4 Suomi, Färling ja Pori 1800-luvun lopussa
4.3 Porin uusi aika
1800-luvun puolessa välissä alkoi Porissa niin kutsuttu uusi aika. Kaupunkiin tuli uusia elinkeinoja ja niitä varten säädettiin uusia elinkeinolakeja. Kunnallishallitusta uudistettiin uuden kunnallislain astuessa voimaan 1873 ja perustettiin kunnanvaltuusto. Merkittävä tekijä kaupungin uudistumisessa oli vuoden 1852 suurpalo. Kaupunki piti rakentaa kokonaan uudelleen, mutta tällä kertaa luotiin myös uusi asemakaava. Kaupungin keskustaan istutettiin ristinmuotoinen puistorakennelma, joka halkaisi kaupungin keskustan neljään osaan. Puistokatujen tarkoitus ei ollut pelkästään lisätä kaupungin viihtyisyyttä, vaan myös toimia suojavalleina mahdollisen tulipalon sattuessa ja näin estää kaupungin palamista jälleen kokonaan. Tämän lisäksi katuja levennettiin kahdensuuntaisiksi ja taloja rakennettiin kauemmas toisistaan. 142
Poriin perustettiin myös vapaaehtoinen palokunta vuonna 1863 ja se on Suomen toiseksi vanhin vapaapalokunta. Vapaaehtoiset palokunnat olivat ensimmäisiä yhdistyksiä, joita Krimin sodan jälkeen Suomessa saatiin perustaa. Niissä sekoittuivat kaikki yhteiskuntaluokat yhteisen toiminnan alle ja kaikenlaiset aatteet saattoivat yhdistyä, sekoittua tai törmätä. Palokunnat oli perustettu ylemmän luokan toimesta ja alempiin luokkiin kuuluvien osallistuminen oli kaikilla paikkakunnilla suotavaa. 143 Vapaaehtoinen toiminta yhteiskunnan hyväksi nähtiin Isänmaallisena.
Palokunnat olivat Suomen ensimmäisiä joukkojärjestöjä, joissa otettiin käyttöön yleinen äänioikeus.
144 Vapaaehtoiset palokunnat olivat Suomessa ensimmäisiä paikkoja, joissa kansalaiset pääsivät harjoittelemaan järjestäytymistä ja demokratiaa.145 Palokunnan yleisissä kokouksissa työläisillä oli oikeus tuoda mielipiteensä esille. VPK:ssa saatettiin myös ottaa yhteisesti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. 146 VPK-toiminta toi paikkakunnille myös kulttuuritoimintaa. Erityisesti isojen kaupunkien massiiviset palokuntajuhlat näytöksineen ja paraateineen loivat vilkkaan vapaa-ajan
139 Satakunta N:o 9, 28.2.1880.
140 Uusi Suometar N:o 77, 28.6.1880.
141 Tapio N:o 53, 7.7.1880.
142 Saarinen 1972, 129–131.
143 Katajamäki 2008, 17–18.
144 Katajamäki 2008, 17–18.
145 Katajamäki 2008, 17–18.
146 Katajamäki 2008, 20–24.
31
elämän. Järjestämällä tapahtumia VPK:n ulkopuolisille ihmisille kerättiin varoja palokaluston kartuttamiseen. Toisaalta ylempi luokka pyrki myös sivistämään yleisöä näissä tapahtumissa.
Tyypillisimpiä sivistyskeinoja olivat lukusalien, kirjastojen ja kuorojen perustaminen. Näiden lisäksi perustettiin soittokuntia. 147 Lukusalit olivat merkittävä tiedonlähde palokuntalaisille, joilla ei muuten olisi ehkä ollut varaa ostaa omia sanomalehtiä. Näin palokuntalaiset pidettiin tietoisina maailman ja oman valtakunnan tapahtumista, mikä varmasti osaltaan edisti kansalaisuuden aatteen leviämistä ja poliittisen aktiivisuuden lisääntymistä.
Kunnallishallintoa muutettiin Porissa 1870-luvulla. Kunnanvanhimmat korvattiin 24-miehisellä kunnanvaltuustolla. Valtuusmiesten lisäksi hallintoon kuului maistraatti ja raastuvanoikeus sekä rahatoimikamari. Uudistuksen taustalla oli uusi kunnallisasetus, joka ei enää tehnyt eroa porvarien ja ei-porvarien välillä, vaan kaikki poliittinen päätöksenteko koski yhteiskuntaluokista huolimatta kaikkia kunnan asukkaita. Tämä on konkreettinen esimerkki siitä, miten vanha sääty-yhteiskunta alkoi hajota. Samat säännöt koskivat kaikkia kaupunkilaisia. Näin Porista kehittyi moderni kaupunki. Uudelleen rakennettua kaupunkia kuvailtiin tuhkasta nousseeksi Fenix-linnuksi ja uusi kaupunginhallinto teki tilaa modernisaatiolle. 148
Pori oli Satakunnan kasvukeskus ja vuonna 1870 Suomen kuudenneksi suurin kaupunki.149 Aluksi junaradan rakentaminen Poriin ei tuntunut kovin tarpeelliselta ajatukselta. J.V. Snellman oli kuitenkin sisällyttänyt Porin radan suunnitelmaansa koko maanlaajuisesta rautatieverkosta. 150 Suunnitelma koko maan rataverkoistamisesta ei kuitenkaan toteutunut kovin nopeassa tahdissa.
Vuonna 1872 suoritettiin valtion ja Porin kaupungin yhdessä kustantama valmisteleva tutkimus radan rakentamisesta Poriin. Radan rakentamisen hinnaksi arvioitu 15 miljoonaa markkaa tuli tällöin suunnitelman täytäntöönpanon esteeksi. 151
Satakunnassa oli jo kukoistava sahateollisuus ja vilkas satamaliikenne. Teollistumisen lisäämistoimet tuntuivat siis aluksi vain maatalouden tehostamisessa. Maatalouden ja ruoantuotannon tehostusta tarvittiinkin, jotta voitiin välttää aiemmin vaivanneiden nälkävuosien toistuminen.152 Teollistumisen ajan merkittävin keksintö höyrykone otettiin ensin käyttöön sahateollisuudessa ja laivanvarustamobisneksessä. Ensimmäiset höyrylaivat Satakuntaan tilattiin ulkomailta, mutta ajatuksena oli alkaa tuottaa niitä itse. 153 Puutavaran uitto Kokemäenjokea pitkin vaikeutui kuitenkin vuosi vuodelta maanpinnan kohotessa ja joen madaltuessa. Sisämaassa kauempana satamasta sijainneet pienemmät sahat halusivat parantaa mahdollisuuksiaan
147 Katajamäki 2008, 26–27.
148 Ruuth 1899, 450.
149 Peltola 2006, 30.
150 Saarinen 1972, 295.
151 Saarinen 1972, 295.
152 Peltola 2006b, 49–80.
153 Peltola 2006b, 92–94.
32
sahateollisuudessa lisäämällä kulkuyhteyksiä tehtaisiinsa. Vaikka meren rannan läheisyydessä sijainneet sahat ja niiden omistajat pistivät kilpailulle vastaan, oli rautatietä lopulta pakko alkaa harkita. 154 Pori oli kauppakaupunki ja puutavara Porin vientivaltti. Porista kehittyikin yksi Suomen merkittävimmistä puutavaran viejistä ja kilpaili Viipurin kanssa johtoasemasta puunviejänä. Muuta teollisuutta Porissa edustivat tulitikkutehdas, tupakkatehdas, nappitehdas, nahkatehdas, tiilitehdas ja konepaja. Lisäksi kaupungista löytyi myös oma olutpanimo sekä kaksi väkiviinatehdasta. 155
1860-luvulla alkanut satamien ahdinko alkoi murentaa laivanvarustamojen asemaa Porin liike-elämässä. Kahden seuraavan vuosikymmenen aikana Pori putosi sijalta kolme sijalle 14 Suomen merkittävimpien laivastojen listassa. Ahdinko oli alkanut Krimin sodasta, jolloin usea porilainen laiva oli upotettu. Lisäksi hallitsematon kilpailu varustamojen välillä söi voittoa vuosi vuodelta enemmän. 156 Laivanvarustamojen johtajat olivat kuitenkin merkittävässä asemassa Porin poliittisessa elämässä ja olivat kaupungin valtuuston vakiojäseniä. Yksi tällainen merkittävä laivanvarustamon johtaja oli Fredrik Wilhelm Rosenlew. Rosenlew oli porilainen aatelissuku.
Heillä oli pitkä menneisyys kaupan alalla ja viennissä. Fredrik Wilhelmin isän Carl Rosenlewin talo oli palanut Porin palossa vuonna 1852. Fredrik Wilhelm oli yksi Porin vapaaehtoisen palokunnan ensimmäisistä jäsenistä ja palokunnan ensimmäinen virallinen päällikkö. Vankan porvarillinen Rosenlew oli ruotsalaismielinen ja oli yksi paikallisen ruotsinkielisen ja voimakkaan poliittisen sanomalehden Björneborgs Tidningin uskollisimmista tukijoista. 157
Porin kaupungin ja sataman yhteydestä toisiinsa oli väitelty monissa tilanteissa jo edellä mainittua rautatiehanketta ennen. Sataman katsottiin olevan liian kaukana kaupungista.
Kokemäenjoki oli vuosien saatossa madaltunut eikä sitä pitkin päässyt enää laivoilla kulkemaan.
Kun Porin kaupunkia ei uudelleen rakennuksen yhteydessä siirretty lähemmäs satamaa, seuraava vaihe sataman ja kaupungin yhdistämisessä oli ajatus joen syventämisestä laivaliikenteelle sopivammaksi. Ruoppaukset pantiin alulle jo 1870-luvulla. Perinpohjainen suunnitelma jokiväylän ruoppauksesta saatiin valmiiksi 1880-luvulla. 158
154 Peltola 2006b, 92–94.
155 Ruuth 1899, 436–440.
156 Saarinen 1972, 141–151.
157 Saarinen 1972.
158 Saarinen 1972, 129–310.
33