Harjamäki-Kasurila -pohjavesialueella sijaitsevista vedenottamoiden tarkkailuvelvoiteputkista tehtyjen havaintojen mukaan pohjaveden pinnankorkeuden vaihtelut ovat suurempia Hakkara-lan vedenottamon läheisyydessä kuin Koivuniemen vedenottamon läheisyydessä (kuva 47).
Hakkaralan pohjavedenottamo sijaitsee entisellä soranottoalueella, missä pohjaveden tiedetään sijaitsevan lähellä maanpintaa, mikä osaltaan voi selittää pohjaveden pinnankorkeuden vaihte-luita. Toisaalta Hakkaralassa pohjaveden muodostumisalueeseen kuuluu suurelta osin myös laajoja päällystettyjä alueita (urheilukenttä, asuinalueita, tiestöä), joilta hulevedet johdetaan pois, eivätkä ne näin ollen pääse imeytymään luonnollisesti maaperään. Koivuniemessä pohja-veden muodostumisalue on puolestaan huomattavasti luonnontilaisempi, ja myös pohjapohja-veden- pohjaveden-pintojen sijainti syvällä maaperässä edesauttaa pinnankorkeuden vähäisempää vaihtelua (GTK 2005).
Molempien vedenottamoiden ympäristössä pohjaveden pinnankorkeus vaihtelee luonnollisesta vuodenaikaisvaihtelusta ja ihmistoiminnan vaikutuksesta johtuen (kuvat 45 ja 46). Korrelaatio-tarkastelun (liitteet 1 ja 2) mukaan Harjamäki-Kasurilan pohjavesialueella sekä sadannan että pohjavedenoton vaikutus pohjaveden pinnankorkeuteen ottamoiden läheisissä tarkkailuvelvoi-teputkissa vaihtelee huomattavasti vuosittain (0,005 ≤│r│≤ 0,76) ja myös saman vuoden aikana eri tarkkailuvelvoiteputkissa. Tarkasteltaessa esimerkiksi runsassateista vuotta 2012, jolloin pohjaveden pinnankorkeuden vaihtelu ja pohjaveden ottomäärä molemmilla ottamoilla oli suurta, sadannan ja pohjaveden pinnankorkeuden välinen korrelaatio oli keskimäärin kohtalai-nen. Kyseisenä ajankohtana sadanta selittää keskimäärin noin 27-34 % ja pohjavedenotto kes-kimäärin noin 2-22 % vedenottamoiden läheisten pohjaveden velvoiteputkien pinnankorkeuk-sien vaihteluista. Vähäsateisena vuonna 2014, jolloin pohjaveden pinnanvaihtelu oli vähäisintä, sadanta selittää keskimäärin noin 9-14 % ja pohjavedenotto keskimäärin noin 2-28 % vedenot-tamoiden läheisten pohjaveden velvoiteputkien pinnankorkeuksien vaihteluista. Tässä on huo-mioitava, että pohjavedenoton ja pinnankorkeuden välinen negatiivinen korrelaatiokerroin osoittaa pohjaveden pinnankorkeuden laskevan samalla kun vedenotto kasvaa.
Pääasiassa vuosittaiset lasketut keskimääräiset korrelaatiot olivat vähäisiä (│r│<0,3) tai kohta-laisia (0,3<│r│<0,7). Myöskään tarkkailuvelvoiteputkien, jotka sijaitsevat lähimpänä denottamoita (putki 6 Koivuniemi, putki 8 Hakkarala) pinnankorkeuksien vaihtelussa pohjave-denoton seurauksena ei havaittu merkittävää eroa muihin tarkkailuvelvoiteputkiin verrattuna.
Toisaalta pohjavedenotto Koivuniemessä käsittää nykyisellä ottomäärällä vain noin 27 % ja Hakkaralassa noin 9 % koko pohjavesialueen arvioidusta antoisuudesta (~4500 m3/d). Lisäksi on huomioitava, että putkien kunnossa (kallistumiset yms. vauriot) ja pinnankorkeuden mit-tausmenetelmissä mahdollisesti tapahtuneet muutokset seurantajakson 2008-2018 aikana voi-vat osaltaan vaikuttaa pohjaveden pinnankorkeuden tuloksiin. Myös otoskoko tarkasteltaessa kunkin tarkkailuvelvoiteputken vuosittaista pinnankorkeuden ja sadannan tai pinnankorkeuden ja pohjavedenoton välistä lineaarista yhteyttä (Spearmanin korrelaatio) oli pieni (n=12), mikä vaikuttaa korrelaatiokertoimen tulkintaan. Vuosikohtaiseen korrelaatiotarkasteluun tuleekin suhtautua varauksella. Lisäksi on huomioita, että usein vaikutukset pohjaveden pinnankorkeu-teen, varsinkin laajoissa pohjavesimuodostumissa, voivat näkyä viiveellä (Vienonen ym. 2012).
Tarkasteltaessa koko seurantajakson ajalta sademäärän ja pohjaveden pinnankorkeuden sekä pohjavedenoton ja pohjaveden pinnankorkeuden välisiä korrelaatiota otoskoko oli huomatta-vasti suurempi. Sadehavaintoja oli seurantajakson 2008-2018 ajalta yhteensä 131 kappaletta ja sekä pohjaveden pinnankorkeuden että vedenottomäärän havaintoja 132 kappaletta. Koivunie-men pohjavedenottamolla ei kuitenkaan havaittu sademäärän ja pohjaveden pinnankorkeuden eikä pohjavedenoton ja pohjaveden pinnankorkeuden välillä tilastollisesti merkitsevää korre-laatiota. Myöskään Hakkaralan pohjavedenottamolla ei havaittu koko seurantajakson ajalta sa-demäärän ja pohjaveden pinnankorkeuden välillä tilastollisesti merkitsevää korrelaatiota, mutta pohjavedenoton ja pohjaveden pinnankorkeuden välillä havaittiin negatiivinen korrelaatio.
Työssä tarkasteltiin kuitenkin vain sadantaa ja pohjavedenottoa, vaikka todellisuudessa pohja-veden pinnankorkeuden muutoksiin vaikuttavat useat sekä luonnolliset että ihmistoimintojen aikaansaamat tekijät (GTK 2005; Vienonen ym. 2012; Ympäristöhallinto 2019a.), mihin myös korrelaatiotarkastelussa saatujen pienien korrelaatiokertoimien arvojen voidaan olettaa viittaa-van. Huomioiden edellä mainitut tekijät voidaan Hakkaralan vedenottamolla tapahtuvalla poh-javedenotolla päätellä olevan hieman suurempi vaikutus vedenottamon lähialueen pohjaveden-pintoihin kuin Koivuniemessä.
Työssä tehtyjen tarkastelujen pohjalta voidaan todeta, että seurantajakson aikana vuosina 2008-2018 pohjaveden ottomäärä ei ylittänyt muodostuvan pohjaveden määrää, jolloin myöskään
vedenoton ei havaittu laskeneen vedenottamoiden lähialueiden pohjaveden pinnankorkeuksia.
Sitä vastoin molempien vedenottamoiden läheisyydessä pohjavedenpinta oli hieman noussut vuosina 2008-2018 (kuva 47). Toisaalta Hakkaralan vedenottamolla vedenottomäärää on sel-keästi vähennetty ja myös Koivuniemen vedenottamolla on hyvin vähäistä laskua vedenotossa seurantajakson aikana (kuva 58). Sekä ottamoiden vedenottolupien (Koivuniemi 2000 m3/d ja Hakkarala 1600 m3/d) että pohjavesialueen antoisuuden puitteissa pohjavettä voitaisiin pum-pata pohjavesialueelta nykyistä suurempiakin määriä. Pohjaveden ottomäärän huomattava li-sääminen laajentaisi kuitenkin ottamoiden pohjavedenoton vaikutuspiirin sellaisille alueille, joissa esiintyy mahdollisesti pohjaveden laatua heikentäviä tekijöitä. Tällaisia tekijöitä olisivat pohjavesialueen rakennetutkimuksen yhteydessä laaditun pohjaveden virtausmallinnuksen mu-kaan (Saarelainen ym. 2016) muun muassa pohjavesialueen halki kulkevan valtatien 5 liukkau-dentorjunta, läheiset pienvesistöt sekä golfkenttätoiminta.
6.1.2 Pohjavedenoton vaikutukset pohjaveden laatuun
Liukkaudentorjunnan seurauksena pohjaveden kloridipitoisuuden on havaittu nousseen 1990-luvulta lähtien (kuva 7) ja heikentävän Harjamäki-Kasurilan kemiallista tilaa (Vallinkoski ym.
2016). Arvioiden mukaan tulevaisuudessa tieliikenteen liukkaudentorjunta-aineiden käyttö tu-lee lisääntymään Keski- ja Pohjois-Suomessa lämpötilan vaihdellessa nollan asteen molemmin puolin entistä yleisemmin (Gustafsson ym. 2006; Vienonen ym. 2012). Siilinjärven kautta poh-joiseen kulkeva valtatie 5 kulkee vedenhankinnan kannalta tärkeän Harjamäki-Kasurila -poh-javesialueen halki. Tien liukkaudentorjunnassa käytettiin aiemmin pääasiassa natrium- ja kal-siumkloridia. Syksystä 2018 lähtien pohjavesialueilla on aloitettu ympäristölle haitattomam-man kaliumformiaatin käyttö. Vaikka suolankäyttö on nykyisten kehittyneiden suolauskäytän-töjen ja -laitteiden ansiosta tehostunutta, voi muuttuvissa olosuhteissa tiesuolauksesta aiheutua riski pohjavedelle. (Vallinkoski ym. 2016.)
Myös yleistyvät kesien kuivuuskaudet ja lisääntyvät talvisadannan ja rankkasateiden aiheutta-mat tulvat voivat muodostaa riskin pohjaveden riittävyydelle ja laadulle. Sadannan lisääntymi-nen voi muodostaa pohjaveden pilaantumisriskin etenkin vesistöjen läheisyyteen sijoittuneille vedenottamoille, sillä vaikka ennusteiden mukaan tulvat kasvavat erityisesti suurten vesistöjen keskusjärvissä ja niiden laskujoissa, tulevat myös pienten vesistöjen rankkasadetulvat todennä-köisesti lisääntymään tulevaisuudessa. (Vienonen ym. 2012; Tuomenvirta ym. 2018.) Tämä on erityinen riski Hakkaralan pohjavedenottamolle, joka sijaitsee noin 60 metrin päässä Ahmo-lammesta. Ahmo-lammen pinnankorkeus on pohjavedenpintaa korkeammalla, ja lammen
pinnantaso on myös hyvin lähellä vedenottokaivon kannen tasoa ja tulviessaan jopa ylittää sen.
Koivuniemen pohjavedenottamolla puolestaan ei varsinaista tulvariskiä ole, sillä ottamo sijait-see noin 140 metrin päässä Aumanalasesta ja noin 180 metrin päässä Syvä-Kumpusesta, ja maasto vedenottamon ja lähialueen lampien välillä sisältää huomattavia korkeuseroja. (Siilin-järven kunta 2012b.) Molemmilla vedenottamoilla mahdollinen sateiden lisääntymisen aiheut-tama rantaimeytymisen yleistyminen vesistöjen vedenpintojen noustessa voi kuitenkin lisätä riskiä pohjaveden laadun heikkenemisestä (Vienonen ym. 2012).
6.2 VEDENOTON VAIKUTUKSET PINTAVEDEN IMEYTYMISEEN