runsaimmin valkuais-ta saaneiden härkien ruhot sisälsivät kuitenkin vähemmän rasvaa ja enemmän punaisvalkuais-ta lihaa kuin muiden ryh-mien. Arosen & Toivosen (1995) kokeessa valkuaistäydennyksen saaneet sonnit puolestaan olivat rasvaisempia kuin ilman lisävalkuaista kasvaneet. Dieetin valkuaispitoisuuden nostaminen korvaamalla ohraa soijalla loppu-kasvatettavien lihanautojen säilörehupohjaisella ruokinnalla on lisännyt ruhojen rasvaisuutta joissakin kokeissa (esim. Steen & Robson 1995, Steen 1996).

3.3.6 Leikkuusaannot

Taulukossa 4 on esitetty koetekijöiden vaikutukset ruhon etu- ja takaneljänneksen sekä niistä saatujen kahdek-san alkupalan painoihin ja prosentuaalisiin leikkuusaantoihin. Sekä rotu että väkirehutaso vaikuttivat jonkin verran leikkuusaantoihin mutta valkuaislisällä ei ollut vaikutusta määritettyihin ominaisuuksiin. Hereford-son-neilla rinnan, kylkikupeen ja ulkofileeselän prosentuaaliset osuudet leikkuusaannosta olivat suuremmat kuin charolais-sonneilla. Ch-sonneilla vastaavasti sisäfileen ja suoran paistin prosentuaaliset saannot olivat suurem-mat kuin hf-sonneilla. Väkirehutason osalta taulukossa 4 havaittavat merkitsevät erot liittyvät lähinnä tiettyjen palojen kokonaissaantoihin (kg/ruhon puolikas) ja ovat siten yhteydessä saavutettuihin teuraspainoihin. Kui-tenkin korkeammalla väkirehutasolla niskan prosentuaalinen osuus leikkuusaannosta oli hieman suurempi kuin matalammalla väkirehutasolla.

Taulukko 4. Rodun (B), väkirehutason (C) ja valkuaislisän (RSM) vaikutus ruhon puolikkaiden leikkuusaantoon kaupallisessa leikkuussa: ruhon etu- ja takanel- jännes ja niiden 8 alkupalaa. Kunkin palan kohdalla on ilmoitettu kokonaispaino (kg) sekä osuus kokonaissaannosta (%). Rotu (B)HFCHSEM1 Väkirehutaso, % (C)20502050Tilastollinen merkitsevyys2 Valkuaislisä (RSM)-+-+-+-+BCRSMB×CB×RSMC×RSMB×C×RSM Eläinmäärä, kpl78877887 Ruhon etu- ja takaneljännes ja niiden 8 alkupalaa Etuneljännes, kg

98,994,197,998,394,196,6103,9104,62,86**o Etuneljännes, %48,448,148,148,147,948,047,948,00,48 Rinta, kg27,524,926,827,224,125,027,727,10,95**o Rinta, %13,812,913,513,112,412,512,312,10,45*** Etuselkä, kg20,320,220,019,921,022,723,222,80,99** Etuselkä, %10,110,510,010,410,710,410,710,30,42 Lapa, kg31,731,031,531,634,335,035,636,10,91*** Lapa, %16,316,316,115,716,516,516,116,70,34 Niska, kg16,716,817,315,816,518,419,120,10,96** Niska, %8,38,48,59,08,28,68,88,90,40o Takaneljännes, kg105,1101,7105,8105,9102,4105,0113,4113,33,36** Takaneljännes, %51,651,951,951,952,152,052,152,00,48 Sisäfilee, kg4,14,04,34,04,64,74,85,00,15***oo Sisäfilee, %2,02,12,12,22,22,12,32,30,07* Kylkikuve, kg22,121,723,623,719,419,822,322,50,85***** Kylkikuve, %11,311,311,111,310,210,39,710,10,48*** Ulkofileeselkä, kg15,615,617,016,916,516,818,417,90,59***** Ulkofileeselkä, %8,28,28,38,68,18,18,37,70,21oo Suora paisti, kg59,457,259,158,865,767,770,169,81,64***o Suora paisti, %30,030,330,429,831,631,631,931,90,59*** 1 SEM = Keskiarvon keskivirhe. 2 Tilastollisesti merkitsevästi toisistaan eroavat keskiarvot on merkitty taulukkoon eri yläindekseillä. *** (p<0,001), ** (p<0,01), * (p<0,05) ja o (p<0,10).

Taulukko 5. Rodun (B), väkirehutason (C) ja valkuaislisän (RSM) vaikutus ruhon puolikkaiden leikkuusaantoon kaupallisessa leikkuussa: ruhon kaupalliset palat ja lajitel- mat. Kunkin palan kohdalla on ilmoitettu kokonaispaino (kg) sekä osuus kokonaissaannosta (%). Rotu (B)HFCHSEM1 Väkirehutaso, % (C)20502050Tilastollinen merkitsevyys2 Valkuaislisä (RSM)-+-+-+-+BCRSMB×CB×RSMC×RSMB×C×RSM Eläinmäärä, kpl 78877887 Palat Trimmattu sisäfilee, kg2,22,12,22,22,62,72,72,80,11*** Trimmattu sisäfilee, %1,11,11,11,11,21,21,21,30,05*** Trimmattu ulkofilee, kg5,15,35,55,76,16,26,66,70,24***** Trimmattu ulkofilee, %2,62,82,83,02,82,93,12,90,10o**o Entrecote, kg3,03,13,13,03,23,53,53,70,13*** Entrecote, %1,41,51,61,61,61,61,61,70,06** Sisäpaisti, kg5,85,76,06,07,07,47,97,40,26***o Sisäpaisti, %3,03,13,13,13,33,33,63,40,14** Ulkopaisti, kg10,310,510,510,812,212,914,113,60,44****o Ulkopaisti, %5,35,55,75,55,85,96,36,20,21**** Kulmapaisti, kg5,85,75,96,07,17,37,57,60,24***o Kulmapaisti, %3,03,13,23,13,33,33,33,50,13*** Paahtopaisti, kg2,82,82,92,73,73,93,93,70,16*** Paahtopaisti, %1,41,51,51,51,61,71,81,60,10** Luut, kg36,836,136,835,438,138,140,741,41,54***o Luut, %18,118,518,017,319,519,018,819,00,55** Kaupalliset lajitelmat 3 N0, kg45,748,451,452,753,955,959,764,93,71***** N0, %22,524,825,125,827,427,727,529,81,34*****o N2, kg30,326,527,430,333,733,133,641,93,18**** N2, %14,913,513,314,817,216,415,419,21,37**** N3, kg23,521,523,121,210,512,018,14,14,67*** N3, %11,511,111,610,55,56,28,31,92,37*** N5, kg4,34,54,64,95,14,85,15,20,35* N5, %2,12,32,32,42,62,42,32,40,16 N6, kg26,621,621,220,716,216,814,715,42,33***o N6, %13,111,010,610,28,38,46,77,01,17**** 1 SEM = Keskiarvon keskivirhe. 2 Tilastollisesti merkitsevästi toisistaan eroavat keskiarvot on merkitty taulukkoon eri yläindekseillä.*** (p<0,001), ** (p<0,01), * (p<0,05) ja o (p<0,10). 3N0 (poistettu osa näkyvästä rasvasta, kalvot ja jänteet, rasvaa alle 12 %), N2 (ei sisällä rasvakasaumia, paksuja kalvoja tai jänteitä, rasvaa alle 20 %), N3 (ei sisällä rasvakasaumia, paksuja kalvoja tai jänteitä, rasvaa 30 + 2 %), N5 (sisältää jänteet ja kalvot, rasvaa noin 10 %), N6 (sisältää leikkuussa erotetun rasvan, ei sisällä sisärasvoja, rasvaa noin 70 %), Luut (ruhon kaikki luut).

Taulukossa 5 on esitetty koetekijöiden vaikutukset ruhon kaupallisten palojen ja lajitelmien painoihin ja niiden prosentuaalisiin leikkuusaantoihin. Hereford-sonneilla saadut tulokset ovat samaa suuruusluokkaa kuin Manni-sen ym. (2011) kokeessa. Taulukossa 6 ruhon puolikkaiden paloille on tehty arvonmukainen ryhmittely neljään eri hintaluokkaan: arvokkaimpiin, arvokkaisiin, vähemmän arvokkaisiin ja lähes arvottomiin paloihin.

Rotu vaikutti selkeästi kaupallisten palojen ja lajitelmien saantoihin. Charolais-sonneilla trimmatun sisäfileen, trimmatun ulkofileen, entrecoteen, sisäpaistin, ulkopaistin, kulmapaistin ja paahtopaistin prosentuaaliset osuu-det leikkuusaannosta olivat merkitsevästi suuremmat kuin hereford-sonneilla. Lisäksi N0- ja N2-lajitelmien sekä luiden prosentuaaliset osuudet leikkuusaannosta olivat ch-sonneilla suuremmat kuin hf-sonneilla. Hereford-sonneilla puolestaan N3- ja N6-lajitelmien osuudet leikkuusaannosta olivat merkitsevästi suuremmat kuin cha-rolais-sonneilla. Taulukosta 6 voidaan havaita, että ch-sonneilla arvokkaimpien palojen ja arvokkaiden palojen osuudet leikkuusaannosta olivat suuremmat kuin hf-sonneilla. Vastaavasti hf-sonneilla vähemmän arvokkaiden ja lähes arvottomien palojen osuudet olivat suuremmat kuin ch-sonneilla. Tämän seurauksena ruhon kaupal-linen arvo oli charolais-sonneilla merkitsevästi hereford-sonneja korkeampi (3,16 vs. 2,96 €/kg). Myös useissa aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu ruhon arvokkaiden palojen osuuden teuraspainosta olevan charolais-sonneilla merkitsevästi suuremman kuin hereford-charolais-sonneilla (esim. Oprządek ym. 2001, Bartoň ym. 2006, Ka-miniecki ym. 2009). Yhdenmukaisesti tämän kokeen kanssa Bartoň ym. (2006) raportoivat, että luiden osuus teuraspainosta oli hereford-sonneilla matalampi kuin charolais-sonneilla.

Korkeammalla väkirehutasolla trimmatun ulkofileen, entrecoten ja ulkopaistin prosentuaaliset osuudet leik-kuusaannosta olivat hieman suuremmat kuin matalammalla väkirehutasolla. Sen sijaan N6-lajitelman osuus leikkuusaannosta oli suurempi matalalla kuin korkeammalla väkirehutasolla. Leikkuusaantojen arvonmukais-ta ryhmittelyä (Taulukko 6) arvonmukais-tarkastelarvonmukais-taessa voidaan havaiarvonmukais-ta, että korkeammalla väkirehuarvonmukais-tasolla arvokkaimpien palojen prosentuaalinen osuus leikkuusaannosta oli hieman suurempi kuin matalammalla väkirehutasolla. Vas-taavasti matalammalla väkirehutasolla lähes arvottomien palojen osuus oli suurempi kuin korkeammalla väki-rehutasolla. Ruhon kaupallinen arvo oli korkeammalla väkirehutasolla matalaa väkirehutasoa korkeampi (3,02 vs. 3,12 €/kg). Kaiken kaikkiaan väkirehutason vaikutukset leikkuusaantoihin olivat kuitenkin selkeästi rodun vaikutuksia vähäisemmät. Tulokset ovat pääosin linjassa Caplisin ym. (2005) ja Keanen ym. (2006) havaintojen kanssa, mutta Caplis ym. (2005) raportoivat kasvavilla härillä luiden osuuden vähenneen ruokinnan väkirehu-tason nousun seurauksena, mikä on vastoin omia havaintojamme.

Valkuaislisällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta mihinkään ruhon leikkuusaantoa mittaaviin tulok-siin (Taulukot 4, 5 ja 6). Tilastollisesti suuntaa-antava vaikutus (p<0,1) oli kuitenkin N0-lajitelman saannossa, ja tuloksen perusteella valkuaislisä lisäsi hieman N0-lajitelman prosentuaalista saantoa. Lisäksi valkuaistäydennys näytti lisäävän suuntaa-antavasti arvokkaimpien palojen prosentuaalista osuutta hereford-sonneilla mutta vastaa-vaa vaikutusta ei havaittu charolais-sonneilla (Taulukko 6). Myöskään Manninen ym. (2011) eivät havainneet omassa tutkimuksessaan väkirehun valkuaispitoisuuden vaikuttavan ruhon leikkuusaantoihin.

3.3.7 Lihan laatu

Lihan laatuanalyysien tulokset on esitetty taulukossa 7. Käytännössä rotu oli koetekijöistä ainut, jolla oli mer-kittävää vaikutusta tutkittuihin lihan laatuominaisuuksiin. Väkirehuruokinta tosin vaikutti hieman lihan väriin (vaaleus, L-arvo), mutta käytännössä tällä erolla ei ole kuitenkaan suurta merkitystä, koska kaikki väriä kuvaa-vat mittaustulokset kuvastikuvaa-vat ”normaalin” naudanlihan arvoja.

Rotu ei vaikuttanut lihan pH-arvoon (24 h post mortem keskimäärin 5,54) (Taulukko 7). Charolais-sonnien ul-kofile sisälsi vettä keskimäärin 2 % enemmän ja proteiinia 1 % enemmän kuin hf-sonnien ulul-kofile. Vastaavasti hf-sonnien ulkofile sisälsi 44 % enemmän rasvaa kuin ch-sonnien ulkofile. Myös Bureš ym. (2006) havaitsivat, että hf-sonnien liha sisälsi enemmän rasvaa ja vähemmän proteiinia kuin charolais-sonnien liha. Ulkofileen va-lumamittauksessa ei havaittu eroja rotujen välillä, kuten ei myöskään ulkofileen punaisuutta ja keltaisuutta ku-vaavissa (a- ja b-arvossa). Sen sijaan ch-sonnien ulkofile vaikutti mittaustulosten perusteella olevan hieman vaa-leampaa (suurempi L-arvo) kuin hf-sonnien ulkofile (Taulukko 7).

Taulukko 6. Rodun (B), väkirehutason (C) ja valkuaislisän (RSM) vaikutus ruhon puolikkaiden leikkuusaantoon: palojen arvonmukainen ryhmittely ja ruhon arvo. Kunkin palan kohdalla on ilmoitettu kokonaispaino (kg) sekä osuus kokonaissaannosta (%). Rotu (B)HFCHSEM1 Väkirehutaso, % (C)20502050Tilastollinen merkitsevyys2 Valkuaislisä (RSM)-+-+-+-+BCRSMB×CB×RSMC×RSMB×C×RSM Eläinmäärä, kpl 78877887 Arvokkaimmat palat, kg 310,510,811,511,811,211,612,912,80,50***** Arvokkaimmat palat, %5,25,55,55,85,75,75,95,90,14*****oo Arvokkaat palat, kg 471,774,779,179,881,484,692,296,85,20***** Arvokkaat palat, %35,238,138,739,041,441,942,544,51,77***o Vähemmän arvokkaat, kg 553,848,050,551,544,345,151,646,02,31*** Vähemmän arvokkaat, %26,424,625,025,322,622,623,821,21,25*** Lähes arvottomat palat, kg 667,662,162,660,959,559,760,462,02,14* Lähes arvottomat palat, %33,231,830,929,930,329,727,828,50,92****** Ruhon arvo, €/kg2,862,962,993,043,113,143,203,260,075**** 1 SEM = Keskiarvon keskivirhe. 2 Tilastollisesti merkitsevästi toisistaan eroavat keskiarvot on merkitty taulukkoon eri yläindekseillä.*** (p<0,001), ** (p<0,01), * (p<0,05) ja o (p<0,10). 3 Arvokkaimmat palat (trimmattu sisäfilee ja ulkofilee sekä entrecote: 10,00 - 18,90 euroa/kg), %. 4 Arvokkaat palat (sisä-, ulko-, kulma- ja paahtopaisti sekä N0: 4,30 - 6,70 euroa/kg), %. 5 Vähemmän arvokkaat palat (N2 ja N3: 2,10 - 2,90 euroa/kg), %. 6 Lähes arvottomat palat (N5, N6 ja Luut: 0 - 0,34 euroa/kg), %.

Taulukko 7. Rodun (B), väkirehutason (C) ja valkuaislisän (RSM) vaikutus lihan laatuun. Rotu (B)HFCHSEM1 Väkirehutaso, % (C)20502050Tilastollinen merkitsevyys2 Valkuaislisä (RSM)-+-+-+-+BCRSMB×CB×RSMC×RSMB×C×RSM Eläinmäärä, kpl78877887 Marmoroituminen 3 Ulkofilee1,971,782,051,581,171,191,521,430,218*** Entrecote1,741,381,431,250,830,911,011,210,238** Ulkofileen pH5,515,575,555,515,555,535,555,550,022* Vesi7227347207317447427357346,1***o Proteiini2102112092102112132132142,0* Rasva54425846323239396,9*** Leikkuuvaste 4, kg/cm29,38,98,78,39,710,49,410,30,77* Valuma, %0,800,731,221,031,630,761,161,680,358 Ulkofileen väri 5 L (vaaleus)37,036,437,937,938,839,839,842,20,77*****o a (punaisuus)24,624,024,524,225,223,524,722,91,12 b (keltaisuus)7,36,56,76,77,57,27,26,70,75 Ulkofileen aistinvarainen arvio 6 Mureus6,05,95,95,65,55,45,85,70,28o Mehukkuus5,85,85,45,35,45,65,65,40,23o Maku5,55,55,75,55,65,65,45,50,19 Yhteispisteet17,317,317,016,416,416,516,916,60,58 1 SEM = Keskiarvon keskivirhe. 2 Tilastollinen merkitsevyys. *** (p<0,001), ** (p<0,01), * (p<0,05) ja o (p<0,10). B = rodun vaikutus, C = väkirehutason vaikutus, RSM = valkuaislisän vaikutus, B×C = rodun ja väkirehutason yhdysvaikutus, B×RSM = rodun ja valkuaislisän yhdysvaikutus, C×RSM = väkirehutason ja valkuaislisän yhdysvaikutus, B×C×RSM = rodun, väkirehutason ja valkuaislisän yhdysvaikutus. 3 Marmoroitumisaste: asteikko 0–5. 0 = ei marmoroitumista, 5 = erittäin paljon marmoroitumista. 4 Määritetty leikkuumittarilla: mitä suurempi luku, sitä sitkeämpää liha on. 5 Mitä suurempi lukuarvo, sitä vaaleampi, punaisempi tai keltaisempi. 6 Mureus, mehukkuus ja maku: subjektiivinen arvostelu, jossa 1 = erittäin huono ja 7 = erittäin hyvä

Molempien rotujen ulkofile ja entrecote olivat vain vähän marmoroituneita (Taulukko 7). Kuitenkin hf-sonneilla sekä ulkofile että entrecote arvioitiin merkitsevästi enemmän marmoroituneeksi kuin ch-sonnien vastaavat. Ul-kofileen aistinvaraisessa arvioinnissa ei havaittu rotujen välisiä merkitseviä eroja mehukkuudessa ja maussa. Sen sijaan hf-sonnien ulkofile arvioitiin mureammaksi kuin ch-sonnien ulkofilee (suuntaa-antava ero, p<0,1). Leik-kuuvastemittauksessa hf-sonnien ulkofile todettiin noin 13 % mureammaksi kuin ch-sonnien ulkofile (8,80 vs.

9,94 kg/cm²). Hf-sonnien paremmuus lihan mureudessa liittyy todennäköisesti suurempaan lihaksen sisäisen rasvan osuuteen (marmoroitumiseen). Useissa yhteyksissä on havaittu marmoroitumisen ja lihanäytteen mureu-den välinen positiivinen yhteys (Gregory ym. 1994, Wheeler ym. 1996).