Ratkaisun muotoutuminen

Siinä puhuttiin sähkölinjasta, joka todettiin, että se ei kuulu siihen kaavaan, mutta kuitenkin siitä pu-huttiin, koska se puhuttaa meidän aluetta, on puhuttanu vuosikaudet. (O2)

Ei voida hyväksyä sitte lisähaittoja kauheesti kyllä enää, että päinvastoin pitäis lähtee purkaan niitä vanhoja haittoja pois, esimerkiks kaatopaikkaa, joka on tuossa saastuttaa sitte sieltä valuvat vedet.

(O1)

Tämmöseen kun joudutaan, asukasyhdistys joutuu virkamiehiä ojentamaan ja asukasmielipidettä kuullaan, niin asukasyhdistyksen pitää silloin niputtaa asioita, semmosia asioita, jotka ovat heille tärkeitä, sellaseen asiaan, joka on esimerkiks kaupungille tärkeä, tässä me tehtiin nyt tämmönen pa-ketti. (O4)

Neuvotteluissa siis paketoitiin erilaisia asioita yhteen, jotta saatiin aikaan ratkaisu, jonka omako-tiyhdistys saattoi hyväksyä. Asioiden paketoiminen onkin yleisesti käytetty strategia, kun etsitään kaikkien kannalta suotuisaa neuvotteluratkaisua. Asioiden niputtaminen yhteen mahdollistuu, kun neuvottelijoilla on useita intressejä, joita he voivat asettaa järjestykseen sen mukaan, kuinka tärkeä-nä he niitä pitävät ja ovat valmiita keskustelemaan siitä, miten eri intressejä voitaisiin sovittaa yh-teen kokonaisuudeksi, joka vastaa tärkeimpiin tarpeisiin (esim. Bazerman & Neale 1983, 62–63;

Pruitt 1983a, 39; Susskind & Cruikshank 1987, 120–123; Gray 1989, 84–85; Rubin 1994, 39–40.)

Neuvottelujen onnistumisen edellytyksenä oli, että sekä kaupunki että yhdistys olivat valmiita tule-maan vastaan ja joustatule-maan omissa vaatimuksissaan. Toisaalta kummallakin osapuolella oli selkeät tavoitteet lopputuloksen suhteen ja tietyt rajat, joiden sisällä he olivat valmiita tekemään myönny-tyksiä. Kaupungin tavoitteena oli saada aikaan sopimus, jonka puitteissa he pystyvät rakentamaan eritasoliittymän Ikean kanssa sopimassaan aikataulussa siten, että kustannukset eivät kohoa liian suuriksi. Omakotiyhdistykselle puolestaan esimerkiksi louhinnoissa käytettävät tärinäarvot olivat asia, jossa he eivät olleet valmiita antamaan periksi, kun taas esimerkiksi nopeusrajoituksissa ja sanktioissa he eivät saaneet esittämiään toiveita läpi.

Pidettiin omia välipalavereja täällä sitten ja mietittiin niitä, että mitkä on ne meidän tavoitteet, mistä me ei missään nimessä tingitä ja siinä sopimuksentekovaiheessaki myöhemmin, että mikä on semmo-nen asia, mitä me ei anneta missään nimessä periksi ja mistä taas voidaan tinkiä. […] Meidän kan-nalta hyväksyttävin on se, mikä aiheuttaa vähiten sitä louhintaa, jota me nyt tässä ollaan vastustettu, metsän tuhoamista ja louhintaa. (O1)

Meikäläinen koki sen sillä tavalla stressaavana, että pystytäänkö me pysyyn siinä rakennuttamisaika-taulussa, mitä se Ikea edellyttää tässä eritasoliittymän toteuttamisessa näillä tärinäarvoilla ja näillä louhinta-arvoilla, jotka siihen [sopimukseen] pistettiin, […] semmonen tietyntyyppinen tuska, että ol-laankohan tässä sitoutumassa johonkin semmoseen hommaan, jota ei kohtuukustannuksin pystytä hoi-taan. (V2)

Erään omakotiyhdistyksen neuvottelijan mielestä yhdistyksen neuvottelijat tekivät suuren myönny-tyksen jo siinä, kun he suostuivat eritasoliittymän rakentamiseen.

[…] Mielellään me oltais jätetty koko eritaso tekemättä, että kyllähän me siinä mielessä tehtiin iso kompromissi, että se tohon nyt tulee. (O1)

Käytännössä neuvotteluratkaisun etsiminen eteni niin, että kahden Ikean ja omakotiyhdistyksen vä-lisen neuvottelun jälkeen kaupunki ja yhdistys alkoivat keskustella tiesuunnitelmasta ja siitä, miten sitä pitäisi muuttaa, jotta yhdistys olisi valmis vetämään valituksensa pois. Omakotiyhdistyksen haastateltavien mukaan pääasiassa yhdistyksen neuvottelijat ehdottivat erilaisia vaihtoehtoja ja to-teuttamistapoja, ja kaupungin neuvottelijat pohtivat niiden toteuttamiskelpoisuutta. Pelkästään Tampereen kaupungin hyväksyntä tiesuunnitelmalle ei riittänyt vaan sille on saatava myös tieviran-omaisen siunaus. Tämä merkitsi, että omakotiyhdistyksen kanssa käymiensä neuvottelujen välillä kaupungin neuvottelijat keskustelivat myös tiehallinnon kanssa, ovatko yhdistyksen vaatimukset ja toiveet toteutettavissa.

Kyllä ne ehdotukset tuli meiltä ja sit kaupunki selvitti omien suunnittelijoidensa ja Destian kanssa, et pystytäänkö sellanen tekemään ja käytiin Tiehallinnossa, Laaksonen Tiehallinnossa Helsingissä näyt-tämässä niitä suunnitelmia ihan loppuvaiheessa asti, että voidaanko näin edetä, mut et se että ne vaihtoehdot, ne tuli meiltä. (O2)

Tietyllä tavalla se oli ongelma, että kun kaupunki ei pystyny sitä yksin päättään taikka kaupunki ei pystyny päättään sitä, että minkälainen ramppi on siinä, vaan se hyväksyminen piti hakee sieltä tie-hallinnosta, että me voidaan toimia tällä tavalla. […] Siinä tapahtu näitten neuvottelujen rinnalla näitä neuvotteluja sinne tiehallintoon päin ja sitten samalla myöskin suunnittelua, että päästiin eteen-päin siinä keskustelussa ja meillä oli ikään kuin antaa sitten myöskin tavallaan tälle omakotiyhdistyk-selle tietoo siitä, että mikä se tilanne on. (V2)

Ikean ja omakotiyhdistyksen välisissä keskusteluissa Ikea tarjosi yhdistykselle mahdollisuutta tar-peen tullen palkata lakimies Ikean laskuun, ja parissa omakotiyhdistyksen ja kaupungin välisessä

neuvottelussa yhdistystä avusti lakimies. Ikean haastateltavan näkemys oli, että ulkopuolinen asian-tuntija oli ”avain kaikkeen” (I), mutta omakotiyhdistyksen haastateltavat olivat hieman varovaisem-pia arvioidessaan lakimiesavun merkitystä sopimusneuvotteluissa. Yhdistyksen haastateltavat ko-rostivat omakotiyhdistyksen tehneen lopulliset ratkaisut ja päätökset, mutta kertoivat lakimiehen neuvoneen heitä sopimusteknisissä asioissa ja laintulkinnassa. Eräs omakotiyhdistyksen haastatelta-va pohti, että neuvottelujen tasavertaisuuden näkökulmasta oli tärkeää, että heillä oli puolellaan asi-antuntija, joka puhui samaa kieltä neuvotteluissa mukana olleen kaupungin lakimiehen kanssa.

Omakotiyhdistys on käyttänyt saman lakimiehen palveluksia vielä sopimusneuvottelujen päätyttyä valvontapyyntöasiassa.

Ikea lupas meille eka neuvottelussa jo, että me saadaan lakimiesapua heidän maksamanaan, jos me vaaditaan ja sitten kahdessa viimeisessä neuvottelussa meillä oli sitte meidän itse valitsema lakimies mukana tuolta Helsingistä päin, että se tosiaan eteni niin, että saatiin nämä pykälät sitten sorvattua ja myös niin, että hän keksi semmosen, että me vedetään ensin se valitus vain osittain ja jätetään vielä tän rampin osalta voimaan […] että siinä vaiheessa kun näyttää, että se muutettu [tie]suunnitelma menee läpi ja kukaan ei lausu mitään siitä sen vastasta, niin vedetään sitten vasta loput pois […] ja heti tavallaan se Ikean puoli vapautu, johon meillä ei tavallaan ollu valitusperusteitakaan. […] Kyllä sekin autto siinä, kun hän näki sitte taas vähän eri vinkkelistä asiaa ja oli ettimässä sitä ratkasua, että miten esimerkiks toi sopimus sitten saatiin lopulta molempien osapuolten hyväksymään muotoon.

(O1)

Se kompromissin saaminen, niin se ei olis onnistunu ilman, et me saatiin Ikealta lakimiesapua. […]

Neuvottelut muuttu ku oli kaks lakimiestä, niin se muuttu heti. Me oltiin edelleen voimakkaasti muka-na, koska kaikki nää tälläset, eihän tää meidänkään lakimies niin ku ei kaupunginkaan lakimies ym-märrä näistä räjäytysasioista ja näistä asioista oikeestaan paljon mitään, mutta me näistä substans-siasioista siellä keskusteltiin, mutta että kaks lakimiestä ku ne rupes puhumaan jostakin tietystä [asi-asta] siihen sopimukseen liittyen, niin silloin siitä alko syntyyn jotain. (O2)

Lakimieheltä saatiin vahvistusta, että todellakin asia [maantielain säädökset hyväksytyn tiesuunni-telman muuttamisesta] on näin ja sitten nää yksityiskohtaset perustelut, jotka hän oli kaivanu siihen sitten mukaan ja ne vielä tavallaan raskautti sitä asiaa, se tuli täysin selväks. (O3)

Yhtenä kaupungin neuvottelijana toimineen virkamiehen mukaan omakotiyhdistyksen lakimies oli neuvotteluissa ”tiukasti asukkaiden etujen puolella” (V2) varmistamassa, että sopimuksesta tulee omakotiyhdistyksen näkökulmasta suotuisa. Hän myös arveli, että lakimiehen mukanaolo antoi omakotiyhdistykselle lisävarmuutta, että heidän kannattaa suostua sopimukseen.