Vesistökunnostushankkeissa rahoitusta tarvitaan selvityksiin, maastomit-tauksiin, itse suunnittelutyöhön ja lupamaksuihin sekä kunnostuksen toteu-tukseen. Edelleen rahoitusta tarvitaan toimenpiteiden jälkiseurantaan ja kunnossapitoon sekä mahdollisiin korvauksiin. /32/
Rahoituksen suunnittelu aloitetaan viimeistään, kun kunnostustoimenpiteet ovat hahmottuneet ja kokonaiskustannukset arvioitu. Ensin selvitetään omarahoitusosuus, joka on lähes aina ehto ulkopuolisen rahoituksen saa-miseen. Joissain tapauksissa omarahoitusosuus voi koostua ainakin osit-tain talkootyöstä. /10/
Vesistöhankkeen rahoitukseen on monia mahdollisuuksia. Pienten kunnos-tushankkeiden toteutuksessa budjetti voi koostua pelkästään yksityisestä rahoituksesta sekä talkootyöstä, joka voi olla hyvinkin merkittävä osa hankkeen toteutumista. Kunnat osallistuvat jonkin verran vesistökunnos-tushankkeisiin ja kunnan rooli voi olla varsin merkittävä hankkeen käyn-nistymisvaiheessa, jos haetaan valtion tai EU:n rahoitusta. Kuntien ohella julkista rahoitusta edustavat valtio ja EU. /32; 10/
7.1 Valtion osallistuminen rahoitukseen
Valtio voi ottaa osaa vesistökunnostukseen, kun hankkeella voidaan edis-tää vesistön käyttöä, hoitoa tai suojelua. Luonnon- ja maisemansuojelu se-kä vesien virkistysse-käyttö ovat yleisimmät motiivit. Muita syitä ovat ve-denhankinta, riista- ja kalatalous, vesistön kulttuuri- ja elinkeinohistorial-listen arvojen säilyminen ja parantaminen. /32/
Valtion osuus voi yleensä olla enintään 50 % kunnostushankkeen koko-naiskustannuksista. Rahoituksen edellytyksenä on, että suunnitelluilla toi-menpiteillä on yleistä merkitystä, kustannukset ovat kohtuulliset ja hyöty-jen tulee olla suuremmat kuin hankkeen haittohyöty-jen. Ehtona on myös, että hakija hakee tarvittavat luvat sekä huolehtii rakenteiden kunnossapidosta ja muista mahdollisista velvoitteista. /32/
7.2 EU-rahoitus
Uudella EU:n ohjelmakaudella 2007 – 2013 rahoitusta on käytössä huo-mattavasti vähemmän kuin aiemmin ja EU-rahoitus kohdistuu suuriin hankkeisiin. Esimerkiksi Euroopan unionin ympäristöalan rahoitusjärjes-telmä Life+ rahoittaa luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita, joille komis-sio myöntää vuosittain tietyn rahoitusosuuden jäsenmaittain. Suomeen tuli vuonna 2007 Life+ -rahoitusta noin 6,7 miljoonaa euroa. Rahoituksen on tarkoitus kasvaa vuosittain siten, että 2010 Suomen rahoitusosuus on noin 8,6 miljoonaa euroa. /32; 33/
Ohjelmakaudella 2007 – 2013 maaseudun kehittämistä ohjaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma, jonka yhtenä tavoitteena on
ympä-ristön tilan parantaminen. Ohjelmassa on neljä eri toimintalinjaa, joista toiseen toimintalinjaan kuuluvat muun muassa maatalouden ympäristötuet.
/32; 34/
7.2.1 Erityistukisopimukset
Vesistökunnostushankkeissa erityistukisopimuksia tehdään muun muassa suojavyöhykkeiden sekä monivaikutteisen kosteikon perustamiseen ja hoi-toon. Tarkoituksena on tällöin edistää muun muassa vesiensuojelua maata-louden kuormittamilla alueilla. Kosteikkojen perustamisessa pääpaino on-kin ollut vesiensuojeluksessa, sillä kosteikko toimii kiintoaineksen ja ra-vinteiden pidättäjänä, mutta tarjoaa myös elinympäristön monille lajeille sekä monipuolistaa viljelymaisemaa ja toimii tulvien pidättäjänä. Tukiha-kemusten käsittelijänä ja neuvonantajana toimii TE-keskus. /32/
Rahoituskuviot ovat muuttuneet edeltävästä ohjelmakaudesta ja uutena asiana vuodesta 2007 alkaen on ollut, että paikallinen rekisteröity yhdistys on voinut hakea erityisympäristötukea monivaikutteisen kosteikon hoi-toon. Yhdistys on myös voinut hakea vuodesta 2008 alkaen ei-tuotannollista investointitukea monivaikutteisen kosteikon perustamiseen.
Rekisteröidyn yhdistyksen ei tarvitse sitoutua ympäristötuen perustoimen-piteisiin, mutta investoinnin toteutuksen jälkeen edellytetään erityistukiso-pimusta kohteen hoidosta. Erityistukisopimusten laatimisessa neuvovat, ohjaavat ja kouluttavat TE-keskus ja Maaseutukeskus. /35; 36/
Kun hakijana on rekisteröity yhdistys, hakemuksen allekirjoittaneella yh-teyshenkilöllä on oltava yhdistyksen nimenkirjoitusoikeus. Hakemuksen liitteeksi liitetään selvitys nimenkirjoitusoikeudesta sekä kopio sen koko-uksen pöytäkirjasta, jossa hakemisesta on päätetty. Lähtökohtana on, että kosteikko sijaitsee omalla maalla, mutta se voi sijaita myös vuokramaalla.
Kosteikon sopimusalue tulee olla hallinnassa koko sopimusajan ja liitteek-si liitetään vuokrasopimus, johon kirjataan toimenpiteet, joita alueella tul-laan tekemään. /35/
Investointituki kosteikolle on enintään 4000 € kosteikkohehtaarille. Ehto-na on, että valuma-alueesta peltoa on vähintään 20 % ja kosteikon ala va-luma-alueesta vähintään 0,5 – 1 %. Kosteikko saa sijaita enintään 1 kilo-metrin etäisyydellä peltoalueista ja sopimusala on vähintään 0,3 ha. /35/
Kaartjärven valuma-alue jakautuu edelleen järveen laskevien uomien osa-valuma-alueisiin, jolloin peltoprosenttivaatimus täyttynee.
7.2.2 Paikallinen maaseudun hanketoiminta
Eteläisen maaseudun osaajat eli EMO ry. toteuttaa kahdeksan kunnan alu-eella, johon myös Loppi kuuluu, maaseudun hanketoiminnan koordinoin-tia. EMO ry. avustaa hankkeissa, joilla kehitetään maaseutua, sen yritys-toimintaa ja parannetaan ympäristöä. Maa- ja metsätalousministeriö on nimittänyt EMO ry:n Leader-toimintaryhmäksi ja Leader-toimintaa toteut-taa Suomessa 58 paikallista toimintaryhmää. /37/
Ohjelmakaudella 2007 – 2013 EMO ry:llä on käytössään maaseudun ke-hittämiseen julkista rahoitusta noin 4,3 miljoonaa euroa. Yhdistyksellä on käytössä sekä EU-rahaa että kansallista valtion rahaa. EMO ry:n toimialu-eella myös kunnat osallistuvat rahoitukseen omalla osuudellaan. Hank-keissa on hakijalla aina oltava omarahoitusosuutta, pelkästään avustusra-hoitusta ei ole mahdollista hakea. Lisäksi hankehakijan tulee huomata, että julkinen raha maksetaan aina jälkikäteen maksettujen kuittitositteiden pe-rusteella. /37/
EMO ry. ei tee varsinaisia hakemuksia hakijan puolesta vaan neuvoo ja auttaa hakemusten teossa sekä tarkistaa tarvittavat tiedot. Hankehakemuk-siin tarvitaan kustannusten arvio, riittävän tarkat piirustukset ja suunnitel-mat sekä tarvittaessa isoimmissa hankkeissa on lähetettävä tarjouspyynnöt.
EMO ry. valitsee rahoitettavat hankkeet, mutta lopullisen rahoituspäätök-sen tekee TE-keskus. /37/
7.3 Metsätalous ja vesiensuojelu
Metsätalous vastaa kuormittajana prosentuaalisesti tarkasteluna haja-asutusta. Vuonna 2005 metsätalouden osuus vesistökuormituksesta oli fos-forin osalta noin 8 % ja kokonaistypen noin 5 %. Maatalouteen verrattuna metsätalouden osuus on selvästi vähäisempi, mutta metsätaloudella voi ol-la suuri paikallinen merkitys erityisesti pienillä metsätalousvaltaisilol-la va-luma-alueilla ja pienvesissä. Metsäsertifioinnin auditointien ja eri metsä-organisaatioiden tekemien kunnostusojitusten ja hakkuiden tarkastusten perusteella vesiensuojelun tasoa on edelleen mahdollista parantaa metsäta-loudessa. /61; 62/
Metsätalouden toimenpiteiden suunnittelussa vesiensuojelulla on keskei-nen merkitys. Vesipuitedirektiivin mukaisesti kuormituksen vähentämikeskei-nen sekä estäminen ovat keskeisessä asemassa. Direktiivin soveltamisen peri-aatteet ovat vielä täsmentymässä. Metsätalouden vesiensuojelun kehittä-minen varsinkin maaperältään eroosioherkissä kohteissa sekä eri käsitte-lymenetelmien ja käsittelypinta-alojen tunteminen korostuvat tulevaisuu-dessa. Onnistumisen kannalta on tärkeää maaperätiedon saatavuus, luotet-tavuus ja sen soveltaminen. Tärkeimpiä työvälineitä ovat vapaaehtoisuu-teen perustuvat menetelmät, joilla voidaan vähentää metsätalouden vesis-tökuormitusta. /50; 61/
Kestävän metsätalouden rahoituslaki eli Kemera on kestävän puuntuotan-non turvaamiseksi tehtävien toimenpiteiden rahoittamiseen tarkoitettu laki.
Erilaiset tuet ovat ohjeistettuja ja osalle töistä tarvitaan ennakkoon tehty suunnitelma. Normaalin eli tavanomaisen kunnostusojitushankkeen yhtey-dessä tehtävät vesiensuojelutoimet, kuten esimerkiksi lietekuopat ja altaat eivät kuulu erityisesti tuettaviksi, vaan toteutuskustannusten piiriin. Tuki on sama 40 %, kuin muissa ojituskustannushankkeissa. Kemera-rahoitusta on myös mahdollista saada metsäluonnon hoitohankkeisiin, kun toimilla on tavanomaista laajempi merkitys vesistön ja vesiluonnon kannalta. Ve-siensuojelun kannalta hanke voi olla metsäojitusalueen laskeutusaltaan tyhjennys, kosteikon kunnostushanke, vanhan ojitusalueen
vesiensuojelu-toimenpiteiden korjaus, ojituksesta aiheutuneiden vesistöhaittojen estämi-nen tai korjaamiestämi-nen. Suunnitteluun ja toteutukseen saa tällöin 100 % tuen toteutuneiden kustannusten mukaan ja tukea haetaan metsäkeskuksen kautta. Vuoden 2009 alussa astuu voimaan uusittu Kemera-laki, jolloin kunnostusojitusten kaikki vesiensuojelutoimet kustannetaan valtion tuella.
Laki on valmisteltu ja EU on sen hyväksynyt. /63; 64/
7.3.1 Metsätalouden luonnonhoitohankkeet
Metsätalouden vesistöhaittojen vähentämiseksi on käynnissä luonnonhoi-tohankkeita, joiden päätavoitteena on parantaa valuma-alueen vesistöjen ekologista tilaa ja varsinkin tehostaa metsäojitusalueiden vesiensuojelua.
Vesiensuojeluhankkeet ovat olleet yleisin hanketyyppi. Valuma-aluetta tarkasteltaessa hankkeissa hyödynnetään uutta vesiensuojelun paikkatieto-pohjaista teknologiaa, jonka avulla saadaan mm. hyvä ennakkokäsitys alu-een maaperästä. /71/
Luonnonhoitohanketta sovelletaan valuma-alueilla, joilla on runsaasti eri-ikäisiä metsäojitusalueita. Osa voi olla vastikään kunnostettuja ja osa odottaa kunnostusojitusta. Hankkeiden kunnostusojitusalueilla suunnitel-laan vesistöhaittoja ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja jo toteutuneilla koh-teille suunnitellaan korjaavia vesistön suojelutoimenpiteitä. Ojitusalueille suunnitellaan kohteesta riippuen pohjapatoja, kosteikkoja, laskeutusaltaita sekä tyhjennetään vanhoja altaita. Ravinteiden ja kiintoaineksen vähentä-misen lisäksi tasoitetaan virtaamahuippuja ja vähennetään uomien syöpy-mistä. Hankealueiden ranta-asukkailta on tullut palautetta esimerkiksi ve-den kirkkauve-den parantumisesta. /71/
Hankkeissa ovat olleet mukana kunta, ympäristökeskus, kylätoimikunta, metsästysseura. Hankkeet on suunniteltu maanomistajien kanssa ja työt on toteutettu yhteistyönä usean tilan alueella. Luonnonhoitohankkeita voi-daan rahoittaa kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) mukaisella tuella. Metsäkeskus päättää rahoituksesta määrärahojen puitteissa ja pää-tös ei edellytä metsänomistajalta erillistä hakemusta, vaan metsäkeskus hakee rahoitusta omistajan suostumuksella. Maanomistajalle ei makseta korvausta hankkeeseen osallistumisesta. /72/