Pro gradu -‐tutkimukseni lähestyessä loppuaan on aika suunnata katse taaksepäin.
Mitä tutkimukseni on tuottanut, kun kysyin minkälaisia kokemuksia itsenäistyvillä nuorilla on omien vanhempien heihin kohdistamasta taloudellisesta hyväksikäytöstä?
Tutkimukseni alkutaipaleella kiinnostukseni kohdistui nuorten kokemuksiin omien vanhempien heille aiheuttamasta velkaantumisesta. Tutkimusprosessin edetessä ha-‐
vaitsin, etteivät nuoret olleet kohdanneet ainoastaan velkaantumista vaan olivat muillakin tavoin joutuneet taloudellisesti hyväksikäytetyiksi. Ajattelen tämän olleen minulle fenomenologisen reduktion tuottama oivallus. Ihmettelyn ja uteliaisuuden avulla pääsin jonkinlaisen uuden ilmiön ja tiedon jäljille. Aineiston analyysin ja sul-‐
keistamisen avulla havaitsin alkuperäistä tutkimuskohdettani laajemman ilmiön, jon-‐
ka nimesin itsenäistyvien nuorten taloudelliseksi hyväksikäytöksi.
Tutkimukseni lähtökohtana oli kerätä nuorten kokemuksia vanhempien aiheuttamas-‐
ta velkaantumisesta. En käyttänyt vielä aineistonkeruuvaiheessa taloudellisen hyväk-‐
sikäytön käsitettä yksinkertaisesti siitä syystä, etten vielä tiennyt sitä. Fenomenologi-‐
seen tutkimuksen mukaisesti tutkittavaa ilmiön teoreettiseen taustoitukseen pereh-‐
dytään vasta analyysin jälkeen (Perttula 1995, 70). Tämä on toisaalta johtanut minut myös eettisen pulman eteen. Olen pohtinut onko oikein nimittää haastattelemieni nuorten kokemuksia hyväksikäytöksi tai väkivallaksi. Nuoret joko hyväksyvät ilmiöstä tekemäni tulkinnan lukiessaan tutkimusraporttiani tai vastavuoroisesti kokevat tul-‐
leensa ymmärretyksi väärin. Tunnistin tässä kohden Merja Laitisen (2004, 88) to-‐
teamuksen tutkijan vallasta suhteessa haastateltavien kokemuksiin ja niiden esittämi-‐
seen sekä käsitteellisten yhteyksien rakentamiseen. Tutkijana teen valinnan tutki-‐
muskohteeni rajojen määrittelystä (Notko 2011, 106).
Päätöksessäni ottaa taloudellinen väkivalta ja hyväksikäyttö osaksi tutkimukseni kä-‐
sitteistöä auttoi se, että näin nuorten kokema ilmiö tulee nimetyksi osaksi väkivalta-‐
tutkimusta. Liz Kellyn (1988, 140) mukaan tekojen merkityksellistymisen edellytykse-‐
nä on niiden tunnistaminen ja nimeäminen. En minä, eivätkä olettamukseni mukaan haastattelemani nuoretkaan, ole osanneet nimetä tekoja taloudelliseksi hyväksikäy-‐
töksi. Ymmärrys ilmiöstä on rakentunut tutkimukseni edetessä, ja lopulta kannan
tutkijana vastuun tekemistäni tulkinnoista. Olen taipuvainen Adamsin ja kumppanei-‐
den (2008, 581) tavoin ajattelemaan, että haastatteluun osallistuminen on voinut auttaa nuoria itseäänkin hahmottamaan paremmin vanhempien aiheuttaman vel-‐
kaantumisen ja taloudellisen hyväksikäytön syy-‐seuraussuhteita, mikä saattaa vaikut-‐
taa heidän suhtautumiseensa tutkimukseni käsitteistöä kohtaan. Useat nuorista tote-‐
sivatkin haastattelun lopuksi, etteivät olleet kokemuksistaan yhtä laajasti aiemmin puhuneet.
Itsenäistyvien nuorten taloudellisesta hyväksikäytöstä puhuttaessa nousee keskiöön se, että hyväksikäyttäjiä ovat omat vanhemmat. Alaikäiset ja aikuistuneet lapset ovat taloudellisen hyväksikäytön kohteena. Yhteiskunnassa lapsen ja vanhemman suhde on erityinen. Tässä suhteessa itsenäistyvien nuorten on lupa odottaa saavansa van-‐
hemmaltaan suojaa ja turvaa. Nuorilla on oltava oikeus luottaa siihen, etteivät he tule millään tavoin kohdelluksi kaltoin. Taloudellinen hyväksikäyttö rikkoo nuoren ja van-‐
hemman välisen luottamuksen. Se asettaa nuoret alttiiksi perheensisäiselle pahalle.
Perhesuhteissa yhdistyy erityisellä tavalla biologinen, fyysinen ja emotionaalinen lä-‐
heisyys, joiden painoarvot vaihtelevat elämänkulun aikana sekä ajassa että paikoissa.
Tämän kautta voidaan etsiä selitystä perhesuhteiden monimutkaiselle vallankäytölle.
(Notko 2011, 99.)
Näen vanhemman aiheuttama velkaantumisen ja taloudellisen hyväksikäytön olevan yksi vanhemman vallankäytön muoto. Nuoret kertoivat vanhempien aiheuttaman velkaantumisen syiksi lainoista pikavipit ja opintolainat, joista erityisesti ensi mainitut ovat melko uudenlainen tapa velkaantua. Lisäksi nuorten nimiin oli ostettu tavaroita tai palveluita. Jotkin veloista olivat syntyneet laskuista, jotka vanhemmat olivat lu-‐
vanneet maksaa. Pääsääntöisesti velkaantuminen oli tullut ilmi, kun nuoret olivat löytäneet lapsuudenkodistaan heille osoitettuja maksumuistutuksia tai perintäkirjei-‐
tä. Nuoret eivät olleet kokeneet kiristämistä, mutta muutoin erilaiset taloudellisen hyväksikäytön muodot olivat heidän kertomuksistaan löydettävissä. Taloudellinen hyväksikäyttö kietoutui osaksi salailun ilmapiiriä. Nuoret kokivat vanhempien piilot-‐
taneen maksamattomia laskuja. He kertoivat vanhempien avanneen luvatta nuorille osoitettuja kirjeitä, koska he yrittivät etsivät niiden joukosta laskuja. Salailu kertoo omaa kieltään tekojen intentionaalisuudesta.
Taloudellisen hyväksikäytön areenana toimi lapsuudenkoti, joka on olemassa suh-‐
teessa paikkaan ja aikaan. Käsitteenä se on tunnelatautunut, sillä koti on osa nuoren koettua ja elettyä elämää. Kotiin kuuluu fyysisten seinien lisäksi aineeton ulottuvuus, joka koostuu muun muassa kodin tunnelmasta ja perheenjäsenten välisistä suhteista.
(Granfelt 1998, 103; Juvonen 2015, 93.) Kaikki haastattelemani nuoret olivat jo muut-‐
taneet lapsuudenkodistaan omaan asuntoonsa. Koti on saanut heidän elämässään uudenlaisen merkityksen itsenäistymisen ja oman itsenäisen elämän rakentumisen myötä. Nuoret kokivat, että taloudellinen hyväksikäyttö oli vaikuttanut oman kodin perustamiseen ja lapsuudenkodista muuttamiseen. Nuoret olivat joko halunneet muuttaa tai heidän oli käsketty muuttaa melko nopeasti vanhempien aiheuttaman velkaantumisen tultua ilmi. Moni nuori kertoi, että taloudellisen hyväksikäytön vuoksi kodin hankintojen ostaminen tai vuokravakuuden maksaminen hankaloitui, sillä van-‐
hempi oli käyttänyt nuoren siihen varaamat säästöt tai nuori yritti lyhentää olemassa olevia velkoja, mikä vaikutti hänen käytettävissä olevaan rahamäärään.
Lapsuudenkodista muuttamisen ja itsenäistymisen elämänvaihetta kuvasin orasta-‐
vaksi aikuisuudeksi. Se on ikään kuin välivaihe, jolloin nuori ei ole enää teini, mutta ei vielä aikuinenkaan. Orastava aikuisuus on etsimisen, kokeilemisen ja epävarmuuden aikaa. Se on kasvamista kohti aikuisuutta, itsestä vastuun ottamista sekä itsenäisyyttä päätösten tekemisessä ja talousasioissa. Orastavan aikuisuuden elämänvaihe on nuo-‐
rille emotionaalisesti vaativaa aikaa. Kokemansa taloudellisen hyväksikäytön vuoksi nuoret joutuvat luopumaan vanhempiensa tuesta ja turvasta matkallaan kohti aikui-‐
suutta. Pärjäämisen ja itsenäisyyden korostaminen näkyi nuorten kokemuksissa, mikä toisaalta voi olla myös lähes kaikkia itsenäistyviä nuoria aikuisia yhdistävä piirre. Joka tapauksessa ajattelen vanhempien aiheuttaman velkaantumisen vaikuttaneen haas-‐
tattelemiini nuoriin tavalla, joka on pakottanut heidät itsenäistymään nopealla tahdil-‐
la. Pikainen muutto, tai pahimmillaan häätö, lapsuudenkodista ei anna muita vaihto-‐
ehtoja kuin yrittää pärjätä.
Nuorten kokeman taloudellisen hyväksikäytön piirteet voivat täyttää erilaisten rikos-‐
ten tunnusmerkistöjä. Siitä huolimatta nuoret eivät yhtä lukuun ottamatta olleet teh-‐
neet rikosilmoitusta vanhemmastaan. Lojaalius vanhempaa kohtaan sekä halu ym-‐
märtää vanhemman tekoja lienevät yksiä selittäviä tekijöitä. Toisaalta useampi nuo-‐
rista kertoi, ettei tiennyt kuinka tilanteessa voisi ylipäänsä toimia. Osa oli pohtinut rikosilmoituksen tekemistä, mutta oli jostakin syytä luopunut ajatuksesta. He kokivat, ettei siihen ollut syystä tai toisesta tarvetta tai sen tekeminen tuntui pelottavalta.
Vaikka nuorten kokema taloudellinen hyväksikäyttö olisi ollut rikos, en tietoisesti ole halunnut käyttää tutkimukseni nuorista nimitystä uhri, vaikkakin heidät voitaisiin nähdä ja tulkita olevan rikoksen uhreja. Nuoret kertoivat halustaan pärjätä itsenäises-‐
ti ja osa kuvasi itseään jopa selviytyjiksi, joten en koe uhriksi nimeämisen tuovan esiin heidän omaa kokemustaan ja näkemystään esiin (vrt. Laitinen 2010). Valitusta termis-‐
tä huolimatta näillä nuorilla ja kaikilla taloudellista hyväksikäyttöä kokeneilla on oike-‐
us saada kaikki mahdollinen apu ja tuki hyväksikäytöstä selviytymiseen.
Rikosilmoituksen tekemisen sijaan lähes kaikki nuoret yrittivät lyhentää vanhemman aiheuttamia velkoja itse. Yksi nuorista oli saanut haastatteluhetkeen mennessä kaikki velkansa maksettua. Muilla velattomuuteen oli vielä matkaa. Nuoret kokivat velkaan-‐
tuminen heikentävän taloudellista tilannettaan, joten se asetti siten toimijuudelle taloudelliset rajat. Velkaantuminen aiheuttaa pahimmillaan taloudellisen tuen tar-‐
peen ja voi johtaa toimeentulotukiasiakkuuteen. Heikko taloudellinen tilanne ja vel-‐
kaantuminen ovat jopa riskejä ihmisen perusoikeuksien toteutumiselle, esimerkiksi asunnon saamiselle. Suurin osa haastattelemistani nuorista oli menettänyt luottotie-‐
tonsa maksamattomien laskujen vuoksi. Maksuhäiriömerkintä voi vaikuttaa muun muassa asumisen järjestymiseen tai opintolainan ja vakuutusten saamiseen. Lisäksi käytettävissä olevien tulojen pienuus kaventaa sosiaalisen kanssakäymisen mahdolli-‐
suuksia, sillä ne edellyttävät monesti mahdollisuutta ostaa tai kuluttaa. Esimerkiksi harrastukset, elokuvaliput ja ulkona syöminen voivat olla velkaantuneelle nuorelle liian kalliita menoja.
Suurin osa nuorista koki taloudellisen hyväksikäytön ja velkaantumisen vaikuttaneen heidän psyykkiseen vointiinsa tai jaksamiseensa. Nuoret kertoivat masennustyyppi-‐
sestä oireilusta, univaikeuksista, stressistä ja velkojen aiheuttamasta ahdistuksesta.
Näin taloudellisen hyväksikäytön vuoksi toimijuudelle asettuivat psyykkiset rajat.
Osalla koulunkäynti venyi velkojen aiheuttaman stressin ja ahdistuksen vuoksi ja jot-‐
kut nuorista oli joutunut jäämään sairauslomalle. Katkonaiset opiskelu-‐ ja työurat voivat vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen esimerkiksi alhaisemman työeläkekertymän
vuoksi. Opiskelun ja työelämän katsoin kuuluvan sosiaalisen piiriin, jolloin taloudelli-‐
nen hyväksikäyttö vaikutti toimijuuden sosiaaliseen ulottuvuuteen. Suhteet vanhem-‐
piin näyttäytyivät kokemuksissa ambivalentteina. Toisaalta tunteet vanhempaa koh-‐
taan olivat negatiiviset, mutta silti yhteyden toivottiin rakentuvan tai anteeksi anta-‐
misen mahdollistuvan. Ääripäät rakastavasta suhtautumisesta totaaliseen pesäeron tekemiseen olivat kertomuksissa tunnistettavissa.
Koska olen tarkastellut nuorten kokemuksia suhteessa toimijuuteen, näen aiheelli-‐
seksi vielä palata Listerin (2004, 129-‐153) nelikenttään, joka koostui neljästä toimi-‐
juuden ulottuvuudesta: pärjääminen, kostaminen tai vastarinta, järjestäytyminen ja ulospääsy. Olen alla olevaan kuvioon koonnut huomioni siitä miten haastattelemieni nuorten kokemukset jakautuvat kyseisen jäsentelyn mukaan. Kuvion tarkoituksena on hahmottaa nuorten toimijuutta suhteessa taloudellisesta hyväksikäytöstä selviy-‐
tymiseen ja itsenäistymiseen. Olen koonnut kuvion kaikkien tutkimukseen osallistu-‐
neiden nuorten kokemuksista, joten se kuvaa koko tutkimusaineiston toimijuuden ulottuvuuksia. Yksi nuori voi toteuttaa useampia ulottuvuuksia, sillä ne eivät rajaa pois toisiaan.
Pärjäämisen ulottuvuus kuvaa jokapäiväistä henkilökohtaista toimijuutta, jossa nuo-‐
ren arjen valinnoilla on suurin painoarvo. Tämän ulottuvuuden toimijuuden tapoihin nuoret voivat itse vahvasti vaikuttaa. Ulospääsemisen ulottuvuudessa taas painottuu pitkän tähtäimen henkilökohtainen strateginen toimijuus. (Lister 2004, 129-‐153.) Olen liittänyt oikeuden päätöksen tämän ulottuvuuden alle siitä syystä, että näen sen ennen kaikkea velkaantumisesta ulospääsynä vastarinnan jälkeen.
Jokapäiväinen
Strateginen
Kuvio 2. Tutkimukseni nuorten toimijuuden nelikenttä Ruth Listeriä (2004) mukaillen.
Kostaminen ja vastarinta kohdistuvat suurimmaksi osaksi ihmisen itsensä ulkopuolel-‐
le. Ne ovat luonteeltaan jopa poliittista vastarintaa (Lister 2004, 129-‐153). Tutkimuk-‐
seni kontekstissa kostaminen ja vastarinta kohdistuvat tietoisesti tai tiedostamatta taloudelliseen hyväksikäyttäjään esimerkiksi rikosilmoituksen tekemisen muodossa.
Kostamisen ja vastarinnan alle olen määritellyt kuuluvaksi velan tietoisen hoitamatta jättämisen ja vapaaehtoisen työttömyyden. Molemmat ovat selviytymiskeinoja, mut-‐
ta näen ne myös yhteiskunnalliseksi kannanotoksi. Epäoikeudenmukaisuuden koke-‐
mukset ja mahdollisesti tunne siitä, ettei tule kuulluksi ja autetuksi, voivat saada nuo-‐
ren luovuttamaan. Olen merkinnyt osallistumisen tutkimukseen yhdeksi vastarinnan muodoksi. Tämä ei suoraan noussut esiin haastatteluaineistosta, vaan osa nuorista kertoi haastattelun ulkopuolisissa keskusteluissa kokevansa aiheen tutkimisen ja esil-‐
le nousemisen tärkeäksi, jonka vuoksi merkitsin tämän huomion sulkeisiin. Tutki-‐
mukseni aineistosta ei noussut esiin järjestäytymisen ulottuvuutta. Ajattelen Sanna Aaltosen (2012, 182) tapaan, että järjestäytyminen olisi edellyttänyt nuorten identi-‐
Pärjääminen
• Oman kulutuskäyttäytymisen säätely
• Selviytyminen käytössä olevilla tuloilla
• Taloudenhallinnan taidot
fioitumista taloudellisesti hyväksikäytetyiksi. Näin ei ollut, sillä se tarkentui tutkimuk-‐
seni käsitteeksi vasta analyysin edetessä.
Tarve jatkotutkimukselle
Vanhempien aiheuttama velkaantuminen ja aikuisiin lapsiin kohdistuva taloudellisen hyväksikäyttö on tutkimuksellisesti melko kartoittamatonta aluetta. Aihe on noussut esiin sivujuonteena muutamissa suomalaisissa velkaantumista tai väkivaltaa koskevis-‐
sa tutkimuksissa. Ylipäänsä taloudellinen väkivalta on tutkimuskohteena tuore ja sitä on lähinnä käsitelty parisuhdeväkivallan ja vanhusten kaltoinkohtelun näkökulmista.
Lasten ja nuorten kokeman taloudellisen hyväksikäytön jatkotutkimuksen tarve on siis ilmeinen. Jotta voisimme ymmärtää ilmiön laajuutta, tulisi kartoittaa paljonko lasten taloudellista hyväksikäyttöä tapahtuu eri ikäryhmissä ja koko väestössä. Talou-‐
dellisen hyväksikäytön erilaisten variaatioiden ja seurausten näkökulmasta olisi tar-‐
kasteltava minkälaisia muotoja taloudellinen hyväksikäyttö on saanut. Jotta taloudel-‐
lista hyväksikäyttöä kokeneet voisivat saada oikeudellista apua, on selvennettävä miten siihen suhtaudutaan juridisesta näkökulmasta ja mitkä ovat taloudellista hy-‐
väksikäyttöä kokeneen mahdollisuudet hakea oikeutta. Alaikäisenä velkaantumisen osalta jäin pohtimaan mahdollisuuksia reagoida tilanteeseen, joka on lapselle haital-‐
linen ja uhkaa hänen perusoikeuksiaan. Olisiko esimerkiksi tarpeen arvioida lasten-‐
suojelun tarvetta etenkin, jos alaikäisenä velkaantuminen on jatkuvaa tai puhutaan suurista velkasummista. Minulle jäi epäselväksi ilmoittavatko esimerkiksi maistraatit lastensuojeluviranomaisille alaikäisistä velkaantuneista, jotta tilanteeseen voitaisiin viranomaisten toimesta puuttua ennen kuin edunvalvojan määrääminen olisi ajan-‐
kohtaista.
Adams kumppaneineen (2008, 580) on luonut mittaristoa, jonka avulla naisiin kohdis-‐
tuva taloudellisen hyväksikäytön seurauksia on mahdollista hahmottaa kattavasti.
Heidän mukaansa laajempi ymmärrys taloudellisen hyväksikäytön seurauksista auttaa interventioiden suunnittelussa ja suuntaamisessa niin, että hyväksikäyttö kokeneiden yksilökohtaiset avuntarpeet tulevat huomioiduiksi. Samoin taloudelliseen hyväksi-‐
käyttöön liittyvät vallankäytön osa-‐alueet ja nyanssit tulevat paremmin näkyviksi mit-‐
tariston myötä. Tämän tyyppinen arviointityökalu tai mittaristo olisi tarpeen myös muunlaista taloudellista hyväksikäyttöä kohdatessa. Ennen sellaisen luomista tarvi-‐
taan kuitenkin lisätietoa taloudellisen hyväksikäytön muodoista ja sen seurauksista hyväksikäyttöä kokeiden elämässä. Tässä tutkimuksessa tuli näkyviin kuuden itsenäis-‐
tyvän nuoren kokemuksia vanhempien heihin kohdistamasta taloudellisesta hyväksi-‐
käytöstä. Lasten taloudellinen hyväksikäyttö voi kuitenkin kohdistua kaiken ikäisiin aikuisiin lapsiin yhtä lailla kuin taloudellinen väkivalta ja kaltoinkohtelu muutoinkin on kohdistunut eri ikäisiin.
Taloudellisesta hyväksikäytöstä tiedottaminen ja tietoisuuden lisääminen auttaa sitä kokeneita tunnistamaan tilanteensa ja hakeutumaan avun piiriin. On syytä kartoittaa miten vanhempiensa toimesta velkaantuneet tulevat sosiaalityön ammatillisissa käy-‐
tännöissä tunnistetuiksi ja autetuiksi, ja minkälaista tukea he ylipäätään tarvitsisivat tilanteesta selviytyäkseen. Taloudellisen hyväksikäytön vaikutuksia nuorten tai mui-‐
den hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden elämään olisi tärkeää kartoittaa, jotta ta-‐
loudellisesti hyväksikäytetyille nuorille pystytään tarjoamaan mahdollisimman oikeaa ja oikea-‐aikaista apua. Nuorten kokemuksissa taloudellisen hyväksikäytön seuraukset jakautuivat monille eri elämänalueille, jonka vuoksi he tarvitsisivat eri toimijoiden monialaisia ja moniammatillisia palveluita.
Koulutusta taloudellisesta väkivallasta ja hyväksikäytöstä tarvitaan tiedon ja osaami-‐
sen levittämiseksi. Nuoria auttavien tahojen ymmärrys taloudellisen hyväksikäytön muodoista ja seurauksista auttaa oikeiden palveluiden kartoittamisessa ja järjestämi-‐
sessä. Ymmärrystä taloudellisesta hyväksikäytöstä tulee lisätä yksilötason ja palvelu-‐
järjestelmän ulkopuolellekin, jotta ilmiö osattaisiin tunnistaa mahdollisimman varhai-‐
sessa vaiheessa. Tutkimuksen ja tiedotuksen avulla on mahdollista vaikuttaa yhteis-‐
kunnallisella ja rakenteellisella tasolla, jotta taloudellisen hyväksikäytön seuraukset eivät muodostaisi kohtuuttomia esteitä itsenäistymiselle tai uhkaisi yksilön perusoi-‐
keuksia. (ks. Adams ym. 2008, 581; Postmus ym. 2016, 701.) Braniganin (2004, II) mukaan tutkittua tietoa tarvitaan, jotta lainsäädäntöä ja taloudellisen hyväksikäytön rikosoikeudellista määrittelyä voidaan kehittää.
Taloudelliseen hyväksikäyttöön liittyviä pitkittäistutkimuksia ei toistaiseksi ole tehty, joten sen pitkäaikaisvaikutuksista ei tiedetä. Jotta taloudellisen hyväksikäytän seura-‐
uksia tai siihen saatavan avun vaikuttavuutta voidaan arvioida, tarvitaan pitkäkestois-‐
ta tutkimusta (Adams 2008, 582). Samansuuntaisesti on selvittämättä jatkuvatko ta-‐
loudellisen hyväksikäytön vaikutukset yli sukupolven tai millä tavoin taloudellisen hyväksikäytön kokeminen vaikuttaa omiin lapsiin ja kasvatuksellisiin valintoihin. Pa-‐
risuhteissa tapahtuva taloudellinen väkivalta on mielletty sukupuolittuneeksi, mutta ei tiedetä itsenäistyvien nuorten taloudellinen hyväksikäyttö yhtälailla sukupuolittu-‐
nutta. Tutkimukseni valossa näin ei olisi, mutta aineistoni suppeuden vuoksi en voi sellaista päätelmää tehdä. Edellä mainittujen lisäksi on varmasti löydettävissä lukuisia muitakin tapoja lähestyä taloudellista hyväksikäyttöä. Sen vuoksi ilmiötä on tarpeen tutkia niin käytännön työmenetelmien kehittämistä kuin teoreettisempia pohdintoja-‐
kin ajatellen.
Tutkimusmatkani
Koska kyseessä on opinnäytetyö, on luontevaa lopettaa tutkimukseni pohdintaluku ajatuksiini omasta oppimisprosessistani. Sen avulla lukija voi myös arvioida tutkimuk-‐
seni luotettavuutta. Pyrin seuraavaksi avaamaan tutkimuksellista tietäni harhapolkui-‐
neen ja umpikujineen. Kaiken kaikkiaan tämän tutkimuksen tekeminen on kestänyt luvattoman kauan eli useita vuosia. Laskin, että työlläni on käytännössä ollut viisi eri ohjaavaa opettajaa, vaikkakaan en heidän kaikkien kanssa ole aktiivisesti työstänyt graduani.
Jälkikäteen on helppoa maalailla ajatuksia siitä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Ensin-‐
näkin ajankäytön suunnittelu, tai ylipäänsä ajan varaaminen gradutyöskentelylle, on ensiarvoisen tärkeää. Pro graduni kirjoitustyö pääsi kunnolla vauhtiin vasta, kun sain päivätyöstäni kolmen kuukauden mittaisen kirjoitusvapaan. Huomasin, että luovuus ja ajattelu todella vaativat aikaa ja tilaa, mitä minulla ei työviikkojen aikana ollut tar-‐
peeksi. Toisaalta tämä lienee henkilökohtainen ominaisuus, sillä onhan moni tehnyt opinnäytetyönsä onnistuneesti työn ohessa. Minulta se ei onnistunut. Muistelen täy-‐
sipäiväistä graduntekoa lämmöllä. Se oli minulle kuin syöksy tutkimuksen syvään pää-‐
tyyn siitäkin huolimatta, että olen jo yhden pro gradu –tutkimuksen toteuttanut. Vas-‐
ta tällä toisella kierroksella olen malttanut pysähtyä ajattelemaan ja reflektoimaan tutkimuksen tekoa. Olen matkallani yrittänyt ja erehtynyt, ja yrittänyt uudelleen.
Olen pyrkinyt ammentamaan parhaani saamastani ohjauksesta ja silti pysyttelemään valitsemallani polulla ilmiön tarkastelussa.
Toinen ajan käyttöön liittyvä huomioni on, että olisin voinut aloittaa aineiston keruun aiemmin. Haastateltavien tavoittaminen osoittautui vaikeammaksi kuin olin kuvitel-‐
lut. Tutkimuslupien myöntämisestä valmiisiin haastatteluihin kului aikaa noin yhden lukuvuoden verran. Olisin voinut etsiä haastateltavia laajemmalta alueelta tai hyö-‐
dyntää odotteluaikaa kirjoittamiseen. Toisaalta minun olisi pitänyt jo ennen haastat-‐
teluita perehtyä tarkemmin fenomenologiseen tutkimukseen, jotta haastatteluni oli-‐
sivat olleet paremmin linjassa valitsemani tutkimustavan kanssa. Avoimemmat haas-‐
tattelut olisivat olleet oikeampi valinta suhteessa fenomenologiseen analyysiin. Toi-‐
saalta näen, että teemahaastattelurunko huomioimaan tutkimukseni kannalta olen-‐
naisia aiheita. Näin ei välttämättä olisi avoimissa haastatteluissa tapahtunut. Olen taipuvainen ajattelemaan, että teemahaastattelun runko antoi minulle aloittelevana tutkijana varmuutta haastattelutilanteiden toteuttamiseen, mikä puoltanee tätä va-‐
lintaa. Lisäksi Perttula (1995) ja Kääriäinen (2008) käyttivät onnistuneesti teemahaas-‐
tatteluita omien fenomenologisten tutkimustensa pohjalla, jonka vuoksi rohkenin valita fenomenologisen analyysimenetelmän.
Tutkimusprosessin ajan tunteeni ja ajatukseni ovat olleet melkoisessa vuoristoradas-‐
sa, kuten monella muullakin opinnäytetyöntekijällä. Graduprosessini alku käynnistyi tahmeasti, sillä sen ensimmäiset vuodet olivat lähinnä orientoitumista ja tutkimus-‐
suunnitelman työstämistä. Hyvin ajateltu on puoliksi tehty, sanotaan. Tästä voisin tosin olla eri mieltä, kun katson tutkimusmatkaani taaksepäin. Valmiin tutkimussuun-‐
nitelman jälkeen lähdin liikkeelle suurin suunnitelmin ja odotin tutkimuksen etenevän vauhdilla vain huomatakseni jumittavani aineistonkeruuvaiheessa. Muutin tutkimus-‐
suunnitelmaani kirjaamiani tavoiteaikoja kerta toisensa jälkeen. Siltikin uhkuin itse-‐
varmuutta ja ajattelin osaavani gradunteon tuosta vain kunhan saan aineistoni kerät-‐
tyä. Mutta kun aineisto oli litteroitu, tulikin väsymys. Olin odottanut hetkeä, jolloin pääsisin kirjoittamisessa vauhtiin, koska tekstin tuottaminen on ollut minulle aina
mieluista. Kuitenkin koko tuleva kirjoitusprosessi ja lähdeaineiston etsiminen tuntui valtavalta vuorelta edessäni. Tunsin itseni osaamattomaksi kirjallisuuden ja tiedon edessä.
Ahdistuksen tunteet ovat sittemmin olleet seuralaiseni koko kirjoitusprosessin ajan.
Onneksi kuitenkin innostuin opiskeluvapaani aikana syventymään aiheeseeni ja pää-‐
sin kirjoitusflowhun, mikä kantoi minua tutkimuksellisen kiinnostukseni ja vastuun-‐
tunnon ohella koko tutkimusmatkani ajan. Vastuunotolla tarkoitan nimenomaan mi-‐
nulle tutkijana kuuluvaa vastuuta saattaa tämä pro gradu valmiiksi. Tutkimukseeni osallistuneet nuoret ja minulle tutkimusluvan myöntäneet organisaatiot odottavat työni valmistumista. Aihe on tutkimuksellisesti arvokas ja lähes kartoittamaton. Vel-‐
vollisuuteni ja oikeutenani on nostaa itsenäistyvien nuorten kokema taloudellinen hyväksikäyttö esiin.
Kompastelin tutkimusanalyysiä tehdessäni, koska yritin ensin soveltaa fenomenolo-‐
gista analyysiä. Tämä johti ainoastaan jaotteluun nuorten kokeman taloudellisen hy-‐
väksikäytön muodoista ja seurauksista. Jouduin siis palaamaan analyysissäni lähtöpis-‐
teeseen ja aloittamaan sen uudelleen. Toisella kerralla noudatin Perttulan (1995) fenomenologisen erityistieteen metodia tunnollisesti eri työvaiheiden alusta lop-‐
puun. Hermeneuttisuus taas on tutkimuksessani tulkinnan myötä. Olen toteuttanut tutkimukseni analyysin parhaan osaamiseni mukaan pyrkien samalla säilyttämään nuorten subjektiiviset kokemukset osana tutkimukseni tuloksia. Joku toinen olisi kui-‐
tenkin voinut päätyä samalla tutkimusaineistolla hyvin erilaiseen tulokseen.
***
”No juu, kyl tost hyvin tietää, et minkälaist maailmas on. -‐-‐ Kyl toi vähän semmonen on, et ei niinku jos oman lapsen nimeä menee pilaamaan ja…
Ku siin on koko tulevaisuus niinku siinä laudalla, et mihin suuntaan se menee.”
***
Lähteet
Aaltonen, Sanna (2012): Elämän umpisolmuja avaamassa. Toimijuus ja institutionaali-‐
set rajat nuorten siirtymissä. Teoksessa Pekkarinen, Elina & Vehkalahti Kaisa &
Myllyniemi, Sami (toim.): Lapset ja nuoret instituutioiden kehyksissä. Nuorten elinolot –vuosikirja 2012. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Hel-‐
sinki, 180-‐191.
Adams, Adrienne & Sullivan, Cris & Bybee, Deborah & Greeson, Megan (2008): Deve-‐
lopment of the Scale of Economic Abuse. Violence Against Women 14 (5), 563-‐
588.
Alastalo, Marja (2009): Tutkimushaastattelun historia yhteiskuntatieteissä. Teoksessa Ruusuvuori, Johanna & Tiittula, Liisa (toim.): Haastattelu. Tutkimus, tilanteet ja
Alastalo, Marja (2009): Tutkimushaastattelun historia yhteiskuntatieteissä. Teoksessa Ruusuvuori, Johanna & Tiittula, Liisa (toim.): Haastattelu. Tutkimus, tilanteet ja