Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, mitä arviointimenetelmiä opettajat käyttävät liikunnan opetuksessa ja mihin tarkoitukseen liikunnan arviointia tehdään. Kyseinen aihe kiinnosti minua suuresti sen ajankohtaisuuden vuoksi. Ennen nykyisen opetussuunnitelman käyttöönototta, opettajien ja opettajaopiskelijoiden välisissä kahvipöytäkeskusteluissa kuuli kohistavan liikunnan opetuksen ja liikunnan arvioinnin tulevista muutoksista. Nämä keskustelut herättivät mielenkiintoni lähteä tutkimaan liikunnan arviointia ja sen eri ulottuvuuksia.
Tutkimusaiheen ja tutkimuskysymysten valinnan jälkeen jouduin pohtia, miten tulisin aineistoni keräämään. Lähettämällä kyselyitä eri kouluille olisin kenties voinut saada suuren aineiston, mutta aineisto olisi voinut jäädä hyvin pintapuoliseksi raapaisuksi.
Päädyin lopulta keräämään aineistoni haastattelemalla, jotta voisin haastattelutilanteessa käyttää asiantuntijuuttani hyväkseni ja johtaa keskustelua. Se osoittautuikin mielestäni hyväksi valinnaksi, sillä koin monen haastateltavan kohdalla tarpeelliseksi esittää erilaisia jatkokysymyksiä tai esittää kysymyksen eri tavalla. Osan haastattelukysymyksistäni olin kenties muotoillut hieman huonosti ja jouduinkin muokkaamaan niitä hieman. Kysymysten sisältö pysyi kuitenkin koko ajan samana, joten en usko sillä olevan vaikutuksia saamaani vastauksiin. En ollut ennen suorittanut haastatteluita, joten huomasin kehittyneeni haastattelijana haastatteluiden edetessä.
Sainko siis viimeisestä haastattelusta kenties enemmän irti kuin ensimmäisestä?
Kenties, mutta en usko sillä olevan vaikutusta tutkimukseni tuloksiin.
Tutkimusjoukkoni on varsin pieni, vain kuusi opettajaa. Alun perin tarkoitukseni oli saada kahdeksan haastateltavaa, mutta vapaaehtoisten haastateltavien saaminen osoittautui varsin haastavaksi tehtäväksi. Lähetin haastattelupyynnöt keväällä, joten uskon, että moni opettaja jätti vastaamatta haastattelupyyntöihini kiireen takia. Suurin osa tutkimukseeni osallistuneista opettajista oli minulle entuudestaan jollakin tavalla tuttuja. En usko sillä olevan kuitenkaan minkäänlaisia vaikutuksia tutkimukseni tuloksiin, sillä sain luotua haastattelutilanteista hyvin ”asiapitoisia”. Pienen tutkimusjoukkoni takia tulosteni yleistettävyyteen voi suhtautua varauksella. Tutkimukseni tarkoituksena
ei kuitenkaan ollutkaan tehdä tilastollisia yleistyksiä, vaan sen laadullisen luonteen mukaisesti kuvata liikunnan arvioinnin ilmiötä opettajien näkökulmasta.
Tutkimuksestani kävi ilmi, että havainnointi oli selvästi eniten käytetty arviointimenetelmä liikunnan opetuksessa. Jokainen tutkimukseen osallistunut opettaja kertoi käyttävänsä havainnointia arvioidessaan oppilaita liikunnassa. Tulos on linjassa usean muun liikunnan arviointimenetelmiä tutkineen tutkimuksen kanssa (Lautala 1999, Mintah 2003, Weckman 2008). Havainnointia arviointimenetelmänä perusteltiin muun muassa sen helppoudella. Havainnoinnin merkittävä rooli arviointimenetelmänä selittyy varmasti osittain myös sillä, että nykyisen opetussuunnitelman myötä esimerkiksi kuntotestejä ei saada enää käyttää liikunnan arvioinnin perustana.
Tutkimuksen yllättävä tulos oli mielestäni itse- ja vertaisarvioinnin suhteellisen vähäinen käyttö liikunnan opetuksessa. Vaikka nykyinen opetussuunnitelma kehottaa opettajia edistämään oppilaiden itse- ja vertaisarviointitaitoja, kovin moni tutkimukseeni osallistunut opettaja ei suorittanut oppilaillaan itse- tai vertaisarviointia. Tämän arviointimuodon käyttö liikunnan opetuksessa koettiin raskaaksi sekä opettajan ja oppilaan aikaa vieväksi. Liikuntatunnit haluttiin käyttää liikkumiseen, ei kirjoittamiseen.
Osa opettajista koki itse- ja vertaisarvioinnin hankalaksi sekä opettajalle että oppilaalle, sillä niiden käyttöä oltiin harjoiteltu vasta nykyisen, vuonna 2016 käyttöön otetun opetussuunnitelman myötä. Mielestäni meillä opettajilla olisikin paikka pohtia, miten koululiikunnan avulla voisimme kehittää oppilaan kokonaisvaltaisen kehittymisen kannalta tärkeitä itse- ja vertaisarviointitaitoja sen estämättä liikunnan toista tärkeää tehtävää - liikkumista.
Opettajat käyttivät arviointimenetelmänä liikunnassa myös opettajan ja oppilaan välistä arviointikeskustelua. Opettajat kävivät arviointikeskusteluja joko kahden kesken oppilaan kanssa, oppilaan ja vanhempien kanssa tai koko luokan kanssa yhtä aikaa.
Arviointikeskusteluissa käytiin esimerkiksi läpi liikunnan arviointikriteereitä sekä oppilaan omia tavoitteita liikunnassa. Lisäksi arviointikeskustelut nähtiin mahdollisuutena antaa oppilaalle palautetta menneistä liikuntatunneista.
Muutama opettaja näki välittömän palautteen antamisen tärkeänä arviointimenetelmänä liikunnan opetuksessa. Välittömän palautteen antamista perusteltiin sillä, että oppilaalla olisi välittömästi mahdollisuus parantaa suorituksiaan.
Mielenkiintoista oli huomata, että vaikka vain kaksi opettajaa mainitsi käyttävänsä kyseistä arviointimenetelmää, molemmat kokivat välittömän palautteen antamisen erittäin tärkeänä. Yhdelle opettajalle se oli jopa tärkein arviointimenetelmä. Tulkittaessa välittömän palautteen osuutta tuloksissa tulee kuitenkin ottaa huomioon, että opettajat eivät ole välttämättä ajatelleet välitöntä palautteen antamista varsinaisena arviointimenetelmänä, sillä en tuonut sitä haastattelutilanteessa heille erikseen esille.
Myöskään tutkimuksia liittyen välittömän palautteen merkitykseen liikunnan arviointimenetelmänä löytyi hyvin niukasti.
Tutkimukseni toisena tarkoituksena oli selvittää, mihin tarkoitukseen opettajat käyttävät liikunnan arviointia. Opettajat näkivät liikunnan arvioinnin vahvasti summatiivisena ja sen päällimmäisenä tarkoituksena opettajien mielestä oli liikunnan arvosanan antaminen oppilaalle. Tämänkaltainen tulos oli mielestäni hieman yllättävä sen ollessa jopa ristiriidassa nykyisen konstruktivistista oppimiskäsitystä korostavan opetussuunnitelman kanssa. Myös Ihme (2009, 92) on sitä mieltä, että oppilaiden suorituksia mittaava arviointi ei sovi konstruktivistiseen oppimiskäsityksen henkeen.
Moni tutkimukseeni osallistuneista opettajista näki liikunnan arvioinnin hyvin pitkälti arvosanan antamisena oppilaalle. Tynjälän (1999, 169) mukaan arviointia ei konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan tulisi kuitenkaan nähdä opetuksesta ja oppimisesta erillisenä tapahtumana, vaan olennaisena osana koko opetus- ja oppimisprosessia.
Liikunnan arvioinnilla nähtiin kuitenkin myös oppimista edistävä ja kehittävä tarkoitus.
Osa opettajista näki liikunnan arvioinnin tarkoituksen enemmänkin koko lukuvuoden kestävänä oppilaan oppimista ja kehittymistä edistävänä ja ohjaavana kokonaisuutena.
Arvioinnin motivoiva, kehittävä ja ohjaava luonne nähtiin tärkeäksi muun muassa oppilaan liikunnallisen elämäntavan ja liikunnallisen innostuneisuuden syttymisen kannalta. Tämä tulos myötäileekin liikunta-oppiaineen nykyistä tehtävää oppilaan sisäisen liikuntamotivaation, fyysisen kehonkuvan ja fyysisesti aktiivisen elämäntavan
synnyttäjänä (Hirvensalo ym. 2016, 24). Arviointi koettiin myös mahdollisuutena löytää oppilaiden omia vahvuuksia.
Tirkkonen ja Tirkkonen (2012) ovat myös tutkineet pro –gradu tutkielmassaan opettajien kokemuksia liikunnan arvioinnin tehtävistä. Heidän tuloksensa poikkesivat tutkimukseni tuloksista siinä määrin, että heidän tutkimuksen mukaan opettajat näkivät liikunnan arvioinnin tärkeimpänä tehtävänä liikuntaan ja liikkumiseen kannustamisen.
Kuitenkin myös arvioinnin puhdas summatiivinen luonne osoittautua myös heidän tutkimuksessaan tärkeäksi liikunnan arvioinnin tehtäväksi opettajien mielestä.
Yksi, tutkimuksen varsinaisten tulosten, ulkopuolelle jäävä mielenkiintoinen huomio oli se, että ainakin yksi opettaja näki liikunnan arvioinnin oppilaita vertaavana. Hän ei suoranaisesti sanonut vertailevansa oppilaita keskenään suorittaessaan arviointia, mutta kertoi esimerkiksi oppilaiden vertailevan toisiaan keskenään liikunnassa sekä puhui numeroarvostelun vertailevuudesta. Lisäksi hän totesi liikunnan arvioinnin olevan ennen helpompaa, kun oppilaita pystyi vertaamaan keskenään.
Jos joku on seiskan tasonen ja se kehittyy omalla tasollaan huomattavasti ja mä annan sille ysin. Ja joku on ysin tasonen, tai taidoissa. Eikä kehity mihinkään, niin mä annan sillekin ysin. Niin minä sen pystyn perustelemaan. Ja pystyn sen perustelemaan vanhemmillekin, mutta miten ne lapset sen perustelee toisilleen ko ne kattoo se toinen se ei ossaa mitään taitoja. Mutta hän on nyt lainausmerkeissä kehittyny ja saa ysin, ja toinen, joka on huomattavasti parempi taidoissa eikä kehity, ja saa siltikin ysin.
Miten ne lapset perustelee sen toisille? Kun ei voi periateessa verrata toisiinsa. Ennen vanhaa oli hyvä. Tuo osas kaikki, kymppi. Tuo ei osaa mitään, vitonen. Ja kaikki muut siihen väliin. (M1)
Voimmeko siis todeta uuden opetussuunnitelman tuoneen mullistavia muutoksia liikunnan arviointiin? Ainakin tutkimustulosteni mukaan liikunnan arviointi nähdään kentällä edelleenkin hyvin summatiivisena oppilaan todistusarvosanaa painottavana toimintana. Liikunnan arviointimenetelmätkin vaikuttivat olevan hyvin pitkälti samoja, mitä aikaisempienkin tutkimusten mukaan. Toki oppilaiden fyysisten ominaisuuksien testaaminen on jäänyt pois liikunnan arviointiperusteena. Voi olla, että uuden arvioinnin hengen mukainen oppilaan oppimista ja kehittymistä tukevan arviointikulttuurin
omaksuminen ottaa vielä aikansa opettajien keskuudessa. Olisikin mielenkiintoista nähdä, millaisena liikunnan arviointi näyttäytyy opettajien mielestä esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua. Lisäksi toinen mielenkiintoinen tutkimusaihe olisi tutkia, ovatko liikunnan arviointikriteerit muuttuneet uuden opetussuunnitelman myötä.
LÄHTEET
Ahonen, S. 1994. Fenomenografinen tutkimus. Teoksessa Syrjälä, L., Ahonen, S., Syrjäläinen, E. & Saari, S. Laadullisen tutkimuksen työtapoja. Helsinki. Kirjayhtymä OY, 113–160.
Anttila, P. 2013. Taitojen ja luovien alojen arvioinnin kysymyksiä. Teoksessa Räisänen, A. (toim.) Oppimisen arvioinnin kontekstit ja käytännöt. Raportit ja selvitykset 2013:3.
Helsinki. Opetushallitus, 89-118.
Ashworth, P. & Lucas, U. 2000. Achieving empathy and engagement: A practical approach to the desing, conduct and reporting of phenomenographic research. Studies in higher education 25 (3), 295–308. Saatavilla www-muodossa:
https://www.tandfonline.com/doi/pdf/10.1080/713696153?needAccess=true (Luettu:
10.12.2018)
Atjonen, P. 2007. Hyvä, paha arviointi. Helsinki. Tammi.
Atjonen, P. 2014. Kehittävän arvioinnin periaatteiden ilmeneminen opetus- ja kasvatusalan arviointiraporteissa vuosina 2005–2012. Kasvatus 45 (3), 212-227.
Atjonen, P. 2015. Kehittävä arviointi kasvatusalalla. Joensuu. Kirjokansi.
Brooks, V. 2002. Assessment in secondary schools: The new teacher’s guide to monitoring, assessment, recording, reporting and accountability. Buckingham. Open University Press.
Darst, P. & Pangrazi, R. 1985. Dynamic physical education curriculum and instruction for secondary school students. Minneapolis. Burgess Publishin Company.
Dodge, D.T., Heroman, C., Charles, J. & Maiorca, J. 2004. Beyond outcomes. How ongoing assessment supports children’s learning and leads to meaningful curriculum.
Young Children. Journal of the Association for the Education oof Young Children 59 (1), 20-28.
Eloranta, S. 2000. Kehityskeskustelu vanhempien näkökulmasta. Teoksessa J. Vuorinen, (toim.) Arviointi- ja kehityskeskustelu. Koko kuva oppijasta. Opetus 2000. Jyväskylä: PS-kustannus, 64-83.
Eskola, J. & Suoranta J. 2000. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere. Vastapaino.
Gettinger, M. 2001. Development and implementation of a performance-monitoring system for early childhood education. Early Childhood Education Journal 29 ,9-15.
Hakala, L. 1999. Liikunta ja oppiminen. Mitä merkitystä on kuperkeikalla? Opetus 2000.
Jyväskylä. PS-kustannus.
Heikinaro-Johansson, P. 2003. Liikuntakasvatuksen ja liikuntapedagogiikan perusteet.
Teoksessa Heikinaro-Johansson, P. (toim.), Huovinen, T. & Kytökorpi, L. Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Helsinki. WSOY, 14-23.
Johansson, P. 2003. Liikunnan opetuksen suunnittelu. Teoksessa Heikinaro-Johansson, P. (toim.), Huovinen, T. & Kytökorpi, L. Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan.
Helsinki. WSOY, 101-129.
Heikka, J., Hujala, E., & Turja, L. 2009. Arvioinnista opiksi. Havainnointi, arviointi ja suunnittelu varhaispedagogiikassa. Vantaa. Printel Oy.
Heikka, J., Hujala, E., Fonsèn, E. & Turja, L. 2017. Havainnointi ja arviointi varhaiskasvatuksessa. Teoksessa Turja, L. (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja. PS-kustannus. Jyväskylä, 56-68.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2008. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Helsingin Yliopistopaino.
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara P. 1997. Tutki ja kirjoita. Helsinki. Tammi.
Hirvensalo, M., Sääkslahti, A., Huovinen, T., Palomäki, S., & Huhtiniemi, M. 2016.
Liikunnan arviointi perusopetuksen opetussuunnitelmassa. Liito. Liikunnan ja terveystiedon opettaja, 2016 (1), 24-27. Saatavilla www-muodossa:
https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/55068/liikunnanarviointiliito12016.pdf
?sequence=1&isAllowed=y (Luettu: 20.12.2018)
Hongisto, A. 2000. Arvioinnin ja oppimisen dialogi. Teoksessa J. Vuorinen (toim.) Arviointi ja kehityskeskustelu: Koko kuva oppijasta. Jyväskylä. PS-kustannus, 86-116.
Huusko, M. & Paloniemi, S. 2006. Fenomenografia laadullisena tutkimussuuntauksena kasvatustieteissä. Kasvatus 37 (2), 162–173. Saatavilla www-muodossa:
http://elektra.helsinki.fi/se/k/0022-927-x/37/2/fenomeno.pdf. (Luettu 4.2.2019)
Häkkinen, K. 1996. Fenomenografisen tutkimuksen juuria etsimässä. Teoreettinen katsaus fenomenografisen tutkimuksen lähtökohtiin. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylän yliopistopaino.
Ihme, I. 2009. Arviointi työvälineenä. Lasten ja nuorten kasvun tukeminen. Opetus 2000.
Jyväskylä. PS-kustannus.
Jaakkola, T. & Mononen, K. 2017. Opetustapahtuman ohjaaminen: ohjeet, näytöt ja palautteen antaminen. Teoksessa Jaakkola, T., Liukkonen, J. & Sääkslahti A. (toim.) Liikuntapedagogiikka. Jyväskylä. PS-kustannus, 320-332.
Johnson, R. 2004. Peer assessments in physical education. Journal of Physical Education, Recreation & Dance, 75:8, 33-40. Saatavilla www-muodossa:
https://www.tandfonline.com/doi/pdf/10.1080/07303084.2004.10607287?needAccess=true (Luettu: 9.1.2018)
Jyrhämä, R., Hellström, M., Uusikylä, K. & Kansanen, P. 2016. Opettajan didaktiikka.
Jyväskylä. PS-kustannus.
Järvinen, P. & Järvinen, A. 2004. Tutkimustyön metodeista. Tampere. Opinpajan kirja.
Kauppi, A. & Manninen, J. 2008. Kehittävä arviointi. Teoksessa Korkeakoski, E. &
Silvennoinen, H. (toim.) Avaimia koulutuksen arvioinnin kehittämiseen. Jyväskylä.
Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 31, 117-125.
Koivula, P., Laine, U., Pietilä, M. & Nordström S. 2017. Valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet. Teoksessa Jaakkola, T., Liukkonen J. & Sääkslahti A.
(toim.) Liikuntapedagogiikka. Jyväskylä. PS-kustannus, 256-275.
Koppinen, M., Korpinen, E. & Pollari, J. 1994. Arviointi oppimisen tukena. Juva. WSOY.
Kvale, S. 1996. InterWiews. An introduction to qualitative research interviewing. United States of America. Sage Publication, Inc.
Laakso, L. & Numminen, P. 2007. Liikunnan opetusprosessin a,b,c. Jyväskylä.
Liikuntakasvatuksen julkaisuja 5.
Lahdes, E. 1991. Oppimistulosten arviointi. Teoksessa Kari, J. (toim.) Didaktiikka ja opetussuunnitelu. Helsinki. WSOY, 183-190.
Lahdes, E. 1997. Peruskoulun uusi didaktiikka. Helsinki. Otava.
Lautala, A. 1999. Ala-asteen opettajien käsityksiä liikunnan oppilasarvioinnista. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Pro gradu –tutkielma. Saatavilla www-muodossa: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/10270 (luettu: 21.12.2018)
Liimatainen, E. 2000. Prososiaalinen käyttäytyminen, minäkäsitys ja liikuntaharrastus 11- ja 17-vuotiailla nuorilla. Jyväskylä. LIKES Research Reports on Sport and Health 126.
Linnakylä, P. & Välijärvi, J. 2005. Arvon mekin ansaitsemme. Kansainvälinen arviointi suomalaisen koulun kehittämiseksi. Opetus 2000. Jyväskylä. PS-kustannus.
Luostarinen, A. & Peltomaa, I-M. 2016. Reseptit OPSin käyttöön. Opettajan opas työssä onnistumiseen. Jyväskylä. PS-kustannus.
Marton, F. 1988. Phenomenography. A research approach to investigating different understandings of reality. Teoksessa Sherman, R. & Webb, R. Qualitative research in education. Focus and methods. Lontoo. Falmer, 141–161.
Mikkola, L. 2006. Tuen merkitykset potilaan ja hoitajan vuorovaikutuksessa. Jyväskylä Studies in humanities 66. Jyväskylä. Jyväskylän yliopisto. Väitöskirja. Saatavilla www-muodossa:
https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/13414/9513927288.pdf?sequence=1&i sAllowed=y (Luettu: 7.12.2018)
Mintah, J. 2003. Authentic Assessment in Physical Education: Prevalence of Use and Perceived Impact on Students' Self-Concept, Motivation, and Skill Achievement, 7 (3), 161-174.
Myllykangas, M. 2002. Kohti pedagogista arviointiajattelua. Oppilasarviointiajattelun ja arviointikäytäntöjen kehittäminen kotitalousopetukseen. Helsingin yliopisto. Kotitalous- ja käsityötieteiden laitoksen julkaisuja 11.
Määttä, K. 1991. Opetustyön perusteet. Rovaniemi: Lapin yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja N:o 33.
Nieminen, S. 2012. Liikuttaako arviointi? Opettajien näkökulmia liikunnan oppilasarviointiin. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta.
Opettajankoulutuslaitos. Pro gradu -tutkielma. Saatavilla www-muodossa:
http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/83447/gradu05820.pdf?sequence=1&is Allowed=y
Niikko, A. 2003. Fenomenografia kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Joensuu.
Joensuun yliopisto.
Opetushallitus 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki.
Saatavilla sähköisesti osoitteessa:
http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen
opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf. (Luettu 29.10.2018)
Opetushallitus, edu.fi. Liikunnan tukimateriaali. Helsinki. Saatavilla www-muodossa:
https://www.edu.fi/download/166299_ops2016_liikunnan_tukimateriaalit.pdf (Luettu:
8.3.2018)
Opetushallitus, Edu.fi. Oppilaan arviointi menneinä vuosikymmeninä. Helsinki.
Saatavilla www-muodossa:
http://www.edu.fi/perusopetus/oppilaan_arviointi/artikkeleita/oppilaan_arviointi_me nneina_vuosikymmenina. (Luettu: 19.12.2018.)
Ouakrim-Soivio, N. 2016. Oppimisen ja osaamisen arviointi. Helsinki. Otava.
Patton, M. Q. 2011. Developmental evaluation. Applying complexity concepts to enhance innovation and use. New York. The guilford press.
Pehkonen, M. 1995. Liikuntataitojen oppiminen. Teoksessa J. Suoranta & J. Eskola, (toim.) Liikunta ja kasvatus. Lapin Yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja C. Katsauksia ja puheenvuoroja 7. 24-36
Perusopetusasetus 20.11.1998/852. Saatavilla www-muodossa:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980852 (Luettu: 17.12.2018)
Perusopetuslaki 21.8.1998/628. Saatavilla www-muodossa:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628#L5P22 (Luettu 12.11.2018)
Peyton, C. 2017. Students’ perception of the self-assessment process in high school physical education. ISU ReD: Research and eData. Illinois State University. Theses and
dissertations. Saatavilla www-muodossa:
https://ir.library.illinoisstate.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1771&context=etd
Phye, G. D. 1997. Handbook of classroom assessment: learning, achievement, and adjustment. San Diego. Academic Press.
Raivola, R. 1995. Mitä evaluaatio on ja mihin sitä tarvitaan? Teoksessa Aikuiskoulutuksen arviointi. Panoraamoja ja lähikuvia. Aikuiskasvatuksen 36. vuosikirja.
Kansanvalistuskirja ja Aikuiskasvatuksen tutkimusseura. Helsinki. BTJ Kirjastopalvelu, 21-60.
Raivola, R. 2000. Tehoa vai laatua koulutukseen? Helsinki. WSOY.
Rajavaara, M. 2006. Yhteiskuntaan vaikuttava Kela. Katsaus vaikuttavuuden käsitteisiin ja arviointiin. Helsinki. Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 69.
Robson, C. 2001. Käytännön arvioinnin perusteet. Opas evaluaation tekijöille ja tilaajille.
Helsinki: Tammi.
Rodriguez-Negro, J. 2016. Assessment in physical education. Comparative analysis between the oficial theory and everyday practice. Sportis Scientific Technical Journal of School Sport, Physical Education and Psychomotricity 3, 421-438. Saatavilla www-muodossa:
https://www.researchgate.net/publication/307559951_Assessment_in_physical_education_C
omparative_analysis_between_the_oficial_theory_and_everyday_practice (Luettu:
10.1.2019)
Ronkainen, S., Pehkonen, L., Lindblom-Ylänne, S. & Paavilainen, E. 2011. Tutkimuksen voimasanat. Helsinki. WSOY.
Ruusuvuori, J. & Tiittula, L. (toim.) 2005. Haastattelu. Tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Tampere. Vastapaino.
Räisänen, A. 2005. Kehittävään arviointiin. Teoksessa Heikki Lyytinen & Anu Räisänen (toim.) Kehittämissuuntaa arvioinnista. Jyväskylä. Koulutuksen arviointineuvosto, 109–
128.
Soininen, M. 1991. Kasvatustieteellisen evalutaation perusteet. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus.
Sääkslahti, A. 2018. Liikunta varhaiskasvatuksessa. Jyväskylä. PS-kustannus.
Tenhula, T. Arviointitapa vaikuttaa opiskelutyyliin. Suomen virtuaaliyliopisto. Arvioinnin
abc. Saatavilla www-muodossa:
http://tievie.oulu.fi/arvioinnin_abc/artikkelit/paakirjoitus.htm (Luettu: 9.1.2018)
Tirkkonen, A. & Tirkkonen, M. 2012. Arviointi koululiikunnassa. Liikuntaa opettavien luokanopettajien liikunnan arvioinnin suorittaminen ja arviointiin suhtautuminen. Itä-Suomen Yliopisto. Filosofinen tiedekunta. Pro gradu –tutkielma. Saatavilla www-muodossa: http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20120550/urn_nbn_fi_uef-20120550.pdf (Luettu: 21.12.2018)
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällön analyysi. Helsinki. Tammi.
Tuomivaara, Timo 2005. Kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen tutkimus. Tieteellisen
tutkimuksen perusteet. Saatavilla www-muodossa:
http://www.mv.helsinki.fi/home/ttuomiva/Y125luku6.pdf (Luettu: 29.11.2018)
Tuisku, P. 2000. Keskustelun kiemurat – Miten selviytyä niistä ja kehittyä? Teoksessa J.
Vuorinen, (toim.) Arviointi- ja kehityskeskustelu. Koko kuva oppijasta. Opetus 2000.
Jyväskylä. PS-kustannus, 43-63.
Tynjälä, P. 1999. Oppiminen tiedon rakentamisena. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. Helsinki. Tammi.
Uusikylä, K. & Atjonen, P. 2005. Didaktiikan perusteet. Helsinki. WSOY.
Virta, A. 1999. Uudistuva oppimisen arviointi. Mahdollisuuksia ja varauksia. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta, julkaisusarja B:65. Turun opettajankoulutuslaitos.
van der Mars, H., McNamee, J. & Timken, G. 2018. Physical Education Meets Teacher Evaluation: Supporting Physical Educators in Formal Assessment of Student Learning Outcomes. (75), 582-616.
Varstala, V. 1996. Opettajan toiminta ja oppilaiden liikunta-aktiivisuus koulun liikuntatunnilla. Studies in sport, physical education and health 45. Jyväskylä University Printing House.
Varto, J. 1992. Laadullisen tutkimuksen metodologia. Helsinki. Kirjayhtymä.
Vuorinen, J. 2000. Puhe- ja kommunikaatiotaidot sekö konsultatiiviset työtavat. Teoksessa J. Vuorinen, (toim.) Arviointi- ja kehityskeskustelu. Koko kuva oppijasta. Opetus 2000. Jyväskylä: PS-kustannus, 30-42.
Weckman, S. 2008. Liikunnanopetuksen oppilasarviointi – kyselytutkimus yläluokkien opettajille. Jyväskylän yliopisto. Liikuntatieteiden laitos. Pro gradu –tutkielma. Saatavilla www-muodossa:
https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/18480/URN_NBN_fi_jyu-200802261197.pdf?sequence=1 (Luettu: 21.12.2018)
Yli-luoma, P. V. J. 2003. Hyvä opettaja. Sipoo. International Multimedia & Distance Learning.
LIITTEET
LIITE 1. Liikunnan opetuksen tavoitteet vuosiluokilla 1-2 (POPS 2014)
LIITE 2. Liikunnan opetuksen tavoitteet vuosiluokilla 3-6 (POPS 2014)
LIITE 3. Liikunnan opetuksen tavoitteet vuosiluokilla 7-9 (POPS 2014,
Liite 4. Haastattelurunko
Haastattelukysymykset
Tutkin alakoulun opettajan käyttämiä arviointimenetelmiä liikunnanopetuksessa.
Taustaa
Kuinka kauan olet opettanut liikuntaa?
Oletko erikoistunut liikuntaan/ Oletko liikunnan aineenopettaja?
- Millainen liikunnanopettaja sinä olet? alustus - Miksi arviointi on tärkeää liikunnassa?
- Mikä ohjaa arviointiasi? Onko jokin muu kuin ops? Mikä muu?
- Mitä arvioit liikunnassa? (arviointikohteet)
- Mitä arviointimenetelmiä käytät liikunnan opetuksessa? Miten arvioit oppilaita liikunnassa?
- Miten toteutat näitä arviointimenetelmiä käytännössä?
- Painotatko joitain arviointimenetelmiä?
- Mitkä arviointimenetelmät ovat mielestäsi hyviä liikunnassa? Miksi?
- Mitkä arviointimenetelmät eivät ole mielestäsi niin hyviä liikunnassa? Miksi?
- Miten arvioit eri liikuntasisällöissä/lajeissa/jaksoissa?
- Millaisia kehitysideoita sinulla on liikunnan arviointiin ja arviointimenetelmiin?
- Millainen rooli OPS:lla on arvioinnissasi?
- Millaista dataa (arviointitietoa) keräät oppilaiden osaamisesta arvioinnin tueksesi? Millaisia välineitä sinulla on arvioinnin tueksi?
- Kuinka usein keräät tätä dataa (arviointitietoja)? Kuinka usein arvioit?
- Kuinka käsittelet tätä dataa (arviointitietoja)?
- Tietävätkö oppilaat, miten heitä arvioidaan? (tavoitteet) Mistä tietävät?
- Miten uusi OPS on vaikuttanut arviointityöhösi ja käyttämiisi arviointimenetelmiin?
Liite 5. Tutkimuslupa-anomus kaupungille
Hei,
Olen viidennen vuosikurssin luokanopettajaopiskelija Lapin Yliopistosta ja olen tekemässä pro gradu -tutkielmaa liikunnan arvioinnista. Tutkin xxxxxxxxxxxx alueella alakoulun opettajien käyttämiä
arviointimenetelmiä liikunnan oppiaineessa. Tutkimuskysymykseni on: Mitä arviointimenetelmiä alakoulun opettajat käyttävät liikunnan oppiaineessa?
Tutkimushenkilöikseni pyrkisin saamaan noin 6-8 xxxxxxxxxxx opettavaa alakoulun opettajaa, jotka opettavat liikunnan oppiainetta (luokanopettajia ja/tai liikunnan aineenopettajia). Tutkimusaineisto on tarkoitus kerätä haastattelemalla kyseisiä opettajia heille sopivassa paikassa.
Kaikki tieto, josta yksittäisiä henkilöitä voidaan tunnistaa, käsitellään luottamuksellisesti. Nimet ja muut henkilökohtaiset tiedot jäävät ainoastaan tutkijan haltuun eikä niitä missään vaiheessa julkaista.
Keräämääni aineistoa hyödynnän pro gradu -tutkielmassani, joka julkaistaan Lapin yliopiston kokoelmissa.
Pyytäisinkin teiltä lupaa suorittaa tutkimukseni Rovaniemen alueella.
Ystävällisin terveisin, Eino Vuollet
Luokanopettajaopiskelija Lapin Yliopisto
040 XXX XXX X evuollet@ulapland.fi
Opinnäytetyöni ohjaaja:
Outi Kyrö-Ämmälä
outi.kyro-ammala@ulapland.fi
Liite 6. Haastattelupyyntö rehtoreille
Hyvä rehtori,
Olen viidennen vuosikurssin luokanopettajaopiskelija Lapin yliopistosta ja olen tekemässä pro gradu -tutkielmaa liikunnan arvioinnista. Tutkin xxxxxxxxxxxx alueella alakoulun opettajien käyttämiä arviointimenetelmiä liikunnan oppiaineessa. Tutkimuskysymykseni on: Mitä arviointimenetelmiä alakoulun opettajat käyttävät liikunnan oppiaineessa?
Tutkimushenkilöikseni pyrin saamaan noin 6-8 xxxxxxxxxxxx opettavaa alakoulun opettajaa, jotka opettavat liikunnan oppiainetta (luokanopettajia ja/tai liikunnan aineenopettajia). Tämä tarkoittaisi, että teidän koulultanne pyytäisin haastatteluun noin 1-2 opettajaa. Ainoa ehto siis on, että haastateltavalla opettajalla on liikunnan opetustunteja. Tutkimusaineisto on tarkoitus kerätä haastattelemalla kyseisiä opettajia heille sopivaan aikaan ja sopivassa paikassa. Haastatteluun kuluu aikaa noin 30-45 minuuttia.
Kaikilta tutkimukseen kutsutuilta opettajilta pyydetään erikseen suostumus haastatteluun. Haastattelut tehdään kevään 2018 aikana ja ne nauhoitetaan palatakseni niihin tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa.
Kaikki tieto, josta yksittäisiä henkilöitä voidaan tunnistaa, käsitellään luottamuksellisesti. Nimet ja muut henkilökohtaiset tiedot jäävät ainoastaan tutkijan haltuun eikä niitä missään vaiheessa julkaista.
Keräämääni aineistoa hyödynnän pro gradu -tutkielmassani, joka julkaistaan Lapin yliopiston kokoelmissa.
Pyytäisinkin teiltä lupaa hyödyntää koulunne opettajia tutkimusaineistossani. Tutkijana voin olla itse yhteydessä koulun opettajiin, mutta minulle voi myös osoittaa haastattelukriteerit täyttävää opettajaa.
Minulle voi soittaa tai laittaa sähköpostia, jos teille tulee kysyttävää liittyen tutkimukseeni.
Ystävällisin terveisin, Eino Vuollet
Luokanopettajaopiskelija Lapin yliopisto
040 XXX XXXX X evuollet@ulapland.fi
Opinnäytetyöni ohjaaja:
Outi Kyrö-Ämmälä
outi.kyro-ammala@ulapland.fi