Puutteessa

Sodissa on aina yksi, ikuinen puheenaihe: naiset.⁵⁶ Knut Pipping kuvailee komppaniansa keskeisimpiä aatoksia:

”Päätellen siitä, kuinka usein keskusteltiin viinasta ja naisista tai miten usein ne olivat miesten toisilleen kertomien tarinoiden kohteena, suuri osa heidän päiväunistaan on täytynyt pyöriä pullon ja pillun ympärillä.”⁵⁷

Osa näistä päiväunista toteutettiin väkivaltaisesti, vaikka suurimmalle osalle miehistä puheet olivat varmasti vain huulenheittoa. Naisen kaipuu oli kova. Pääasiassa vain lomat ja pidemmät lomakaudet tarjosivat mahdollisuuden seksuaalisiin kontakteihin. Pippingin mukaan lottiin suhtauduttiin kunnioituksella, mikä löytämieni väkisinmakaamisten valossa näyttäisi pitävän paikkansa. Vain yksi väkisinmakaamisen uhreista oli lotta, vaikka arvioiden mukaan sotatoimialueella toimineista naisista lottia oli noin 40 %. Kaksi seuraavaksi suurinta naisjärjestöä tai naistyövoimaa välittänyttä järjestöä olivat Suomen Sotilaskotiliitto ja Suomen Punainen Risti.⁵⁸

Sotilaskotisisaria puolestaan pidettiin kevytkenkäisinä ja pyykkäreitä, myymäläapulaisia sekä alkuperäiseen siviiliväestöön kuuluvia naisia ”ilman muuta yleisinä”. Pippingin komppaniassa kuitenkin mahdollisuus tavata näitä yleisinä pidettyjä naisia olivat vähäiset heidän sijoituksestaan johtuen.⁵⁹ Kaikissa väkisinmakaamisissa, joissa uhrista oli muutakin tietoa kuin nimi, kuuluivat he edellä mainittuihin kategorioihin. Uhreina oli työläisiä, talousapulaisia, parturi ja paikallisia maanviljelijöiden tyttäriä. Sotilaskotisisaria ei löytämissäni tapauksissa kuitenkaan ollut. Asenteisiin siis vaikutti uhrin tausta ja asema sota-alueella. Muistitietoaineistossa, jota käsitellään teoksessa Naisten aseet, on runsaasti vastaajina lottia, kun kysyttiin miesten ja naisten välisistä suhteista ja moni toi esille, että heitä kunnioitettiin ja kohdeltiin hyvin. Tosin Haavio-Mannila esittää epäilyksensä, että sodan jälkeen käyty keskustelu lottien moraalista vaikutti kunnioituksen ylikorostamiseen.⁶⁰

Kunnioitettiinko lottia sitten oikeasti enemmän, kuin muita asesisaria? Ennen sotia lotat toimivat eräänlaisina Suomi-mannekiineina Suomen luodessa suhteita ulkomaille. Lotista

56 Goldstein 2001, 334.

57 Pipping 1978, 179.

58 Pohls&Latva-Äijö 2009, 231.

59 Pipping 1978, 185, 186.

60 Haavio-Mannila 1993, 293.

myös kirjoitettiin lehdissä lisääntyvissä määrin. Lotta toimintaa arvostettiin sen tuomien mahdollisuuksien ja työkokemuksen ansiosta, järjestöön kuuluminen lisäsi sosiaalista arvostusta. Sodassa lottien ihanteina olivat kuri, järjestys ja siveellisyys, kuten muillakin naisilla ajalleen tyypillisesti. Lottien merkitystä äitinä ja hoivaajana korostettiin. Olisiko tämä epäseksuaalisuus voinut vaikuttaa lottien poissulkemiseen väkisinmakaamisen uhreina?

Muistelijat ovat kertoneet, että lottapuku toi turvaa, koska heitä oli opittu kunnioittamaan Lotta Svärd järjestön edustajina jo kotipitäjässä. Toisaalta lotta työssä korostettiin huomattavasti hyvämaineisuutta, siveellisyyttä ja moraalin ylläpitoa. Olisiko väkisinmakaamisia voinut jäädä ilmoittamatta kotiinlähettämisen pelossa? Seksuaalisen siveellisyyden ylläpito kuului naiselle ja naisen tuli vetää kanssakäymisen rajat.⁶¹ Ei ole tarvinnut olla lotta joutuakseen miettimään, edesauttoiko itse seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutumista, mutta vahva, arvostettu järjestö saattoi lisätä painetta salata ikävät, häpeälliset sattumukset. Selvää kuitenkin on, että lotat puuttuivat väkisinmakaamisen uhreista; joko he jättivät rikoksen ilmoittamatta tai eivät kunnioituksensa ansiosta joutuneet tällaisten rikosten uhreiksi.

Haluttiinko kovassa puutteessa elävien miesten tekoja sitten ymmärtää ylemmässä portaassa?

40-vuotiaan työpalvelusvelvollisen sukupuolielämä oli kirjattu ylös väkisinmakaamisen yrityksen tutkimuksissa.

”Naisten kanssa on ollut tekemisissä usein, ei kuitenkaan sen jälkeen kuin marraskuussa 1942 joutui työvelvollisuuttaan suorittamaan.” ”Syytetty selittää, ettei vielä koskaan ole ollut niin naisenpuutteessa, että olisi tarvinnut väkisin ottaa ja luulee sitä paitsi ettei uskaltaisikaan sitä yrittää, sillä on niin arkaluontoinen[…]”⁶²

Muutamissa väkisinmakaamistapauksissa oli selvitetty edellä mainittuun tapaan syytetyn seksielämää, mutta huomattavasti enemmän haureuden harjoittamisessa toisen samaa sukupuolta olevan kanssa ja eläimeen sekaantumisissa. Sari Näre (2008) epäilee omassa tutkimuksessaan, että sodanjohto suhtautui ymmärtävästi miesten naisenkaipuuseen, koska heidän esimerkiksi annettiin pitää rivojakin kuvia korsuissaan⁶³.

61 Pohls&Latva-Äijö 2009, 148, 233, 236, 237.

62 Maaselän ryhmän eko 05/43 T18887 §196 tk, KA, S.

63 Näre 2008, 340.

Kahdessa väkisinmakaamistapauksen kuulustelupöytäkirjoissa oli mukana joukkueen johtajan lausunto syytetystä. Molemmat lausunnot puolustivat syytettyä ja ne oli annettu pyynnöstä.

Lausunnoista ei käynyt ilmi, oliko pyytäjä juttua tutkiva viranomainen, vai syytetty itse. Eräs 7. divisioonan kapteeni puolusti väkisinmakaamisen yrityksestä syytettyä sotamiestään seuraavasti:

”[…]sotamies T, joka on palvellut yksikössäni vain puolentoista vuoden ajan, on kaikissa tehtävissään osoittautunut reippaaksi ja kunnolliseksi sotilaaksi.

Luonteeltaan on T. todettu iloiseksi karjalaiseksi, joka ei liikoja huolehdi huomisesta, mutta mitään sairaloisia taipumuksia toiseen sukupuoleen nähden ei hänessä täällä ole todettu. – Mikäli syyte stm. T:tä vastaan aiheuttaa oikeudellisia toimenpiteitä niin toivon, että stm. T:n rangaistuksen täytäntöönpanoa lykättäisiin toistaiseksi.”⁶⁴

Toisessa lausunnossa silloisen joukkueen johtaja puolusti kahta väkisinmakaamisesta syytettyä alikersanttia, kehuen heitä esimerkillisiksi sotilaiksi ja nykyisin ammattitaitoisiksi sekä hyvinä pidetyiksi poliisimiehiksi⁶⁵. Lausuntojen vähäisyys voi kertoa siitä, ettei raiskauksia hyväksytty ylemmällä tasolla, joten syytetyistä ei haluttu antaa puoltavia lausuntoja. Toisaalta joukkueenjohtajat olisivat voineet antaa lausuntoja, joissa vaativat syytetylle rangaistusta vakavasta rikoksesta, kuten homoseksuaalisissa- ja eläimeen sekaantumisrikoksissa tuli ilmi.

Jo ensimmäisen maailmansodan aikana saksalaisissa rintamalehdissä kuvailtiin eri kansallisuuksien naisia. Ranskattaret kuvailtiin hieman materialistisiksi ja kevytkenkäisiksi, mutta kuitenkin kelvollisiksi tyttöystäviksi saksalaisille sotilaille. Itärintaman naiset puolestaan kuvailtiin likaisiksi varkaiksi, jotka pettivät miehiään. Omien sotilaiden ja vihollisen naisten ei oletettukaan olevan uskollisia, miehille uskollisuuden tuli merkitä uskollisuutta joukkotovereita ja kansakuntaa kohtaan.⁶⁶ Sama linja jatkui Saksassa myös toisessa maailmansodassa, kun seksuaalirikoksia katsottiin tietoisesti läpi sormien, varsinkin itärajalla.⁶⁷

Annettiinko väkisinmakaamisrikoksille hiljainen hyväksyntä Suomen armeijassa? Kysymys vaatisi lisää tutkimusta, esimerkiksi joukkojen päälliköiden raporttien ja kirjeenvaihdon

64 7. div ko 09/43 T18910 §119 kp, KA, S.

65 Itä-Karjalan shp I ko 11/42 T18960 §70 kp, KA, S.

66 Nelson 2002, 78, 79.

67 Beck 2002, 266.

läpikäyntiä. Kenttäoikeuden käsittelemien tapausten perusteella Suomen armeija käyttäytyi lähes nuhteettomasti, jos alkoholin holtitonta käyttöä ei oteta huomioon. Seksuaalirikosluvut ovat kuitenkin epäilyttävän pienet. Jatkosodan aikana armeijassa palveli 470 000–530 000 miestä noin kolmen vuoden ajan. Voidaanko olettaa, että jatkosota oli niin uuvuttava, ettei rikosten tekemiselle jäänyt aikaa tai halua vai voidaanko olettaa, että suomalaiset sotilaat tekivät seksuaalirikoksia sodan aikana kuten muidenkin maiden sotilaat ja kontrolli rikoksentekijöiden kiinnisaamiseksi oli heikkoa, kuten muissakin maissa?