Oppilashuolto on oppilaan oppimisen perusedellytysten, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden, hyvän oppimisen sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja tukemista (Perusopetuslaki 628/1998; Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004). Lisäksi oppilashuollolla tarkoitetaan opiskeluhyvinvoinnin ylläpitoa, ennaltaehkäisevää toimintaa sekä oppilaan ja hänen vanhempiensa tukena olemista oppimiseen ja kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä. (Honkala &
Suomala 2009, 5).
Oppilashuollon perustehtävät voidaan jakaa kahteen eri tyyppiin. Ensiksikin työ on ennaltaehkäisevää, jonka avulla pyritään tavoittamaan vaikeudet jo ennen niiden kehittymistä sekä edistämään oppilaiden hyvinvointia ja oppimista. Tällainen työ ulottuu laajimmillaan koko koulun organisaatioon ja rakenteisiin asti. Toiseksi työ on oppilaiden, opettajien ja muun henkilöstön auttamista ja tukemista ongelmatilanteiden ilmetessä. Tällä spesifillä yksilötasolla tehty työ lisää oppilaiden tasa-arvoa tukemalla niitä, joilla on vaikeuksia kehityksessä, oppimisessa, terveydessä sekä elämäntilanteissa. Näiden kahden tehtävän kautta oppilashuollon toiminta toteutuisi ihanteellisessa tilanteessa kouluyhteisöissä sekä yksilöllisellä että yhteisöllisellä tasolla.
Käytännössä oppilashuoltoryhmien ennaltaehkäisevä työ on kuitenkin viime vuosina jäänyt resurssien puutteessa vähemmälle ja työ on keskittynyt oppilaskohtaiseen työskentelyyn. (Ikonen, Rönty & Linnilä 2003, 284–285; Peltonen & Säävälä 2001, 186; Pesonen & Heinonen 2005, 7.)
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, joka tarkoittaa sitä, että yksilön hyvinvointiin vaikuttavat hyvin monet erilaiset tekijät. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa kokemus omasta
hyvinvoinnin tunteesta, psyykkinen ja fyysinen terveys, elinolot sekä sosioemotionaaliset suhteet.
Koska nämä tekijät vaikuttavat olennaisesti yksilön hyvinvointiin, ne vaikuttavat myös oppimiseen. Tuen tarve voi oppilailla liittyä siis mitä erilaisimpiin syihin (Honkala & Suomala 2009, 11; Ikonen, Rönty & Linnilä 2003, 278).
Oppilashuoltoryhmässä käsiteltävät asiat voivat liittyä laajalla kirjolla erilaisiin vaikeuksiin ja häiriöihin ihmisen psykofyysisessä kokonaisuudessa. Ryhmän huolenaiheena voivat olla esimerkiksi oppilaan psykosomaattiset oireet, joista tavallisimpia ovat päänsärky, vatsakipu ja huimaus. Näiden fyysisten oireiden taustalla on erilaisia henkiseen hyvinvointiin liittyviä tekijöitä, joita ovat esimerkiksi väsymys, stressi ja jännittäminen. Psyykkiseen hyvinvointiin ja mielenterveyteen liittyvät kysymykset ovat laajemminkin oppilashuollossa käsiteltäviä asioita.
Mielenterveyden ongelmien laatu ja vakavuusaste vaihtelevat lievästä pahoinvoinnista aina neurooseihin, mielialahäiriöihin, syömishäiriöihin, riippuvuushäiriöihin, itsetuhoiseen käytökseen ja masennukseen asti. Viime vuosina oppilashuoltotyö on painottunut yhä enenevässä määrin psykososiaalisiin näkökulmiin fyysisen hyvinvoinnin sijasta. (Honkanen & Suomala 2009, 51–68;
Jauhiainen 1993, 247; Peltonen & Säävälä 2001, 182.)
Oppilashuollossa keskitytään myös erilaisten oppimisvaikeuksien ehkäisemiseen ja niistä kärsivien oppilaiden tukemiseen. Oppilashuollon toiminta voidaan kohdistaa oppilaan haastavaan käyttäytymiseen, kuten aggressiiviseen, passiiviseen tai impulsiiviseen käytökseen. Lisäksi oppilashuollollisia toimenpiteitä kohdistetaan kiusaamiseen, joka koulumaailmassa saa niin psyykkisen, fyysisen kuin sosiaalisenkin väkivallan muotoja. (Honkanen & Suomala 2009, 56–59.) Oppilashuollon rooli on täten merkittävä kouluyhteisön psykososiaalisten riskitekijöiden ennakoinnissa ja ehkäisemisessä sekä ongelmatilanteisiin tarttumisessa. Parhaimmillaan oppilashuollon toiminnan seurauksena oppilaan oikeus ja mahdollisuudet oppia ja osallistua tasavertaisena jäsenenä ikätoveriensa toimintaan paranevat olennaisesti. Näin oppilashuolto toteuttaa sille laissa säädettyä velvollisuutta turvallisen oppimisympäristön turvaajana. (Ikonen, Rönty & Linnilä 2003, 285.)
Oppilashuollon tavoitteiden tulee olla lapsilähtöisiä. Sen lisäksi oppilashuollon tavoitteita ja toimintaa tarkastellaan kokonaisuutena. Keskeisenä tavoitteiden ja toiminnan määrittäjänä toimii lastensuojelulaki, joka on laadittu takaamaan lapsen oikeus tasapainoiseen ja turvalliseen kasvuympäristöön ja kehitykseen sekä lapsen tarvitsemaan erityiseen suojeluun. Lain tarkoitus painottuu ennaltaehkäisevään työhön, jolloin huolenpito oppilaista sekä ongelmien ja vaikeuksien ennakointi ovat koko oppilashuoltotyön keskiössä. (Honkanen & Suomala 2009, 18–40).
Koska oppilashuollossa käsitellyt asiat ja ongelmat ovat edellä kuvatun mukaisesti varsin monimuotoisia ja – tahoisia, tarvitaan niiden käsittelyssä monen eri alan asiantuntijoiden
osaamista. Siksi oppilashuoltoryhmät koostuvat moniammatillisista tiimeistä. Nämä tiimit koostuvat asiantuntijoista, joilla on näkemystä ja kokemusta oppilaiden tukemisesta ja heidän asioidensa hoitamisesta (Huhtanen 2007, 188). Tiimien kokoonpano on kunta- ja koulukohtainen, mutta yleisesti ryhmän ydinjoukossa työskentelevät rehtori, erityisopettaja ja kouluterveydenhoitaja. Yläluokkien oppilashuoltoryhmässä on mukana myös opinto-ohjaaja.
Koulukuraattori ja koululääkäri ovat osa oppilashuoltoryhmää, mikäli näiden ammattikuntien asiantuntijat ovat kouluyhteisön käytettävissä. Lisäksi opettajakunnan edustaja on tärkeä osa ryhmää. On myös mahdollista, että oppilashuoltoryhmän ydinjoukko kokoontuu tiheämmin ja laajempi ryhmä aina tarvittaessa. (Pietikäinen & Ala-Laurila 2002, 221–222.)
Termi kokonaisvaltaisuus kuvaa oppilashuollon tehtävien laatua. Tavoitteena on huolehtia kouluyhteisön hyvinvoinnista, joka koostuu monista osa-alueista. Yhteisön hyvinvointiin heijastuvat muun muassa yksilöiden hyvinvointi, vuorovaikutussuhteiden laatu oppijoiden ja henkilökunnan välillä, vuorovaikutussuhteet henkilökunnan kesken sekä yhteisöllisyyden kokeminen. Moniammatillista työryhmää tarvitaan ennakoimaan kouluyhteisössä tapahtuvia muutoksia, reagoimaan niihin sekä ennaltaehkäisemään kiusaamista, päihteiden käyttöä ja syrjäytymistä. (Honkala & Suomala 2009, 40–41). Moniammatillisuuden ja oppilashuollon yhteyttä käsitellään tutkimuksessa myöhemmin erikseen.
Oppilashuoltoryhmä ei ole ainoa instanssi, joka koulussa toteuttaa oppilashuollollista työtä.
Oppilashuollollinen toiminta koskee koko oppilaitoksen henkilökuntaa ja kaikki kouluyhteisön jäsenet ovat omalta osaltaan vastuussa arjen sujumisesta ja hyvinvointia edistävän oppilashuoltotyön toteutumisesta (Tilus 2004, 153). Oppilashuollollista työtä tehdään joka päivä koulun arjessa esimerkiksi luokissa ja välituntipihoilla ilman suunniteltua organisointia (Ikonen, Rönty & Linnilä 2003, 285). Oppilaiden ja henkilöstön jaksamisen ja hyvinvoinnin tukeminen sekä oppimisen edistäminen vaativat kuitenkin myös organisoitua toimintaa tuekseen, sillä ne ovat koulun henkilöstön yhteisiä haasteita, jotka voidaan parhaiten ottaa vastaan yhdessä, tekemällä moniammatillista yhteistyötä. Moniammatillinen oppilashuoltoryhmä on merkityksellinen koko koulun oppilashuollollisen työn kannalta, sillä sen myötä yhteisvastuu ja yhteistyö kasvavat kouluyhteisön sisällä. Koulun henkilökunnan lisäksi oppilashuoltotyöhön on tärkeää ja jopa välttämätöntä ottaa mukaan myös oppilaiden huoltajat, sillä he vastaavat lastensa kasvatuksesta ja tuntevat heidät parhaiten. (Ikonen, Rönty & Linnilä 2003, 285; Honkanen & Suomala 2009, 33–
37; Laaksonen & Wiegand 1990, 13.)
Oppilashuoltotyöhön vaikuttavat merkittävästi ne arvot, joita yhteisö kantaa sisällään, joko tietoisesti tai tiedostamatta. Oppilashuoltotyötä muokkaavat muun muassa yhteisön ontologiset arvot, oppimiskäsitykset, käsitykset ongelmista, näkemykset asiantuntijuudesta sekä näkemykset
siitä, mitä pidetään normaalina. Normaaliuden määrittely on yksi oppilashuoltotyön keskeisiä ongelmia, sillä yhteisen näkemyksen muodostaminen siitä, mikä on hyväksyttävää ja normaalia ja mikä poikkeavaa käytöstä tai toimintaa, vaatii henkilöstöltä paljon pohdintaa, arvokeskusteluja sekä sopimuksia (Kääriäinen, Laaksonen & Wiegand 1997, 162–163; Honkanen & Suomala 2009, 19). Lisäksi oppilashuoltoon kohdistuvat odotukset muokkaavat oppilashuoltoryhmän toimintaa (Wiegand 1989, 157).