Tässä opinnäytetyössä keskityttiin selvittämään millaisia tutkimuksia on tehty työssä jaksamisesta ja millaisia tekijöitä suomalaiset työntekijät ovat maininneet vaikuttavan työssä jaksamiseen ja työssä jatkamisajatuksiin. Työ ja terveys –haastattelututkimuksessa (Perkiö-Mäkelä ym. 2010) työn jatkamisen ajatukset olivat selkeästi lisääntyneet vuodesta 2006 vuoteen 2009. Vaikuttaa siis siltä, että työelämässä jatkaminen eläkeiän jälkeen tai ainakin eläkeikään asti koetaan suomalaisten työntekijöiden keskuudessa entistä enemmän mielekkäänä. Onhan työurien pidentämisen tarvetta painotettu mediassakin viime aikoina runsaasti. Toisaalta, tutkimuksessa havaittiin eläkkeelle jäämisajatusten vähenevän erityisesti johtajien, ylimpien virkamiesten ja yksityisen työnantajan kanssa toimivien keskuudessa. Tämä selittyy varmasti osittain sillä, että työn fyysinen rasittavuus vaikutti Työ ja terveys –tutkimuksen mukaan erityisesti työssä jatkamisajatuksiin ja fyysisesti kevyempää työtä harkitsivat useammin työssä jatkamista kuin fyysisesti rasittavaa työtä tekevät.
Vastaavasti esimerkiksi johtajien ja ylimpien virkamiesten työssä fyysinen rasittavuus on varmasti keskimäärin vähäisempää esimiestyön myötä. Lisäksi vaikutusmahdollisuudet työhön ovat todennäköisesti suuremmat kuin suorittavan tason tehtävissä ja mielekäs ja haastava työ oli tutkimuksen mukaan erityisesti johtajilla ja korkeammilla virkamiehellä tärkeä työssä jatkamisen edellytys. Myös teoreettisissa malleissa on tuettu käsitystä, että vähemmän vaikutusmahdollisuuksia sisältävässä työssä toimivat työntekijät kuormittuvat enemmän (Karasek ja Theorell 1990).
Vastaavasti ei liene yllätys, että tutkimuksessa vaatimus kevennetystä työstä korostui kunta-alalla ja terveydenhuolto- ja sosiaalialalla. Näillä aloilla työskentelevät tekevät paljon töitä fyysisesti erittäin kuormittavissa toimipisteissä kuten hoitolaitoksissa, suurtalouskeittiöissä ja siivoustyössä. Fyysisten tekijöiden lisäksi Työ ja terveys –tutkimuksessa taloudelliset tekijät olivat merkittävä työssä jatkamiseen vaikuttava tekijä. Taloudelliset tekijät korostuivat erityisesti ylemmillä toimihenkilöillä, joka voi selittyä sillä, että ylemmillä toimihenkilöillä on todennäköisesti korkeampi palkkataso ja pudotus esimerkiksi eläkkeelle jäädessä on huomattavasti suurempi kuin suorittavaa työtä tekevillä pienemmän tulotason henkilöillä.
Kaiken kaikkiaan Työ ja terveys –tutkimuksessa työssä jatkamiseen vaikuttivat hyvin moninaiset tekijät ja erilaiset tekijät riippuivat myös henkilön työstä ja sosioekonomisesta asemasta. Toisaalta työssä jatkamisen tekijöiden moninaisuus ei ole yllätys, sillä luvussa kaksi käsiteltyjen erilaisten työkykymallienkin mukaan työkyky ei pelkästään koostu yksilöön liittyvistä tekijöitä vaan työkyky kuvataan enemmänkin hyvin monitekijäisenä (Ilmarinen ym. 2003, Järvikoski ym. 2001). Työn
29 kuormitusta voi puolestaan hallita eri tavoilla. Siegristin mallin (Siegrist 1996) mukaan kuormitustaso on tasapainossa, kun työstä saatavat palkkiot, kuten palkka, työn mielekkyys ja uuden oppiminen ovat tasapainossa työhön käytetyn ajan ja muiden työn vaatimien ponnistelujen kanssa. Tämän voisi tulkita siten, että fyysisesti sairailla ihmisillä tämän tasapainotilan saavuttamisessa on eroa terveempiin ihmisiin nähden. Sairas ihminen todennäköisesti kestää vähemmän työn kuormitusta, esimerkiksi runsaista tuki- ja liikuntaelinvaivoista kärsivä ei välttämättä pysty tekemään fyysisesti kuormittavaa työtä samalla työteholla kuin terveempi ihminen. Tällainen henkilö saattaa herkemmin myös odottaa työltä suurta palkkiota, toisin sanoen kokea, että koska joutuu tekemään töitä kipujen kanssa ei koe työstä saatavaa palkkiota riittäväksi. Tällainen epätasapaino saattaa todennäköisesti herkemmin johtaa työhyvinvoinnin heikentymiseen, työssä jaksamisen ongelmiin ja toistuviin sairaspoissaoloihin.
30
LÄHDELUETTELO
Andersson B, Auvinen E, Hollmén J, Ilveskivi P, Kaukinen K, Lanttola P ym.: Työstressi hallintaan. Työturvallisuuskeskus 2008.
Anttonen H, Räsänen T, (toim.): Työhyvinvointi – uudistuksia ja hyviä käytäntöjä. Työterveyslaitos, Helsinki, 2009.
Gould R, Ilmarinen J, Järvisalo J, Koskinen S, (toim.): Työkyvyn ulottuvuudet. Terveys 2000-tutkimuksen tuloksia. ETK, Kela, KTL, TTL, 2006.
Ilmarinen J, Lähteenmäki S, Huuhtanen P, (toim.): Kyvyistä kiinni. Ikäjohtaminen yritysstrategiana.
Enterprise Advicer –kirjasarja nro 28, Talentum, Helsinki, 2003.
Ilmarinen J: Pitka a tyo uraa! Ika a ntyminen ja tyo ela ma n laatu Euroopan unionissa.Tyo terveyslaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki, 2006.
Ilmarinen J, Tuomi K, Eskelinen L, Nygård C-H, Toikkanen J, Järvinen E, Suvanto S, Backman A-L, Huuhtanen P, Aalto L, Mauno I: Ikääntyvä työntekijä kunta-alalla: seurantatutkimuksen tausta ja tavoitteet. Työ ja ihminen 2(4):301-309, 1988.
Järvikoski A, Härkäpää K, Mannila S: Moniulotteinen työkykykäsitys ja työkykyä ylläpitävä toiminta. Kuntoutus (3):3-11, 2001.
Karasek R, Theorell T: Healthy Work: Stress, Productivity, and the Reconstruction of Working Life.
Basic Books, New York, 1990.
Kinnunen U, Feldt T, Tarvainen, T: Ponnistusten ja palkkioiden epäsuhta työssä: Siegristin kyselyn rakenne johtajilla. Työ ja Ihminen, 20(1):5-21, 2006.
31 Lehto A-M, Sutela H: Työolojen kolme vuosikymmentä. Työolotutkimusten tuloksia 1977-2008.
Tilastokeskus, 2008.
Makkonen T: Työn ominaisuuksien yhteys työtyytyväisyyteen. Opinnäytetyö. Haaga-Helia – ammattikorkeakoulu, 2010.
Mäkitalo J, Palonen J: Mitä on työkyky: lääketieteellinen, tasapainomallin mukainen ja integroitu käsitystyyppi. Työ ja ihminen 8(3):155-162, 1994.
Perkiö-Mäkelä M, Kauppinen T (toim.): Työ, terveys ja työssä jatkamisajatukset. Työ ja ihminen.
Tutkimusraportti 41. Työterveyslaitos, Helsinki, 2012.
Perkiö-Mäkelä M, Kauppinen T, Hirvonen M: Suomalaisten työssä jatkamisen harkitseminen ja eläkeajatukset. Työ ja ihminen. Tutkimusraportti 41. Työterveyslaitos, Helsinki, 2012.
Perkiö-Mäkelä M, Hirvonen M, Elo AL, Kandolin I, Kauppinen K, Kauppinen T, Ketola R, Leino T, Manninen P, Miettinen S, Reijula K, Salminen S, Toivanen M, Tuomivaara S, Vartia M, Venäläinen S, Viluksela M: Työ ja terveys –haastattelututkimus, Työterveyslaitos, Helsinki, 2010.
[verkkodokumentti]. Saatavissa http://www.ttl.fi/tyojaterveys.
Ra isa nen K, Karila I: Miten työstressiä voi hallita? Duodecim, 6:743– 750, 2007.
Siegrist, J: Adverse health effects of high effort –low reward conditions. Journal of Occupational Health Psychology, 1: 27-41, 1996.
Siegrist J: Occupational health and public health in Germany. In P. M. Le Blanc, M. C. W. Peeters, A. Büssing, & W. B. Schaufeli (Eds.). Organizational psychology and healthcare: European
contributions, Rainer Hampp Verlag, München, 1999.
32 Siegrist J, Starke D, Chandola T, Godin I, Marmot M, Niedhammer I, Peter R: The measurement of effort-reward imbalance at work: European comparisons. Social Science & Medicine, 58:1483-1499, 2004.
Tuomi K, Ilmarinen J, Jahkola M, Katajarinne L, Tulkki A: Työkykindeksi. 2. korj. p.
Työterveyshuolto 19.Työterveyslaitos, Helsinki, 1997.
Vartia M, Hirvonen M: Psykososiaaliset työolot työssä jatkamista edistävinä tekijöinä. Kirjassa Työ, terveys ja työssä jatkamisajatukset. (Toim.) M Perkiö-Mäkelä ja T Kauppinen. Työterveyslaitos, Helsinki, 2012.