Henkilökohtainen oppimisympäristö on käsitteenä laaja ja sitä voidaan tarkastella eri näkökulmista. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia henkilökohtaista oppimisympäristöä teknologisesta perspektiivistä. Tutkielman tarkoituksena oli osoittaa teknologisen aspektin tärkeys oppimisen tukemisessa, ja johtopäätöksenä voidaan todeta, että teknologia on osana nykypäiväistä opetusta ja opiskelua, mutta sen koko potentiaalia ei ole hyödynnetty vielä. Tutkielmassa tarkasteltua
henkilökohtaista oppimisympäristöä voidaan tarkemmin nimittää digitaaliseksi henkilökohtaiseksi oppimisympäristöksi, joka kuvastaa tarkemmin teknologista lähestymistä aiheeseen. Pedagoginen näkökulma ei myöskään saa unohtua, mutta tämän tutkielman puitteissa siihen ei ollut mahdollisuutta syventyä tarkemmin.
Teknologian käyttö opetuksessa ei saa olla itseisarvo; teknologia ei itsessään luo uutta tietämystä tai uusia taitoja yksilölle, mutta se voi auttaa yksilöllisen oppimisprosessin tukemisessa. Tärkeää on löytää motivoiva tekijä teknologian hyödyntämiselle, sillä opettajien ja oppilaiden erilaiset tietotekniset taustat ja kompetenssit vaikuttavat siihen kokemukseen, joka yksilölle jää teknologian käytöstä; huono käyttökokemus ohjelman tai palvelun käytöstä voi vaikuttaa negatiivisesti uuden teknologian omaksumiseen. Vaikka teknologian koko potentiaalia ei ole otettu käyttöön opetuksessa, tutkielmassa esitellyt teknologiat antavat ymmärtää, että teknologia voi tukea yksilöllistä oppimisprosessia.
Yksilöille on pystyttävä näyttämään, miksi teknologia voi olla hyödyksi oppimisessa.
Opettajia ja oppilaita on kannustettava tutustumaan erilaisiin ohjelmiin ja palveluihin, jotka voivat tukea yksilöä oppimisprosessissa. Institutionaaliset järjestelmät tarjoavat vain yhdenlaisia ohjelmia ja palveluita oppimisen tueksi, joten yksilöiden on etsittävä itsenäisesti itselleen sopivia ohjelmia ja palveluita. Tässä yksilöllä on apuna sosiaalisen ohjelmiston tarjoamat yhteisöt, jonka avulla yksilö pääsee jakamaan kokemuksia käyttämistään työkaluista ja kysymään muiden käyttämistä työkaluista. Yksilön asema korostuu oppimisympäristönsä luomisessa, mutta on tärkeä muistaa, että yksilö on osa yhteisöä, johon hän voi peilata itseään, ja josta hän voi hakea tukea.
Henkilökohtaisen oppimisympäristön vahvuus on kontekstiin sopeutuminen. Jotta henkilökohtainen oppimisympäristö voi muovautua erilaisiin konteksteihin, on myös oppijan ja opettajan ymmärrettävä, milloin mitäkin teknologian tarjoamaa työkalua, sovellusta tai palvelua tulee käyttää. Erilaiset oppimistyylit vaativat erilaista teknologista tukea. Esimerkiksi käytäntöä vaativille oppijoille on pystyttävä tarjoamaan käytäntöä teorian tueksi muun muassa simulaation avulla, kun taas yksilölle, joka oppii enemmän kuuntelemalla ja pohtimalla, on tarjottava
tavanomaisempia opetustilanteita opettajavetoisten luentojen muodossa.
Henkilökohtaisen oppimisympäristön suunnittelussa nousee tärkeäksi erilaisten kontekstien hahmottaminen sekä yksilön oppimistyylien tunteminen; näiden pohjalta pystytään myös paremmin suunnittelemaan, minkälaisia teknologisia ratkaisuja opetuksen tukena tulisi käyttää.
Yksi keino oppimisen tueksi on kaikkialla olevan teknologian hyödyntäminen.
Vaikka tätä teknologiaa on alettu käyttämään osana oppimista ja opetusta, on sitä kuitenkin hyödynnetty varsin vähän, ja jatkon kannalta olisikin tärkeä tutkia kaikkialla läsnä olevan teknologian hyödyntämismahdollisuutta opetuksessa ja oppimisessa. Mobiililaitteet kulkevat kätevästi oppijan mukana verrattuna esimerkiksi tietokoneeseen, joten yksilöllä on yleensä mukana vähintään älypuhelin, jota hän voi käyttää oppimisensa tukena. Mobiilioppiminen voi olla ratkaisu niin sanotun älypuhelin-sukupolven motivoimiseen opetuksessa, sillä toistaiseksi älypuhelimien käyttö oppitunneilla on usein kiellettyä, koska älypuhelimien käyttö nähdään usein oppimisen esteenä. Oppilaille voidaan kuitenkin esitellä mobiilisovelluksia, jotka voivat tukea oppimista, ja oppilaalta ei tarvitse kieltää puhelimen käyttöä, josta muuten seuraa helposti negatiivinen kokemus oppitunnista.
Tutkielman kannalta tärkeä tulos on huomata, että teknologia voi hyödyttää yksilön oppimista; esimerkiksi mobiilioppiminen ja videoteknologian käyttö monipuolistaa oppimiskokemusta. Tutkielmassa todettiin, että teknologian avulla voidaan tukea erilaisia oppimistyylejä sekä yhdessä että yksin oppimista. Avainasemassa on oppija itse, sillä hänen on tiedettävä, miten hän oppii parhaiten, mutta opettajan rooli korostuu erityisesti ohjaajana, joka voi auttaa oppijaa omien oppimistapojensa selvittämisessä. Omien oppimistapojen tutkiminen on tärkeä tekijä henkilökohtaisen oppimisympäristön suunnittelussa ja rakentamisessa. Henkilökohtaisen oppimisympäristön rakentaminen tapahtuu pala palalta, ja minkälaisia rakennuspaloja käytetään, riippuu kontekstista ja yksilön oppimistyylistä.
Myös tärkeä tekijä henkilökohtaisen oppimisympäristön rakentamisessa on institutionaalisen oppimisympäristön yhteensovittaminen. Institutionaalisen oppimisympäristön ja henkilökohtaisen oppimisympäristön yhteensovittaminen
tarkoittaa sitä, että pelkästään oppijan ei tarvitse mukautua ylhäältä päin määritellyihin oppimismenetelmiin, vaan institutionaalisten vaatimusten on myös pystyttävä mukautumaan yksilön tarpeisiin ja vaatimuksiin. Yksilön ja instituution on pystyttävä keskustelemaan keskenään ja tehtävä yhteistyötä.
Tulevaisuudessa pitäisikin kehittää adaptiivisen henkilökohtaisen oppimisympäristön viitekehyksen arkkitehtuuria sen sijaan, että pyrittäisiin kehittämään vain uusia ohjelmia ja palveluita, sillä erilaisten järjestelmien keskenäinen kommunikointi on avainasemassa yksilöllisen oppimisen tukemisessa. Luonnollisesti haasteita tämän saralta tulee olemaan muun muassa tekijänoikeuksien ja roolien suunnittelussa eri instituutioiden puolelta. Toisekseen, on tärkeä tutkia lisää, kuinka erilaisten ohjelmien ja palveluiden avulla voidaan motivoida yksilöitä oppimisprosessissa.
Opetuksen perusteet nojaavat vielä tänäkin päivänä 1800-luvulla kehitettyihin malleihin, jotka eivät pysty vastaamaan 2000-luvun ja yksilöllisen oppimisen asettamiin haasteisiin ja tarpeisiin. Jatkotutkimusta siitä, miten teknologia voi tukea perinteistä luokkahuoneopetusta, on jatkettava, ja sekä oppilaat että opettajat tulisi ottaa mukaan tähän kehitysprojektiin. Oppilaille on annettava enemmän vapautta oman oppimisensa suunnittelussa ja toteutuksessa; opettajia on kannustettava tukemaan oppilaiden erilaisia opiskelutapoja.
Viitteet
Alharbi, A.T., Platt, A., Al-Bayatti, A.H. (2013): Personal Learning Environment.
International Journal for e-Learning Security (IJeLS), Volume 3, Issues 1/2, March/June 2013, 280-288.
Apperson, J.M., Laws, E.L., Scepansky, J.A. (2006): The impact of presentation graphics on students’ experience in the classroom. Computers and Education, 47(1), 116-126.
Apperson, J.M., Laws, E.L., Scepansky, J.A. (2008): An assessment of student preferences for PowerPoint presentation structure in undergraduate courses.
Computers & Education, 50(1), 148-153.
Attwell, G. (2007): Personal Learning Environments - the future of eLearning?
eLearning Papers, vol. 2 no. 1. ISSN 1887-1542.
Auvinen, P., Hirvonen, K., Dal Maso, R., Kallberg, K., Putkuri, P. (2007):
Opetussuunnitelma ammattikorkeakoulussa. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, http://www.karelia.fi/julkaisut/sahkoinenjulkaisu/b9_verkkojulkaisu_uudistettu_pain os.pdf (13.3.2015).
Breslow, L., Pritchard, D.E., DeBoer, J., Stump, G.S., Ho, A.D., Seaton, D.T. (2013):
Studying Learning in the Worldwide Classroom Research into edX’s First MOOC.
Research and practice in assessment, vol 8, June 14th, 13-25.
Burge E.J. (1994): Learning in Computer Conferenced Contexts: The Learners’
Perspective. In Journal of Distance Education, Vol IX, No 1, 19-43.
Chiu, M.M. (2000): Group problem solving processes: Social interactions and individual actions. Journal for the Theory of Social Behavior, vol 30, March 1th, 26-49.
Dillenbourg, P. (1999): What do you mean by 'collaborative learning'? Collaborative-learning: Cognitive and Computational Approaches. Oxford: Elsevier, 1-19.
Draganova, C. (2009): Use of Mobile Phone Technologies in Learning. ITiCSE '09 Proceedings of the 14th annual ACM SIGCSE conference on Innovation and technology in computer science education, 399-399.
von Glaserfeldt, E. (1995): A constructivist approach to teaching. Teoksessa Steffe L. & J. Gale (toim.) Constructivism in education. Lawrence Erlbaum, New Jersey, 3–
15.
Haasio, A., Piukkula, J. (2001): Tietoverkot opetuksen apuvälineenä. Oppiminen verkossa. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu.
Hakkarainen K., Lonka K., Lipponen L. (1999): Tutkiva oppiminen – älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. Porvoo: WSOY.
H Y ( 2 0 1 2 ) M O O C - k u r s s i k ä y n n i s s ä . H e l s i n g i n y l i o p i s t o , http://www.cs.helsinki.fi/story/81687/mooc-kurssi-k-ynniss (24.2.2015).
Hiidenmaa, P. (2013): Jos vastaus on mooc, mikä on kysymys? Helsinki: Koulutus-ja kehittämiskeskus Palmenia.
Hirsjärvi, S. (1982): Kasvatustieteen käsitteistö. Keuruu: Otava.
Hyyti, H., Seitola, T. & Tarvainen, V. (2007): Oppimistyylin yhteys oppimiseen.
TU- 53.1263 Oppiminen ja oppimisympäristöt tutkielmaraportti, aihe 6, http://www.hyyti.fi/materiaali/070312_tutkielma_aihe6.pdf (13.3.2015).
I S Y ( 2 0 1 4 ) V i d e o v i e s t i n t ä . I t ä - S u o m e n y l i o p i s t o , http://www.uef.fi/fi/videoviestinta/videoneuvottelu (13.11.2014).
Kalliala, E. (2002): Verkko-opettamisen käsikirja. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Kalliala, E. (2003), Verkko-opiskelu ammattikorkeakouluissa – Tietie-yhteistyö.
http://eijakalliala.fi/wp-content/uploads/2011/05/Tietie_tutkimus.pdf (21.10.2014).
Kauppinen, M. (2012): Monimuotoisen video-opetuksen kehittäminen "MOVIE"
K i r j a l l i s u u s k a t s a u s k ä y t e t t ä v y y s t u t k i m u s t a v a r t e n , http://www2.uef.fi/documents/976466/1020676/K%C3%A4ytett
%C3%A4vyystutkimuksen+kirjallisuuskatsaus.pdf/fc65833d-2c15-4d93-9490-df6ccf113776 (27.5.2015).
Keltikangas-Järvinen, L. (2007): Temperamentti ihmisen yksilöllisyys. Helsinki:
WSOY.
Kirriemuir, J., McFarlene, A. (2004): Literature Review. Games and Learning No. 8.
Kiy, A., Lucke, U., Zoerner, D. (2014): An Adaptive Personal Learning Environment Architecture. Architecture of Computing Systems – ARCS 2014 Lecture Notes in Computer Science Volume 8350, 60-71.
Koivusalo, H., Salenius, H. (2012): Aistit avoinna oppimaan: Opettajaopiskelijoiden oppimistyylit ja havainnollistaminen. Thesus.fi, Ammattikorkeakoulujen
o p i n n ä y t e t y ö t j a j u l k a i s u t ,
http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/38518/Koivusalo_Salenius.pdf?
sequence=2 (18.3.2015).
Kokkinen, A., Rantanen-Väntsi, L., Tuomola, A. (2008): Aikuisen oppijan kirja.
Helsinki: Kirjapaja.
Koski J.T. (1999): Infoähky - ja muita kirjoituksia oppimisesta, organisaatioista ja tietoyhteiskunnasta. Saarijärvi: Gummerus.
Laine, T.H., Nygren, E., Sutinen, E., Sedano, C.I., Joy, M., Blignaut, S. (2011):
Ubiquitous Mathematics from South Africa to Finland: Does Reverse Transfer Work? Ubiquitous learning : strategies for pedagogy, course design and technology.
Charlotte, NC: Information Age Publishing, 249-282.
Leino, A-L., Leino J. (1990): Oppimistyyli. Teoriaa ja käytäntöä. Jyväskylä:
Gummerus Kirjapaino Oy.
L u c a s , G . ( 2 0 0 7 ) S h a r i n g h i s h o p e f o r E d u c a t i o n . E d u t o p i a , http://www.edutopia.org/george-lucas-education-dreamforce-2007-video
(30.6.2015).
Marckwort, A. & Marckwort, R. (1994): Kouluttajan uudet vaatteet. Maarianhamina:
Mermerus.
Massa, S. (2014), Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta? Helsingin Sanomat. http://www.hs.fi/kulttuuri/a1409894363628 (24.5.2015).
Meisalo, V., Sutinen, E., Tarhio, J. (2003): Modernit Oppimisympäristöt.
Pieksämäki: Tietosanoma.
Metropolia (2014) Simulaatio-oppimisympäristö. Metropolian ammattikorkeakoulu,
http://www.metropolia.fi/koulutusohjelmat/terveys-ja-hoitoala/oppimisymparistot/simulaatio-oppimisymparisto/ (27.5.2015).
Multisilta, J., Suominen, M. (2009): MoViE: Mobile Video Experience. Teoksessa A. Lugmayr, H. Franssila, P. Näränen, O. Sotamaa & J. Vanhala (toim.) Proceedings of 13th International Academic MindTrek Conference: Everyday Life in the Ubiquitous Era. Tampere.
Omar, L.M., Platteaux, H., Gillet, D. (2012): An Institutional Personal Learning Environment Enabler. In: IEEE 12th Int. Conf. on Advanced Learning Technologies (ICALT), Rome, 51–52.
Pappano, L. (2012), The Year of the MOOC. The New York Times.
http://www.nytimes.com/2012/11/04/education/edlife/massive-open-online-courses-are-multiplying-at-a-rapid-pace.html?pagewanted=all&_r=0 (24.2.2015).
P e d a . n e t . ( 2 0 1 4 ) . I n f o r m a a l i o p p i m i n e n , https://peda.net/hankkeet/oppijat/ovo/lahtokohdat/informaali (5.11.2014).
Poikela, S. (2003): Ongelmaperustainen pedagogiikka ja tutorin osaaminen.
Tampere: Tampere University Press.
Požgaj, Z., Vukšic, V.B. (2012): Personal Learning Environments: The Implication on Process of E-Learning. MIPRO, 2012 Proceedings of the 35th International Convention, 1135-1140.
Prashnig, B. (2000): Erilaisuuden voima. Opetustyylit ja oppiminen. Opetus 2000.
Jyväskylä: PS-kustannus.
Puolimatka, T. (2002): Opetuksen teoria: Konstruktivismista realismiin. Helsinki:
Tammi.
Ramos, P.R.H., Conde, M.Á., Peñalvo, F.J.G. (2014): Differences and similarities in use and acceptance of PLEs between universities in Ecuador and Spain. Proceedings of the 2014 Workshop on Interaction Design in Educational Environments, June 9th, 70-77.
Rantanen, E. (2010): Toiminnalliset oppijat koulunkävijöinä. Tekemisen ja kokemisen kautta oppiminen ja koulussa suoriutuminen. Pro-gradu tutkielma:
Tampereen yliopisto.
S i e m e n s , G . ( 2 0 0 7 ) : P L E s – I A c r o n y m , t h e r e f o r e I e x i s t , http://www.elearnspace.org/blog/2007/04/15/ples-i-acronym-therefore-i-exist/
(24.9.2015)
S k a n i a k o s , T . ( 2 0 0 4 ) : M i k ä i h m e e n m o n i m u o t o g r a d u ? https://www.jyu.fi/hum/laitokset/taiku/ilmoitustaulu/julkaisu3_www.pdf (26.5.2015).
Stepan, A. (1999): Massive open online courses (MOOC) disruptive impact on higher education. Bachelor of Commerce, Concordia University CGA, CGA Canada Syvänen, A., Muukkonen, J., Sihvonen, M. (2009): Are the Open Issues of Social Software-based Personal Learning Environment Practices Being Addressed?
Proceedings of the 13th International MindTrek Conference: Everyday Life in the Ubiquitous Era, 142-148.
Tella, S., Vahtivuori, S., Vuorento, A., Wager, P., Oksanen, U. (2001): Verkko opetuksessa – opettaja verkossa. Helsinki: Edita Oyj.
Thompson, K. (2011): 7 Things You Should Know about MOOCs. EDUCAUSE Learning Initiative (ELI), November 9th.
Toikkanen, T. (2012): Sosiaalinen media ja oppimisen uudet mahdollisuudet. Laatua e-oppimateriaaleihin, s. 25-32. Tampere: Opetushallitus.
Towler, V., Towler, P. (2010). Student engagement executive summary. The Higher Education Academy.
Tuomi, P., Multisilta, J., Niemi, L.M. (2011): Mobiilivideot oppimisen osana – k o k e m u k s i a M o V i E - p a l v e l u s t a K a s a v u o r e n k o u l u s s a , https://ktl.jyu.fi/img/portal/19717/D094_netti.pdf (21.5.2015).
Wikipedia (2006). Oppimisympäristö, http://fi.wikipedia.org/wiki/Oppimisymp
%C3%A4rist%C3%B6 (30.10.2014).
W i k i p e d i a ( 2 0 1 2 ) . L e a r n i n g R e c o r d S t o r e , http://en.wikipedia.org/wiki/Learning_Record_Store (27.10.2014).
Yuan, L., Powell, S. (2013): MOOCs and Open Education: Implications for Higher Education. JISC CETIS, March 16th.
Zutshi, S., O´hare, S., Rodafinos, A. (2013): Experiences on MOOCs: The Perspective of Students. American Journal of Distance Education, vol 27, November 22th, 218-227.