Ristiriidat työnkuvan muutoksessa

”Tuntu että kaikki on ns selevää pässinlihaa että ei muuta kun plus ja mii-nus mutta niinkun kaikki on todennu että tuota eihän se ollukkaan niin helppo nakki.”

Muutoksista kriisiytyjä on työskennellyt Kelassa jo tovin. Hän on työskennellyt palve-luasiantuntijan työtehtävissä jo silloin, kun perustoimeentulotukea alettiin siirtää Kelalle vuonna 2016. Muutoksista kriisiytyjä kokee, että perustoimeentulotuen siirtymästä ase-tetut odotukset sekä todelliset kokemukset siirtymän toteuduttua, eivät kohdanneet. Hä-nen mielestään työnantajan puhe perustoimeentulotuen helposta siirtymästä oli pelkkää sanahelinää. Esimerkiksi perustoimeentulotuen koulutuksissa kerrottiin, että työnkuva ja asiakasvirta eivät juuri muuttuisi ja perustoimeentulotuki olisi helppoa plusmiinuslas-kua. Näin ei kuitenkaan tapahtunut vaan siirtymä aiheutti palveluasiantuntijan työssä kaaoksen. Etuuden sisältö oli epäselvä sekä palveluasiantuntijalle että asiakkaalle, asia-kasmäärä lisääntyi huimasti sekä asiakkaat käyttäytyivät epäasiallisesti. Muutoksista kriisiytyjää harmittaa, että hänen ja muiden kollegojen ääntä ei kuunneltu. He yrittivät varoittaa työnantajaa siitä, että siirtymä ei tule toteutumaan niin helposti kuin on suunni-teltu. Työnantajan puolelta asetetut odotukset siirtymän toteutumisesta sekä todelliset kokemukset siirtymän toteuduttua, eivät kohdanneet.

”Kuulostelen herkemmällä korvalla että hoituukohan tämä asia vai pi-täisiköhän mun sittenkin asiakkaan puolesta jopa soittaa jonnekki tai sit-ten tokihan voi riittää et tekkee niinkö sen sosiaalityön tarpeen ilmoituksen mutta et joissakin tilanteissa on ihan semmonen niinku semmonen olo että voiko asiakasta vaikka päästää toimistosta ulos että selviääkö se siitä et-teenpäin.”

Muutoksista kriisiytyjä kokee, että työnkuva muuttui perustoimeentulotuen siirtymän myötä niin sanotusti yhdessä yössä. Palveluasiantuntijan työhön tuli uutena ulottuvuu-tena sosiaalihuollon näkökulma, mikä näkyi välittömästi asiakassuhteissa ja asiakkaiden

käyttäytymisessä. Muutoksista kriisiytyjä kokee, että hänen piti yhtäkkiä toimia työs-sään välillä muun muassa sosiaalityöntekijänä ja psykologina ja sairaanhoitajankaan koulutus ei ois ollu pahitteeksi. Asiakkaiden elämäntilanteet olivat moninaisia ja heiltä tuli kysyä hyvinkin henkilökohtaisia kysymyksiä sekä selvittää perin pohjin heidän elämäntilannettaan. Muutoksista kriisiytyjä kokee, että työstä tuli erittäin vastuullista ja hänellä oli todellinen huoli asiakkaan pärjäämisestä. Muutoksista kriisiytyjä oli joutunut työssään tilanteeseen, jollaisessa hän ei ollut aiemmin ollut. Hän myös koki, että palve-luasiantuntijan työnkuva sisältöineen ei ollut sellainen, mihin hän oli alun perin lupau-tunut ja ryhtynyt.

”…hetkinen ai niin oliko meillä tosiaan näitä eläke-etuuksiakin.”

Muutoksista kriisiytyjä kokee, että hänellä on tällä hetkellä omaan työhönsä vääränlai-nen koulutus. Hän ei ole käynyt sosiaalialan, kuten sosionomin koulutusta, minkä työ tällä hetkellä vaatisi. Hän on myös huomannut, että viimeisimmät rekrytoinnit palvelu-asiantuntijan työtehtävään ovat olleet pelkästään sosiaalialan koulutuksen omaaville.

Aikaisemmin hänen koulutuksensa yhdessä työkokemuksen ja osaamisen kanssa riitti-vät työskentelemään palveluasiantuntijan työtehtävissä mutta nyt osaaminen ei ole riit-tävää. Muutoksista kriisiytyjä kokee, että ennen hänellä oli kaikista Kelan etuuksista hyvä osaaminen mutta perustoimeentulotuen siirtymän myötä muut etuudet on laimin-lyöty. Hän ei enää muista eikä osaa muita sosiaalietuuksia mutta myös perustoimeentu-lotuki on hänelle edelleen epäselvä.

Edellä olevasta narratiivista on havaittavissa, että muutoksista kriisiytyjä kohtaa muu-toksen aikana erilaisia ristiriitoja. Ensinnäkin odotusten ja kokemusten välinen ristiriita ilmenee työnantajan asettamien odotusten sekä työntekijän todellisten kokemusten väli-senä ristiriitana. Työnkuvan ja asiakassuhteen muutokseen valmistauduttiin huonosti muun muassa puutteellisten koulutusten osalta. Toisaalta työntekijät kokevat, että orga-nisaatiossa ei tiedetty, kuinka suuresta muutoksesta on kyse eikä työntekijöiden mielipi-dettä asiasta kuunneltu. Toisena ristiriitana muutoksista kriisiytyjän narratiivissa ilme-nee rooliristiriidat. Perustoimeentulotuen tullessa osaksi työnkuvaa, muuttui työntekijän käsitys omasta roolista ja siitä, minkälainen työntekijä hänen tulisi olla. Työnkuva muuttui vastuullisemmaksi, jossa jokapäiväisissä asiakaskohtaamisissa tuli selvittää asiakkaiden elämäntilannetta perusteellisesti sekä asiakkaista heräsi todellinen huoli.

Toisaalta työ oli palveluasiantuntijan työtä ja asiakaspalvelua mutta perustoimeentulo-tuen myötä työnkuvaan sisältyi sosiaalityöntekijän, psykologin ja sairaanhoitajan työn-kuvan piirteitä. Työntekijät joutuivat yhtäkkiä omaksumaan ja sopeutumaan rooliin, joka oli heille vieras. Tämä aiheutti ristiriitoja siihen, minkälaiseen ammatilliseen roo-liin he itsensä asettavat ja minkälaisena työntekijänä heidän pitäisi yhtäkkiä toimia.

Odotusten ja kokemusten välisen ristiriidan sekä rooliristiriitojen lisäksi työntekijälle on työnkuvan muutoksen myötä herännyt huoli myös omasta osaamisesta. Aikaisemmin työntekijä on kokenut osaamisensa olevan riittävää mutta työnkuvan yhtäkkiä muututtua rajusti, unohtuivat muut sosiaalietuudet täysin. Perustoimeentulotuen tullessa osaksi työnkuvaa, muiden sosiaalietuuksien ylläpitäminen ja osaaminen jäivät vähemmälle;

asiakkaat tuntuivat asioivan vain perustoimeentulotuen parissa ja kaikki osaaminen kohdennettiin perustoimeentulotuen etuuden oppimiseen ja perustoimeentulotuen asia-kastilanteista selviytymiseen. Aikaisemmin työntekijällä oli varma ote osaamisestaan mutta yhtäkkiä häneltä puuttuukin työhön vaadittava koulutus ja uusia sosiaalialan kou-lutuksen omaavia työntekijöitä on alettu rekrytoida palveluasiantuntijan työtehtävään.

Työntekijän kokema työnkuvan muutos on ollut suhteellisen merkittävä, sillä nyt hän joutuu pohtimaan osaamistaan täysin uudesta näkökulmasta; onko hänellä enää riittävää osaamista pärjätä nykyisessä työssään.

”Kyllähän se vaatii kyllä että sitä pitäs niinku koko ajan olla ajan tasalla että jos huomaa että viikonki tai sitten kesäloman jälkeenki varsinki jos sielä on tullu kaikkee niin vähän niinku että mitäköhän sielä on taas muut-tunu tai tullu lissää tulkintaa ja tämmöstä.”

Muutoksista kriisiytyjän tulee jatkuvasti olla ajan tasalla muutosten suhteen, sillä erilai-sia muutokerilai-sia tapahtuu jatkuvasti. Perustoimeentulotuen siirtymä toi työnkuvaan ison muutoksen, joka ei vieläkään ole ottanut tasaantuakseen. Muutoksista kriisiytyjä olettaa, että myös tulevaisuus tuo tullessaan muutoksia ja häntä huolestuttaa erityisesti se, py-syykö hän muutosten perässä. Myös palveluasiantuntijan työ ja työnkuva ovat muuttu-neet paljon siitä, mihin hän aikanaan ryhtyi. Muutoksista kriisiytyjä onkin pitänyt palve-luasiantuntijan virkaa hänen eläkevirkanaan mutta enää hän ei ole asiasta varma. Vain aika näyttää sen, sopeutuuko hän uuteen työnkuvaansa vai hakeutuuko hän muihin Ke-lan työtehtäviin tai jopa uuteen työpaikkaan.

Muutoksista kriisiytyjä toivoo, että hän pystyisi selkeästi erottamaan työajan vapaa-ajastaan. Kun hän sulkee työpaikan oven, työt jäisivät työpaikalle ja työ-minä päättyisi siihen. Asiakkaat kuitenkin saattavat tunnistaa hänet vapaa-ajalla ja tulevat kyselemään eri sosiaalietuuksista esimerkiksi kaupankassalla tai lähestyvät häntä Facebookin väli-tyksellä. Toisaalta hän haluaisi olla ihmisille ystävällinen ja auttaa tarvittaessa mutta kuitenkin hän tiedostaa, että vapaa-ajalla hänen ei tarvitsisi toimia työtehtävissä.

Useimmiten hän kuitenkin ohjaa asiakkaat asioimaan Kelan toimistolle, koska hän ei voi kaikkia sosiaalietuuksia sisältöineen muistaa.

Ylläolevasta narratiivista selviää, että työnkuvan muutoksella voi olla myös kauaskan-toisia vaikutuksia esimerkiksi yksilön tulevaisuuden suunnitelmiin. Työntekijän käsitys omasta asemasta työn suhteen voi muutoksen myötä muuttua. Jatkuvien muutosten myötä työntekijä alkaa pohtia sitä, pystyykö hän mukautumaan ja sopeutumaan jatku-viin työnkuvan muutoksiin. Mikäli muutokset koetaan liian raskaina, voi työntekijä pohtia jopa uusiin työtehtäviin tai uuteen työpaikkaan siirtymistä. Näissä tilanteissa työntekijä joutuu pohtimaan omaa rooliaan työntekijänä ja sitä, minkälainen työntekijä hän on tai haluaisi olla. Koetut muutokset ovat vaikuttaneet myös siihen, että muutokset koetaan jatkuvana tulevaisuuden trendinä. Työntekijä pohtii tulevaisuuttaan ja sitä, mi-hin suuntaan hänen tulisi työelämässään suunnata.

Kuten aiemmin todettu, muutoksista kriisiytyjän narratiivissa korostuvat odotusten ja kokemusten väliset ristiriidat, rooliristiriidat sekä ristiriidat osaamisen ja jatkuvien muu-tosten suhteen. Narratiivissa korostuu yhtenä erityispiirteenä myös rooliristiriita työajan ja vapaa-ajan välillä, kun asiakkaat saattavat lähestyä työntekijöitä myös työajan ulko-puolella. Asiakkaat saattavat lähestyä fyysisesti missä tahansa mutta nykyään asiakkaat voivat olla yhteydessä myös sosiaalisen median, kuten Facebookin välityksellä. Internet ja sosiaalinen media ulottavat vaikutuksensa nykyään myös siihen, että enää työntekijää ei tarvitse lähestyä fyysisesti vaan työntekijöistä voidaan löytää helposti tietoa Interne-tistä sekä lähestyä työntekijöitä sosiaalisen median kautta. Tämä tuo uudenlaisen haas-teen siihen, että työntekijät pystyisivät selkeästi erottamaan työ-minän sekä vapaa-ajan-minän toisistaan.