M
uutama vuosi sitten Ultra-lehden toimittaja soitti Helsingin yliopis- ton tähtitieteen laitokselle. Hän oli lukenut ulkomailla tehdyistä kokeista, joissa oli yritetty saada kananmunaa seisomaan päällään. Kokeet näyttivät osoittavan, että muna pysyy helpoiten pystyssä, kun koe tehdään syyspäiväntasauksen tai kevätpäiväntasauksen aikaan. Toimittaja tieduste-li, onko ilmiölle mitään tieteellistä selitystä.Pieni tutkimus muna-asiassa osoitti, että tällainen uusi uskomus ta- sauspäivän voimaan on ehkä 1980-luvulta lähtien saanut julkisuutta ns.
rajatieteiden harrastajien keskuudessa. Aihe pulpahtaa välillä esiin myös kevyemmissä tiedotusvälineissä tasauspäivien aikoihin.
Totuus on, että asiassa ei ole mitään perää. Tasaushetki, jolloin aurinko ylittää päiväntasaajan, ei millään tavoin pysty auttamaan munan pystyssä-pysymiseen. Idea on luultavasti lähtenyt liikkeelle sanasta: tasaus-päivän on arveltu "tasaavan" painovoimaa tai auttavan tasapainon saavut-tamisessa. Fysikaalista perustetta ilmiölle ei ole.
Munakokeet ovat olleet sellaisten harrastajien tekemiä, joilla ei ole ollut käsitystä tieteellisten kokeiden vaatimuksista. Jos joku on saanut munan pystyyn tasauspäivänä, hän on pitänyt koetta ideansa todisteena eikä ole tehnyt esimerkiksi samaa koetta vuoden kaikkina päivinä.
(Munan pystyyn saamiseen ei taida olla kuin yksi varma keino, se jota Kolumbuksen kerrotaan käyttäneen: muna napautetaan pöytään sen ver-ran voimakkaasti, että kuori hieman rikkoutuu. Silloin muna jää pystyyn.
Suosittelemme, että kokeessa käytetään keitettyä munaa.)
Myös kirkko on viime aikoina antanut tasauspäiville uutta sisältöä ja huomattavasti mielekkäämmällä tavalla kuin munanpystyttäjät. Kirkon pii-rissä järjestetään tasausten aikaan keräyksiä ja tempauksia, joilla muis-tutetaan siitä, että elämän antimet eivät ole jakautuneet tasan maapallon ihmisten kesken. Seurakunnat ovat yhteistyössä Suomen Lähetysseuran kanssa myyneet mm. tasauspäivän leipiä, joiden tuotto on mennyt lyhentä-mättömänä afrikkalaisten naisten aseman parantamiseen tai pakistanilais-sairaalan kunnostamiseen. Yhden tasauspäivän tuotto on voinut olla jopa satojatuhansia euroja.
LUONNON MERKKIPÄIVIÄ VUODEN VARRELLA
LUONNON MERKKIPÄIVIÄ VUODEN VARRELLAjolloin pohjoisella pallonpuoliskolla on täysi talvi. Vastaavasti kauim-pana auringosta olemme heinäkuun alussa, jolloin täällä pohjoisessa on kaikkein lämpimintä. Etäisyyden aiheuttama lämpötilan vaihtelu toki voidaan huomata, mutta se on paljon pienempää kuin vuodenaikojen todellisen aiheuttajan, maapallon akselin kaltevuuden aiheuttama läm-pötilanvaihtelu.
Auringon pienimmän etäisyyden päivämäärä ei ole täsmälleen sama joka vuosi, vaan siinä ilmenee parin päivän heilahteluja. Tämä johtuu pääasiassa kuun aiheuttamista maan liikkeen häiriöistä. Päivämäärissä tapahtuu lisäksi hyvin hidas vaellus eteenpäin. Kun 1990-luvulla maa-pallo oli lähinnä aurinkoa tammikuun 2.–4. päivänä, on vuoden 2050 paikkeilla päivämäärä yleensä 3.–5.1., ja kun ihmiskunta elää vuotta 2500, olemme lähinnä aurinkoa vasta tammikuun 10.–12. päivän paik-keilla.
Päivämäärän siirtyminen johtuu siitä, että maapallon akseli ei tarkkaan ottaen pysy aivan samassa suunnassa avaruudessa. Maapallo huojahtelee ympäri kuin suuri hyrrä, ja yhteen huojahdukseen kuluu aikaa noin 26 000 vuotta. Tämän ajan kuluttua maapallon akseli on taas samassa suunnassa kuin lähtöhetkellä. Tähtitieteilijät kutsuvat huojuntaa nimellä prekessio.
Kalenterivuoden pituus määritellään kahden peräkkäisen kevättasaus-pisteen väliaikana, ja tämä väliaika on hieman eripituinen kuin aika au-rinkoa lähinnä olevasta pisteestä seuraavaan lähinnä olevaan pisteeseen.
Ero on noin 20 minuuttia, ja tämän verran lähin piste vaeltaa yhdessä vuodessa eteenpäin.
Auringon ja maapallon lyhimmän ja pisimmän välimatkan hetkiä ei pysty luonnosta tai taivaalta helposti havaitsemaan, ne löytyvät vain almanakan sivuilta. Yhtä huomaamattomia ovat auringon siirtymiset eri eläinradan merkkeihin. Koska niillä on kuitenkin ollut suuri merkitys astrologiassa eli tähdistäennustamisessa ja ne edelleen esiintyvät almana-koissa ja horoskoopeissa, on niitä syytä käsitellä vähän tarkemmin.
Auringon liike eläinradalla
Jos voisimme nähdä auringon ympärillä tähtiä, samaan tapaan kuin yöllä näemme tähtiä kuun ympärillä, huomaisimme, että aurinko vaeltaa vuo-desta toiseen samojen tähtikuvioiden kautta.
Kesäpäivänseisaus osuu näinä aikoina joka vuosi kesäkuun 21. päiväl-le. Vuodesta 2024 alkaen päivämäärä voi olla myös 20.6.
Syyspäiväntasauksen hetkellä aurinko siirtyy taas päiväntasaajan poh-joispuolelta sen eteläpuolelle, ja yöt alkavat olla pitempiä kuin päivät.
Samasta syystä kuin kevätpäiväntasauksen aikaan myös syyspäivänta- sauksen hetki sattuu jo pari päivää ennen kuin yö ja päivä ovat almana-kassa ilmoitettujen nousu- ja laskuaikojen mukaan yhtä pitkät.
Syyspäiväntasaus osuu nykyään syyskuun 22. tai 23. päivälle. Vuodesta 2076 vuosisadan loppuun päivämäärä on aina 22.9. Nämä päivämäärät, kuten muidenkin seisausten ja tasausten kohdalla mainitut päivämäärät, pitävät paikkansa Suomen ajan mukaan laskettuina. Muilla aikavyöhyk-keillä päivämäärät ja niiden vaihtumisvuodet ovat hieman toisenlaiset.
Talvipäivänseisauksen päivämäärä on nykyään joko 21. tai 22. joulu-kuuta. Vuodesta 2052 vuosisadan loppuun asti päivämäärä on joka vuosi 21.12. Aurinko on talvipäivänseisauksen hetkellä kauimpana etelässä (Kauriin kääntöpiirillä) ja päivä on lyhimmillään – jos päivää ollenkaan tulee. Pohjois-Suomessahan ei aurinko nouse tähän aikaan lainkaan.
Aurinko lähimpänä ja kauimpana
Monilla on sellainen käsitys, että vuodenaikojen vaihtelu johtuu aurin-gon ja maapallon välimatkan muuttumisesta. Tämä ei ole kuitenkaan oikea käsitys, sillä lähinnä aurinkoa maapallo on tammikuun alussa,
Maapallon rata auringon ympäri on epäkeskinen ympyrä. Lähinnä au-rinkoa maa on tammikuun alussa ja kauimpana heinäkuun alussa.
147 milj. km 152 milj. km
Maapallo tammikuun alussa Maapallo heinäkuun alussa
LUONNON MERKKIPÄIVIÄ VUODEN VARRELLA
LUONNON MERKKIPÄIVIÄ VUODEN VARRELLAEsimerkiksi jokaisen maaliskuun 21. päivän tienoilla aurinko tuli Oi-naan tähdistöön ja kuukautta myöhemmin Härän tähdistöön. Almanak-ka kertoo edelleen nämä vanhat päivämäärät.
Todellisuudessa tähdistöt ovat vaihtaneet paikkaa. Tähtitaivas on ehti-nyt kahdessatuhannessa vuodessa muuttua melkoisesti. Muutamat täh-det ovat heikentyneet ja toiset kirkastuneet. Ja tähdistöjen rajat ovat siirtyneet.
Tähdistöjen rajojen muuttumiseen on ollut kaksi syytä. Ensimmäinen on maapallon akselin huojuminen, prekessio, joka vähitellen kuljettaa tähdistöjä pitkin eläinrataa. Kun aurinko oli ennen maaliskuun lopulla Oinaan tähdistössä, se on nykyään tähän aikaan Kalojen tähdistössä.
Kahdentuhannen vuoden takaiset tähdistöt ovat vaeltaneet eläinradalla lähes 30 asteen päähän vanhoilta paikoiltaan.
Toinen syy tähtikuvioiden muuttumiseen on se, että tähtitaivas on nykyään jaettu eri tavalla tähdistöihin kuin kaksituhatta vuotta sitten.
Kansainvälinen tähtitieteellinen liitto hyväksyi 1920-luvun lopulla uu-den tähdistöjaon. Se merkitsi melkoista remonttia myös eläinradalla.
Entisen kahdentoista tähdistön tilalla eläinradalla on nykyään 13 täh-distöä. Niistä kaksitoista ovat vanhoja tuttuja, mutta kolmastoista on uusi, nimeltään Käärmeenkantaja. Samalla luovuttiin eläinradan tasa- jaosta, sillä taivas haluttiin jakaa osiin tähtisikermien omien luonnollis-ten rajojen mukaan.
Niinpä nykyiset eläinradan tähdistöt ovat hyvin eripituisia. Esimer-kiksi Skorpioni on vain seitsemän asteen pituinen, Käärmeenkantaja 18 asteen ja Neitsyt peräti 44 asteen pituinen.
Oheiseen piirrokseen on merkitty vertailun vuoksi vanhat eläinradan merkit ja nykyiset eläinradan tähdistöt, joiden kautta aurinko vuoden mittaan vaeltaa. Piirroksesta nähdään, että horoskooppimerkit poikkea-vat samannimisistä tähdistöistä noin kuukaudella.
Tulevaisuudessa merkit ja tähdistöt siirtyvät yhä kauemmas toisistaan.
Kuviossa tämä näkyy niin, että uloin kehä (tähdistöt) kiertyy hiljalleen vastapäivään sisemmän kehän suhteen. Asko Palviaisen laskujen mukaan esimerkiksi Kauriin ja Vesimiehen merkkien välinen raja (auringon pi-tuus 300 astetta) siirtyy Jousimiehen tähdistöön vuonna 2025. Seuraa-vaksi Oinaan ja Härän raja (30 astetta) siirtyy Kaloihin vuonna 2094 ja Kravun ja Jalopeuran raja (120 astetta) siirtyy Kaksosten tähdistöön vuonna 2144.
Auringon kulkureitti taivaalla sai jo kauan sitten nimen eläinrata.
Myös kuu ja planeetat pysyttelevät aina tällä samalla vyöhykkeellä, vaik-ka voivatkin liikkua hieman auringon radan ala- tai yläpuolella.
Kaksituhatta vuotta sitten eläinradalla oli kaksitoista tähdistöä ja jo-kaiselle oli annettu yhtä pitkä kaista eläinradasta. Koska täysi ympyrä on 360 astetta, oli jokainen tähdistö 30 asteen pituinen.
Auringon liike eläinradalla ympäri vuoden. Sisimmäksi on merkitty eläinradan van-hat tähdistöt, joista jokainen on 30 asteen pituinen. Uloimmaksi on merkitty eläin-radan nykyiset tähdistöt ja niiden todelliset rajat. Kuviossa on myös kuukausien nimet. Niiden kohdalta voi lukea, missä tähdistössä aurinko kunakin hetkenä on.
Esimerkiksi marraskuun lopulta joulukuun puoliväliin aurinko on Käärmeenkanta-jan tähdistössä. (Piirros on alun perin kirjasta 1982 kun planeetat kohtaavat, mutta tähdistöjen rajat on muutettu vastaamaan vuoden 2000 tilannetta.)
LUONNON MERKKIPÄIVIÄ VUODEN VARRELLA