Analyysin tarkoituksena on siis luoda ymmärrystä päätöksentekotasolle, jotta torjuntatoimissa onnistuttaisiin. Tämä voi tapahtua eri analyysitasoilla, joilla jokaisella on oma tavoitteensa.
Analyysitasoja poliisissa on kolme: operatiivinen analyysi, taktinen analyysi, strateginen ana-lyysi. Analyysitasot palvelevat kukin eri hierarkiatasoja, joissa jokaisella tasolla on omat tieto-tarpeensa. (Virtanen ym. 2015, 279.) Käytännössä strateginen analyysi pyrkii tuottamaan tietoa strategisen tason johtajille. Operatiivinen analyysi taas tuottaa tietoa yksittäisen operatiivisen toiminnon johtajalle. Taktinen analyysi sijoittuu näiden kahden väliin palvellen viraston tai asiakokonaisuuden keskijohtoa. Tulee huomioida, että tämä hierarkia on jaettu sotilasorgani-saatioissa usein käsitteiden osalta päinvastaisesti operatiivisen ja taktisen analyysin välillä, ku-ten myös monesti kansainvälisessä poliisitoiminnassa. (OSCE Guidebook 2017, 36-37; Criminal Intelligence – Manual for Managers 2011, 9, 35-38.)
Operatiivinen analyysi toimii osana operatiivista ryhmää, jossa pyritään selvittämään jotain yk-sittäistä asiaa tai asiakokonaisuutta. Tämä voi olla esimerkiksi esitutkinnassa oleva rikos tai tiedusteluhanke. (OSCE Guidebook, 2017, 37.) Analyysi mielletään usein vaikeasti ymmärrettä-väksi työksi, johon vain koulutettu analyytikko kykenee. Rikostutkijan työtä ei usein mielletä operatiiviseksi analyysiksi, mutta tosiasiallisesti tutkijat käsittelevät ja analysoivat tietoa ja pyrkivät muodostamaan asiasta johtopäätöksiä samalla tavalla kuin analyytikotkin. Usein ana-lyysityö mielletään hyvin tekniseksi tekemiseksi, mutta puhtaimmillaan analyysi on vain ajat-telutyötä. Erilaiset ohjelmat pystyvät tarvittaessa käsittelemään suuria tietomassoja helposti tai ne pystyvät visualisoimaan tietoa siten, että havainnot ja johtopäätökset ovat helpommin saavutettavissa. Visualisoinnin avulla pystytään muodostamaan myös selkeä ketju päätöksente-kijälle analysoitavan asian tapahtumaketjusta, mikä voi myös osoittaa mitä lisätietoja päätök-sentekoon tarvitaan ja mistä mahdollinen lisätieto voi löytyä. Visualisointi mahdollistaa näke-mään asiat toisella tai selkeämmällä tavalla. (Virtanen ym. 2015, 59.)
Operatiivinen analyysi on poliisitoiminnassa yleisimmin käytössä ollut ja käytetty analyysiteh-tävä. Sen toiminta on yleensä helppo suunnata, joskin suuntaamista ei siltikään aina tapahdu, ja sen tavoite yksittäisen rikoksen tai rikoskokonaisuuden selvittämisessä on jokseenkin yksin-kertainen. Poliisitoiminnassa on ollut vaikeuksia ottaa muita analyysitasoja käyttöön, tai aina-kin niiden kytkeminen osaksi päätöksentekoprosessia on ontunut. Myös analyytikoilla on voinut olla vaikeuksia siirtyä operatiiviselta tasolta seuraaville tasoille, koska työstä tällöin saattaa kadota poliisityön leima, eli rikollisten kiinni saaminen. (Ratcliffe 2016, 109.) Edellä kuvattu on kuitenkin harhaa, koska analyysityön kytkeminen osaksi ylempää päätöksentekoprosessia voi suunnata ja tuoda, ja oikein toteutettuna tuokin, suurempaa vaikuttavuutta rikolliseen toimin-taan, kuin mihin operatiivisella tasolla koskaan kyetään. Operatiivisessa analyysissä rikolliseen toimintaan vaikuttaminen jää tosiasiallisesti marginaaliseksi (Ratcliffe 2016, 111). Selvää on kuitenkin, että analyysityön vaatimukset eri tasoilla muuttuvat, eikä operatiivinen analyytikko ole automaattisesti valmis toimimaan toisilla analyysitasoilla.
Taktinen analyysi saatetaan virheellisesti sekoittaa samalle tasolle, kuin missä taktinen tutkinta toimii. Todellisuudessa kuitenkin operatiivinen analyysi on taktisen tutkinnan vastapari. Siinä missä operatiivinen analyysi toimii yksittäisen rikostapauksen tai hankkeen ympärillä, pyrkii taktinen analyysi taas muodostamaan useiden eri tutkintojen ja hankkeiden sekä muiden tieto-jen avulla laajempaa kuvaa rikollisista yhteyksistä. Taktinen analyysi ei siis pyri ratkaisemaan esimerkiksi yksittäistä rikosta, kuten operatiivinen analyysi saattaa tehdä, vaan pikemminkin luoda kuvaa rikollisen toiminnan kokonaisuudesta siten, että poliisin toimintaa kyettäisiin suun-taamaan merkityksellisempiin ja vaikutukseltaan suurempiin kokonaisuuksiin. Taktinen analyysi on erityisesti verkostoanalyysiin pohjaavaa, laajempien kokonaisuuksien muodostamista ja po-liisitoiminnan suuntaamiseen kytkeytyvä toiminto, josta on monesti hyötyä toiminnan fokusoi-misen osalta. (Criminal Intelligence – Manual for Managers 2011, 35-38.)
Jos operatiivinen analyysi pyrkii selvittämään rikoksen tai paljastamaan sen, ja jos taktinen analyysi pyrkii yhdistämään eri operatiivisen tason tietoja laajemmin sekä osoittamaan merki-tyksellisiä kohteita, pyrkii strateginen analyysi taas arvioimaan rikollistoimintaa ja suuntaa-maan poliisitoimintaa vielä pidemmällä aikajänteellä, pyrkien vastaasuuntaa-maan miten ilmeneviä seikkoja voidaan jo ennalta ehkäistä sekä poliisin resursseja painottaa tulevaisuuden muutosten osalta. Erityisesti rikollisuuden laajemman tilannekuvan ylläpitäminen ja rikollisuuden uhkaku-vien ennakoiminen kuuluu työnä strategiselle analyysille (HE 242/2018, 78). Sen tulisi kyetä arvioimaan myös poliisin kyvykkyyttä nykytoimien osalta, eli miten toimenpiteet ovat vaikutta-neet rikolliseen toimintaan.
Analyysityötä voidaan jakaa myös tutkinnalliseen ja tiedustelulliseen analyysiin. Tiedustelulli-sessa toiminnassa tavoite kohdistuu ensisijaisesti toiminnan suuntaamiseen ja tietotarpeisiin, kun vastaavasti tutkinnallisessa toiminnassa painopiste on tiedon rikosprosessuaalisessa käyttö-tarkoituksessa. (HE 242/2018, 68.) Järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa ajatellessa opera-tiivinen analyysi pyrkii antamaan parhaat mahdolliset eväät yksittäisen rikostutkinnan läpivie-miseksi. Taktinen analyysi pyrkii taas analysoimaan laajoja tietomassoja ja arvioimaan seuraa-via mahdollisia järjestäytyneen rikollisuuden kohteita, joista rikolliseen toimintaan saatava vai-kuttavuus olisi mahdollisimman suuri. Strateginen analyysi taas pyrkii ymmärtämään laajemmin järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa ja kehittymistä ja arvioimaan tulevaisuuden uhkia sekä poliisitoiminnallisia mahdollisuuksia torjua järjestäytynyttä rikollisuutta siten, että poliisi olisi ennemmin askeleen edellä kuin jäljessä. (Criminal Intelligence – Manual for Managers 2011, 7-8, 35-38.)
Ongelmia analyysin käytännön toteuttamisessa kuitenkin löytyy. Jo edellä kuvattu tietojohtoi-sen poliisitoiminnan toimintojen ymmärtämättömyys on yksi keskeinen seikka. Analyysityötä poliisihallinnossa tutkinut Jussi Hakaniemi pystyi osoittamaan vuonna 2014 tekemiensä haastat-telujen pohjalta, että Suomessa poliisin analyysitoimintoihin tehtävä resursointi on nähty ris-kialttiille toiminnalle, koska analyysityön tuottamaa lisäarvoa on vaikea mitata. Samassa selvi-tystyössä ilmeni, ettei analyytikkojen ammattitaitoon aina luoteta. Asiaa tarkasteltiin strate-gisen analyysin näkökulmasta. (Poliisin toimintaympäristö 2016, 46-47.) Lisäksi analyysityön mahdollisuudet ovat myös usein ihmisille epäselviä. Strateginen analyysi saattaa usein jäädä sekä analyytikkojen että heidän esimiestensä mukavuusalueelle, eli aikamäärättyjen raporttien tuottamiseen sekä hallinnolliseen tilastointiin (Ratcliffe 2016, 101). Toiminnan suuntimien an-taminen esimiesten toimesta on harvinaista, vaikkakin moni analyytikko saattaa pitää asiaa hyvänä, koska tällöin he voivat toimia itseohjautuvasti. Tämä sotii kuitenkin vastaan tietojoh-toisen poliisitoiminnan vaatimuksia, jossa ylhäältä määritellään strategia esimerkiksi painopis-teiden sekä tavoitpainopis-teiden muodossa, joihin analyytikoiden tulee keskittyä (Ratcliffe 2016, 104).
Lisäksi itseohjautuvuus tarkoittaa monesti omilla mukavuusalueilla pysymistä.
Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa siis taktisen analyysin tulisi luoda laajempaa ymmär-rystä järjestäytyneestä rikollisuudesta ja pyrkiä osoittamaan merkityksellisimpiä kohteita, joi-hin seuraavia operatiivisia toimia tulisi kohdentaa. Keskeistä asiassa on, että taktista analyysiä suorittavilla tahoilla on käytettävissään järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvät laajat tie-dot. Lisäksi tiedot tulisi olla keskitettynä yhteen paikkaan, jotta niitä pystyisi tosiasiallisesti hyödyntämään analyysityössä. Pelkkä data ei itsessään riitä, vaan datan lisäksi tulisi organisaa-tioon kerääntynyt syvempi ymmärrys saada taktisen analyysin käyttöön. Sillä tulisi siis olla stra-tegisen analyysin tuottama laajempi ja pidemmälle ajanjaksolle ulottuva kuva järjestäytyneen rikollisuudesta nyt ja tulevaisuudessa sekä kuva nykyisten torjuntatoimien vaikuttavuudesta.
Toisaalta taktisella analyysillä tulisi olla operatiivisen analyysin yksityiskohtaisempi ymmärrys yksittäisistä järjestäytyneen rikollisuuden jäsenistä ja heidän rikollisista yhteyksistään. Lopulta näitä tietoja hyödyntäen, tulisi taktisen analyysin kyetä luomaan näkymä siitä, mihin toimijoi-hin tulisi keskittää seuraavaksi torjuntatoimia, mikä tai mitkä toimijat näyttäytyvät keskeisim-mille tahoille, joiden toiminta ei saisi enää jatkua nykyisellään. Samalla taktisen analyysin tulisi osoittaa selkeät suunnat millä toimin ja mitä kautta rikolliseen toimintaan pystyttäisiin alkaa puuttua operatiivisin keinoin. (Criminal Intelligence – Manual for Managers 2011, 7-8, 35-38.) Yhtenä työkaluna tässä voidaan hyödyntää Sleipnirin mallia (Kuvio 25), joka arvottaa eri rikol-lisryhmien haitallisuutta ja lopulta osoittaa mikä rikollisryhmistä on haitallisin yhteiskunnalle.
(OSCE Guidebook 2017, 64-66.)
Kuvio 25. The Sleipnir Organized Crime Assessment Tool (OSCE Guidebook 2017, 65.)