Pyöräilyn edistäminen

EU-lainsäädännön mukaan Suomen tulisi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 39 prosentilla vuoteen 2030 mennessä, kun verrataan vuoden 2005 tasoon. Valtioneuvosto on asettanut omat ilmastopolitiikan suunnitelmat, joiden mukaan Suomi olisi hiilineutraali vuoteen 2045

mennessä. Liikenne aiheuttaa huomattavan osan kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. (Sär-kijärvi, Jääskeläinen & Lohko-Soner, 2018, s. 9.) Kävelyn ja pyöräilyn edistämiselle asetet-tiin strategiassa myös omat tavoitteensa, jossa pyritään kasvattamaan näillä kahdella liikku-mismuodoilla tehtyjen matkojen määrää 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. (Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018, s. 1.) Kansainvälisillä sekä kansallisella tasolla tehtyjen tavoit-teiden saavuttamisen täytyy edesauttaa kestävien liikkumismuotojen rakentamista. Matkai-luun liittyy lähes aina siirtymisiä paikasta toiseen, joten jokapäiväisten liikkumisien lisäksi matkailusta aiheutuvasta liikenteestä on syytä tehdä yhä kestävämpää.

Miksi pyöräilyä pitäisi edistää? Pyöräilyn katsotaan olevan sekä yhteiskunnan että yksilön näkökulmasta suotuinen liikennemuoto. Pyöräilyn on todettu olevan todella kustannusteho-kas keino, joka parantaa terveyden sekä fyysisen toimintakyvyn fyysistä aktiivisuutta, joita ilman krooniset sairaudet lisääntyisivät. Väestön pysyessä terveempänä saadaan kansanta-loudellisia kustannuksia, kuten sairaanhoitomenoja ja työkyvyttömyyttä pidettyä pienem-pinä. Terveydellisten hyötyjen lisäksi pyöräilyn edistämisellä on vaikutusta liikenteen kas-vihuonekaasupäästöihin, meluhaittoihin sekä se voi lisätä ympäristön viihtyisyyttä ja liiken-teen turvallisuutta. (ks. kuvio 2) (Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018, s. 8.)

Kuvio 2. Pyöräilyn hyötyjä. Lähde: Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018, s. 8.

Polkupyöräilyä tarkastellaan ensisijaisesti liikkumistapana. Historian saatossa pyöräilyä tu-kevat tahot ovat kamppailleet saadakseen näkyvyyttä, vaikka polkupyörä on kiistatta yksi merkittävimmistä symboleista uusimmissa liikenteeseen liittyvissä keskusteluissa sekä

kaupunkikulttuurin edistämisessä. Tietyissä suhteissa polkupyörällä on jo suuri näkyvyys varsinkin länsimaissa. Suuret Euroopan kaupungit ovat peräkkäin julistaneet polkupyöräilyn edistämisen yhdeksi välineekseen torjuakseen ruuhkia, ilmansaasteita ja terveysongelmia.

Kaikki eivät ole tätä kehitystä hyväksyneet ja vastakkain asetteluita on havaittavissa, kuten yksityisautoilijoiden ja pyöräilijöiden välillä. Eräissä keskusteluissa polkupyörästä on tullut synonyymi erityisille poliittisille tai kulttuurisille identiteeteille. Polkupyörien myynninedis-tämistäkin on pyritty vastustamaan. (Männistö-Funk, 2019, s. 1-2.)

Pyöräilyn houkuttelevuuteen voidaan vaikuttaa monella eri tavalla. Paikallinen viranomai-nen voi kehittää alueen infrastruktuuria pyöräily-ystävällisempään suuntaan. (Metsäpuro ym, 2014.) Aikaisempien tutkimusten perusteella infrastruktuurin kehittämisellä on vaiku-tusta pyöräilyn kasvuun, mutta suurempi vaikutus on asenteilla ja tottumuksilla sekä näitä tukevalla kasvatuksella että tiedottamisella. Monesti kaupunkien polkupyöräkulttuuri on si-doksissa siihen, miten pyörämatkailu on kehittynyt alueella. Pyörämatkailua ei pitäisi kui-tenkaan pitää erillään paikallisten jokapäiväisestä pyöräilystä kaupunkialueella. Kaupunkien liikennejärjestelmät täytyy ymmärtää hitaasti kehittyvinä kulttuuriprosesseina. Tämän li-säksi liikennejärjestelmät ovat yleensä riippuvaisia paikkakohtaisista olosuhteista (Nilsson, 2019.) Tärkeässä keskiössä on vaikuttaa liikkujien kulkutapavalintoihin, joissa edistettäisiin siirtymistä henkilöauton käytöstä kestäviin kulkutapoihin. Erilaiset imagokampanjat, valis-tuksen lisääminen, organisaatioiden liikkumissuunnitelmat, liikkumisen ohjauksen yhteis-työn edistäminen sekä viestinnän tehostamisen keinoin voidaan edistää siirtymistä kestävim-piin kulkutapoihin. Myös informaation lisääminen pyöräilyn positiivisista terveysvaikutuk-sista sekä edullisuudesta voi tehdä siitä houkuttelevampaa. (Tuominen ym, 2015 s. 18-19, 29.) Matkakohteissa voidaan näillä samoilla toimenpiteillä informoida matkailijoita pohti-maan kulkutapojen valintoja. Samoin matkailualan yritykset voisivat kehittää entisestään omia liikkumissuunnitelmiaan kestävimpiin suuntiin.

Pyöräilyolosuhteet vaikuttavat pyöräilyn turvallisuuteen. Henkilöliikennesuoritteeseen suh-teutettuna pyöräily on melko turvaton kulkutapa, mutta suurin osa vakavimmista törmäyson-nettomuuksista on autojen kanssa, joten infrastruktuuria kehittämällä turvallisuuskin para-nee. Kaupunkiympäristössä risteämiskohdat kevyen liikenteen ja moottoriajoneuvojen vä-lillä ovat osoittautuneet turvattomimmiksi. Myös teiden ympärivuotisella kunnossapidolla

sekä valaistuksen parantamisella saadaan pyöräilyä turvallisemmaksi kulkumuodoksi. (Tuo-minen ym, 2015, s. 29-30.)

Eri puolilla Suomea on erilaisia pyörämatkailuun liittyviä hankkeita. Teiden kunnossapitoon ja kevyenliikenteen kehittämiseen liittyvät hankkeet edesauttavat myös pyörämatkailua. Yk-sittäiset kunnat ja alueet ovat viime vuosina onnistuneet kehittämään pyörämatkailua tuot-teistamisen ja reittien teemoittamisen avulla, kuten Näsi ja Saariston rengastie. Pyhä-Näsi ja Saariston rengastie ovat retkipyöräilijöiden keskuudessa suosittuja pyöräilyreittejä ja ne ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina. Suosittujen reittien varrelta löytyy yleensä runsaasti palveluita sekä paljon mielenkiintoista nähtävää. Kansainvälisen näkyvyyden li-säämiseksi pyörämatkailu tarvitsee Suomessa tuotteistamisen lisäksi toimivaa markkinoin-tia. (Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018, s. 31.) Kehittämisessä on ensiarvoisen tärkeää huomioida kohderyhmät, jotta pyöräilymatkailutuotteet palvelisivat kutakin kohderyhmää mahdollisimman hyvin. (Nousiainen, 2014, s. 3.)

Suomessa valtakunnallisten pyörämatkailureittien opastemerkinnät ovat vanhentuneet, eikä niiden avulla pysty seuraamaan reittejä. EuroVelo -reittejäkään ei ole merkitty maastoon, eivätkä monet kartoista tai esitteistä ole enää paikkaansa pitäviä. Pyörämatkailu kohdistuu-kin niille alueille, joista on paremmin tietoa saatavilla ja joiden reittien varrelle on erilaisia palveluita tarjolla. Maastopyöräilyn suosion kasvun myötä reittejä on tehty lisää kansallis-puistoihin. Metsähallitus, Suomen Latu ja matkailukeskukset ovat edistäneet pyörämatkai-lua Suomessa. Yksi maastopyöräilyn kehittämisen keskeisimpiä ongelmia on, ettei alan tär-keimmillä toimijoilla eli Metsähallituksella ja kunnilla ole riittävästi resursseja vanhojen reittien ylläpitoon. Monesti käy myös niin, että reitistöjä kehitetään EU-rahoituksella, joka johtaa usein uusien reittien tekemiseen, vaikka vanhatkin reitit tarvitsisivat kunnossapitoa.

(Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018, s. 32.) Jokamiehenoikeuksista huolimatta maankäy-töstä saattaa aiheutua ongelmatilanteita varsinkin siinä vaiheessa, jos reittejä aletaan tuot-teistamaan. Pyörämatkailun kehittämiseen on otettava mukaan monen eri toimijan näkö-kulma, jotta se palvelisi mahdollisen laaja-alaisesti sekä matkailijoita että kaikkia siihen kyt-köksissä olevia tahoja. (ks. kuvio 3.)

Kuvio 3. Pyörämatkailun kehittämisen olennaisia osatekijöitä. Lähde: Pratte, 2006, s. 68.